Heikko strategia

Sairaanhoitopiirin strategia lähti valtuustosta toisen kerran uuteen valmisteluun. Nyt päätös muotoiltiin niin, ettei strategiasta tarvitse enää keskustella. Sen sijaan käytännön toimet tulevat entistä suurempaan tarkasteluun jatkossa.
Turun Sanomat julkaisi tänään (30.4.2014) artikkelin asiasta. Olli-Pekka Lehtosen mielestä strategilla olisi esitetyssä muodossa saatu 10 miljoonan euron säästöt.
Oma käsitykseni kuitenkin on, että suurin syy strategian hylkäämisessä oli, ettei johtajalla sen enempää kuin hallituksellakaan  ollut esittää kustannusvaikutuksia. Itse päätösesityksen perusteluissa todetaan, ettei kustannuksia pystytä vielä erittelemään.

Sairaanhoitopiirin liikevaihto 600 miljoonaa euroa on yhtä suuri kuin Raision Yhtymällä. Mietin miten mahtaisi yhtymässä käydä, jos hallintoneuvostolle tai yhtiökokukselle esiteltäisiin toista kertaa  strategiaa, jonka kustannusvaikutuksia ei osattaisi kertoa. Mielestäni on sama minkä konsernin johdosta on kysymys. 600 miljoonan liikevaihtoa ei hallita kädet taskussa.

Olen hieman ilkikurinen pelkistäessäni sairaanhoitopiirin talousongelmaa. Ensinnäkin strategiassa esitetty ajatus vuodeosastokirurgian keskittämisestä Turkuun ja vastaavasti päiväkirurgian siirtämisestä aluesairaaloille, toimii vain teoriassa. Vuodeoastokirurgia on puolet aluesairaaloiden toimenpiteistä. Jokainen toimenpide tuottaa keskimäärin neljän päivän hoitojakson sairaalalle. Vaikka aluesairaaloiden kirurgisista toimenpiteistä lähtisi puolet  Turkuun, lähtisi sairaalan kapasiteetista enemmän kuin kaksi kolmasosaa. Aluesairaaloista ei jäisi jäljelle kyllin toimivia yksiköitä, vaikka sairaalat saisivat saman verran päiväkirurgisia toimia kuin vuodeosastoilta lähtisi. Kun tästä ei strategiassa annettu toiminnallisia eikä taloudellisia lukuja, oli koko ajatus tukevasti ilmassa ja hyvän uskon varassa. Ainoa luku mitä tiedetään on se, että keskussairaalassa kaikki toimenpiteet maksavat kaksi kertaa niin paljon kuin aluesairaaloissa.

Muutama sana sairaanhoitopiirin talousongelmista. Sairaanhoitopiiri on kriisikuntayhtymä. Sen velkamäärän, edellisten vuosien ylijäämän ja kolmen viimeisen tilinpäätöksen perusteella se olisi kriisikunta. Ensi vuonna myös kuntayhtymät määritellään virallisestikin samoilla kriteereillä ja niiltä edellytetään samoja toimenpiteitä kuin kunnilta.

No, vuoden 2012 jälkeen viime vuosi meni yllättävän hyvin. Vielä marraskuussa valtuusto antoi piirille 8 miljoonan ylitysoikeuden menoissa. Tappioksi arvioitiin 12 miljoonaa euroa. Toteutunut olikin vain 4 miljoonaa euroa eli hälytys oli väärä. Tämän vuoden tavoite on 3 miljoonan ylijäämää. Sopeuttamistarve on virallisesti 10 miljoonaa euroa. Valtuustossa tuli tieto, että tulipalosta saatu korvaus on n. 5 miljoonaa euroa arvioitu suurempi, joten sopeuttamistarve pienee ehkä puoleen.

10 miljoonaa on iso luku. Mutta jos sitä katsotaan jälleen konsernin näkökulmasta se edustaa vain seitsemän vuorokauden menoa vastaavaa summaa. Yhden viikon menoja vastaavan summan  tinkiminen 51 viikosta ei kuulosta kovin ylivoimaiselta tehtävältä.

Tehtävä on vielä helpompi kun otetaan huomioon, että kuntien antama oikeus nostaa palvelun hintaa 3,8 prosenttia vuosittain lisää sairaanhoitopiirin tuloja n. 20 miljoonalla eurolla vuodessa.

Jotta kritiikkini olisi kyllin monipuolinen otan vielä esiin yhden asia. Sairaanhoitopiirin vertaa ja laskee palvelujensa kilpailukyä kustannuksian per asukas suhteessa muihin sairaanhoitopiireihin. Maakunnan sairastavuus ei kuitenkaan ole sama joka sairaanhoitopiirissa. Varsinais-Suomessa sairastavuus on vain 60 prosenttia maan keskiarvosta. Joidenkin kriteereiden mukaan sairaanhoitopiirimme olisi tehokas, jos sen menot olisivat 60 prosenttia muiden sairaanhoitopiirin menoista ja silloinkin suoritus olisi vain sama kuin muissa piireissä. Minusta tämä maakunta on niin hyvä, että se voisi ihan hyvin olla myös kustannuksissa tehokkaampi kuin toiset.

