Isännän ääni ei juuri kuulu valtuustoissa

Kuntalain mukaan kunnan ylintä päätösvaltaa käyttää kaupunginvaltuusto. Kun laki näin sanoo, se tarkoittaa myös sitä. Valtuusto siis johtaa kuntaa ja vastaa etenkin sen talouden kestävyydestä.
Kun katsoo maata ja sen kuntien tilaa, ei välty ajautukselta, että niitä on ohjattu kuin laivaa ilman peräsintä.
Toki maassa on tapahtunut paljon sellaista, mihin valtuusto ei ole voinut vaikuttaa. Silti kuntien johtamisjärjestelmissä on jotain pielessä.
Rannikkoseutu kirjoitti tänään (27.11.) Raision talousarviokokouksesta. Jos lukee ykisittäisten valtuutettujen käyttämiä puheenvuoroja, ei niistä tunnistanut, että valtuutetut itse juuri olivat ohjaksissa. Arvostelua, epäilyä, inttämistä ja vähättelyä. Raision kaupungin talous sakkaa samasta syystä kuin Naantalissa. Kaupungin johtaminen ei ole kenenkään käsissä. Anteeksi vain.

Naantalin tilanne ei ole paljon parempi. Kaupunginjohtaja Timo Kvist sairastui hetkellä, jolloin kuluvan vuoden heikko tilanne oli paljastanut koko laajudessaan. Budjetti petti pahemmin kuin koskaan viime laman jälkeen. Kun kaupungissa oli pitänyt etsiä uutta suuntaa, yhteistä näkemystä ja tehdä isoja periaatteellisia muutoksia, ryhdyttiinkin etsimään johtajalle sijaista.  Juuri talousarvion takia ja sairasloman pitkän keston takia Naantalissa ei edetty virallisen kaavion mukaan, vaan tehtävään istutettiin Naantalin kaupungin organisaation hyvin tunteva yhteyspäällikkö Martti Sipponen.

Ensi  vuoden budjetti on enää valtuuston vahvistusta vaille. Päällisin puolin ehdotus vaikuttaa hyvältä. Kallu on tehnyt yhdessä hallintokuntien kanssa hyvää työtä. Ongelmat eivät kuitenkaan ole ohi. Päinvastoin. Kaikki on vielä edessä.

Jos ylin päätösvalta kunnassa on valtuustolla niin, mikä se talousarvioehdotus oikein on? Missä siinä näkyy valtuuston tahtotila?
Minusta valtuusto alkaisi johtaa kaupunkia, jos se esimerkiksi päättäisi, että nyt tehty veroprosentin korotus riittää tulevaksi nelivuotiskaudeksi. Näinhän Kallu arvioi esitellessään veroprosentin korotusta, mutta valtuusto ei niin päättänyt. Olisi kannattanut.

Valtuusto ei näet koskaan voi olla täysin selvillä talousarvion luvuista. Olen katsonut 30 vuotta valtuustotyöskentelyä sivusta ja todennut aina saman kunnasta riippumatta. Valtuutetut tuntevat olonsa tosi vaivautuneeksi kun joutuvat päättämään asioista, joista eivät juuri mitään tiedä. Mutta ei heidän tarvitsekaan tietää.
Valtuuston pitää määritellä vain suuret linjat. Toki siinäkin on haastetta. Organisaatioita, johdetaan periaatteilla, tavoitteilla ja reunaehdoilla. Rajojen sisällä ammattilaisten organisaatio saa toimia vapaasti.

Yksi suuri ja merkittävä linja olisi se, ettei valtuustolle tuoda veroprosentin tai kiinteistöveron korotusta kahteen tai kolmeen vuoteen. Silloin organisaatio tietää, että nykyiseen tulotasoon on sopeuduttava. Miten se sen tekee, on ammattilaisten oma asia. Toki ehdotukset on tultava valtuustolle ja valtuuston katsottava, ettei sopeutumista aloiteta siitä, että kuntalaiset joutuvat ensimmäisenä kärsimään.

Toinen periaatteellinen päätös voisi olla se, että kaupungin käyttömenot eivät saa kasvaa 1,5 prosenttia  enempää vuodessa. Sekin vaatisi organisaatiota sopeutumaan. Ei ole valtuuston tehtävä päättää joka vuosi, paljonko tarvitaan varoja kiinteistöjen ylläpitoon. Tärkeämpää on, etteivät mitkään menot enää hillittömästi kasva.

