keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Tavoitteet saavutettiin, mutta yksityiskohdissa on parantamisen varaa


Naantalin kaupunki saavutti taloudelliset ja toiminnalliset tavoitteet kokonaisuutena, mutta yksityiskohdissa on parantamisen varaa. Ohessa arviointikertomuksesta käyttämäni esittelypuheenvuoro valtuustossa maanantaina.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja läsnä olevat!

            Naantalin kaupungin tilinpäätös vuodelta 2014 on varsin mieluista luettavaa.
Se sisältää runsaasti yllätyksiä. Tällä kerralla kuitenkin pääsääntöisesti vain positiivisia. Kaupunki on  pystynyt jatkamaan tiukkaa menokuria edellisestä vuodesta. Etenkin henkilöstömenojen painaminen (1,3me)  edellisvuottakin pienemmäksi on saavutus, joka ei synny ilman määrätietoista työtä ja ilman yhteistä näkemystä henkilökunnan kanssa.  Sellaiseen ei ole ylletty Naantalissakaan sitten 1990-luvun vaikeiden aikojen jälkeen.
Kun toimintamenot alittuivat kaikkiaan 3,8 me, poistot 0,9, verotulot ylittyivät
2,9 miljoonaa ja sataman yhtiöittämisestä kirjattu 6,5 miljoonan voitto, on käsillä tilinpäätös, joka  tulee jäämään historiaan. Liki 10 miljoonan euron parannus tulokseen ja tilinpäätössiirtojenkin jälkeen kirjattava liki 9,7 miljoonan ylijäämä herättää huomiota laajemminkin. Vesilaitoksen ja tilalaitoksen vuosikatteet herättävät nekin huomiota. Palaan niihin hieman myöhemmin.


Yhteisen tilannekuvan saavuttaminen on maan uuden hallituksen keskeinen tavoite. Sote-uudistus ja kuntauudistukset ovat alanimikkeitä paljon puhutulle rakenneuudistukselle. Kuntia haastetaan uudistumaan ja asettamaan itselle entistä määrätietoisempia tavoitteita. Niihin haasteisiin Naantalissa on tartuttu ja on tartuttava myös tulevina vuosina.
Naantalin tarkastuslautakunta on edellisen arviointikertomuksen tapaan rakentanut nyt tarkastelussa olevaa 41-sivuista kertomusta koko viime vuoden ja kuluvan vuoden ajan. Lautakunta on kuullut henkilökuntaa, käynyt tutustumassa eri kohteisiin, pyytänyt selvityksiä ja onpa kerran ottanut kantaa kesken kaudenkin, mikä oli varsin poikkeuksellista. Haluan tässä yhteydessä jo kiittää kaikkia tarkastuslautakunnan työtä helpottaneita viranhaltijoita huolella valmistelluista esityksistä ja tarkoista  raporteista työmme tueksi.
Kiitos myös kaupunginhallitukselle ja eri vastuualueille niistä vastauksista ja eräistä toimintatapamuutoksista, joita edellisestä arviointikertomuksesta on seurannut. Niistä näkyvin lienee ollut määrärahaylitys- ja alitusesitysten valmistuminen valtuustolle jo tilikauden aikana.
Haluan kiittää erityisesti lautakunnan uutta sihteeriä Riikka Söderlundia, joka on sujuvoittanut kokousten  valmistelua ja päätöksiä, ja ollut isona apuna kertomuksen kokoamisessa.
Myös koko lautakunnalle, sen varapuheenjohtajaa, valtuutettu Lauri Lainetta myöten haluan esittää suuren kiitoksen erinomaisen rakentavasta ja hyvästä yhteistyöstä ja leveällä rintamalla tehdystä arviointityöstä. Kaikki päätökset ovat syntyneet hyvässä hengessä ja täyden yksimielisyyden vallitessa kuten aikaisempinakin vuosina.


Arvoisa puheenjohtaja!
Arviontikertomus on kokonaisuudessaan valtuutettujen luettavana, joten en esittele sitä kannesta kanteen, vaan nostan esille vain muutamia tärkeimpiä.
Tarkastelen  kaupungin tietohallintoa, veden hinnoittelua, tilalaitosta ja strategisiin tavoitteisiin liittyviä havaintoja.

1. Kovalevyn rikkoutuminen keskeytti terveyskeskuksen toiminnan viime vuoden syksyllä. Samalla hävisi merkittävä määrä tietoa, jota on jouduttu kovalla työllä syöttämään järjestelmään takaisin ja osa on kadonnut kokonaan. Se vaikeutti kaupungin tilinpäätöksen valmistumista. Yksi ongelma paljasti myös muita ongelmia tietohallinnossa. Digitalisoituminen pitäisi olla päivän sanan palveluiden uudistamisessa. Naantalissa painitaan perin vanhojen ongelmien kanssa.  Koko tietohallintostrategiatyötä lykättiin viime keväänä vuodella eteenpäin.
Tästä syystä lautakunta esitti viime syksynä vakavan huolensa tietohallinnon haavoittuvuudesta ja uudisti sen nyt arviointikertomuksessa. Asialle on varmaan jo jotain tehtykin kuluvan kevään aikana.

2. Valtuusto edellytti vesilaitokselta tarkempaa selvitystä vesihuollon kustannuksista sen jälkeen kun vesilaitos oli esittänyt veden hinnan korotusta kesken talousarviovuoden viime keväänä. Tarkastulautakunta toteaa kertomuksessa, että vesilaitoksen perustelut veden hinnan korotukselle eivät toteutuneet, vaan vesilaitos teki selvästi odotettua paremman tuloksen ja olisi yltänyt tavoitteeseen ilman korotustakin. Virhearviosta joutuvat nyt maksamaan kaikki veden käyttäjät.
Kaupunki kirjaa kiinteistöjen liittymismaksut vesihuoltolaitoksen taseeseen velaksi (7me), vaikka maksun suuruutta perustellaan kunnallistekniikan rakentamiskustannuksilla. Käytännössä menettely tarkoittaa sitä, että kunnallistekniikan rakentamiskustannukset katetaan veden hinnalla. Naantalin Turun Vedeltä ostaman ja TSP:n puhdistamolla puhdistetun veden hinta on n. 1,20 euroa kuutiolta. Kuluttajillle veden hinta on verollisena n. 6 euroa kun perusmaksu otetaan huomioon. Hinta siis nousee viisinkertaiseksi omassa verkostossa.
Lautakunnan saaman selvityksen mukaan kaupungin ja kiinteistöjen omistajien välisissä sopimuksissa ei ole mainintaa liittymismaksun siirto- ja palautusmahdollisuudesta. Siten sitä ei myöskään saisi kirjata velaksi vaan se se on  tilikauden tuloa (1 me)  ja siitä kuluu maksaa arvonlisävero. Mikäli nykyistä kirjausmenettelyä halutaan jatkaa, silloin liittymismaksuja on myös ryhdyttävä palauttamaan omistajavaihdon yhteydessä. Tilintarkastajat yhtyvät lautakunnan näkemykseen tässä asiassa.

