Naantalin tulevaisuutta hahmoteltiin tänään tiistaina (26.2.) Kristoffersalissa johtavien virkamiesten ja luottamusmiesten yhteisessä Strategiaseminaarissa. Liki kolmen tunnin istumisen jälkeen on pakko tunnustaa, että olo on kuin lumiukolla. Täysin pihalla.
En kuitenkaan usko, että olen ainut. Tilaisuuden lopussa esitetyt selvät kysymykset: "Missä on pihvi" tai "missä ovat laskelmat ja suunnitelmat siitä, miten kalvosulkeiset vaikuttavat henkilöstön määrään tai kaupungin taloudelliseen asemaan", paljastavat, että joku muukin jäi tietoa vaille.
Illan aikana kuultiin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Markku Tuunan avauspuheenvuoron lisäksi hallintojohtajan, sosiaalijohtajan, sivistysjohtajan ja teknisenjohtajan käsitykset palvelustrategiasta ja sen sisällöstä.
Menemättä enempää yksityiskohtiin minulle jäi päälimmäiseksi tunne, että monin paikoin tavoitteiden asettelussa on tullut väärinkäsityksiä. Toinen esitteli lähiajan tärkeimpiä tehtäviä, toinen lautakunnan antamia tärkeimpiä kehittämisalueita, tietojärjestelmäuudistusta jne...
Epäilen, ettei Naantalin kaupungin palvelustrategia valmistu toukokuuhun mennessä. Ja jos valmistuukin, luottamusmiehet ainakaan eivät tiedä mitä tekevät, jos sellaisen esityksen hyväksyvät.
Oikeasti en itsekään vielä osaa sanoa, mitä oikeasti palvelustrategiaan kuuluu tai pitäisi kuulua. Onko se sama tai pitäisikö sen rinnan käsitellä myös henkilöstömitoitusta? Ja miten sen vaikutukset lasketaan talousarviossa?
Itse olen sen verran talousorientoitunut, että lähtisin aivan toisesta päästä. Palvelustrategiaa ei oikeasti tarvittaisi, jos rahaa virtaisi kassaan entiseen tahtiin. Kysymys on siis rahasta ja sen riittävyydestä eikä palvelujen mitoitustarpeesta kysynnän tai laadun perusteella.
Jotta voitaisiin mitoittaa resurssit uudelleen pitää tietää kuinka suuresta muutostarpeesta on kysymys. Onko kysymys viime vuoden 7 miljoonan euron alijäämän suuruisesta korjausliikkeestä? Vai yritetäänkö vain tarkentaa kuluvan vuoden talousarvion paikkansa pitävyyttä? Silloin korjaustarve onkin enää 1-2 miljoonan euron suuruinen. Totuus on kuitenkin jossakin 7 ja 2 miljoonan euron välimaastossa. Kaupungin 137 miljoonan euron budjetissa suoristamistarve on 1,5 - 5 prosenttia.
Tekee mieli kysyä kannattaako koko 1200 hengen organisaatiota rukata noin pienen tavoitteen takia? Kysymys on toki katseiden luotsaamisesta tulevaisuuteen. Kuinka synkkä se on, sitä emme tiedä. Tärkeää myös on, että kaikki pistävät asiansa ruotuun. Haasteita kyllä riittää tulevaisuudessakin.
Naantalin palvelut ovat monien tilastojen valossa sekä laadultaan että hinnaltaan varsin kilpailukykyisiä. Joka hallintokunnassa on kuitenkin tarvetta hienosäätöön. Se on vain hyvä kaupungin tulevaisuuden kannalta, jos on varaa mistä tinkiä.
En usko, että valtuusto tai poliittiset päättäjät ovat henkilökuntaa pätevämpiä päättämään, miten mikin palvelu pitää järjestää. Se olisi vähän samaa kuin kirurgin sijasta veitseen tarttuisi luottamusmies.
