Yksi vaihtoehto on liian vähän

Naantali on lähdössä mukaan yhdessä Turun seudun kuntien kanssa kuntaliitosselvitykseen. Valtionevoston asettama takaraja ilmoitukselle osallistumisesta lähestyy. Yhteisymmärräys koskee vain sitä, että on parempi sopia itse selvitykseen osallistumisesta kuin odottaa, että valtioneuvosto sen tekee.
Kaikille muille taktiikka on pelkästään ajan haaskausta paitsi Turulle. Turku uskoo ja laskee näin pääsevänsä ison askeleen eteenpäin Turun seudun kuntarakennemuutoksessa.

Olen itse ollut samalla kannalla. Olisi pään iskemistä seunään, jos itse ei selvitykseen osallistuttaisi kun kerran siitä on selvät ohjeet.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että pelkkä Turun seudun yhteinen kuntaselvitys ei riitä. Kun virallisena tavoitteena on yhden kunnan muodostaminen työssäkäyntialueelle, pelkkä selvitystuloksen kiistäminen tai vastaanhangottelu ei ole tae lopputuloksesta. Varsinkin kun parhaillaan sorvataan pykälään pakkoliitoksesta siinä tapauksessa, että jonkinlainen kansanäänestys asettuisi selvitystyön tuloksen kannalle. Vaikka ajatus tuntuu kovin kaukaiselta ja tässä kohtaa vielä perustuslain vastaiseltakin, ei ole syytä jäädä odottamaan tulevaa kehitystä.

Minusta Naantalin pitäisi käynnistää kaikessa hiljaisuudessa liitostunnustelut varmuuden vuoksi esimerkiksi Maskun kunnan kanssa. Masku oli aikoinaan alullepanijana Rymättylän, Merimaskun ja Velkuan yhdistämiselle Naantaliin, mutta Maskun valtuusto hylkäsi ajatuksen Maskun yhdistämisestä.

Kunnat, jotka eivät täytä valtioneuvoston asettamaan minimiehtoa eli 20.000 asukkaan rajaa, ovat enemmän tai vähemmän heikoilla kunnan tulevaisuutta ratkaistaessa. Minusta ainakin asukasmäärän raja pitäisi saada täyttymään tavalla tai toisella. Voi olla, että sen tavoitteleminenkin riittää silloin, jos joudutaan perustelemaan miksi liitos Turun kanssa ei tunnu tai ole järkevä, taloudellinen tai koknaisedun mukainen.

Se on selvää, ettei Naantali sen enempää kuin Maskukaan ole ajatuksesta innostunut, mutta jos kädessä on vain huonoja vaihtoehtoja, on niistä valittava paras. Tällä hetkellä aluillaan oleva liitosselvitys Turun kanssa johtaa vain yhteen päämäärään ja se on kaikista huonoin vaihtoehto. Silloin lisäksi ainoa.

Miksi 100 prosenttia?

Nykyinen taantuma  kurittaa erityisesti julkista sektoria. Miksi se iskee kuntien ja valtion talouteen juuri nyt?
Ensiksi kuntien palveluksessa ei ole koskaan ollut niin paljon väkeä kuin nyt. Toisaalta kunnat eivät ole koskaan olleet niin velkaantuneita kuin nyt. Kolmanneksi kuntien ikärakenne ei ole ollut koskaan niin iäkästä kuin nyt.
Maan sosiaali- ja terveydenhuolto on kansainvälisesti huippu luokkaa. Myös koulutusjärjestelmä niittää mainetta  maailmalla. Maan palvelut ovat paremmat ja kattavammat kuin muissa länsimaissa ja paremmat kuin koskaan ennen Suomessa.

Edellisen kuvauksen perusteella voisi olettaa, että ainoa mitä voidaan tehdä, on heikentää palvelun tarjontaa ja sen laatua. Näin varmasti monessa paikassa on jo tehtykin, mutta niin ei tarvitsisi olla.
Talousajattelu julkisella sektorilla on lähinnä kamreerien ja talousjohtajien murhe. Lääkärit, sosiaalijohtajat ja sivistystoimenjohtajat ovat keskittyneet palvelujen tuottamiseen eikä laskemaan talouden tunnuslukuja. Poliittiset päättäjät on valittu kehittämään ja toteuttamaan kansalaisten ajamia asioita. Talouden tehokkuus ei ole suurelle enemmistölle se keskeisin tavoite.
Kun kuntataloudessa joudutaan oikeasti tekemään uusia ja ennen kokemattomia ratkaisuja kustannustehokkuuden nimissä, on suuri vaara, että vallitsevaksi keinoksi otetaan palvelujen vähentäminen kun tavoite on vain kustannusten vähentäminen. Jos kustannuksia ei ole pidetty etusijalla palveluja perustettaessa, ei niitä ehkä osata leikatakaan kuin vain palveluja heikentämällä.