Sen lisäksi, ettei liittymismaksuista kertynyttä tuloa ei käytetä sen vuoden  kulujen kattamiseen, vesihuoltolaitos on maksanut omasta mielestään suhteettoman suurta (310.000) osuutta keskushallinnolle vaikka se itse hoitaa veden laskutuksen.
Edellä kuvatuista syistä tässä vesilaitoksen toiminnasta on tänä vuonna tavallista enemmän huomautettavaa ja selvitettävää.

3. Tilalaitos on kaupungin kiinteistöjen hoidosta ja ylläpidosta vastaava yksikkö ja se vuokraa tiloja sekä sisäiseen että ulkoiseen käyttöön. Kuten tilinpäätöksestä käy selville, tilalaitos teki poikkeuksellisen suuren ylijäämän. Se mikä näkyy tilalaitoksen tuloksessa ylijäämänä, näkyy muiden yksiköiden tilinpäätöksessä suurena kiinteistöhuollon kustannuksena.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen ja sivistystoimen kustannusvertailussa niiden kiinteistöjen ylläpitokustannukset näkyvät eräin paikoin muuta maata korkeampina, jolle ne itse eivät kuitenkaan mahda mitään vaikka haluaisivat.
Tämän vuoksi tarkastuslautakunta esittää, että tilalaitoksen tavoitteet itsenäisenä taseyksikkönä määritellään uudelleen nyt kun toiminnasta on riittävästi käytännön kokemusta. Nykyisellä kaavalla lopputulos käyttäjälle näyttää varsin kohtuuttomalle kuten lautakunta on Birgittakotia esimerkkinä käyttänänyt.

4. Valtuuston hyväksymän talousarvion ja toimintasuunnitelman ohella tarkastuslautaunta arvioi asetettujen tavoitteiden toteutumista sen perusteella, mitä  myös voimassa oleviin strategioihin ja ohjelmiin on kirjattu. Lautakunnan tehtävänä on myös arvioida ovatko tavoitteet asetettu niin yksiselitteisesti, että niiden toteutumista voidaan ylipäänsä arvioida.
Kuten arviointikertomuksesta käy selville, lautakunnan käsityksen mukaan strategiat ja ohjelmat voivat poiketa merkittävästikin vallitsevasta käytännöstä.
Viime vuosi ei ollut vielä uuden kaupunginjohtajan toimikautta, joten muutoksi on jo tullut ja lisää on odotettavissa.

Palvelustrategian osalta olisi toivottavaa, että niin ateriapalveluiden kuin siivouspalveluiden kohdalla vielä kerran mietittäisiin, mitä siltä kilpailuttamisella oikein halutaan ennen kuin itse työhön ryhdytään. Lautakunta pitää tehtäväalueille asetettuja tavoitteita perin epämääräisenä. Yksityistäminen ei liene itse tarkoitus, vaan tehtiinpä työ omana tai ulkoistettuna niille pitää olla olla jokin tavoite. Kun lautakunta ei ole niitä tavoitteita löytänyt lautakuntakäsittelystä eikä itse ohjelmista, olemme esittäneet oman arviomme millaisia ne tavoitteet voisivat olla. Tärkeää on, että tavoitteet on rinnastettavissa muiden kuntien kokemuksiin ja kustannuksiin yksikköhintojen tai muiden yleisesti hyväksyttävien kriteerien kautta.
Kustannusten ohella tärkeää on aikataulu. Palvelustrategia pitää vastata kysymyksiin miten palvelut kunnassa tuotetaan kymmenen vuoden kuluttua. Ei siis miten ensi vuonna tai jäljellä olevalla vaalikaudella.

5. Henkilöstöasiat

Naantalin kaupungin henkilöstökertomuksessa on myös hyvää kerrottavaa. Sekä vakituisen että määräaikaisen henkilöstön määrä on laskenut ilman kipeitä ja työilmapiiriä heikentäviä pakkokeinoja. Henkilöstömäärä on laskenut keskusvirastossa, ympäristövirastossa ja erityisesti sivistyvirastossa.
Sairaspoissaolopäivät suhteessa kalenteripäiviin laskivat tavoitteen mukaisesti, mutta vakituisten työntekijöiden sairaspoissaolopäivien määrä kasvoi hieman (17,4 työpäivää).
Kunta 10-tutkimus kertoi myös, ettei Henkilöstöstrategian vuoden 2014 tavoitteita saavutettu. Etenkin kehityskeskustelujen hyödyllisyyden osalta jäätiin kauas tavoitteista.


Arvoisa puheenjohtaja!

Edellä kuvatuista huomioista ja puutteista huolimatta kokonaiskuva Naantalin kaupungin vuoden 2014 taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden osalta on vahvasti plus-merkkinen.
Kaupungin tilinpäätös tulee jäämään historiaan yhtensä 2000-luvun parhaista. Myös kehityksen suunta niin henkilöstön määrän, henkilöstökustannusten, palvelujen ostomenojen kuin velkamäärän kehityksen kannalta oli oikea.
Valtionosuusuudistus,  Nesteen satamasopimus, sote- ja kuntarakenneuudistuskin antavat olettaa, että haasteet ja vaatimukset tästä eteenpäin van kovenevat.

Vuoden 2014 osalta tarkastuslautakunta kuitenkin tyydytyksellä toteaa, että kaupungin taloudelliset ja toiminnalliset tavoiteet saavutettiin. Lautakunta yhtyy tilintakastajien näkemykseen ja puoltaa tili- ja vastuuvapauden myöntämistä tili- ja vastuuvelvollisille vuodelta 2014.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Tulkintaa liittymismaksuista



 Naantalin tarkastuslautakunta puuttui viime vuoden arviointikertomuksessa toistamiseen Naantalin kaupungin tapaan kirjata kertyneet kiinteistöjen vesiliittymismaksut tulon sijasta velaksi.
Liittymismaksut voidaan EVL:n mukaan kirjata velaksi, jos maksut ovat sekä siirto- että palautuskelpoisia. Naantalin kaupungin solmimista sopimuksista tai yleisissä sopimusehdoista ei kuitenkaan löytynyt mainintaa sellaisesta.
Naapurikaupungin Raision sopimusehdoissa maininta on, mutta ehdollisena, joten käytännössä Raisiokaan ei ilmeisesti aio niitä palauttaa. Myös Kaarina kirjaa liittymismaksut taseeseensa velaksi.
Turku sen sijaan pitää maksua  tilikauden tulona ja laskuttaa maksun arvonlisäverollisena kuten laki silloin edellyttääkin. Veden kuluttajahinta onkin Turussa seudun matalin.
Naantalin ym. liittymismaksun kirjauskäytäntö tarkoittaa sitä, että liittymään kohdistuvia kunnallistekniikan rakentamiskustannuksia ei kateta maksulla vaan ne katetaan veden kuluttajahinnalla.
Vesihuoltolaki edellyttää, että kunnat kattavat vesihuollon kaikki kustannukset vedestä kertyvillä tuotoilla, joihin liittymismaksutkin periaatteessa kuuluvat.
Liittymismaksu ei perustu todellisiin kustannuksiin, vaan se määräytyy tontin koon ja rakennuksen kerrosalan mukaan.
Liittymismaksuista kertynyttä velkaa Naantalin vesilaitoksen taseessa oli viime vuonna n. 7 miljoonaa ja Raisiossa vuoden 2013 tilinpäätöksessä n. 8 miljoonaa euroa. Kaukolämpösopimuksissa käytäntö on sama.
Jotta liittymismaksut voidaan pitää verottomina, sen pitää perustua sopimuksiin ja niiden tulee olla myös käytännössä palautettavia summia. Ehdot pitää siis näkyä allekirjoitetuissa sopimuksissa. 
Eri asia on miksi liittymismaksuja yleensä pitäisi palauttaa, jos ne on tarkoitettu kustannusten kattamiseen. 
Turun tapa toimia on avoin, läpinäkyvä ja edullisin veden kuluttajan kannalta.

