Ei veronkorotuksia ennen laihdutuskuuria

Yrittäjät tietävät, että kaiken toiminnan ydin on menojen hallitseminen.  Vain niistä voit itse päättää, sillä tuloista päättävät asiakkaat. Kuntataloudessa tilanne on hieman toinen. Valtuustolla on valta päättää myös kunnan tuloista.
Naantalin pitkäaikainen vaikuttaja ja kokenut talousmies Mikko Rönnholm pohti 23.9. Turun Sanomissa uutta kunnallisveroa, kunnallista pääomatuloveroa.  Aihe on pohdinnan arvoinen, sillä  vanhat konstit kuntatalouden tulojen kasvattamisessa alkavat olla kuntalaisen sietorajalla. Yrittäjänä sanoisin, että pitäisikö kunnissakin alkaa pikku hiljaa hallita myös menoja.
Kunnallinen pääomavero on nimenä uusi. Minusta kunnissa on jo käytössä pääomavero, kesä-asuntoja ja vakituisia asuntoja koskeva kiinteistövero. Se eroaa Rönnholmin ideasta vain siinä, että sitä peritään pääomasta eikä pääomatulosta. Tulosta veron maksaminen on helpompaa, koska silloin on jo olemassa tulo, mistä se maksetaan. Kiinteistöveron ongelma on se, että se täytyy maksaa muista tuloista - riippumatta onko niitä vai ei.
Yhteisöverotuotoista, joihin kuntalaisen maksamat pääomatuloverotkin luetaan, tilitetään osa takaisin kunnille. Vaikka kunnissa ei tilikartassa ole omaa tulokohtaa pääomatuloveron tilityksille, verotuksen hedelmiä on kunnan talouden tukena. Onko kuntien ja valtion välinen jakosuhde oikea, siitä voidaan olla montaa mieltä.
Kunnallinen itsehallinto on tärkeä asia suomalaisille. En kuitenkaan ole varma, pitäisikö kuntien saada itse hoitaa aivan kaikkia nykyisiä tehtäviä.
Suurin pieniä kuntia näivettävä tekijä on sosiaali- ja terveydenhuollon alati kasvavat kustannukset. Sen varjolla voitaisiin melkein kunta kuin kunta liittää suurempaan yksikköön. Ei kuitenkaan ole mitään näyttöä siitä, että suurempi kuntakaan selviäisi tehtävästä yhtään helpommin. Erikoissairaanhoito ja sen kustannuskehitys ei ole pitkään aikaan enää ollut kuin muodollisesti kuntien hallinnassa.
Jos Suomessa noudatettaisiin  yleistä Eurooppalaista tapaa, olisi kuntien terveyskeskuksetkin valtion ylläpitämiä. Terveydenhuoltopiirit olisivat usean sadantuhanneen asukkaan alueita, joille palvelut järjestettäisiin kokonaisuuden kannalta järkevästi. Joka kunnassa ei olisi omaa terveyskeskusta, mutta kuitenkin palvelut olisivat kohtuullisen matkan päässä ja apua olisi tarjolla jokaiselle, joka sitä tarvitsee.
Nyt terveydenhuollosta on tullut myllynkivi, joka vie mahdollisuudet kaikelta muulta kunnan kehittämiseltä.
Naantalin ja sen naapurikuntien liitoksesta on kulunut neljä vuotta. Kuntien henkilökunnan saama viiden vuoden irtisanomissuoja umpeutuu vuoden kuluttua. Ei tarvitse olla suurikaan ennustaja, jos arvioi uuden valtuuston joutuvan ottamaan kantaa piankin kaupungin organisaatioon ja henkilövahvuuteen.
Itse olen pitänyt yleensä rakennemuutoksessa pitkiä irtisanomissuojia kohtuuttomina. Yrityksissä fuusiot merkitsevät toiminnan tehostamista aivan kaikessa. Irtisanomiset eivät johdu johdosta tai fuusiosta, vaan tuotteiden kilpailukyvystä markkinoilla. Muutoksella turvataan sekä henkilökunnan että yrityksen säilymistä ja menestystä.
Eikö jo itse irtisanmissuoja kerro siitä, mitä kunnissa ja kuntaliitoksissa olisi oikeasti pitänyt tehdä. Jos tarvetta väen tuntuvalle vähentämiselle  ei ole, kukaan ei ole vailla mitään irtisanomissuojaa. Kuntalaiset ovat maksaneet kalliisti kuntaliitossopimuksesta. Ensi vaalikaudelle veronkorotuksiin ei ole perusteita ennen kuin organisaatio on laihdutettu tehtäviensä tasolle. 

