Kuluvan viikon kaksi maakunnallista keskustelunaihetta ovat
Turun ja naapurikuntien veroprosentin korotusaikeet ja Varsinais-Suomen
Sairaanhoitopiirin YT-neuvottelut.
Molemmissa kysymys on kuntatalouden heikosta tilasta ja sen
hallitsemattomuudesta.
Sairaanhoitopiirin todelliset ongelmat alkoivat vuosi sitten
tähän aikaan. Kohtuulliselta näyttänyt talouden alijäämä repesi marraskuun
alkuun mennessä kaksinkertaiseksi – 24 miljoonaan euroon kuntien ostettua
edelleen sen palveluita edellisvuosia vähemmän.
Melkein vuosi asian ilmentymisestä tehtiin hallituksessa
periaatepäätös yt-menettelyn käynnistymisestä. Tavoitteet ja tapa
siirtyivät yhä eteenpäin.
Viime vuoden marraskuusta asti sairaanhoitopiirissä on tiedetty,
että kuluvan vuoden talousarvio tulee olemaan kaukana todellisuudesta.
Yllätyssuuri alijäämä tarkoitti mm.
sitä, että talousarviossa palkkamenot on yhtä suuret kuin viime
tilinpäätöksessä. Maaliskuun
palkkojen yleiskorotukselle ei
siis ollut varoja eikä varaa talousarviossa.
Alkuvuodesta puhuttiin 11 miljoonan euron menojen
leikkaustarpeesta. Se olisi riittänyt tiedossa olevan yllätyksen kattamiseen.
Kesälomien jälkeen arvio kuluvan vuoden alijäämästä oli kasvanut 11 miljoonasta
17 miljoonaan euroon. Elokuun aikana summa kasvoi vielä toista miljoonaa euroa.
Ei tarvitse olla kovin kummoinen ennustaja-Erkki kun voi
arvata, että onnistuneissakaan yt-neuvotteluissa ei päästä tavoitteisiin. 6
miljoonaa euroa ei oteta pois palkoista enää kuluvan vuoden neljän viimeisen
kuukauden aikana. Ei, vaikka 600
hengelle ei maksettaisi palkkaa elokuun jälkeen enää lainkaan. Jos nykyinen
meno jatkuu, on kuluva vuosi miinuksella saman verran kuin viime vuonna. Ja
miksi ei jatkuisi, kun kunnat ovat yhä vähentäneet – toivomusten mukaisesti –
erikoissairaanhoidon palveluita ja palvelujen tarjonta on ollut yhtä runsasta
kuin aiemminkin. Tavoitteet onkin asetettava tuleville vuosille.
Tästä on aasinsilta Raision ja Turun suunnitelmiin nostaa
veroprosenttiaan tuntuvasti ensi vuodelle. Suunnitelma ei ole syntynyt
sairaanhoitopiirin ongelmista, vaan ne tulevat vielä aiempien omien ongelmien lisäksi. Sairaanhoitopiirin
virkamiehille annettu valtuutus käynnistää osakaskuntien kanssa neuvottelu
piirin talousongelmien ratkaisemisesta tarkoittaa vain suurta laskua kunnille.
Kuntalaiset ovat valmiita maksamaan myös lisää veroja, jos he voivat
luottaa siihen, että korotukset ovat aiheellisia. Nuoriso tekee pätkätöitä
alipalkattuina ja yrityksissä kymmenet tuhannet työntekijät ovat olleet
lomautus- ja irtisanomisuhan alla pitkään.
Miten julkisesta sektorista on tullut oma saarekkeensa,
mihin muun yhteiskunnat muutokset ja murrokset eivät kosketa lainkaan. Tosin
julkiselle sektorilla on oma määräaikaisten sijaisten joukko, joka on jo 20-30
prosenttia työvoimasta ja on jatkuvan sopeutusuhan alla. Julkisen talouden on
taivuttava taloudellisiin realiteetteihin vaikeina aikoina. Se sattuu, mutta se
on pakko tehdä.
Naantalissa on kuluvana vuonna onnistuttu vain normaaleilla
tehostamistoimilla pitämään menot lähes budjetoidussa. Viime kuntaliitoksen
jälkeen on kuitenkin jätetty monia tilaisuuksia käyttämättä. Yli 200 virkaan on
valittu uusi haltija, vaikka siinä olisi ollut tilaisuus hallintokunnan
virtaviivaistamiseen ja liitosetujen ja –lupausten lunastamiseen. Nyt sijaisuuksista
ja ostopalveluista tinkimällä on
laivaa saatu kääntymään mutta ei käänetyksi. Selvää kuitenkin on, että yksin
sairaanhoitopiirin ammottava raha-aukko viestii, ettei pelkästään sijaisia
vähentämällä kunnan taloutta pidetä tasapainossa.
Yhtään vapautuvaa virkaa tai tehtävää ei pitäisi enää
täyttää automaattisesti. Toivottavasti syyskuun palvelustrategia hahmottaa
hieman, miten ja missä on virtaviivaistamisen paikka. Itse en usko
strategioihin ja suunnitelmiin, jos talossa olevat ammattijohtajat eivät itse
ole sitä sisäistäneet jo paljon aikaisemmin.
Julkisen talouden tasapainottamisessa joudutaan myös
vähentämään henkilökuntaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pienemmällä
porukalla teetettäisiin enemmän töitä. Jos se hoidetaan ammattimaisesti, se tarkoittaa, että vähemmän tärkeät
työt jätetään tekemättä ja keskitytään olennaiseen. Kyllä joka työpaikalla
tiedetään, mikä työ ei palvele tarkoitustaan eikä vie asiaa eteenpäin.
Naantalilla ei ole tarvetta naapureitten tavoin rajuihin
toimiin nyt ja heti, mutta ilman tasaista menojen hillintää se tie on edessä. Kiinteistöveron korotuskin pitää harkita tarkoin, sillä sen veron maksajat äänestävät jo nyt jaloillaan kun väkiluku laskee.
Vielä vähän Turun taloudesta. Turun kaupungin talous on
saatu näyttämään ylijäämäiseltä useana vuonna. Tarkastuslautakunta on antanut
siitä huomautuksensa. Tuo tuloskunto on saavutettu tytäryhtiöitä perustamalla,
henkilökuntaa sinne siirtämällä, myymällä yhtiöille vanhaa omaisuutta uuden
hinnalla, velkaannuttamalla yhtiöitä ja kirjaamalla myyntivoittoja kunnan
tilinpäätöksiin.
Tilanne on nyt se, että Turun konserni velka on 1,3
miljardia euroa. 1 prosenttiyksikön korkojen nousu tuo konsernille 13 miljoonan
euron vuotuisen lisämenon.
Turun ylijäämä oli viime vuonna + 6 Me ja
konsernitilinpäätös – 8 Me.
Yhdysvaltojen massiivinen velkaelvytys on päättymässä ja
paine valtioitten velkakirjojen koron nousuun on todellinen.
Minä kyllä viskoisin nyt julkisen veneen kuormaa hieman
enemmänkin kuin vain pinnalla pysymiseksi. Vara kun ei koskaan venettä kaada.
________
Kirjoittaja on sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsen ja Naantalin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja