Ilman tavoitteita

Kuluvan vuoden aikana olen pakosta ja halusta päässyt tutustumaan moniin kunnallisiin - siis kunnan määräysvallassa - oleviin yrityksiin sisältä. Kiinnostuksen vuoksi olen alkanut selailla myös muita yhtiöitä ja niiden tilinpäätöksiä.
Yrittäjänä ei osaa millään ymmärtää, että kaikilla liiketoimintaa harjoittavilla yrityksillä kustannustehokkuus ei kuulu tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Jouduin jopa erään yhtiön toimintasuunnitelmaan esittämään lisäyksen, että  yksi tavoite on myös  toimia kustannustehokkaasti. Hämmästyksen jälkeen sellainen lisättiin.
Kun yhtiön tehtävänä ei ole positiivisen tuloksen tekeminen, niin huomio on aina muissa asioissa. Yhtiön johto asettaa itselleen muita mittareita. Yksi sellainen on saada taloon lisää väkeä. Toiminnan laajentaminen on myös tärkeää - varsinkin, jos yksinoikeudella päätetyt taksat tuottavat tuloja hieman yli oman tarpeen. Nollatulokseen on pakko päästä, siis lisätä menoja. Muuten tulisi voittoa, mikä pitäisi palauttaa takaisin kunnalle.
Hyvän tuloksen tekeminen olisi kaikkien kannalta hyödyllistä. Silloin resurssit mitoitettaisiin tarkasti toiminnan tarpeen mukaan. Laajentamista suunniteltaisiin vain, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Päähuomio olisi aina tuottaa palvelua mahdollisimman edullisella yksikkökustannuksella.
Hyvä tulos kertoisi tekijöiden ylittäneen odotukset, ja ylijäämä jaettaisiin osinkona kunnalle, omistajalle, joka voisi sillä tulolla kompensoida muita kuluja. Tai tulos jätettäisiin yritykseen odottamaan seuraavia suuria investointeja. Velkaantumiseen ei enää ole varaa. Sitä siunausta ei ole eikä tule - joillekin asetettua  pakko-osinkoa lukuun ottamatta.
Kun selkeää tulostavoitetta ei ole, kaikkia muita tavoitteita on aina helppo arvostella. Jos tuotantokustannukset  ja yksikkökulut aina vain nousevat, syntyy tyytymättömyyttä sekä johtoa että työntekijöitä kohtaan. Pian jokainen on vakuuttunut, että " kyllä siellä olisi kirveelle töitä". Kukaan vain ei tiedä miten.
Kunnissa ollaan tyytyväisiä, jos jonkin palvelun yksikkökustannus on samalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Sellainen vertailu pitää heittää romukoppaan, sillä koko valtakunta tekee kuntaremonttia sen vuoksi, että keskimääräiset kustannukset ovat aivan liian korkeat.
Kunnissa olisi ideoita ja luovuuttaa tehdä asioita toisin. Se on kuitenkin usein mahdoton tehtävä, sillä vastaan haraavat alaiset ja esimiehet. Jos ne vielä lähtisivät mukaan, kaatuvat ideat viimeistään kaupunginhallituksessa valtuustossa nyt puhumattakaan. Valitettavasti.

Kokouspalkkiot ja synnytysavustukset

Rannikkoseudun yleisönosastossa on pitkästä aikaa keskusteltu ansiokkaasti kunnallispolitiikasta. Tiistaina 22.10. Kristiina Sunell pohti päättäjien valinnanvaikeuksia kahden sattumalta samaan mielipideosastoon sattuneen kirjoituksen pohjalta - kokouspalkkion korotus kontra synnytysavustusten leikkaukset.Laajennan aihetta koko Naantalin kaupungin  taloutta koskeviin ongelmiin. Toivon, että esimerkeistäni nähdään, että kokouspalkkion  sijasta pitää vähentää ja pienentää  lautakuntia todellisten kustannussäästöjen löytämiseksi, toiminnan virtaviivaistamiseksi ja tehokkuuden aikaansaamiseksi myös päätöksenteossa. Naantali ei ole niin suuri kaupunki, että meillä pitää olla niin monta kokkia yhteisen sopan keitossa. Toivon myös, että esimerkkini havainnollistaa, miten kaupungissa on tartuttava härkää sarvista ja leikattava myös henkilöstökuluista, jotta edes lailla turvattujen palveluiden määrä ja laatu säilyy hyvänä ja synnysavustuksen kaltaisista menoista ei ensiksi tarvitsisi leikata.
  Naantalin henkilöstömenot ovat tänä vuonna n. 54 miljoonaa euroa. Maltillisena pidetty yleinen palkkaratkaisu oli kuluneella viikolla vielä  sinettiä vailla, mutta selaisenakin se nostaa henkilöstömenoja merkittävästi. 2 prosentin palkankorotus toisi yli miljoonan euron lisäkustannukset. Viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana henkilöstömenot ovat nousseet paljon enemmän, 4-5  prosenttia vuodessa. 

50 miljoonaa euroa kuluu myös  ostopalveluihin. Sekin on käytännössä henkilöstömenoa - palvelua, jonka  hinta seuraa yleistä palkkakehitystä. Sairaanhoitopiirin osuus siitä on 21 miljoonaa euroa. Myös kaupungin velkamäärä on tuo 50 miljoonaa euroa.  Korot ovat poikkeuksellisen alhaalla, mutta  yhden prosenttiyksikön nousu lisäisi korkomenoja 0,5 miljoonan euron verran vuodessa. 
Edellä kuvatusta seuraa, ettei yksin verotuksen keinoin taloutta enää hallita. Kunnallisveron korotus yhdellä prosenttiyksiköllä  lisää verotuloa vain n. 2,7 miljoonaa euroa – joka kerta ei sitäkään. Naantalissa on paine korottaa veroprosenttia joka vuosi  yksin palkankorotusten takia.   Tuloja ei voida rajattomasti kasvattaa. Jo useana vuonna tasapaino on nojannut satunnaisiin tuottoihin, jotka eivät ole toteutuneet.  Se jos mikä aiheuttaa huolta ja epävarmuutta niin kaupungin työntekijöiden ja kaupunkilaisten mielessä.  

Kuluva vuosi on Naantalin taloudessa menossa kuitenkin  tavoitteeseen tarkemmin kuin pitkään aikaan. Myös ensi vuoden talousarvio on kurottavissa  tasapainoon. Ne antavat hyvä tilaisuuden tehdä rakenteellisia ratkaisuja  ilman paniikkia ja ilman naapurien kaltaisia äkkinäisiä lomautuksia tai muita työilmapiiriä heikentäviä ratkaisuja. Tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä. 

Naantalissa valmistellaan palvelustrategian jatkoksi uutta  tavoiteorganisaatiota. En tunne miten tarkasti sen tavoitteet on etukäteen asetettu kullekin hallintokunnalle, mutta selvää on, että  hallintokuntien johtajilta odotetaan - ei vain olemassa olevan todentamista vaan - sellaista selkeää ehdotusta ja näkemystä, joka myös tasapainottaa taloutta. Käytännössä se tarkoittaa mm. suunnitelmaa, miten eläköityvien tai muuten vapautuvien virkojen tehtävät voidaan jakaa niin, että virat voidaan jättää täyttämättä. Kaikkia avoimeksi tulevia virkoja ei kuitenkaan voida lakkauttaa, joten muutakin on henkilöstökuluille tehtävä.  Nykyinen käytäntö, että vapautuvan viran täyttöä ryhdytään suunnittelemaan vasta sitten, kun se jo vapaana tai jokaisen sijaisuuden tarpeellisuutta pohditaan tapaus tapaukselta, hämärtää metsän puilta, pysäyttää toiminnan ja laskee motivaatiota.