Ohessa arviointikertomus vuodelta 2014

http://aleksis.naantali.fi/poytakirjat/kokous/20152390-2-1.PDF

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Meyer Werftin työt eivät odota

Meyer Werftin tulo Pansion telakan omistajaksi on valanut uskoa paitsi telakkateollisuuden myös koko maakunnan alihankintaverkoston tulevaisuuteen. Saksalainen luottamus suomalaiseen osaamiseen on maakunnassa vahva. Telakan lisäksi Bayernin lääketehtaalla Turussa menee hyvin. Johtotähden valmistus Uudenkaupungin autotehtaalla on päässyt hyvään vauhtiin. Kun keskusteluun vielä liitetään rautakauppa Bauhausin ja elintarvikekauppaketjun Lidl:n markkinoiden valloitus, on juuri nyt saksalaisen elinkeinoelämän aktiivisuus suomalaisilla markkinoilla merkittävän suurta.

Suomalaisten mahdollisuudet hyödyntää telakan, autoteollisuuden ja lääketeollisuuden menestystä Suomessa eivät kuitenkaan ole itsestään selvät. Teollisuus on rajussa murroksessa tuotantotapojen ja toimintamenetelmien osalta. Uuttaa tekniikkaa otetaan käyttöön, tehtäviä nivelletään ja hienosäädetään entistä tarkemmin, osaamiselta ja sitoutumiselta vaaditaan entistä enemmän. Kansainvälisyys on käsin kosketeltavaa. 

Jo korealaisten omistuksessa telakan työväestä merkittävä osa tuli ulkomailta. Me emme Suomessa selviä kilpailusta sillä, että pohdimme kuinka paljon meidän tulee säädellä ulkomaalaisten työväen tuloa Suomeen. Kilpailuun vastataan vain kehittämällä koulutusjärjestelmää ja asenteita sellaiseksi, että ne vastaavat teollisuuden ja alihankkijoiden tarpeita.

Telakka- ja konepajateollisuuden ongelmat alkavat näkyä pikkuhiljaa. Maakunnan alihankintaverkoston pitäisi olla iskukunnossa jo nyt pystyäkseen voittamaan uuden, vasta esisopimusasteella olevan risteilijän osaurakoita. Yritysten taseet ja luottoluokitukset pitää olla kunnossa. Urakoita ei voiteta niinkään hinnalla, vaan laadulla ja toimintavarmuudella.

Edessä siintäviä mahdollisuuksia huolestuttaakin juuri nyt nuorten, pian uravalinnan edessä olevien kiinnostuksen kohteet. Konepajateollisuus ei ole enää vanhakantaista hitsarin hommaa suttaisissa halleissa. Mielenkiinto alaa kohtaan on nuorten keskuudessa suorastaan romahtanut. Peliteollisuus ja internetin salat vetävät nuoria enemmän kuin perinteiset käden taitoa vaativat alat. Myös lukio ja korkeakoulut vetävät paremmin  kuin ammatillinen koulutus. 

Jos ammattikoulun aloittavalle vaikeinta on herääminen aamulla tai opinnot joudutaan aloittamaan lukemaan opettelemalla, on siitä vielä pitkä matka töihin telakalle.Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että konepajateollisuuskin hyödyntää yhä enenevissä määrin tietotekniikan uusimpia saavutuksia. Uusilta tekijöitä vaaditaan kielitaitoa, tietotekniikan hallintaa ja soveltamiskykyä. Se vaatii luovuuttaa, uskallusta, sitkeyttä ja uutteruutta. 

Meyer Werftin telakan menestyksestä ei koidu iloa, elleivät suomalaiset työtekijät ja yritykset pääse kiinni työhön ja osaurakoihin. Nyt kannattaisi lyödä viisaat päät yhteen ja miettiä miten parhaiten nuorten mielenkiinto, ammatillinen koulutus ja alihankintayritysten tarpeet pystyttäisiin solmimaan yhteen niin, että telakan menestystarinasta tulisi ennen muuta varsinaissuomalaisten osaajien ja yritysten menestytarina. Se on varmaa, ettei ratkaisu ole se, että tehdään niin kuin aina ennenkin.

Meyer Werftin työt eivät todellakaan suomalaisia odota.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Raha on hyvä renki mutta huono isäntä

Raha on hyvä renki mutta huono isäntä. Suomen taloudessa valta pitäisi olla demokraattisilla johtajilla, mutta väitän, että näin ei ole. Huonosti johdettu talous on johtanut rahan vallan kasvuun, jolla voi olla samat seuraukset kuin hallitsemattomalla tulella. Kaikkeen mihin se ulottuu palaa tuhkaksi tai jättää vain konkurssin rauniot.
Kreikka on hyvä esimerkki maasta, missä demokratian nimissä maata on hallittu huolimattomasti piittamatta talouden lainalaisuuksista. Velaksi ja yli varojen eläminen on ollut jokaiselle historiaan hallitsijalle suuri kiusaus, johon myös valta on usein päättynyt. Demokratia ei ole muita hallitsijoita kummempi. On sama eletäänkö yli varojen omalla vai yhteisellä päätöksellä.
Sen sijaan, että Kreikka ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja alkaisi kivuliaasti mutta määrätietoisesti palauttaa taloutta hallintaansa, se onkin alkanut syyttää rahoittajia omista ongelmistaan. Surullista mutta totta.
Suomen tie ei ole kovin kaukana Kreikan tiestä. Kuuntelin lauantaina Turun vaalikadulla Antti Rinteen ja muiden pienempien puolueiden edustajien puheenvuoroja. Yksikään puhujista on tunnustanut tulen olevan irti. Päin vastoin kansaa pitää pystyä vakuuttamaan, että kaikki on hallinnassa kunhan vain huolehditaan toisistamme ja vienti saataisiin vetämään...
Kuitenkin tämän maan julkinen velka on ylittänyt jo kipurajan. Julkista taloutta ei pystytä enää rahoittamaan verovaroin vaan siihen tarvitaan liki 10 miljardia lisää uutta velkaa, jotta järjestelmä pysyy pystyssä. Lisää velkaa otetaan demokratian, köyhien ja apua tarvitsevien nimissä. Niin sitä otetaankin, mutta 100 miljardin vuotuisista julkisen hallinnon tuloista köyhille jaetaan siitä vain kymmenys. Loput menee siihen, että se kymmenys saadaan jaetuksi.
Edellinen on tietysti rumasti sanottu meidän hyvinvointijärjestelmästä. Meidän koulutusjärjestelmä, sosiaali- ja terveydenhuolto  sekä katujen ja kiinteistöjen ylläpitoa hoitava infra on toki hyödyllinen ja tarpeellinen. Talouden kannalta katsottuna sen kustannusten hallinta ei kuitenkaan ole kenenkään käsissä ja tulevalla hallituskaudella tuli on vaarassa päästä kokonaan irti. Taloutta ei todella hallita puoluepoliittisilla linjauksilla, vaan se on raakaa kustannusten hallintaa. Velkaa ei oteta ja turhista vaalilupauksista ei makseta.
Palaan vielä demokratiaan hallitsijana. Mikä meidän ympärillä kertoo aikamme hallitsijoiden aikaansaannoksista? Niin kuin muinaiset hallitsijat ovat alamaisten rahoilla rakennuttaneet itselleen palatseja ja monumentteja osoituksesi omasta suuruudestaan, siihen verrattavia monumentteja poliittisista hallitsijoista löytyy myös Suomesta.
Vai mitä mieltä olette kunnantaloista, uima- ja liikuntahalleista, kirjastoista, teatteri- ja konserttisaleista liikenneväylistä tai vaikkapa katujen valaistuksesta. Paljonko niissä näkyy paitsi itse käyttötarkoitus myös päättäjien valta, vauraus ja suuruus.
Ei riitä, että niiden rakentaminen on tullut alamaisille kalliiksi. Niiden ylläpitokin on käynyt ja käymässä yhä kalliimmaksi muutenkin vaikeina aikoina. Rakennukset itsessään eivät ehkä niinkään, vaan se hallinto, joka niistä vastaa.
Turun seudulla käyköön esimerkistä veden hinta. Veden ostaminen ja puhdistaminen maksaa kunnalle n. 1 euron kuutiolta. Kun se kuutio pyörähtää kunnan verkossa sen hinta kuluttajalle nousee yli kymmenkertaiseksi, paikoin liki 15-kertaiseksi. Sehän on todellinen rahasampo.
Julkinen talous ei ole Suomessa maan hallituksen eikä kuntienkaan hallitusten hallinnassa muuten kuin ehkä ajoittain. Raha on ottanut vallan. Jos sitä ei laiteta aisoihin ja pian, veronmaksajat ja avun tarvitsijat ovat kohta todella pulassa. On aika ottaa kaiken väriset laput pois ja katsoa totuutta silmiin.