Ei ilta kuitenkaan aivan hukkaan mennyt. Sosiaalijohtajalla ja sivistysjohtajalla tuntuivat asiat olevan hyvin hallussa. Molemmat tietävät jo nyt, mitä voidaan tehdä kulujen pienentämiseksi. Lakisääteiset tehtävät ovat muuten sellaisia, että kunnan on syytä varautua kattamaan kasvaviakin kustannuksia - mutta ei ilman perusteita.
Muut palvelut ovat selvästi huonommassa asemassa.
Palvelut ovat Naantalissa kunnossa. Se todistaa, että tekijät ja johtajat ovat ammattilaisia. Olisi siis parasta, että he itse hakisivat myös keinot kantaa kortensa kekoon niukkana aikana. Jokaista heikkoa suhdannetta seuraa nousukausi.
Ammattijohtajalle on tietysti kova paikka, jos hänen työtänsä ei arvosteta, tai hänen menettelytapojaan kyseenalaistetaan. Sellaista tunnetta tuskin voidaan välttää, vaikkei sitä tarkoitettaisikaan. Jos palvelut on hoidettu hyvin, miten sellaista muka voidaan muuttaa?
Hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluu paitsi päästä tavoitteisiin, myös löytää keinoja tehdä asioita uudellakin tavalla, jos olosuhteet niin vaativat. Nyt olosuhteet ovat sellaiset, että talouden tasapainottamiseen pitää osallistua kaikkien kaikin mahdollisin keinoin - palveluihin kuitenkaan kajoamatta, ellei sitten ole ihan pakko. Sellainen tilanne ei vielä ole.
Oikein mitoitetut resurssit ovat paras tae myös koko henkilökunnan työmotivaatiosta ja viihtyvyydestä. Organisaatiota pitää oikaista ja keventää aina kun siihen on pätevät perusteet.
Ei siis pidä ajatella, että mitään ei ole enää tehtävissä. Ei pidä ajatella, että vain nykymeno tai ulkoistaminen ovat tarjolla olevat vaihtoehdot. Todellinen vaihtoehto on, että omassa organisaatiossa asioita ryhdytään tekemään toisin.
Mestari ei ole se, joka todistaa, ettei muutos ole mahdollinen, vaan se joka siinä onnistuu. Naantalin ja naantalilaisten tulevaisuudesta tässä on kysymys. Työ sen eteen on aloitettava heti.
En kuitenkaan usko, että olen ainut. Tilaisuuden lopussa esitetyt selvät kysymykset: "Missä on pihvi" tai "missä ovat laskelmat ja suunnitelmat siitä, miten kalvosulkeiset vaikuttavat henkilöstön määrään tai kaupungin taloudelliseen asemaan", paljastavat, että joku muukin jäi tietoa vaille.
Illan aikana kuultiin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Markku Tuunan avauspuheenvuoron lisäksi hallintojohtajan, sosiaalijohtajan, sivistysjohtajan ja teknisenjohtajan käsitykset palvelustrategiasta ja sen sisällöstä.
Menemättä enempää yksityiskohtiin minulle jäi päälimmäiseksi tunne, että monin paikoin tavoitteiden asettelussa on tullut väärinkäsityksiä. Toinen esitteli lähiajan tärkeimpiä tehtäviä, toinen lautakunnan antamia tärkeimpiä kehittämisalueita, tietojärjestelmäuudistusta jne...
Epäilen, ettei Naantalin kaupungin palvelustrategia valmistu toukokuuhun mennessä. Ja jos valmistuukin, luottamusmiehet ainakaan eivät tiedä mitä tekevät, jos sellaisen esityksen hyväksyvät.
Oikeasti en itsekään vielä osaa sanoa, mitä oikeasti palvelustrategiaan kuuluu tai pitäisi kuulua. Onko se sama tai pitäisikö sen rinnan käsitellä myös henkilöstömitoitusta? Ja miten sen vaikutukset lasketaan talousarviossa?
Itse olen sen verran talousorientoitunut, että lähtisin aivan toisesta päästä. Palvelustrategiaa ei oikeasti tarvittaisi, jos rahaa virtaisi kassaan entiseen tahtiin. Kysymys on siis rahasta ja sen riittävyydestä eikä palvelujen mitoitustarpeesta kysynnän tai laadun perusteella.