 Kaupungin taloudessa on mittasuhdeongelma. 137 miljoonan euron suuruinen kulurakenne vaatii lisää rahaa, joka vuosi paljon enemmän kuin yhden veroprosenttiyksikön korotus voi antaa. Yleensä menot ovat kasvaneet 5 prosenttia vuodessa, mikä nykytasolla tarkoittaa 7 miljoonaa euroa vuodessa. Veroprosenttiyksikön korotus antaa vain 3 miljoonaa euroa.

Kaupunginvaltuuston on pakko puuttua menojen tasoon ja nopeasti. Tulotasoa ei voida enää sopeuttaa menoihin. Esimerkiksi vesitaksojen raju korotus ensi vuodelle iskee kipeimmin nuoriin perheisiin, joilla tulot ovat alimmillaan, velat ja lapsiluku korkeimmillaan. Ei heitä voida laittaa maksamaan enempää jatkuvilla taksojenkaan korotuksilla.

Naantali on tähän asti pitänyt kiinni siitä, että palvelut toimivat hyvin. Nyt on katsottava, että ne toimivat hyvin käytettävissä olevilla varoilla.

Ammattilaisten organisaatio on hyvä tekemään ja myös hyvä sopeutumaan. Talon sisällä tiedetään paljon paremmin kuin valtuustossa, missä on järkeistämisen paikka. Miksi ei heidän anneta sitä itse tehdä.  Luulenpa, että valtuusto on itse suurin este siihen, että organisaatio on kasvanut liian suureksi.

Jos joku on sitä mieltä, ettei siihen ole vielä kiirettä, silloin on parasta aloittaa se heti. Silloin kun on jo kiire, ratkaisut ovat paljon suurempia, paljon vaikeampia ja myös paljon kaliimpia - veronmaksajan kannalta.

Naantalin päätöksentekoon ei oikein luoteta. Valitukset kaavoista ja päätöksistä kertovat enemmän heikosta uskosta ja luottamuksesta päättäjiin kuin suunnitelman puutteista. Luottamusta ei kuitenkaan saada takaisin muuten kuin ansaitsemalla.

Jos yrityksessä ylintä päätösvaltaa käyttävät eivät kanna vastuutaan, heidän tilallaan on pian pesänselvittäjä ja tuomari. Jos valtuustot eivät tartu ohjaksiin ja vie venettä syvemmille vesille, niiden tilalle tulevat suurkunnat ja selvitysmiehet.

Monessa kunnassa vaihtoehtoja ei ole. Naantalissa ja Raisiossa niihin vain ei ole tartuttu.

Pankkivero kurjistaa yrityksiä

Hallituksen tuore päätös pankkiverosta ei ole pankin vaan asiakkaan kustannus. Kuuntelin pankinjohtajien keskustelua siitä, monenko pankkivirkailijan työpaikka lähtee veron seurauksena. Miljoonan euron lisäkustannus vie työpaikan  25 työntekijältä.
Yksin uusi vero ei ole ainoa tekijä. Matalan korkotason takia pankkien marginaali kapeneen kovaa vauhtia. Kun käyttötilin korko on jo pitkään ollut nolla, lainakoron lasku syö katetta ja marginaaleja. Pankkien marginaalit uhkaavat kaventua ensi vuonna jopa 20 prosenttia.
Sekään ei tietysti ole yleensä ongelma, sillä yleinen matalasuhdanne vaatii sopeutumista kaikilta. Pankkien tilanne kiristyy tulossa olevien uusien vakavaraisuusvaatimusten takia.
Jos pankit ovat kasvattaneet luotonantoaan hyvinä vuosina, katteen ja tuloksen lasku estää lainamäärän kasvun.
Jos pankin tulos painuu miinukselle, mihin pitää varautua, voi uusien lainojen määrä jäädä pienemmäksi mitä vanhoja maksetaan takaisin. Siinä vaiheessa yritykset ovat jo suurissa vaikeuksissa, sillä rahoitus on loppunut kokonaan.
Ilmassa on samoja merkkejä kuin 1990-luvun lamassa, jolloin pankit kaatoivat yrityksiä maksuvalmiuden takia, jos myönnetyt luotot saatiin siten suurin piirtein takaisin.
Hallitus voi vielä lyödä yhden naulan lisää arkkuun määräämällä vero jokaisesta osakekaupasta. Yhdessä yössä verkkopankkia pyörittävät yhtöt on siirretty ulkomaille ja vain kotimaahan jäävät tilittävät veron tapahtumista.
Ilmeisesti veroa ei kuitenkaan tule, jos muut maat eivät lähde siihen mukaan. Jo tiedossa olevissa pankkialaa koskevissa muutoksissa on nieltävää riittävästi.
Pankkien irtisanomiset eivät tule yllätyksenä. Yllättävää on se, että hyvää tulosta tekevät pankit siihen ryhtyvät. Vakavaraisuusvaatimusten edessä mikään ei riitä.