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Lapsilisistä tai eläkkeistä nipistämällä maata ei pelasteta

Vaikka Suomen valtio vapautettaisiin kaikista sosiaaliturvaan liittyvistä vuotuisista kustannuksista kuten eläkkeistä, työttömyyskorvauksista, lapsilisistä ja opinto- ja asumistuista, silti sen talous tulisi nippa ja nappa tasapainoon.
Siksi keskustelu eläkkeiden indeksileikkauksista, työttömyysturvan heikentämisestä ja lapsilisien leikkauksista osana valtiontalouden tervehdyttämistä tuntuu  kohtuuttomalta.

Itse olen  tehnyt pesäeroa etujen karsimisen ja kustannusten leikkausten välillä. Meidän pitää tasapainottaa taloutta tinkimällä järjestelmän ylläpitokustannuksista. Se pitää toteuttaa niin, ettei palvelun laatua heikennetä eikä etuuksia leikata. Harkintaa pitää käyttää jokaisesta eurosta.

Järjestelmää parantamalla kyllä saataisiin  sosiaaliturvamme väärinkäytöksetkin vähemmäksi. Säännöt ovat selvät, mutta käytännön toteutus ja valvonta ontuvat - tehottoman ja huonosti johdetun järjestelmän takia.

Meillä monilla on väärä kuva siitä, kuka tai mikä sosiaaliturvajärjestelmäämme rahoittaa. Valtio käyttää 53 miljardin euron budjetista suoraan tukeen alle 10 miljardia euroa. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat kuitenkin yli 60 miljardia  euroa vuodessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2013 tilastojen mukaan valtion siivu tuosta summasta oli 18,5 miljardia euroa eli n. 30 prosettia. Kuntien osuus oli 12,8 mrd eli n. 20 prosenttia.
Todellisia sosiaaliturvajärjestelmämme ylläpitäjiä ovat yritykset, jotka maksavat niin työnantajan kuin työntekijän osuutena kakusta puolet eli 30 mrd euroa. Asiakkaat osallistuvat menoihin 3 miljardin suuruisella summalla.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125696/Sosiaalimenot%20ja%20rahoitus%202013%20tilastoraportti.pdf?sequence=1

Jotta suhde kävisi vielä selvemmäksi, suorat tulotuet eläkkeet ja työttömyyskorvaukset mukaan luettuna olivat vain tuo 10 miljardia euroa valtion, kuntien ja kuntayhtymien 90 miljardin euron menoista.
Talous on siis aivan jotain muuta kuin tukien jakamista.
Meidän julkisessa taloudessa on paljon enemmän valmiuksia tarjota palveluita, mitä viikottain, kuukausittain tain vuosittainkaan tarvitaan. Notkeassa järjestelmässä palveluita tuotetaan ja ostetaan vain silloin kun niitä tarvitaan.

Jos unohdetaan valtion ja kuntien talousongelmat keskustelusta ja puhutaan vain meidän sosiaaliturvajärjestelmästä niin toki on paikallaan etsiä keinoja, joilla yritysten maksutaakkaa sosiaaliturvajärjestelmästä voidaan keventää. Parhaisten se onnistuu sillä, että kaikki työkykyiset ovat töissä ja eläkeikä nousee itsestään muutaman vuoden nykyistä korkeammalle tasolle. Tietysti sillä ehdolla, että työssä olevat ovat työkykyisiä.
Sormet pois eläkkeistä, lapsilisistä ja työttömyysturvasta. Ensin on otettava ylimääräiset pois liian suuresta palveluvalmiudesta.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Yritysten ei kannata lomauttaa, irtisanoa eikä päitäisi päästää ketään eläkkeelle.


Yritysten ei kannattaisi lomauttaa, irtsanoa eikä päästää ketään eläkkeelle. Yritykset maksavat palkan lisäksi myös sosiaaliturvan. Kylmästi kärjistäen myös kaikki työssä käyvät maksavat työllään työttömyyden kustannuksia.
Vaikka yksi yritys pystyykin sopeuttamaan toimintaansa, kaikki yritykset yhdessä rahoittavat kaikesta sosiaaliturvan kustannuksista yli puolet.  Yritykset maksavat työttömyyseläkkeistä yli kaksi kolmasosaa ja tapaturmasta aiheutuvat eläkkeet kokonaan.
Vanhuuseläkkeitä maksettiin vuonna 2013 yhteensä 21 miljardia, josta työnantajan osuus oli 18,5 miljardia. Varhennettuja vanhuuseläkkeitä maksettiin 19,7 miljardia, josta työnantajan kassasta rahoitettiin 17,5 miljardia euroja. Valtion osuudeksi rahoituksesti tuli vain 4 miljardia. Kuntien osuus oli tasan 0.
Yli sadan hengen yrityksille nuoren ihmisen eläköityminen on valtava kustannus. Jos alle 30-vuotias sairastuu pysyvästi ja joutuu tai pääsee eläkkeelle, työnantaja maksaa hänen eläkkeensä 64 ikävuoteen asti. Lisäksi yritys maksaa se yhdellä kertaa heti eläkepäätöksen jälkeen. Summa on helposti pari miljonaa euroa.
Terveyden ja sairauden perusteella maksettavan toimeentuloturvan suorat tuet olivat 2,4 miljardia euroa. Sen työnantajat rahoittivat kokonaan. Valtion rahoitusosuus oli vain 0,35 miljardia. Sairausajan palkkoja työnantajat maksoivat 1,4 miljardia euroa.
Perusterveydenhuollon kokonaismenot olivat 12,7 miljardia euroa. Siitä valtion harteilla oli 4,3, kuntien 6,3 ja työnantajan harteilla 0,9 miljardia. Vakuutetut itse maksoivat siitä liki 1,3 miljardia euroa.
Työ- ja opiskelijaterveydenhuollon kulut olivat 786 miljoonaa euroa, johon valtio osallistui  12 miljoonalla eurolla.