Yrityksissä joudutaan kaiken aikaa sopeutumaan kysynnän ja tarjonnan muutoksiin. Tuottavuuden parantamisessa ei ensimmäisenä tule mieleen heikentää tuotteen laatua, sillä laatu on tärkeä menestyksen edellytys. Silti tuotantokustannuksia voidaan  alentaa laadusta tinkimättä. Niitä keinoja pitää nyt etsiä ja löytää myös julkisella sektorilla.
Yleensä kuntien velkamäärä ei ole vielä suuri ongelma, mutta jatkuva velkaantuminen on.
 Investoinnit voidaan pudottaa muutamaksi vuodeksi minimiin, jolloin aika hoitaa asiaa itsestään. Lamaan syöksyneen USA:n ja Euroopan ongelmat ovat kymmenen vuoden kuluttua merkittävästi lientyneen yksinkertaisesti siitä syystä, että sekä  yritykset että valtiot maksavat lainojaan koko ajan pois.
Kuntien henkilöstömenot ovat kasvaneet ylitse kunnan sietorajan. Kuten Naantalissakin yli 50 miljoonan euron henkilöstökulut ovat niin suuret, että jo pelkät normaalit 3 prosentin palkankorotukset edellyttävät veroprosentin nostoa puolella prosenttiyksiköllä. On selvää, etteivät kuntalaisetkaan sellaista kestä. Onneksi meneillään oleva palkkakierros on esimerkkiä maltillisempi.

Itse olen aina ihmetellyt, miksi kunnat rakentavat palvelunsa 100 prosenttisesti itse. Siis kunta kuin kunta haluaa tarjota kaikki koulutus, terveys- ja hoitopalvelut yksin ja kattavasti.
Yrityksissä tuotannon nostaminen 100 prosenttiin on aina poikkeustilanne. Sellainen kestää joko hetken tai yrityksellä on laajennusinvestoinnit jo työn alla.
Yrityksissä kysyntä ja tarjonta vaihtelee kuukausittain huomattavasti. 100 prosentin tuotantovalmiuden ylläpito olisi tappiollista vuoden hiljaisina kuukausina. Edullista on pitää yllä 60-70 tuotantoastetta vakituisesti ja ostaa lisäkapasiteetti kilpailijoilta tai tilapäisjärjestelyin. Siihen kunnissakin pitäisi pyrkiä yhä enemmän.


Ostopalvelut on kuitenkin yhä suuri periaatekysymys, jonka yli ei päästä puolin eikä toisin. Mutta jos lähtökohdaksi otettaisiin se, että niin koulutuksesta, terveydenhuollosta kuin sosiaaliturvastakin ollaan aina valmiit maksamaan sen, mitä se maksaa, mutta ei yhtään ylimääräistä, voisi ongelmaa olla helpompi lähestyä pyöreän pöydän joka puolelta. Toki vähän joka kunnassa jo on turavauduttu ostopalveluihin, mutta  harvassa kunnassa oma tuotantotaso on ennalta määritelty. Jos olisi, olisi myös ostopalvelujen kustannusten määrä ennalta rajattu.

Jotta ostopalvelujen järkevyyttä voitaisiin arvioida, pitäisi kunnan omien palvelujen yksikköhinta olla tarkoin laskettu ja kattavasti määritelty. Ostopalvelujen perään ei pidä haikailla, jos niiden tuottaminen itse on edullisempaa - ja päinvastoin. Kunnan tuottaman palvelun hinnassa on niin monta liikkuvaa tekijää, että se jätetään mieluimmin tekemättä. Ilman sitä vertailua on kuitenkin mahdoton tehdä.