Veronmaksajan euro on halpa

Ylen uutisten mukaan suomalainen terveydenhuollon uusi potilastietojärjestelmä voi maksaa toista miljardia euroa. Viron uusi järjestelmä maksoi 11 miljoonaa. En väitä, että edellä kerrotut luvut todistaisivat suomalaisen veronmaksajan euron heikosta arvosta, mutta väitän, että kuntien ja valtion virastoissa tietojärjestelmästäkin maksetaan liikaa. Syy on yksinkertainen. Kukaan ei tiedä millainen sen tulisi olla. Silloin myyjä saa päättää, mitä tarvitaan. Byrokratialle on tyypillistä, että asioita säädetään ensin hyvin yksityikohtaisesti, mikä pudottaa suuren osan kilpailijoista. Lopulta on jäljellä pari toimittajaa, jotka osaavat sopeutua tilanteeseen. Esimerkiksi kouluruoka on keskitetty suurkeittiöille, jotka edellyttävät tarjouskilpailussa täydellistä toimitusta. Siis keittiö, jonne ruoka tulee valmiina? No yksikään tila ei sellaiseen kykene, kun perunatilalta ei enää tule tomaatteja eikä tuoretta kalaa. Vain harva pystyy suuriin toimituksiin. Onko se tae hyvästä laadusta ja edullisesta hinnasta? Koulujen keittiössä on palkattuna pitkälle koulutettuja kokkeja. Onko ammattitaito ja tehtävät tasapainossa kun he availevat ruoka-astioita ja annostelevat ruokia lautaselle. Onko siinä koko päiväksi haasteellista tekemistä? Entä ovatko keittiön kalliit välineet siinä, käytössä mihin niitä on hankittu? Mitä jos koulujen keittiöissä tehtäisiin taas enemmän itse, pyydettäisiin tarjouksia erikseen kalasta ja porkkanasta. En väitä että se olisi halvempi tapa, mutta ainakin veronmaksajan lapset saisivat samalle rahalle enemmän vastinetta.

Kuka opettaisi turkulaisille?

Kuntavaalien alla turkulaisten ehdokkaiden (Massinen, Turkulainen 5.9.) sanavalikoimiin näyttää pesiytyneen naapurikuntien asukkaiden ajattelu- ja harkintakykyä vähätteleviä termejä kuten parasiitit, lyhytnäköiset tai rusinanpoimijat. Tuollaisille valinnoille ei ole sijaa rakentavassa ja yhteistä tulevaisuutta hakevassa keskustelussa, kielikuvat eivät ole asiallisia eivätkä perustu tosiasioihin. 
Pitkään kuntapolitiikassa mukana olevat tietävät, ettei Turku ole antanut naapureilleen koskaan mitään ilmaiseksi. Yhteistyö on toki todellista ja se perustuu yhteiseen tahtoon, mutta myös  tarkasti lasketuihin kustannusten jakoperusteisiin. Ne taas perustuvat palveluiden käyttöön, asukasmäärään tai muihin erityispiirteisiin.  Tuiki harvoin jos koskaan Turku suurimpana olisi ottanut isällisen tai veljellisen asenteen ja ottanut suhteessa muita suuremman kustannusvastuun hankkeessa. Päin vastoin esimerkiksi yhteisessä vesijohtoverkostossa virtaavasta puhtaasta vedestä Raisio ja Naantali maksavat Turkua korkeampaan veden hintaa, koska oletetaan, että alueella teollisuuden vedenkulutus kasvaa tuntuvasti tulevien vuosikymmenien aikana.

 On muutamia seikkoja,  joilla  halutaan muuttaa yleistä käsitystä Turun ylivertaisesta osuudesta seutukunnan palveluista. Niitä ovat  uimahalli ja kirjasto ja teatteri eli kulttuuripalvelut yleisesti. Raision, uimahallia, kuntien omia kirjastoja tai Naantalin Musiikkijuhlien kaltaisella kulttuuritarjonnalla ei ole niille kuuluva arvoa keskustelussa. 
Jotta Turun kaupunki voisi vapaaehtoisilla kuntaliitoksilla saavuttaa kaikki ne taloudelliset ja henkiset edut, mitä suuruudesta väitetään olevan, pitäisi edut olla pöydällä selkeästi näkyvissä. 

Etuja ei ole, mistä nostaa. Sen sijaan, että vähätellään niitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa ja vaatia lukuja nähtäväksi, turkulaiset voisivat ottaa kunnian  siitä, että naapurit ovat menestyneet - omin avuin.

Mikään yhtestytö ei onnistu ilman luottamusta.  Siitä on Turun kuntapolitiikassakin on huutava pula. Kuntapolitiikan pitäisi olla avointa, rakentavaa ja innostavaa. Turku ei ole onnistunut naapureittensa kanssa miltään osin mainituista. Silti yhteistyössä on kuitenkin päästy myös eteenpäin. Mahdollisuuksia on kuitenkin paljon käyttämättä.

 Yksi suuri kysymys on puhtaasti taloudellinen.  Mistä Turun 1,2 miljardin euron velat ovat peräisin? Viime tilinpäätöksessään se ilmoitti velkamääräkseen vain puolet tuosta määrästä?  Ja taas ennusteet pettivät. Velkaa otetaan  lisää joka vuosi. Ja paljon.