Oheiset luvut olen koonnut sitä varten, jotta keskustelu valtion velkaantumisesta ja kulujen leikkauksista kohdistuisi oikeisiin asioihin.
Eläkkeindeksiä muuttamalla tai työttömyyskorvauksen tasoa laskemalla ei valtion taloutta saada tasapainoon.
Työttömyydestä johtuvat toimeentuloturvan menot olivat n. 4,6 miljardia euroa. Siitä työnantajat ja vakuutetut maksoivat 1,5 miljardia. Valtion ja kuntien osuus yhteensä oli 2 miljardia euroa.
Ansiopäivärahaa maksettiin 2,3 miljardia. Siitä valtio kattoi 0,9 miljardia.
Vaikka kuinka rajuja leikkauksia tehtäisiin etuuksiin, niillä olisi vain nippelivaikutukset kuntien ja valtion taloudelliseen asemaan. Ongelmat ja myös isot kustannukset ovat jossain muualla. 
Julkinen talous on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että meidän on  joko harkittava sen supistamista tai tämän maan suurentamista. Kumpaan suuntaan lähdetään?
Samalla organisaatiolla hoidettaisiin puolet suurempaa väkimäärää.
Sitä on veikea uskoa, sillä nykyisestä hallinnosta on vaikea saada ulos minkäänlaista palvelua. Poliisi tulee myöhässä, oikeuden päätös kestää, terveyskeskuksessa pitää jonottaa ja rakennuslupa viipyy, viipyy ja viipyy.
Oikeasti. Näistä asioista on keskusteltu riittävästi. Nyt pitää ryhtyä töihin. Töille ja tehtäville on asetettava tavoitteet, kustannuksille katto ja johtajat vastuuseen tavoitteiden saavuttamisesta. Asioiden on muututtava.

lauantai 14. helmikuuta 2015

"Virolainen ylityökorvaus"

Kunnostin kymmenkunta vuotta sitten mummolani päärakennusta kaukana asutuksesta ja lähimmästä maantiestä. En löytänyt Suomesta yhtään hirsityön ammattilaista, joka olisi suostunut kävelemään joka aamu kolme kilometriä suota pitkin työmaalle ja illalla takaisin. En kyllä uskonut että löytäisinkään.
Turvauduin vuokratyönvälitykseen.
Virosta tuli venäjän armeijassakin palvellut puuseppä.  Hänen oma toivomuksensa oli, ettei työpäivän pituutta laskettaisi. Pidettäisiin lukua vain tunneista. Joka tunnista tulisi välitysfirman kanssa sovittu tuntipalkka, joka vastasi hyvin rakennusalan silloista keskituntipalkkaa ehkä vähän ylikin.
Kun kysyin häneltä, oliko vuokrafirma suositutellut sellaista sopimusta, hän vastasi, että ei.
- Se vain on niin, että et kuitenkaan antaisi minun tehdä kuin kahdeksan tuntia päivässä. Sen jälkeen minulla ei olisi täällä mitään tekemistä, joten todennäköisesti olisi kylillä tuhlaamassa. Saan ylityöstä siis tuplakorvauksen kun saan joka tunnilta palkaa ja säästän toisen mokoman kun olen pois tuhlaamasta.

Niinpä tavaksemme tuli, että heräsin aamulla kahdeksan aikaan laittamaan nuotioon tulet ja kahvin tulelle. Kävin kokemassa iskukoukut ennen kuin  Leena ehti laittamaan aamiaista. Työmieheni heräsi samasta yhden huoneen rantamökistä, mistä mekin. Aamiaisen jälkeen aloitimme työt.
Virolaisella oli tapana ilmoittaa, että nyt on pakko lopettaa kun ei näe enää mitään. Kello oli silloin tavallisesti lähellä puolta yötä.
Istuimme vielä sen jälkeen iltateelle nuotiolle. Monta kertaa hän sanoi, että mennään käymään vielä verkoilla kun ei ole ehditty koko päivänä. Niin myös teimme.

Virolainen ylityökorvaus on sen jälkeen ollut monta kertaa mielessä kun puhutaan suomen työoloista. Kumpaa me Suomessa laskemme enemmän, saavutettua työtulosta vai työpaikalla käytettyä aikaa?
Edelliseen kolumniini (http://juhahaapakoski.blogspot.fi/2015/02/ei-enaa-koskaan-tyonantajaksi.html) vastannut nimetön kirjoittaja kertoi, miten hän on kauan sitten luopunut kokonaan omista työntekijöistä. - En saanut enkä pystystynyt enää vaatimaan työntekijältä sellaista työpanosta, mitä yrityksen toimeentulo olisi edellyttänyt. Nyt hän hoitaa kaiken työvoiman alihankintana. Ei vuokratyönä vaan yrittäjältä, joka on ottanut täyden vastuun työn tuloksista ja aikataulusta, hän kirjoitti.
Alihankintayritykset - yksinyrittäjät - tekevät juuri sitä, mitä virolainenkin. Työaikalaista ja minipalkoista piittaamatta hän tulee silloin kuin tarvitaan ja lähtee kun työ on valmis. Työlle on olemassa joku sovittu hinta. Riski on yrittäjällä itsellään, lyökö se leiville vai ei. Aina tuntipalkka ei ole raponen, mutta asiakas on kuitenkin tyytyväinen.  Itse on ollut senkin ajan pois tuhlaamasta.
Jos palvelualan yrityksessä törmään erittäin ystävälliseen ja palveluhenkiseen työntekijään, olen melko vakuuttunut, että olen kohdannut itse omistajan.
Joskus tosin olen autokaupassa kysynyt myyjältä, että omistatko sinä tämän kaupan? Kun toinen vastaa, että en omista kuinka niin. Olen vastannut, että kun näyttää, että et halua myydä niistä minulle ensimmäistäkään.



lauantai 7. helmikuuta 2015

Näitä toimia yrittäjä toivoo

Kokoomus julkisti juuri tuoreen ohjelmansa seuraavalla hallituskaudelle. Yrittäjiä on ohjelmassa huomiotu erityisesti. Se sai minut jatkamaan asian pohtimista.

1. Nyt on kun on ymmärretty kuinka tärkeässä osassa yrittäjä on työnantajana, olisi kohtuullista, että yrittäjää rohkaistaisiin ja palkittaisiin riskien ottamisesta. Ehdotus arvonlisäverollisen myynnin rajan nostamisesta on ok, jos yritys on sivutoimi, jonka myyntiä ei ole tarkoituskaan nostaa. Alarajan nostoa tärkeämpää on nostaa lievennettyä arvonlisäverokohtelua. Alarajan nostohan tarkoittaa myös , ettei yrittäjä  saa vähentää ostoihin sisältyvää arvonlisäveroa.

