Tavoiteorganisaatio kaukana tavoitteesta

Oheinen teksti on puheenvuorostani, joka pidin Naantalin valtuustossa tavoiteorganisaation lähetekeskustelussa 31.3.2014

Naantalin tavoiteorganisaatiotyö on jatkoa viime syksynä valmistuneelle Naantalin Palvelustrategialle. Kuntaliiton määritelmän mukaan Palvelustrategia on asiakirja, joka antaa vastauksia kuntalaisille, yrittäjille ja omalle organisaatiolle miten  kuntalaisten palvelut järjestetään kaupungissa 10 – 15 vuoden kuluttua.

Naantalin oma Palvelustrategia ei anna siihen vastauksia. Tavoitteet on asetettu vain tälle vaalikaudelle ja kehittämiskohteissa paino on tällä ja ensi vuodella.

Palvelustrategia nojaa Tulevaisuuden Naantali strategiaan joka umpeutui edellisellä vaalikaudella.  Uutta mainittua ohjelmaa ei vielä ole.

Käsittelyssä käyneestä ehdotuksesta ei ollut edes ohjelman pohjaksi.

Edellä kuvatun  ja liitetiedoissa olevan perusteella minulle on syntynyt käsitys, ettei näihin strategioihin, ohjelmiin ja organisaatiouudistuksiin suhtauduta kovin vakavasti. Pelkkien perustietojen kokoamiseen on kulunut vuosia.

En halua aliarvioida tai vähätellä niiden työtä, jotka ovat tosissaan pohtineet uutta organisaatiomallia. Totean kuitenkin, että hyväkin työ voi mennä hukkaan, jos lähtökohtaisesti tavoitteet ovat puutteelliset.

Naantalilla on takanaan ennen tuoretta viime vuoden tilinpäätöstä 18 miljoona euron alijäämä. Valtionosuusuudistus on viemässä arviolta 4 miljoonaa euroa vuodessa.  Yhteisöverokertymä riippuu verouudistuksista ja yritysten menestyksestä. Sataman tuotto on kiinni viennin kehityksestä. Kaavoitustuotot ja omaisuuden myyntituotot riippuu suhdanteista.

Taksat ja kiinteistövero on jo korotettu huippuunsa. Veroprosenttia voidaan vielä korottaa, mutta isokaan korotus ei kuittaa jo tiedossa olevia menetyksiä.

Näistä  uhkakuvista voisi odottaa, että täällä tänään näkyisivät  muutoksen tuulet. Eivät näy. Paremminkin näyttää siltä, että suurin  organisaatioiden kehitystä rajoittava tekijä Naantalissa on kaupunginvaltuusto. Näin ei todellakaan ole. Paineet tulevat aivan jostain muualta.

Otan esimerkin.

Tilalaitos tutkii osana uudistusta siivous- ja ateriapalveluiden ulkoistamista. 100 työntekijää pelkää nyt työpaikkansa puolesta selvityksen ajan.

Jotta Tilalaitos voisi edetä, sille pitäisi ensiksi kertoa, mitä sen palvelut saavat maksaa ja toisaalta paljonko eri hallintokunnat sen palveluita tulevaisuudessa tarvitsevat.

Tiedämme, ettei  julkisten tilojen siivouksen hinta Suomessa  ole 26 euroa neliötä vuodessa kuten Naantalissa vaan n. 18 euroa. Kilpailulaki estää Naantalin kaupungin tytäryhtiöitä ostamasta kaupungin palveluita ilman kilpailutusta.  Periaatteessa muidenkaan hallintokuntien ei pitäisi ostaa, jos hinta on kaukana normaalista.

Palvelustrategian perimmäinen ajatus on lisätä kustannustehokkuutta.

Ensisijaisesti siis haetaan kilpailukykyistä hintaa eikä vaihtoehtoista tuotantotapaa.

Hintapaine ei tule valtuustosta, vaan yleisistä kustannuspaineista ja etenkin muista hallintokunnista. Myös Sosiaali- ja terveystoimen ja sivistystoimen on laitettava kustannuksensa sellaiselle tasolle, että tiedämme toiminnan olevan paitsi hyvää myös tehokasta.  Kustannusten on oltava vertailun kestäviä muiden kuntien kanssa. 

Jos Tilalaitoksen hinnat ovat korkeat niin kuin ne ovat, muidenkin kustannukset näyttävät liian suurilta muihin verrattuna.  Kun Hallintokunnat eivät voi tinkiä muista kuin omista kustannuksista, on vaara, että alamme säästää potilaiden hoidosta kun pitäisi tinkiä kiinteistöjen kustannuksista.

Tavoiteorganisaation luominen ei siis voi olla yksin yhden hallintokunnan oma juttu.

Mielestäni Naantalin on asian kanssa tehty paljon turhaa työtä. Tässä on samoja piirteitä kuin kuntajakoselvityksessä. Tehdään työtä ja kirjoitetaan lausuntoja, vaikka tiedetään, etteipä sieltä tule juuri mitään valmista.

Minusta kaikki strategia- ja organisaatiotyö lähtee kaupunginjohtajasta. Hänellä ja talousjohdolla pitää olla  kokonaisnäkemys siitä, mihin maailma on menossa lähimmän 5-10 vuoden aikana. Hallintokuntien avustuksella he luovat vision, organisaation ja taloudellisen viitekehityksen toiminnalle. Sen jälkeen katsotaan onko nykyisestä päästävissä uuteen jossain kohtuullisessa ajassa. Ajasta voidaan joustaa, mutta tavoitteista ei tingitä.

Valtuuston tehtävä on lähinnä jakaa kiitoksia hyvin tehdystä työstä.

Haluan ottaa vielä yhden asia esille liittyen henkilöstön johtamiseen. Organisaatiouudistushan on puhtaasti henkilöresurssien uudelleen ohjausta. Tässä kaupungissa viedään – sekä yleistä strategia-ajattelua että johdon ja työntekijöiden kehittämistavoitteita heppoisasti eteenpäin.

Pidän kehityskeskusteluja aivan keskeisenä johtamisvälineenä. Naantalissa kehityskeskusteluihin osallistui viime vuonna n. puolet henkilökunnasta. Merkittävä osa piti keskustelua hyödyttömänä. En osaa kuvitella, että pientäkään organisaatiota voitaisiin muuttaa kuulematta hyvissä ajoin työntekijöitä.

Onko asia ymmärrettävä nyt niin, että kun ei käydä kehityskeskusteluja, ei myöskään tiedetä, miten kenellä on valmiuksia ottaa vastuuta uusista tehtävistä mahdollisten virkojen vapautumisen yhteydessä?

Arvoisa puheenjohtaja!

Naantalin kaupungin talouden tasapaino lepää yhä enemmän satunnaisten (kertaluonteisten) tuottojen varassa. Kaupungin on kaavoitettava uusia alueita, myytävä tontteja ja vanhaa omaisuutta tasapainon saavuttamiseksi.

 Veden hintaa ei ole enää varaa korottaa kuluttajan ja lapsiperheiden sietokyvyn ja yritysten kilpailukyvyn ja työpaikkojen säilymisen kannalta. Kiinteistöveron tuotto 6 miljoonaa euroa lähentelee jo yhteisöveron tuoton tasoa. Kaikki verot ja taksat yhteen laskettuna Naantali ei ole enää niin edullinen kaupunki asua ja elää kuin pelkästä matalasta kunnallisveroprosentista voisi päätellä.

On hyvä, että tavoiteorganisaatiosta keskustellaan ja siitä tehdään eräänlaisia sormiharjoituksia, mutta mielestäni uudistus ei voi edetä ilman taloudellisia reunaehtoja ja ilman yli nykyisen vaalikauden ylittäviä tavoitteita.

Sekä hallintokuntien että luottamuselinten uudistuksessa pitää olla kirkkaan mielessä toimintatapojen suoristaminen, vastuunjanon kirkastaminen, päätöstenteon nopeuttaminen, yksikkökustannusten alentaminen ja niiden saattaminen vertailukelpoiseksi muiden kuntien kanssa.

Naantalin tuella kohti eduskuntaa!

Merimaskun Kokoomuksen kevätkokous asettui tukemaan ehdokkuuttani. Vasemmalta Kari Lineri, pj Anne Linja,  Irmeli Vainio, Maarit Lineri, Juha Haapakoski, Keijo Maksimainen ja Kimmo Mäntysalo.

 Naantalin Kokoomuksen kunnallisjärjestö ja  valtuustoryhmä asettuivat  tänään sunnuntaina yksimielisesti tukemaan ehdokkuuttani ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Myös oma yhdistykseni Merimaskun Kokoomus ry asettui tuekseni kannustavin sanoin ja kättentaputuksin.

Varsinais-Suomen Kokoomuksen ylimääräinen piirikokous asettaa virallisesti ehdokkaat 10. huhtikuuta.

Muutin Naantaliin vuoden 1994 alussa keskellä edellisen laman syvintä kurimusta. Olin ostanut osake-enemmistön Raision ja Naantalin seudun paikallislehdestä Rannikkoseudusta. Kaiken epävarmuuden keskellä jätin vakituisen ja turvatun työn, Harjavallan Seudun päätoimittajan ja toimitusjohtajan tehtävät, ja otin vastuun yhtiöstä, joka oli todella heikossa hapessa. Myös ympäristö, minne tulin oli  vieras.  Näin ympärilläni  toki uhkia mutta myös  suuria mahdollisuuksia.

17 vuoden jälkeen jätin Rannikkoseudun hyvässä iskussa uudelle omistajalle. Taas tein sen saman, mitä vuoden 1994 alussa olin tehnyt. Jätin hyvän työpaikan ja varman toimeentulon ja lähdin kohti tuntematonta. Sillä matkalla kirjoitin kirjan turkulaisesta vaikuttajasta ja sain vesikaton päälle uuteen navettaan, jonka veistin yksin hirsi hirreltä erämaassa Pudasjärvellä.

Nyt Naantali ei enää ole tuntematon. Tuo viehättävä, vanha, idyllinen pikku-kaupunki oli avautunut ja näyttänyt sekä heikkoutensa - joita on tosi vähän - ja vahvuutensa.  Päätoimittajana minulle  avautuivat kaikki ovet ja salat.  Pääkirjoituksiani lehden lukijoiden oli  pakko lukea. Kuitenkin vasta kunnallispolitiikkaan lähtemisen jälkeen olen päässyt vielä askeleen peremmälle  Naantalin tummanpuhuvaan kaupungintaloon. Olen oppinut tuntemaan lähemmin sekä viranhaltijoita että luottamushenkilöitä. Myös  kunnallispolitiikka on avautunut uudella tavalla, vaikkei se kaikin osin mene aina toiveitteni mukaan - eikä tarvitsekaan.

Päätoimittajana pidin tietoisesti  yllä yhteiskunnallista keskustelua.  Nostin esiin  alueen vahvuuksia ja heikkouksia, jotta vahvuudet tunnistettaisiin ja heikkoudet voitettaisiin.  Korostin aina miten tärkeää olisi, että kunnat vaalien olla voisivat löytää yhteisen ehdokkaan, jolla olisi läpimenomahdollisuuksia. Turun ulkopuolisille kunnille oma edustaja on kullan arvoinen. Sen merkitystä ei tiedä ellei sellaista ole. Se on totta, että kansanedustaja ei voi ajaa yhden kunnan tai aina edes maakunnan asiaa. Sille kukaan ei kuitenkaan voi mitään - halusi tai ei - käsitys vallitsevista ongelmista syntyy enemmän tai vähemmän paikallisista olosuhteista. Ja uusia lakiehdotuksia kukin  arvioi ja pyrkii soveltamaan alueelle, minkä parhaiten tuntee.
 Kun minua nyt  pyydettiin  tehtävään Naantalista ja Raisiosta, oli se luottamuksen osoitus kaikelle sille, mitä olen aiemmin tehnyt. Kieltäytyminen olisi ollut linjatonta kun se muuten työhöni ja elämäntilanteeseeni soveltui.

 Koen, että itselleni on vuosien varrella siunaantunut kyky pureutua asioiden  syviin ytimiin. Talouden tuntemus ja kustannuslähtöinen ajattelu on minulle ominaista. Siksi minun on vaikea ymmärtää isoja tai pieniä uudistuksia, jos samalla ei näytetä niiden  taloudellisia vaikutuksia.  Talouselämä ei kuuntele selityksiä, se katsoo kylmiä lukuja ja tekee niistä johtopäätöksiä.

 Olen oman tieni kulkija. Joskus olen leikitellyt, että ilmeiseti olen oppinut elämäntaitoni pohjoisen soilla. Suolla pitää astua mättäältä mättäälle.  Kohtaan, johon kukaan toinen ei ole aiemmein astunut. Joka askel on harkittava ennalta. Päämäärä on suon toisella laidalla. Sinne on päästävä jalkoja kastelematta. Niin kuin kirjoittamaton elämä. Itse on valittava tie. Selvittävä eteenpäin vaikka tie voi olla upottava ja epävarmat. Joskus on palattava takaisinkin päin ja etsittävä reitti toisesta kohtaa.
Tunnen myös Pohjois-Suomen arjen ja talouden rajallisuuden. Koillismaan kylissä rahalla ei ole merkitystä, sillä vähällä on tultava toimeen. Täällä etelässä tilanne on paljon parempi, mutta korjattavaa on ja sitä syntyy koko ajan lisää. Entien huolissani olen yritysten ja teollisuuden yleisistä toimintaedellytyksistä. Julkisen talouden kriisi ulosmittaa tuoton yrityksistä jo ennen kuin tuloa on ehtinyt syntyä. Palveluiden ulkoistaminen kuntien omiksi yhtiöiksi ei näytä johtavan palvelujen kustannuten laskuun, vaan vain sekoittaa paikallisia markkinoita. Kuntien palveluiden yksikkökustannukset ovat avain muutokseen. Kunnat eivät voi tehdä voittoa, mutta ne voivat kilpailla edullisilla hinnoilla niin, kuin yrityksissäkin tehdään.
Koen, että onni on ollut  matkassani. Kun yksi haaste on voitettu ja koettu, on uusi ollut odottamassa. En ole koskaan pelännyt tarttua itsenäni suurempiin haasteisiin. Kun olen niihin tarttunut, on se ollut palkitsevaa, kasvattavaa; kokemisen ja  elämisen arvoista. Näin uskon tämän uudenkin haasteen olevan. Toivon, että esimerkilläni voisin rohkaista nuoria yrittämään enemmän, ponnistamaan korkeammalle. Omia rajoja pitää koetella joka päivä.

Elämässäni on ollut  sopivasti vastoikäymisiä ja pettymyksiä, jotta olen kasvanut, sitkistynyt  ja nöyrtynyt vaan en koskaan luovuttanut.
Luottamus on suuri asia. Vastuun kantaminen yhtä arvokas.  On ollut  onni kohdata ihmisiä, jotka ovat   ymmärtäneet, luottaneet ja antaneet vastuuta. Sellaisia oli tänään ympärilläni paljon.
Vastuun ja luottamuksen täyttäminen vaatii kurinalaisuutta ja lujaa tahtoa. Niitä molempia  minulla on ehkä liiankin kanssa.

Nöyrä kiitos kaikille, jotka olitte tänään viitoittamassa tietäni ehdokkaaksi. Kävi taistossa miten tahansa, tämä on yksi niistä päivistä, jotka eivät unohdu koskaan!


Juha Haapakoski

Sote-uudistus vie puolet Naantalin budjettivallasta.

Naantalissa on kovan työn tuloksena hahmoteltu uutta tavoiteorganisaatiota. Hallintokuntien lausunnoissa on otettu vakavasti palvelustrategiassa asetetut kehittämistavoitteet. Organisaatioita on viritelty siihen suuntaan. Työ on kuitenkin edelleen pahasti kesken.
Oman lisänsä toi sunnuntaina julkaistu sote-uudistus. Puolet Naantalin budjettivallasta ja merkittävä osa henkilökunnasta siirtyy uuden kuntayhtymän palvelukseen. Aika näyttää miltä organisaatio ja etenkin uuden järjestelmän kustannukset näyttävät.

Tavoiteorganisaation nykyvaiheesta käydään lähetekeskustelu valtuustossa ensi maanantaina.

Viime vuoden tilinpäätöksessä henkilöstömenojen kasvuvauhti oli hitainta tällä vuosituhannella. Kulut olivat kuitenkin edelleen  pari prosenttia suuremmat kuin edellisvuonna. Suomessa kuntien henkilöstömenot  vähenivät  saman verran viime vuonna.

Naantalin uudistusta  vaivaa paitsi  hidas edistyminen myös vaikeasti hahmotettavat tavoitteet. Jotta organisaatio voisi tavoitella tiettyä muutosta, pitää sen tietää, mitä siltä halutaan. Joillekin  se on toki itsestään selvää:  Jos  kouluikäisten määrä vähenee tai vanhusten määrä kasvaa, tavoitteita osataan muuttaa ilman uudistustakin.

Itse näkisin kuitenkin, että joka hallintokunnan tulee tietää, mitkä ovat sen käytettävissä olevat taloudelliset resurssit  ja miten ne muuttuvat tietyn ajan kuluessa. Hallintokunnat ovat saaneet itse kuvitella millainen organisaatio olisi tavoittelemisen arvoinen. Pahoin pelkään, että  osa työstä on mennyt hukkaan.
Jotta uudistus voitaisiin saattaa maaliin onnistuneesti, on ensin määriteltävä suuret linjat. Miten talous muuttuu?  Mitä rahoitetaan verotuloilla ja mitä satunnaisilla tuotoilla? Mikä on investointien tarve ja mikä on velkamäärä, missä rajoissa talouden raamien on pysyttävä.
Pitääkö osan hallintokunnista varautua jatkuvasti supistamaan toimintaansa ja onko joillakin varaa kasvattaa voimavaroja? Uudistuksille on oltava tiukka aikataulu ja sen toteutumista on seurattava tarkasti.

Yksi asia, mistä pitää hallintokuntien kanssa sopia, ovat kustannukset.  On  kaksi eri asiaa, paljonko on varaa  käyttää ja paljonko on järkevää käyttää palvelun tuottamiseen.
Naantalissa on totuttu siihen, että raha ei ole ongelma. Palvelujen määrä ja laatu ovat olleet etusijalla, mikä on hyvä asia. Jatkossa kustannuksilla on aivan erityisen merkitys. Ei riitä, että kunnalla on varaa palveluihin. Sen on kyettävä tuottamaan palvelut kilpailukykyisillä kustannuksilla. Kustannuksista on kysymys meneillään olevissa kuntajakoselvityksissäkin.   Naantali ei ole kustannuksiltaan niin kilpailukykyinen kuin alhaisesta veroprosentista voisi päätellä.

 Palveluista on  siis selvittävä pienemmillä kustannuksilla - laadusta tinkimättä.
Yleensä kun julkiselle organisaatiolle asetetaan sopeutumispaineita, ensimmäiseksi syntyy huuto, että palvelu aiotaan lakkauttaa.  Jo sellaisen uhan esittäminen saa järkevät poliitikot perääntymään aikomuksissaan.
Mutta ei se niin ole.  Tehoton organisaatio on hidas, epäjohdonmukainen ja kallis. Lisäksi  taloudellinen tehottomuus vaarantaa sekä omien että muiden tuottamat palvelut. Resurssit on käytettävä oikein.
Naantalin tavoiteorganisaatio ilman talouden reunaehtoja ei siis ole mikään uudistus, vaan jonkinlainen sormiharjoitus.

Kun puhutaan palveluiden ulkoistamisesta, tarkoitetaan palvelujen tuottamista pienemmillä yksikkökustannuksilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työnantajat ikävät tehtävät yritetään teettää jollakin toisella.
Ulkoistaminen ei voi eikä saa olla itsetarkoitus. Myös kunnan omalle organisaatiolla pitää antaa tilaisuus tavoitella kilpailukykyistä yksikköhintaa - määrätyn ajan kuluessa. Jos oma palvelu ei siihen pysty tai se ei  halua sitä edes tavoitella, silloin ulkoistaminen on toinen vaihtoehto. Naantalin palveluiden sivukustannuksia (siivous, ateriapalvelu, kiinteistöjen huolto ym.) on saatava pienemmiksi joko itse toimia tehostamalla tai ulkoistamalla.

Naantalin taloudessa on runsaasti sekä uhkia että mahdollisuuksia  lähimmän 5-10 vuoden aikana. Yhtä oikeaa kehityslinjaa ei ole. Kaupungin tuloista yhä suurempi osa on satunnaisia tuottoja tai maksutuloja, joiden määrä riippuu vallitsevasta suhdanteesta. Se  tarkoittaa sitä, että myös organisaation tulee olla joustava.  Käytettävissä olevat tulot  ja palvelun tarve voivat vaihdella vuosittain paljonkin. Myös resurssien on muututtava kysynnän mukaan.
Kun talouden tosiasiat  tunnustetaan ja laitetaan rinnan tavoiteorganisaation kanssa, jokainen ymmärtää kuinka tärkeää on säädellä sijaisten määrää ja miten välttämätöntä on jakaa vapautuvien virkojen tehtävät olemassa olevan joukon kesken. Tai on jätettävä virat kokonaan täyttämättä kun tehtäviä ei enää sillä hetkellä ole.
 Ja kun näin toimitaan syntyy organisaatio, jota on koko ajan tavoiteltu.
 Jos johtajilla ja esimiehillä ei ole tästä yhteistä näkemystä, eivät omat työntekijätkään sitä ymmärrä.  Naantalin uudistuksesta  puuttuu vielä henki ja tekemisen meininki. Nyt sitä tekevät enemmän luottamusmiehet kuin talon vahvat ammattijohtajat. Johtajien on jatkossa kannettava huolta ei vain omasta hallintokunnastaan vaan myös kokonaisuudesta.
Sitten on vielä luottamusmiesorganisaation uudistus. Sekin on tulossa, mutta se on aivan eri juttu.