Julkisen talouden perusongelma ei mielestäni  kuitenkaan ole  korkean laadun tuoma korkea kustannus, vaan jäykän ja joustamattoman organisaation tuoma ylimääräinen kustannus. Hyvästä laadusta kannattaa maksaa, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Henkilökunnan eläköitymisvauhti supistaa julkista sektoria itsestään, jos virkoja ei täytetä automaattisesti uudelleen. Hallintokunnissa pitää  oivaltaa, ettei virkojen jäädyttäminen ole uhka vaan mahdollisuus. Aivan ongelmatonta se ei kuitenkaan ole.
 Osa viran tehtävistä voidaan joutua  jakamaan jäljelle jäävien kesken. Jos vapaaehtoista tietä ei osata hyödyntää, tilalle tulevat kipeämmät konstit. Muutoksen välttämättömyyttä ei kukaan voi kiistää.

Lakisääteisten palveluiden uudelleenjärjestelyssä kannattaa edetä harkiten ja ammattilaisten johdolla. Luottamushenkilöt voivat ilmentää tahtotilaa, mutta harvoin ammattilaisten yli nousevaa tietoa ja ammattitaitoa.
Muiden kuin lakisääteisten tehtävien kohdalla pitäisi etenkin virastojen päälliköiden kulkea uudistusten kärkijoukossa. Sieltä pitäisi nyt kummuta enemmän uudistusehdotuksia kuin hallitukset ja valtuutetut pystyvät ottamaan vastaan.
Valitettavasti ongelma on usein päinvastainen.

"Tragedioiden" suma

Naantalin valtuustolla on pian edessään todellinen strategioiden (tragedia) suma. Palvelustragedia ottaa ensi askeleita toteutuksen tielle syyskuun valtuuston kokouksessa ja kokouksen jälkeen valtuusto aloittaa keskustelun uudistettavasta Naantalin strategiasta. Lausunnolla on myös Naantalin elinkeinopoliittinen ohjelma. Palvelustrategiaa seuraa henkilöstöstrategia. Eivätkä ohjelmat siihen vielä lopu.

Osa-aikaeläkkeelle aikovalla atk-päälliköllä ollut kiirettä.

Tässä kohtaa minun on tunnustettava, että kärsin toimittajan "ammattitaudista". En jaksa innostua  ohjelmista - etenkään julkisen sektorin, jos niissä ei heti ensi lauseissa  ole selvästi paljastettu, mitä uutta ohjelma tuo tai mitä oleellista muutosta sillä tavoitellaan. Jos näitä ei ole osattu alkuun laittaa oletan, että loppukin on enemmän tai vähemmän olemassa olevien asioiden todentamista ja  ohjelma on tehty vain itse ohjelman takia.

Palvelustrategia oli aloitettu jo ennen omaa luottamusmieuraani, joten en ole ollut kaikissa alkukeskusteluissa mukana.  Ehkä sen vuoksi ohjelma ei ole avautunut  minulle täysin. Toisaalta lopputuloksen pitäisi antaa avoin ja selkeä kuva siitä, mikä kaupungin palvelujen tarjonnassa muuttuu ohjelman avulla riippumatta lukijan perehtyneisyydestä päätöksentekoon. Tekisi mieli  kysyä eri tahoilta, miten hyvin niiden mielestä strategia vastaa heidän kysymyksiinsä tavoitteista ja aikatauluista.  Kuinka tärkeänä työkaluna  johtavat virkamiehet, työntekijät, yrittäjät ja luottamusmiehet ohjelmaa pitävät? Yrittäjien kannalla on erityisesti merkitystä, sillä yksityistäminen onnistuu vain, jos vastaavan alan yrityksiä on tai on syntymässä.

Kuntaliiton määritelmän mukaan kunnan palvelustrategia on n. 10 vuoden kattava strateginen linjaus siitä, miten kunta tulevaisuudessa järjestää vastuullaan olevat palvelut. Siinä priorisoidaan palvelut ja määritellään, mitä palveluja tuotetaan omana työnä, mitä yhteistyössä muiden kuntien kanssa, ostamalla ulkoa tai muulla tavoin. Palvelustrategialla tulee tuottaa informaatiota pitkän aikavälin kehittämis- ja investointipäätösten tueksi.