Nyt on tosi kysymyksessä

Naantalin kaupungin ensi vuoden talousarvio on parhaillaan valtuustoryhmien punnittavana. Ensi vuoden ennusteeseen ovat vaikutaneet selvästi odotettua huonompi kuluva vuosi, vesi- ja jätevesitaksojen reipas korotus ja veroprosentin tuntuva korotus jo toisena vuotena peräjälkeen.
Kesken olevan palvelustrategian takia henkilöstön tarpeeseen ja määrään ei ole otettu erikseen kantaa, mutta budjettiin sisältyy kunnianhimoinen tavoite rutistaa henkilöstömenojen kasvu 1,4 prosentiin kuluvasta vuodesta. Ei riitä, että siihen pyritään vaan siihen on päästävä.
Itselleni talousarvion rakenne on  kaksi mapillista tekstiä ja kaavioita, joihin tutustumien on vasta puolitiessä.  Silti etukäteen tuntemani huoli talouden rakenteen vinoutumisesta on vain vahvistunut. Naantalin kaupungin talouden pohja on rapautunut nopeasti. Itse en uskalla ajatella, että asia korjaantuisi itsestään ja samalle vanhalle tasolle yllettäisin pian uudelleen. Toivon, että olen väärässä.
Kun silmäilin pintapuolisesti tulojen ja menojen rakennetta, minusta näyttää siltä, että niin verotulot, valtionosuudet kuin taksojen korotuksista kertyvät tulot on arvioitu tarkasti kuluvan vuoden ennusteen pohjalta. Ensi vuosi on kuitenkin aivan toinen kuin tämä vuosi.

Turvalliseen taloudenpitoon kuuluu, että tuloja arvioidaan varovasti ja alakanttiin. Suomi välttyi kuluvan vuoden kolmannella neljänneksellä ajautumasta taatumaan 0,1 prosenttiyksiön bruttokansantuotteen kasvun ansiosta. Eurooppa luiskahti miinusmerkin puolelle.
Teollisuuden tilauskanta on alimmillaan, vienti vetää huonosti ja pk-yritysten usko tulevaisuuteen on heikentynyt. Nyt on vasta nokka alaspäin.

Tämä kaikki yhdessä antaa olettaa, ettei yhteisöverojen tuotto yllä ensi vuonna samalle tasolle kuin tänä vuonna. Tämä vuosi oli pettymys Naantalin kaupungille.
Vesitaksojen roima korotus johtaa myös väistämättä siihen, että myös vedenkulutus laskee jonkin verran. Kotitalouksien pitää säästää vesimaksussa kulutusta säätämällä.

Satamalle on edelleen asetettu kovat vaatimukset kattaa yli kolmen prosentin verotuloa vastaava määrä kaupungin menoista. Sataman tulot ovat kuitenkin sidoksissa suhdanteisiin, jotka osoittavat yhä vain hiljenemisen merkkiä. On syytä pelätä, ettei tavoite toteudu.

Veronkorotukset  ja vesitaksojen raju nosto ovat myrskyvaroitus tulevasta. Kaupungin taloudessa on nyt tosi kysymyksessä. Mikään tavanomainen hienosäätö ei enää riitä.

Pelkään, ettei tilannetta oteta  vakavasti. Tai tilanne tiedetään, mutta siihen osata eikä uskalleta tarttua. Valtuuston tehtävä on kuitenkin johtaa kehitystä. Johtaminen tarkoittaa tarkasti määriteltyjen rajojen asettamista. Nyt on niiden asettamisen aika.

Vs. kaupunginjohotaja Martti Sipponenhan lupasi veroprosentin korotuksen yhteydessä menoleikkauksia,  jotka ne eivät koske vakituista henkilökuntaa.  Minusta kulukuurin pitää koskea aivan kaikkea. Sijaiset ovat sammuttamassa paloa. Sieltä ei oteta tarvittavaan 8 miljoonan euron säästöä. Päin vastoin. Menojen kohdistaminen vain yhteen ryhmään, varmistetaan palvelujen alasajo, henkilöristiriitojen kärjistyminen ja koneiston lamaantuminen.

Kaupungin henkilöstökulut ovat tänä vuonna arviolta 53,4 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle asetettu tavoite 1,4 prosentin kasvusta on reilu prosentti vähemmän kuin on ensi helmikuun palkankorotusvaikutus ilman palvelusvuosilisiä.

Erikoissairaanhoito ja eräät  kuntayhtymät ovat arvioineet  palkkamenojen kasvuksi 3 - 6 prosenttia.  Naantalin talousarviosta puuttu siis palkkarahoja varovasti miljoonan euron verran. Se on 25 -30  henkilötyövuoden kustannuksia vastaava määrä.