2.  Nykyinen työsopimusjärjestelmä arvostaa heikosti eri työntekijän yksilöllisiä taitoja.  Liittokohtaiset palkkataulukot on hyvä pohja ja työrauhaa ylläpitävä. Taulukoiden huono puoli on se, että toiset saavat työstä liian korkeaa ja toiset liian matalaa palkkaa taitoihinsa ja suorituskykyynsä nähden.

3. Yrittäjän kontolle on sälytetty paljon tehtäviä, jotka ei sille kuulu, mutta valtion kannalta se on paras mahdollinen ratkaisu. Esimerkiksi palkasta pidätettävät verot (valtionvero, kunnallisvero ja kirkollisvero), työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut ja ay-jäsenmaksut. Oikeudellisesti ne ovat työntekijälle kuuluvia velvollisuuksia.  Konkurssissa yrittäjä saa tuomion velallisen epärehellisyydestä sen vuoksi, ettei hän ole työntekijän puolesta tilittänyt tuloja valtiolle. Konkurssissa jää aina jonkun laskut maksamatta.

4. Listaamattomassa yhtiössä yrittäjä maksaa väklillä itselleen pienempää palkkaa kuin työntekijälle kun tulot eivät riitä. Samasta syystä hän maksaa itselleen pienempää eläkettä. Veroprosentti palkasta on sama kuin toisilla. Huojennettua osinkoa hän voi maksaa itselleen korkeintaan 9 prosenttia vapaista pääomista.  Pienissä yrityksissä kertyneitä voittoja on  vähän. 9 prosentin sijasta  19  tai 29 prosenttia olisi oikea kädenojennus yrittäjälle. Osinkoa saa maksaa yli 9 prosenttia, mutta yli menevästä osasta osinko  on osin ansiotuloa ja veroprosentti nousee yhteisöveron kanssa yli 50 prosentin.

5. Suomessa on tehty viime vuosina monia oikeudenmukaisia ja tasa-arvoa lisääviä veroratkaisuja. On korotettu myyntivoittoveroa, osinkoveroa ja perintöveroa. Kaikki muutokset tasaavat tuloeroja kansalaisten välillä ja pääomavero on lähestynyt ansiotulon verotusta. Me elämme Suomessa kuitenkin markkinataloudessa, jossa keskeisin tekijä on keskinäinen kilpailu. Markkinat eivät ole tasa-arvoisia eivätkä kilpailusta saatavat edut ole tarkoituskaan jakaa kilpailijoiden kanssa tasan.
Suomessa toteutetut verouudistukset ovat osin tässä suhdanteessa toimineet makeisveron tavoin.  Kauppa on pysähtynyt, osikotuotot ovat pienentyneet ja sukupolven vaihdosia on lykätty. 70.000 yrittäjää lähestyy eläkeikää eikä jatkajia ole juuri näköpiirissä. Pysyviä ja väliaikaisia verohuojennuksia  pitäisi käyttää, jotta yrityksille, maatiloille ja metsätiloille saadaan jatkajat. Verotuksella voidaan ajoitaa, milloin niitä kauppoja kannattaa tehdä. Perintöveron maksuajan pidennys lisätalousarviossa on askel oikeaan suuntaan.

6.  Suomessa on kautta historian ollut alhainen pääomaverotus ja kova ansiotuloverotus. Nyt tuosta periaatteesta on luovuttu tasa-arvon nimissä. On vähän aloja, joista sijoittaja voi laskea  saavansa riitävän tuoton sen jälkeen kun verottaja on ottanut tuotosta kolmanneksen. Sijoitusta ei tehdä pelkän tuottoprosentin, vaan myös pääoman likvidisyyden eli pääoman vapautumisnopeuden  ja arvonkehityksen perusteella. Meillä on korkea verotus, matalat tuotot, heikko likvidisyys ja negatiivinen pääoman arvonkehitys. On suuri riski olemassa, ettei vanhoille yrityksille ja maatiloille saada ostajia.  Monen talon ja tilan velkamäärä jo  ylittää omaisuuden arvon. Kongon Tasavallasta sijoittaja saa pääomaturvatulle sijoitukselle 12 prosentin vuotuisen tuoton. Siitäkin verottaja saa 30% tuoton.
Työpaikat vain eivät synny Suomeen vaan Kongon Tasavaltaan. Suomessa valtio kunnat saavat jokaista työntekijän euroa vastaan euron veroa ja veroluonteisia tuloja - kotimarkkinoilla toimivasta yrityksestä.

7. Byrokratia tarvitsee Sinua. Suomessa julkiset menot jatkavat kasvuaan. Viranomaista ei enää juuri näy, vaan tolpat välähtävät ja yrittäjä antaa selvityksiä, lausuntoja ja täydentää tietoja tietoverkon avulla. On  luotu ns. itsevalvontajärjestelmä, jonka yrityksille tuottamasta työajasta ja kustannuksista ei ole keskusteltu. Loimaan Sarka-museossa on hyvä käydä katsomassa sitä 12 metriä korkeaa lomakevuorta, jonka maanviljelijä täyttää vuoden aikana. Virkamiehelle byrokratia on varsinaista työtä, yrittäjälle se on ylimääräistä ja pois tuottavasta työstä.

8. Arvonlisävero suoriteperusteiseksi. Tähän asti yrittäjä on maksanut arvonlisäveron myynnistä seuraavan kuun puolivälissä kun tuote on toimitettu ostajalle. Myös työntekijöiden palkat on maksettu ja verot tilitetty ennen kuin tuote on toimitettu tilaajalle. Yritys siis rahoittaa toimintaansa muilla tuotoilla ja ylläpitää valtion maksuvalmiutta ennakoilla ja etukäteissuorituksilla.  Yrityksen verotettava tulos kuitenkin syntyy vasta tilinpäätöksessä. Pitäisikö valtion maksaa korkoa maksetuista ennakoista. Vai pitäisikö pienelle yritykselle suoda oikeus maksaa veronsa osamaksuina kuukausittain valmistuneen tilinpäätöksen perusteella?



tiistai 3. helmikuuta 2015

"Ei enää koskaan työnantajaksi"

Moni entinen yrittäjä on luvannut, ettei ryhdy enää koskaan työnantajaksi. Takki on tullut täyteen.
Yrittäjän riskeistä yksi suurimpia on ryhtyä työnantajaksi. Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen jälkeen  vastuut ja velvollisuudet oikeasti myös muuttuvat.  Verotukseen ja työnantajan sivukuluhin liittyvät määräajat ovat vain osa niistä. Yrittäjä on vastuussa työturvallisuudesta, työterveydenhuollosta, työaikalaista ja jopa työvuorolistoista. Palkkakaan ei enää ole yrittäjän ja työntekijän välinen asia.

Yhteiskunnan suhtautuminen yritystoimintaan on erikoinen - jopa eriskummallinen. Esimerkiksi vero yrityksen tuloksesta pitää maksaa etukäteen tietämättä millaiseksi lopullinen tulos muodostuu. Toki yrittäjä voi määrää itse arvioida, mutta sovitut ennakot on maksettava  eräpäivänä.
Arvonlisäveron voi joutua maksamaan ennen kuin myyntitulo on ehtinyt yrityksen kassaan. Vasta tuloksettoman perinnän jälkeen yrittäjä saa hakea alv:n takaisin. Moni  maksaa myös palkan työntekijälle ennen kuin työ on tehty. Velkarahalla tietenkin.