Palvelustrategian tulee pitää myös sisällään omistajapoliittiset linjaukset ja palvelujen päätöksentekojärjestelmä silloin kun omana työnä tuotettu palvelu järjestetään joko kokonaan tai osittain uudella tavalla. Palvelustrategian tulee sisältää esitykset toimenpiteistä, jolla varmistetaan konserniajattelun toteutuminen ja alueellinen yhteistyö.

Palvelustrategia edellyttää yhteisesti hyväksyttyä poliittista näkemystä. Palvelustrategia vastaa kysymyksiin, mitä palveluja tuotetaan ja kuka niitä tuottaa sekä antaa markkinoille selkeän impulssin palveluista, joita kaupunki tulee tulevaisuudessa ostamaan.

Lisäksi kuntaliiton mukaan strategia on valtuuston hyväksymä työväline, missä esitetään konkreettisesti, miten kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan kuntalaisille. Strategia siis  ottaa kantaa yksilöidysti myös palvelujen järjestämistapoihin ja henkilöstömäärän muutoksiin. Naantalin palvelustrategia ei ole Kuntaliiton näkemyksen mukainen - ehkä sen ei tarvitsekaan olla.

Palvelustrategian tulee tuottaa informaatiota paitsi päättäjille ja henkilökunnalle myös yrityksille, jotka mahdolisesti joskus jotain paveluja tarjoavat. Kun suunnitellaan esim. ateriapalveluiden ulkoistamista, strategian täytyy pitää sisällään  oleelliset lähtötiedot, joiden perusteella yritykset pystyvät  laskemaan, millaista palvelua kaupunki odottaa saavansa - siis montako palvelupistettä, ruokailijoiden määrä päivittäin, kaupungin omistuksessa oleva keittiöarsenaali, ja olisiko se palvelun tuottajan vuokrattavissa.

Sama koskee teknisen viraston alaisuudessa olevia kiinteistöjä, toimipisteitä, kalustoa ym. jos sen tuottamia paveluita on tarkoitus joskus yksityistää.

 Naantalin ohjelmavalmistelussa hypätään tavoitteista sopimisen sijasta suoraan toteutuksen tielle, säästöjä tavoitellen. Lisäksi useimmat esitetyistä hankkeista ovat sellaisia, joita hallintokunnan kuuluukin kehittää. Vasta myöhemmin ratkeaa, ovatko palvelut toteutettavissa muuna kuin kaupungin omana työnä.

On tavallaan helpompi laittaa arat asiat lautakunnan valmisteluun kuin päättää suoraan, että tähän suuntaan mennään. Kuitenkin Kuntaliitto laskee, että kunnan pitäisi päättää palvelujen periaatteellisesta yksityistämisestä pitkällä aikavälillä kuin yrittää runnoa ne läpi heti.

Epäilen, että suuri osa hallintokuntien valmisteluun tulevista kehittämishankkeista ei johda käytännön tuloksiin, koska hallintokunta itse joutuu vastaamaan mm. siihen yksityistetäänkö vai ei. Jos strategiassa olisi ratkaistu, että yksityistetään, hallintokunta voisi katsoa katsoa vain miten se eläköitymisten ja virkojen vapautumisen vuoksi ja milloinkokonaisedun kannalta se olisi viisainta toteuttaa.

Esimerkiksi tuore hallituksen esitys kohtihoidon tuen jakamisesta ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta tuo muutoksia Naantaliinkin. Antaako palvelustrategia eväät hallintokunnalle, miten muutoksia lähdetään toteuttamaan vai tehdäänkö siten kuin ennenkin?

Lautakunnat ovat tehneet oman työnsä jo viime vuoden syksyllä. Kaupunginjohtajan sairasloma on toki ollut yksi syy strategian viivästymiselle. Minusta nykyisestä esityksestä maistuu läpi virkamiesten nihkeys koko palvelustrategiaa kohtaan.  Se on huono ennuste koko strategian toteuttamisen kannalta. Toivottavasti olen väärässä.

Kaupunginjohtajan tehtävien hoitaminen on joka tapauksessa syytä ratkaista alku syksystä pysyvästi riippumatta siitä tuleeko Timo Kvist töihin vai ei. Yleishallinnossa on vapautumassa monta virkaa kokonaan tai osittain. Siitä voi rakentaa paketti, jossa kaupunginjohtajan tehtävät on hoidossa pysyvästi.