 Tavoite pitäisi olla selvä. Jos palkkamenot kasvavat vuosilisien ja yleisen sopimuksen johdosta 2 prosenttia vuodessa, henkilöstömenoista pitää leikata saman verran. Kaksi prosenttia henkilöstökuluissa on miljoona euroa. Palkaksi muutettuna se vastaa reilun 30 henkilön vuosiansiota. Se on 2,7 prosentin vähennystavoite vuodessa nykyisestä henkilövahvuudesta.Tätä pitää jatkaa niin kauan, että menojen vuotuinen kasvu saadaan pysyvästi pienemmäksi kuin verotulojen kasvu. Silloin satunnaiset tuotot voidaan ohjata velan lyhentämiseen ja investointeihin. Ilman investointeja kaupungin kehitys pysähtyy ja pian täytämme vain Turun asuntolähiön tunnusmerkit. Hallintokunnat ovat  karsineet kulujaan  eräitä toimintoja lakkauttamalla.  Yksi oleellinen ja se vaikein asia jätetään  usein ratkaisematta. Jäljelle jääneitä työsuhteita ei pureta, vaan ne siirretään  muihin vähemmän tarpeellisiin tehtäviin tai hallintokunnalta toiselle. Hyvinä aikoina niin on voitukin tehdä.Jatkossa siirtely ei riitä, vaan työsuhde on purettava, jos sovittuja työtehtäviä ei kaupungissa enää ole. Etenkin teknisen viraston on niitä ratkaisuja tehtävä. Sen toimintakentässä hiljenemistä on tapahtunut kaavoituksessa, rakentamisessa, tonttien luovutuksessa ja määrärahojen supistumisen myötä myös katujen, teiden ja kiinteistöjen kunnossapidossa. Siellä on myös vähiten lakisääteisiä tehtäviä. 
Toisaalta Naantalissa vanhusten määrän kasvun takia resursseja pitää siirtää lisää  terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Senkin vuoksi toisaalta on vapautettava taloudellisia resursseja, jotta toisaalla voidaan osaavia käsiä palkata lisää. 
Vanhoja toimintatapoja ja rakenteita on  siis pakko kyseenalaistaa ja löytää uusia ratkaisuja. Se ei ole vain teknisen sektorin  eikä yksin teknisen viraston tehtävä. Ja elleivät ratkaisut liiku koko kaupunkia kattavalla tasolla, saamme lukea lehdistä pian lisää  suhteettomalta näyttäviä, synnysavustusten kaltaisten menojen leikkauksia. Se ei kuitenkaan ole lautakunnan vika.
Talouden tasapainottaminen ei saa olla poliittinen kysymys, sillä minkään puolueen tavoite ei ole pitää kaupungin taloutta epätasapainossa. Tosiasioiden tunnustaminen voi olla vaikeaa, mutta se on sen arvoista. Muuta tietä ei ole.

Juha Haapakoski
Naantalin tarkastuslautakunnan pj
Kokoomus 
Lyhennetty versio asiasta lähetetty Rannikkoseudun Asiasta puhuen palstalle 25.10.2013

Henkilöstömenojen vähentäminen ei ole uhka vaan mahdollisuus

 Talousarvio on valtuuston tärkein työväline ohjata kaupungin kehitystä. Se on ainoa sitova sopimus valtuuston ja  kaupungin muun organisaation välillä.

Nyt edessä oleva talousarviomuutokset ovat paitsi menojen ja tulojen ylityksiä ja alituksia, ne kertovat myös siitä, miten hyvin viime vuoden syksyllä asetetut tavoitteet ovat tähän mennessä toteutuneet.

Kahdeksan kuukauden toiminnan aikana syntyneet muutostarpeet ovat paljolti  teknisiä ja hallintokunnan sisällä tapahtuvia määrärahan käyttötarkoituksen muutoksia.

Muutokset sinällään eivät romuta talousarviossa esitettyä tavoitetta nollatuloksesta tai lievän ylijäämän saavuttamista, mutta työtä sen eteen on tehtävä voimallisesti. Nollatuloksen saavuttaminen ei ole vain rahakysymys. Naantalin kaupungilla on takanaan monen vuoden tappioputki, 18 Me. Kuntalaiset ovat huolissaan palveluiden tulevaisuudesta ja veroprosentin kehityksestä. Kaupungin työntekijät omasta työpaikastaan. Valtioneuvosto arvioi kuntien selviytymismahdollisuuksia paitsi muuttuvien haasteiden myös – ja ennen kaikkea kunnan omien talouslukujen perusteella.

Talousarviossa pysyminen ei siis ole vain rahakysymys vaan se on uskottavuuskysymys. Sillä mitataan meidän siis valtuuston, virkamiesjohdon ja koko kaupungin kykyä arvioida ja hallita nykyistä ja tulevaa kehitystä.