Kun sijaisuuksistakin pieni osa päättyy vuoden vaihteessa, on kesällä tai myöhemmin vähennystarve kaksinkertainen. Budjettikirjassa ei kuitenkaan ole vastausta, miten tuo kululeikkaus toteutetaan.  Niitä ei toteuteta mitenkään ilman YT-menettelyä.

Kaupungin uusi palveustrategia tähtää henkilömitoituksen muutoksiin aikaisintaan vuoden 2014 alussa tai sen aikana. Niiden ratkaisujen kustannusvaikutukset tulevat näkyviin ehkä 2015.

Tästä seuraa ikävä yhtälö. Pelkkä  liittojen välinen ja palvelusvuosilisiin perustuva ansiokehitys  syö toisenkin veronkorotuksen tuoman hyödyn.

Kaupungin menot ovat muutakin kuin henkilöstömenoja. Kaupunki käyttää ostopalveluihin yhtä paljon kuin palkkamenoihin.  Nekin ovat suureksi osaksi palkkakuluja ja niiden kehitys seuraa yleistä ansiotason kehitystä. Sieltä tulee toinen veroprosentin tuoton suuruinen kuluerä ensi vuoden aikana.

Jos alkuperäisen ennusteeni verotulojen kehityksestä toteutuu, jota en todellakaan toivo, on kaupungilla käsissä ensi vuoden lopussa lähes ylivomaisen suurui vakauttamisen tarve. Sipponen ennusti, että ensi vuodelle tehdyllä 0,75 prosenttiyksikön korotuksella selvitään koko vaalikausi.

Pahaa pelkään, ettei sillä selvitä ensi kesää pidemmälle ellei jotain radikaalia tehdä menoille sitä ennen.

Väärä viesti valtuustosta

Istuin maanantaina ensimmäistä kertaa Naantalin valtuuston lehterillä pitkästä aikaa. Takana oli veroäyrikeskustelu ja veroprosenttiyksikön yksimielinen korotus. En kuullut vs.kaupunginjohtaja Kallu Sipposen puheenvuoroa, mutta se mitä siitä oli Rannikkoseudussa referoitu teki mietteliääksi.

Naantalin kuluvan vuoden tilinpäätös on painumassa 7 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Se tarkoittaa palkkakuluksi muutettuna sitä, että kaupungin palveluksessa oli väkeä 200 henkilötyövuotta enemmän, mitä siihen oli varaa.

Vajeen perusteella veroprosentin korotus oli siis enemmän kuin välttämätön.

Kaupungissa laaditaan parhaillaan palvelustrategiaa, jonka tavoitteena on antaa raamit sille, mitkä ovat kaupungin keskeiset tehtävät ja paljonko sellainen vaatii varoja ja resursseja.

Vs. kaupunginjohtaja heti, ettei meneillään oleva kulujen karsiminen koske vakituista henkilökuntaa, sillä sijaisiakin talossa on yli 220 henkeä.  Heitto oli huonosti ajoitettu sillä,  käsi oli just kuntalaisen kukkarossa.

Tuskin Sipponen sitä tarkoitti, mutta nyt jäi  mielikuva, että kahdella perättäisen veronkorotuksn tärkein saavutus oli turvata  paikka  virkasuhteessa oleville.  Veronkorotusten tärkein sanoma piti kuitenkin olla, että sillä turvattiin palvelut kaikille sitä tarvitseville. Sillä on vissi ero.

En myöskään pidä viisaana asettaa kantahenkilökunta ja sijaisia vastakkain. Kunnissa määräaikaisissa työsuhteissa on paljon kyseenalaisia ketjutuksia, joiden laillisuus yleensä katsotaan vasta sitten kun työsuhde on kokonaan katkennut. OAJ on uhannut käydä läpi joka kunnassa jokaisen sopimuksen. Tovotaan, että Naantali on yleisestä linjasta positiivinen poikkeus.

Minulla - ulkopuolisena - on yhä vakaa käsitys siitä, että kaupungin palvelustrategia nostaa esille virkojen ja tehtävien päällekkäisyydet, ja niihin on jatkossa puututtava. Sijaisia eli käsiä ja jalkoja tarvitaan suorituspaikoilla jatkossakin. Purkamista on tehtävä siellä, mikä suoristaa ketjua ja keventää päällikkötasoa.

Laihduttajat tietävät kuinka nopeus ja notkeus lisääntyy kun ylimääräinen painolasti saadaan pois. Laiduttaminen on iloinen asia. Eri asia on,  miten tuollainen 1250 hengen organisaatio saadaan jumppaamaan. Se nähdään ensi vuonna.