Kuntajakouudistus on puhdasta valtapolitiikkaa

Turun seudun kuntajakoselvitykset ensimmäiset ehdotukset julkistettiin perjantaina. Turun seutu rakentuisi sen mukaan kolmen vahvan kuntakeskuksen varaan.
Vahva peruskunta on hyvä ajatus, mutta se on melko lailla suhteellinen käsitys.
Naantalin kannalta ensimmäisessäkin ajatuksessa on kuitenkin hyvää se, että Turun seudulla voi jatkossakin olla muuta kuin yksi Turku. Heikkoa esityksessä on se, ettei edes selvittelyn alussa ole syntynyt käsitystä, mikä näitä yhdistettäviä kuntia yhdistää - muu kuin valtapolitiikka. Naantalissa ei sellaisia pyrkimyksiä ole.
Julkinen talous on heikossa hapessa. Kunta- ja hallintouudistuksissa ei kuitenkaan haluta ottaa oppia yrityksistä ja suurista yhtiöistä, joissa niissäkin ongelmatilanteissa on kysymys taloudesta ja resurssien uudelleen ohjauksesta.

On mielenkiintoista harrastaa ajatusleikkiä, mitä Turun taloudessa tapahtuu, jos Raisio ja Kaarina liitettäisiin Turkuun. Kaarina on tunnusluvuiltaan yksi maan parhaiten hoidetuista kunnista.
Raision nettomenot asukasta kohti ovat selvästi pienemmät kuin Naantalissa. Pienimmät menot ovat kuitenkin Ruskolla. Ne ovat n. 1000 euroa pienemmät asukasta kohti kuin Turussa, joka on kustannuksiltaan maakunnan kallein ja valtakunnan kalleinpia kuntia.

Ei tarvitse olla kovin kummoinen talousmies tai -nainen kun voi sanoa, että Turulla on aivan samat ongelmat kustannustensa ja kannattavuutensa kanssa  uudistuksen jälkeen kuin sitä ennen. Konsernisyhtiöille piilotetut velat ja verotilityksissä viime vuonna koko kuntakenttää koetut positiivisen suuret yllätykset saaivat näyttämään viime kauden kohtuulliselta, mutta jos sen ylijäämää verrataan miljarditason kokonaismenoihin, vaikuttaa tulos lähinnä arviointivirheeltä.
Turun veroprosentti on korkea, sen konsernivelat ovat huikeat ja valtionosuuksien määrä suuri alueen muihin kuntiin verrattuna. Riskit ovat siis Turussa eikä Turun seudulla.

Niin valtiovarainministeriö kuin Kuntaliitto kuin Turun naapurikunnatkin pystyvät lonkalta luettelmaan, missä Turku voisi ottaa miljoonien arvoiset kulusäästöt palveluitaan vaarantamatta. Koulutusta ei tarvitse kuristaa, koska se kelpaa esimerkiksi muillekin. Sen sijaan Turku käyttää 100 miljoonaa euroa enemmän rahaa urheiluun ja kulttuurin kuin maassa keskimäärin. Eikä tarvitse leikata 100 miljoonaa, jotta koko kaupungin asema näyttäisi paremmalta.

Siksi ensi viikolla alkavissa kuntakohtaisissa kuulemisessa toivoisi selvittäjien valaisevan, miten talouden tunnusluvut tässä uudistuksessa tulevat muuttumaan ja missä aikataulussa.

Silloin kun näytetään talouden koko kuva lähtötilanteessa ja näytetään, miten se tulee jatkossa muuttumaan, silloin pöydän ääreen istuu suuri määrä asiantuntijoita, jotka tarkistavat ovatko laskelmat oikein. Jos eivät ole, laskelmat korjataan ja taas katsotaan, onko laskelmien lopputulos ja johtopäätökset samat kuin uudistuksen päämäärä.

Niin kauan kuin näissä uudistuksissa puhutaan vain toimintapojen muutoksista, kysymys on enemmän tai vähemmän kysymys valtapolitiikasta eikä talouspolitiikasta.

Suomen bruttokansatuote polkee paikallaan ja valtion velka on vaarassa kasvaa entisestään. Valta- ja puoluepolitiikalle ei mielestäni ole enää sijaa tai ei ainakaan samassa mitassa kuin vielä tällä hetkellä vaikuttaa olevan.

Turun seudun kuntajakoselvitys on valtapolitiikkaa. Talous ei uudistuksen jälkeenkään parane, jos niihin ei ole rohkeutta tarttua. Jos on, uudistuksia ei tarvita laajassa mitassa. Kun mennään eurot edellä jokainen kunta itse tietää parhaiten, milloin sen on syytä hakea liitosta jonkin toisen kanssa.