Työn teettäminen on luku sinänsä. Työnantajan velvollisuus on huolehtia, että työntekijä pystyy tekemään työnsä. Koneiden ja laitteiden pitää olla kunnossa, auton on käynnistyttävä ja kahviautomaatin toimittava.
Jos työntekijä onkin aamulla sairastunut, on työt jonkun tehtävä. Vastaat siitä olitpa itse missä tahansa. Tärkeintä kuitenkin on, että työntekijän palkka on varmasti sovittuna päivänä tilillä - riippumatta siitä onko kassassa rahaa vai ei. Työ ei ole ikävää, mutta vastuu painaa.

Tarinoita on lukuisia siitä, miten paljon aikaa rahaa ja tupakkaa yrittäjä käyttää antaakseen selityksiä ja selvityksiä yrityksen menoista verottajalle. Lakimiehet ja tilitoimistot tekevät töitä hikihatussa. Kukaan ei kysy paljonko se yritykselle maksaa. Byrokratia pyörittää yritystä. Ei yrittäjä itse.
Mikä se olikaan yrityksen toiminnan tarkoitus? Välillä tuntuu unohtuvan, että vastuunkantajana ei ole jokin etäinen työntantajataho, vaan yrittäjä itse, jolla on koko henkilökohtainen omaisuus. Paluutietäkään ei ole.

70.000 yrittäjää lähestyy eläkeikää.  300.000 työpaikalla odotetaan sukupolven  tai omistajan vaihdosta. Ostajia tai jatkajia ei kuitenkaan juuri ole. Riskit hyötyyn nähden ovat liian suuret.  Yrityskauppaan saataisiin vauhtia esimerkiksi puolittamalla toiminimen ja listaamattoman yrittäjävetoisen yhtiön myyntivoittovero muutamaksi vuodeksi.
Kauppojen lukumäärä korvaisi valtiolle sen, mitä yhdestä kaupasta veronalennuksena menetettäisiin. Yleensäkin verotusta pitäisi miettiä markkinoiden virkistämisen kannalta.

Yritystoiminta perustuu pääoman tuottoon. Mitä suuremmat ovat riskit, sitä suurempi pitää olla palkkio riskin ottamisesta. Suomessa yrittämisen riskit kasvavat koko ajan.  Pääomien tuotto on matalaa ja verotus kireää. Silloin kun pääomalle saa muualta paremman tuoton pienemmällä riskillä, ostajia yrityksille ei ole.

Työelämän joustoissa pitää ottaa järki käteen. Työpaikoilla tiedetään parhaiten, miten mennään yli vaikeiden aikojen. Ay-liikettä on moitittu työelämän pelisääntöjen vaikeuttamisesta. Säännöt itse eivät niitä vaikeuta, vaan niiden tulkinta. Jos pääluottamusmies on tehtäviensä tasolla, asiat sujuvat eivätkä mutkistu.

Yrittäjän palkasta pitää huolehtia. Listaamamattoman yhtiön osingonmaksukyky on heikko. Mikään verotuksessa ei kannusta yrittämään tai jatkamaan yritystä. Perintövero viimeistään lopettaa monen yrityksen toiminnan.

Tunnustan, että kuulun itse otsikossa mainitun lupauksen antaneiden joukkoon. Itselläni ei ole enää työntekijöitä, mutta olen käynyt puhumassa monessa yrityksessä työntekijöille  yrittäjyydestä ja työntantajan ongelmista. Enkä vain puhumassa vaan mentorina, hiljaisen tiedon ammattilaisena, myös ratkaisemassa  ongelmia.




torstai 29. tammikuuta 2015

Eläkeläiset erityisiä

Ymmärän, että eläkeläisemme on aivan erityisen ryhmä yhteiskunnassamme. Me nuoremmat olemme heille ison kiitoksen velkaa kaikesta, mitä he ovat elämänsä aikana tehneet hyväksemme. Sitähän he ovat tehneet. Kaiken aikaa.

Siksi ei ole perustelua, että alamme käsitellä heitä ikään kuin omana erillisenä ongelma tässä yhteiskunnassa. Viime vuosina hallitus on käsitellyt eläkeläisten indeksikorotuksia ja verotusta muista poikkeavalla tavalla.

Ymmärrän kyllä, että  meidän on muutettava eläkejäjestelmäämme; kertymisperusteita, eläkeikää ja sekä ansaintamahdollisuuksia eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Kestävyysvajetta pitää yrittää kuroa umpeen mahdollisimman ajoissa.

Se on reilua, että jokainen meistä tietää miten eläkkeemme kertyy tuloistamme. Silloin eläkkeelle siirtyminen ei tuo yllätystä toimeentulon kannalta.

Sen sijaan se on epäreilua, että muutamme järjestelmää tai eläkkeen suuruutta sitten, kun eläkkeen saaja ei voi siihen enää itse vaikuttaa. Juuri siitä monissa leikkauksissa ja veroporrastuksissa ollut kysymys. Eläkekertymä on ollut osa silloista palkkaratkaisua. Niin kuin työntekijät ovat aikoinaan ansainneet sopimuksen mukaisen palkkansa, ovat he saman sopimuksen nojalla oikeutettuja silloisten perusteiden mukaan kertyneeseen eläkkeeseenkin.

Meidän veroprogressiomme (mitä suuremmat tulot, sitä korkampi veroprosentti) on yksi Euroopan jyrkimpiä. Meillä ei ole syytä tehdä rajauksia pienten eläkkeiden indeksien tarkistuksiin eikä meillä ole oikeutta kajota vanhojen sopimusten mukaisesti karttuneisiin eläkkeisiin muita ansiotuloja rankemmalla verotuksella.

Valtion tuloista 40 prosenttia tulee arvonlisäverosta. Eläkeläisten ostovoima on Suomessa merkittävä ja heidän aktiivisuuden ansiosta autokauppa, asuntokauppa, mökkiremontit ja lomamatkat ovat käyneet vielä kohtuullisesti.

Verotus pitää olla tuloeroja tasavaa, mutta sen pitää kuitenkin olla oikeudenmukaista.
Ja sellaisen kohtelun nykyiset eläkeläiset ja pian ansaitulle eläkkeelle siirtyvät ovat ansainneet.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Vienti ei nouse ilman uusia investointeja

Paperi- ja teknologiateollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on laskenut dramaattisesti vuoden 2008 rahoituskriisistä. Kun muu Eurooppa on päässyt hitaan kasvun tielle, Suomen vientiluvut mataa kuin kuolleen miehen sydänkäyrä.
Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton kansanedustajaehdokkaille järjestämässä tiedotustilaisuudessa Turussa tiistaina tulevia kansanedustajia istutettiin suurten haasteiden eteen. Suomen vientilukuja ei saada vuoden 2008 tasolle ilman suuria ja merkittäviä uusia investointeja.
Illan viesti oli selvä. Julkisen rahoituksen osuutta investointien käynnistymämiseen tulee kaikin keinoin lisätä. Energian omavaraisuutta tulee kasvattaa, julkisen talouden osuutta bruttokansantuotteesta alentaa ja verotusta keventää. Samalla pitäisi kuitenkin saada myös julkisen talouden velkaantuminen aisoihin.
Teknologiateollisuuden toiveissa ei ole huomautettavaa. On käytettävä kaikki keinot sekä kotimarkkinoiden että viennin elvyttämiseen. Paino on kuitenkin vientiteollisuudessa.
Julkisen talouden mahdollisuudet rahoittaa vientiteollisuutta ja yritystoimintaa yleensä ovat kuitenkin hyvin rajalliset markkinoiden pääomavirtoihin nähden. Olemme kovin keskusjohtoisessa järjestelmässä, jos yritysten rahoitus olisi vallan valtion luottolaitosten valikoivien päätösten varassa.