Käsillä olevissa muutosesityksissä omasta mielestäni on positiivista se, että eräissä hallintokunnissa tiedossa oleviin muutoksiin on reagoitu ja niihin on ryhdytty jopa hieman etupainotteisesti. Syntyvyys ja miinusmerkkinen väestökasvu pienentävät neuvolan, päiväkotien ja alaluokkien oppilasmääriä. Siihen on reagoitu ja se näkyy näissä luvuissa ja varmasti myös ensi vuoden talousarviossa. Resurssien hallittu alasajo on vaativa tehtävä. Sitä pitää tukea ja siitä pitää jakaa  tunnustusta.

Silti kokonaisuudesta tihkuu kovin niukasti tietoja.  Siitä, miten hallintokunnissa varaudutaan talouden tiukkenemiseen ja henkilöstömenojen kasvun hillitsemiseen. Tämän aamun uutinenhan valtakunnassa oli se, miten kunnissa lomautetaan henkilökuntaa urakalla.

Naantalin vs.kaupunginjohtaja Martti Sipponen on sanonut henkilökunnalle lähettämässään kirjeessä, ettei Naantalissa tehdä henkilökunnan lomautuksia tai irtisanomisia. Lupaus on aivan oikea, mutta se on ehdollinen.

Yli 50 miljoonan euron vuotuinen palkkaerä kasvaa maltillisenkin sopimuksen aikana 0,5 - 1 miljoonaa euroa vuodessa. Helposti lähes puolen veroprosenttiyksikön tuoton verran.

  Hallintokuntien on tehtävä voimallisesti töitä organisaationsa keventämiseksi.  On luotava valmiudet tehtävien ja toimenkuvien muuttamiseksi ja yhdistämiseksi niin, että merkittävä osa etenkin väliportaan viroista ja toimista voidaan jättää täyttämättä kun ne syystä tai toisesta vapautuvat. Tämä ei ole  uhka vaan mahdollisuus. 

Tehtävien aktiivinen uudelleenjärjestely antaa nykyisille työntekijöille tilaisuuden edetä urallaan ja ottaa uusia haasteita vastaan talon sisällä. Se on se vaihtoehtoinen tie lomautuksille ja irtisanomisille.

Talousarviomuutoksissa näkyy myös se epävarmuustekijä, mistä tarkastuslautakunta viime raportissaan jo huomautti. Talousarvioon on sisällytetty omaisuuden myyntituloja, kaavoitus- ja maankäyttösopimuksista kertyviä tuottoja liian optimistisesti. Nyt talousarviosta ehdotetaan poistettavaksi Humalistoa koskevia tuloja että menoja tältä vuodelta sekä uuden lupaavan energiayhteistyön tuottoja kaukolämmön tulosalueelta.

Humaliston osalta tuottojen tuloutumisen ajankohdan epävarmuus on ratkennut kun kaavan valituskierros on päättynyt. Ensi vuoden budjetissa ne sitten viimeistään ovat.

Myös satamatulojen ja yhteisöverotuottojen arvioiminen on jatkossa yhä haastavampaa.

Tässä maassa ei ole yhtään konsernia tai merkittävää yritystä, jonka hallitus ei kokoontuisi kuukausittain käsittelemään yhtiön taloudellista tilannetta.

Naantalissa tarkastuslautakunnan tekemistä havainnoista huolimatta hallitus ei käsittele eikä merkitse tiedokseen verkkosivuille ilmestyviä verotilityksiä ja hallintokuntien tekemiä talousraportteja kuukausittain. Mitä varten ne raportit sitten tehdään? 

Elokuussa hallituksen käsittelyssä ollut puolivuotisraportti oli eräiltä osin niin puutteellinen, ettei se edes lisäselvitysten jälkeen antanut kunnon kuvaa kesäkuun lopun tilanteesta. 

Yksi  epätarkkuuksista koski nyt käsittelyssä olevaa keskusvaraston palkkamäärärahojen käyttöä. Sekä selitys että ylitystarve ovat muuttuneet elokuun jälkeen.Ylitystä perustellaan sattuneella talousarvion virheellä. Kolmelle  työntekijälle varattu määräraha oli merkitty liian pieneksi.

 Talousarvion mukaan keskusvaraston vahvuus on kuitenkin neljä henkilötyövuotta tänä vuonna. 

Vs.kaupunginjohtaja lisäksi toteaa, että keskusvarastoon olisi palkattu lisää henkilökuntaa talousarvion hyväksymisen jälkeen.