Jotta voitaisiin mitoittaa resurssit uudelleen pitää tietää kuinka suuresta muutostarpeesta on kysymys. Onko kysymys viime vuoden 7 miljoonan euron alijäämän suuruisesta korjausliikkeestä? Vai yritetäänkö vain tarkentaa kuluvan vuoden talousarvion paikkansa pitävyyttä? Silloin korjaustarve onkin enää 1-2 miljoonan euron suuruinen. Totuus on kuitenkin jossakin 7 ja 2 miljoonan euron välimaastossa. Kaupungin 137 miljoonan euron budjetissa suoristamistarve on 1,5 - 5 prosenttia.
Tekee mieli kysyä kannattaako koko 1200 hengen organisaatiota rukata noin pienen tavoitteen takia? Kysymys on toki katseiden luotsaamisesta tulevaisuuteen. Kuinka synkkä se on, sitä emme tiedä. Tärkeää myös on, että kaikki pistävät asiansa ruotuun. Haasteita kyllä riittää tulevaisuudessakin.
Naantalin palvelut ovat monien tilastojen valossa sekä laadultaan että hinnaltaan varsin kilpailukykyisiä. Joka hallintokunnassa on kuitenkin tarvetta hienosäätöön. Se on vain hyvä kaupungin tulevaisuuden kannalta, jos on varaa mistä tinkiä.
En usko, että valtuusto tai poliittiset päättäjät ovat henkilökuntaa pätevämpiä päättämään, miten mikin palvelu pitää järjestää. Se olisi vähän samaa kuin kirurgin sijasta veitseen tarttuisi luottamusmies.
Ei ilta kuitenkaan aivan hukkaan mennyt. Sosiaalijohtajalla ja sivistysjohtajalla tuntuivat asiat olevan hyvin hallussa. Molemmat tietävät jo nyt, mitä voidaan tehdä kulujen pienentämiseksi. Lakisääteiset tehtävät ovat muuten sellaisia, että kunnan on syytä varautua kattamaan kasvaviakin kustannuksia - mutta ei ilman perusteita.
Muut palvelut ovat selvästi huonommassa asemassa.
Palvelut ovat Naantalissa kunnossa. Se todistaa, että tekijät ja johtajat ovat ammattilaisia. Olisi siis parasta, että he itse hakisivat myös keinot kantaa kortensa kekoon niukkana aikana. Jokaista heikkoa suhdannetta seuraa nousukausi.
Ammattijohtajalle on tietysti kova paikka, jos hänen työtänsä ei arvosteta, tai hänen menettelytapojaan kyseenalaistetaan. Sellaista tunnetta tuskin voidaan välttää, vaikkei sitä tarkoitettaisikaan. Jos palvelut on hoidettu hyvin, miten sellaista muka voidaan muuttaa?
Hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluu paitsi päästä tavoitteisiin, myös löytää keinoja tehdä asioita uudellakin tavalla, jos olosuhteet niin vaativat. Nyt olosuhteet ovat sellaiset, että talouden tasapainottamiseen pitää osallistua kaikkien kaikin mahdollisin keinoin - palveluihin kuitenkaan kajoamatta, ellei sitten ole ihan pakko. Sellainen tilanne ei vielä ole.
Oikein mitoitetut resurssit ovat paras tae myös koko henkilökunnan työmotivaatiosta ja viihtyvyydestä. Organisaatiota pitää oikaista ja keventää aina kun siihen on pätevät perusteet.
Ei siis pidä ajatella, että mitään ei ole enää tehtävissä. Ei pidä ajatella, että vain nykymeno tai ulkoistaminen ovat tarjolla olevat vaihtoehdot. Todellinen vaihtoehto on, että omassa organisaatiossa asioita ryhdytään tekemään toisin.
Mestari ei ole se, joka todistaa, ettei muutos ole mahdollinen, vaan se joka siinä onnistuu. Naantalin ja naantalilaisten tulevaisuudesta tässä on kysymys. Työ sen eteen on aloitettava heti.