Olemme talouden masennuksessa unohtanee yksityiset pääomavirrat, sijoittajat ja toimivien markkinoiden suuret mahdollisuudet.
Kärjistetysti voisi väittää, että Nokian huumassa kateus on ohjannut järkeä enemmän pääomatuottojen verotusta. Olemme nostaneet osinkoveroa, myyntivoittoveroa ja perintöveroa. Kaikki ovat olleet silloisten optio- ja osinkotuottojen määrään nähden varsin oikeudenmukaisia päätöksiä.
Maailma on kuitenkin Nokian jälkeen toinen. Olemme pudonneet yleisen korkotason laskun mukana pääomatuottojen nollakasvuun. Omaisuuksien arvot ovat pörssikursseja lukuun ottamatta laskeneet.
Suomessa osinkotuotto kotimaisissa pörssiyhtiöissä on keskimäärin alle viisi prosenttia osakkeen arvosta. Veron jälkeen tuotto on n. 3 prosenttia.
Heikko tuotto on ristiriidassa kurssiin sisältyvään riskiin nähden. Myös verottojan yli 30 prosentin osuus heikosta tuotosta on tässä ajassa kohtuuton. Kiinteistöissä ongelma vielä suurempi. Kansainväliset sijoittajat ovat vetäytyneet kiinteistöbisneksestä lähes kokonaan.
Monet sijoitusyhtiöt ja eläkeyhtiötkin sijoittavat mieluimmin Kongon tasavaltaan. Siellä markkinat toimivat. Ne sisätävät suuren riskin mutta antavat myös suuren tuoton.

Ensin tulee työ ja vasta sitten palkka.  Ilman pääomia ja riskinottoa ei synny työpaikkoja. Pääomatuottojen verotuksessa on syytä ottaa askeleita taaksepäin. Verotuksen pitäisi kannustaa ottamaan riskejä ja se on palkittava riittävällä tuotolla.
Eduskunta voi päättää verotuksesta, mutta se ei voi päättää tulevatko kansainväliset sijoittajat Suomeen tai sijoittavatko suomalaiset kotimaahan. Sijoitustoiminta ei ole tunnekysymys vaan taloudellinen kysymys.
Pääomaverotusta ja myyntivoiton verotusta alentamalla vaikka vain väliaikaisesti saadaan markkinoihin liikettä. Elpyvät markkinat kasvattavat valtion arvonlisäveron tuottoa, ansiotuolosta kertyviä veroja ja pienentävät työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia.
Eri aloja runtelevasta suuresta murroksesta huolimatta eläkeikää lähestyvät yrittäjät ja viljelijät odottavat suotuisempia aikoja omistaja- ja sukupolvenvaihdokselle. Sellaisia aikoja ei ole näköpiirissä.




torstai 8. tammikuuta 2015

Suuri murros on myös mahdollisuus!

Media, pankki ja kauppa ovat tällä hetkellä historiansa suurimmassa murroksessa. Verkkoon siirtyneet palvelut haastavat kaikki  vanhat toimintatavat. Suurimmassa murroksessa on paperille painettu lehti, joka vuosien nettikokemuksista huolimatta ei ole saanut tukevasti maata jalkojensa alle. Ansaintalogiikka verkossa on toinen kuin painetulla paperilla.
Suurissa muutoksissa on myös pankkitoiminta, joka käytännössä pärjäisi jo kokonaan ilman kivijalkakonttoreita. Samalla rahoitusmarkkinoiden myllerryksen seurauksena rahan tarjoajia on tullut lisää, perinteisen pankkien sääntely on kasvanut ja lainamarginaalit kaventuneet. Kilpailu on koventunut, mutta kilpailijan hahmottaminen on entistä vaikeampaan.
Kaupan siirtyminen verkkoon on sekin mittava haaste sekä pienille että etenkin suurille kauppaketjuille. Kaupunkien keskuksiin ja laitamille rakennettuja kauppakeskuksia haastavat paitsi perinteiset kilpailijat myös kansainväliset verkkokaupat, joiden huomaaminen on lähes yhtä vaikeaa kuin pankkitoiminnassa.

Kokonaisten toimialojen murrokset näkyvät juuri nyt lisääntyvinä YT-neuvotteluina ja työttömyyden kasvuna. Suomessa on niskan päällä yhtä aikaa kaksi suurta taakkaa: heikot suhdanteet ja toimialan rakennemuutos. Yksityisellä sektorilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää sopeutua, ja se näkyy suurena epävarmuutena työmarkkinoilla.

Julkiset palvelut ovat toistaiseksi välttyneet suurelta murrokselta. Sote-uudistuksen keskustelusta ja kuntajakoselvityksistä on kuitenkin voinut päätellä, ettei kuntien ja valtion palveluksessa olevat ole sivussa murroksesta. Kuntien veroprosentit, taksat ja velkamäärät alkavat olla tapissa. Silti kunnilla on suuria vaikeuksia talouden tasapainon saavuttamisessa.

Valtion talous on samassa jamassa. Valtion velan 100 miljardin raja ylittyy tänä vuonna ja verotulojen kasvu osoittaa hiipumisen merkkejä.
Toimialojen murroksessa yritysten verotusta ei voida nostaa. Henkilöverotuksen kiristäminen kurjistaisi kotimaista kysyntää edelleen ja todennäköisesti kääntäisi arvonlisäverotuototkin laskuun. Arvonlisävero on palkka- ja ansiotuloverojen jälkeen toiseksi suurin tulolähde ja valtion tulojen kannalta suurin tulolähde.
Kun läpi Suomen historian julkisen talouden vaje on aina pystytty korjaamaan joko palkkatasoa nostamalla ja tai veroja korottamalla, ovat molemmat mahdollisuudet poissa laskuista.

Kuten pankkien ja kauppojen palvelut ovat siirtyneet verkkoon, on julkisilla palveluilla sama tie edessä. Se tarkoittaa, ettei sivistystointa ja terveyspalveluja lukuun ottamatta henkilötyövoiman tarve on laskeva. Kuntien ja valtion palveluksessa oleva henkilöstö saavuttaa kuitenkin eläkeiän sellaisella vauhdilla, että työvoimaa purkautuu hallinnosta itsestään. Kunnissa pitäisikin olla ylimääräistä energiaa ottaa uusia toimintatapoja käyttöön, jotta rakennemuutos ja elököityminen voitaisiin saattaa maaliin hallitusti käsi kädessä.