Naantalissa hallintokunnille on tämä vuosi viestitetty, miten tärkeää on vähentää sijaisten ja määräaikaisten työntekijöiden käyttöä. Tulokset näkyvät. Henkilöstömenojen kasvu on jäämässä selvästi aiempia vuosia pienemmäksi. Hyvässä tapauksessa jopa viime vuotta pienemmäksi. Sitä kehitystä ei saa vaarantaa sillä, että joissain toisaalla työsuhteita perustetaan ilman määrärahoja tai lisämääräraha-anomuksissa viivytellään tarpeettomasti.

Hallituksen on syytä miettiä ohjeistuksen tarkentamista ja  onko nykyistä määräaikaisten työntekijöiden nimityskäytäntöä tarvetta rajata joiltakin osin.

En tee varsinaista muutosehdotusta käsittelyssä olevaan asiaan, vaan toivon, että hallitus tarttuu tarkastuslautakunnan aiemmin tekemiin ehdotuksiin taloustilanteen tarkemmasta seurannasta,  valvoo talous- ja tilanneraporttien täsmällisyyttä ja  harkitsee puolivuotisraportin sijasta välitilinpäätöskäytäntöön siirtymistä heti kun se tietojärjestelmien puolesta on mahdollista. Silloin puolivuotisraportti ei olisi enää arvio tai ennuste, vaan vankka pohja reivata kurssia niin, että aiemmin asetettu maali on  varmasti saavutettavissa.

Tämän vuoden tavoite on käden ulottuvilla. Siihen on kuitenkin yhä pitkä matka. Neljä raportoimatonta kuukautta.

Puheeni Naantalin valtuustossa 14.10. talousarviomuutoksista.

Raision kivinen tie

Raision kaupungin taistelu kasvavia kuluja vastaan näyttää sivusta epätoivoiselta. Turun Sanomissa (11.10.) kerrotaan miten kaupunki suunnittelee luopuvansa valtion avustuksista pystyäkseen suurentamaan ryhmäkokoja ja lomauttamaan loputkin opettajista.
Ratkaisua kuin ratkaisua on tietysti helppo arvostella. Sen kuitenkin tietää, ettei Raision tie ole helppo. Naantali käyttää vuositasolla 4 miljoonaa euroa suhteessa enemmän rahaa opetukseen mitä Raisiossa. Naantalissakaan ei rahalla mässäillä, joten Raisio yrittää kaluta tyhjästä kannusta vielä enemmän.

Kuntatalouden kuntoon saattamisessa on kysymys paljosta muustakin kuin rahasta. Kysymys on virkamisten rohkeudesta ja ammattitaidosta sekä päättäjien määrätietoisuudesta. Jos johtavilla virkamiehillä ei ole kykyä nähdä koko kunnan talouden realiteetteja vaan vain oman sektorinsa välttämättömyys ja ylivertaisuus muihin hallintokuntiin nähden, luottamusmiesten työ on toivotonta.

Jos pahaksi onneksi vielä luottamusmiestenkin mieli horjuu - niin kuin se joka kunnassa tekee, on kaaosteorian toteutuminen lähellä.

Turun ja Raision ongelma on jokseenkin samanlainen. Hallintokunnat ovat ottaneet itselleen ylivertaisen aseman, johon sen enempää kaupungin virkamies- tai luottamusmiesjohto ei pääse kiinni. Ongelma on tuttu yrityksissäkin. Sosiaali- ja terveysvirastoa ei voida johtaa viraston ulkopuolelta. Opetustoimen arjen ratkaisuja yksikään kaupunginjohtaja ei osaa tehdä kaupunginhallituksesta puhumattakaan. Voidaan vaihtaa mielipiteitä, voidaan yrittää asettaa reunaehtoja, mutta jos viraston päällikkö ei niitä omaksu, juuri mitään ei ole tehtävissä.
Sairaanhoitopiiri on yksi iso hallintokunta maakunnassa. Sekin rakentaa ensi vuoden budjettinsa kasvavan tuloennusteen varaan, vaikka sen suurin ongelma on, että kuntien tarve sen palveluille laskee koko ajan.

Kunnissa jyllää lisäksi vahva ay-liike, mikä sisänsä on hyvä asia. Mutta jos viraston päällikköä vievät työntekijät kuin pässiä  narusta, on ylimmällä johdolla tai luottamusmiesjohdolla vielä vähemmän eväitä muuttaa suuntaa. Virastosta itsestään ei muutosehdotuksia ole odotettavissa.

Raision kaltaisten kuntien kannattaisi hakea kriisiapua. Ei taloutensa paikkaamiseen vaan johdon avuksi ja tueksi. Kunta tarvitsee uskottavaa johtoa, uskottavaa näkemystä ja viitoitusta vaikeuksista ulos. Nyt sitä ei ole näköpiirissä. Nopeat rajut liikkeet hetken lomautuksilla vain sekottavat pakkaa, luovat epäluottamusta ja laskevat motivaatiota kun pitäisi toimia juuri päin vastoin.

Turun seudun kuntien yhteinen kuntaliitosselvitys ei tuo ratkaisua Raision ongelmiin, mutta ulkopuolisen uskotun miehen tai naisen kaupunki tarvitsee. On ajan ja rahan haaskausta yrittää repiä kustannussäästöjä pieninä palasina ensi vuoden talousarviosta, jos ei ole kokonaisnäkemystä mihin se johtaa. Kaupungille on ensiksi luotava visio siitä, millaisen palveluvarustuksen se kestää nykyisellä hitaasti kasvavalla tulotasolla. Yhteisöveron kaltaiset vaihtelut pitää eliminoida ottamalla laskelmissa vain osa yhteistöverotuotosta kantavaksi osaksi. Sillä ei muutenkaan ole ratkaisevaa osuutta. Kiinteistövero tuottaa kunnissa yleensä jo enemmän kuin yhteistövero.
Yhtenä vertailupohjana ovat palvelun kustannukset yksikköä kohti. Ei riitä, että kustannus on valtakunnan keskitasoa, sillä keskiarvo on maassa liian korkea. Pitää siis päästä sen alle.

Kun talouspohja tiedetään, on hallintokunnat pantava tosi asioiden eteen. Kun Naantalissa väen vähennystarve arviolta 100- 150 henkilötyövuotta tällä vaalikaudella, Raisiossa määrä on todennäköisesti hieman suurempi.  Olkoon henkilökunnan supistamistarve mikä tahansa, se on tehtävä hallitusti. Parhaiten se toteutuu riittävän pitkällä aikajänteellä, 2-3 vuoden kuluessa. Silloin kuntalaiset eivät joudu sijaiskärsijäksi palvelujen sakatessa, vaan palvelut pystytään tuottamaan uuden ohjelman mukaisesti taloudellisesti tehokkaammin.

Kuntien onneksi sen henkilökunnan keski-ikä on kiivennyt ylöspäin viime vuosina. Se tarkoittaa, että luonnollinen poistuma - siis eläköityminen ja toisiin tehtäviin hakeutuminen - antaa kunnalle oivan tilaisuuden sopeuttaa toimintojaan. Nyt se on systemaattisesti jäänyt tekemättä. Naantalissa on palkattu 220 uutta työntekijää kuntaliitoksen jälkeen, vaikka kaikille on ollut selvää, että liitoksen hyödyt löytyvät vain, jos organisaatiot sopeutetaan oikein. On valittu helpoin tie. On toimittu niin kuin ennenkin.

Minusta Raision pitää saada uskottava ohjelma taloutensa kuntoon saattamisessa. Sen jälkeen henkilökunnan kanssa tehdään sopimus, miten ohjelman kanssa eletään. Kunta voi rahoittaa pari kolme vuotta käyttötalouttaan vaikka velkarahalla, jos on varmuus siitä, että ohjelman lopussa maata on tukevasti jalkojen alla.

Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Tosin kunnissa ei oikeastaan ole vielä mitään tehty. Konsteja kyllä on, kunhan niihin vain on rohkeutta tarttua.

10 kuukautta valtuutettuna

Kuluvan kuun lopussa oma valtutuutetun urani on kymmenen kuukauden mittainen. Kulunut aika on mennyt siivillä.  Uusia asioita on edelleen paljon, vaikka pitkän lehtimiesuran aikana tulinkin seuranneeksi Naantalin asioita varsin tiiviisti.
Viime valtuustokausi jätti jälkeensä 18 miljoonan euron tappiot. Se yksin riittää vakuuttamaan, että asioita on alettava tehdä Naantalissa toisin. Kuluvan vuoden talous onkin yltämässä tavoitteeseen eli tulos on yltämässä nollaksi tai jopa hieman ylijäämäiseksi. Kaupungin velkaantuminen on pysähtymässä ja kääntymässä laskuun.
Talousarvion pitäminen johtuu lähinnä kahdesta syystä. Aivan varmaa maaliin pääsy ei vielä ole, sillä sataman ja kaavoitussopimusten tuotot eivät ehkä toteudu. Satama ei vamasti yllä tavoitteseen. Huomaliston valituruletin päättyminen voi tuottaa arvoidut tuotot jo kuluvan vuoden puolella.
Syyt sangen hyvään kehitykseen ovat siis muualla. Yksi merkittävä syy on se, että verotulot kasvavat ennakoitua enemmän. Joulukuulle ajoittuva verotuloutus tammikuun sijaan nostaa verokertymää 0,7 miljoonaa euroa.
Varsinainen tulos on kuitenkin tehty niissä hallintokunnissa, jotka ovat rutistaneet menonsa talousarvioon ja  allekin.
Naantalin valtuusto hyväksyi viime kokouksessa uuden palvelustrategian tai ainakin osia siitä. Tavoitteiden työstäminen on alkanut lautakunnissa. Suurin "palvelustrategia" koskee kuitenkin kaupungin koko henkilökuntaa. Henkilöstömenot on saatava lasku-uralle.
Tästä osasta olen hieman huolissani. Viime kuntaliitoksesta asti on ollut selvää, että kaupungin henkilöstöorganisaatioon tuli lisää väkeä, joiden toimenkuva on enemmän tai vähemmän epämääräinen. Neljän vuoden aikana organisaatioita ei ole kaikilta osin trimmattu, vaan uutta väkeä on palkattu vapautuneisiin virkoihin ja toimiin.
Vs.kaupunginjohtaja on sanonut moneen kertaan ääneen, ettei Naantalissa turvauduta henkilöstön lomautuksiin ja irtisanomisiin vuoden 2014 aikanakaan. Lupaus on hyvä, mutta se on selvästi ehdollinen. Jotta niiltä vältytään, hallintokuntien on itse aktiivisesti tehtävä suunnitelmia vapautuvien virkojen hoitamisesta. Jos siihen ei tosissaan paneuduta, ollaan Raision kaltaisella tiellä.
Naantalissa valtuustotyön erikoisuuksiin kuuluu se, että kokouksissa ei paljon keskustella. Se erikoinen tapa. Sillä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kun kuvaan lisätään se, että johtavat virkamiehet eivät aina ole edes läsnä kokouksessa saati, että käyttäisivät puheenvuoroja valtuuson kokouksissa, on vaikea mieltää, miten ylimpien virkamiesten ja valtuutettujen tiet kohtaavat - muista kaupungin työntekijöistä puhumattakaan.
Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana itselläni on siihen hyvä mahdollisuus, kun lautakunta kutsuu viranhaltijoita kokouksiinsa esittäytymään ja kertomaan työhönsä liittymistä ajankohtaisista asioista ja ongelmistakin.
Luottamusmiesten ja viranhaltijoiden keskinäistä vuorovaikutusta olisi syytä lisätä, jotta myönteinen henki ja yhteisen tekemisen tahto voisi lisääntyä. Ilman niitä ei tästä suhdanteesta mennä yli kompuroimatta.
Sitten pari sanaa Turun seudun kuntarakenneselvityksestä. Minusta yhteinen selvitys ei riitä, sillä se selvitys ei viitoita sitä tietä, mitä Naantali haluaa kulkea. Naantalin on itse selvitettävä, miten se aikoo täyttää valtioneuvoston asettaman minimivaatimuksen asukasluvun osalta. Kaupungilla ei ole sanavaltaa omissa asioissa, jos minimiehdot eivät täyty ja ellei niitä yritetäkään täyttää.
Sipponen lausui, ettei Maskua kosita toista kertaa. Ei tarvitsekaan kysyä, sillä Masku kysyi itse ensimmäisellä kerralla. Jos Masku ei selvityskumppaniksi kelpaa, sitten on etsittävä muita. Niitä kyllä löytyy useita Maskun ja Uudenkaupungin väliltä.