Meyer Werftin työt eivät odota

Meyer Werftin tulo Pansion telakan omistajaksi on valanut uskoa paitsi telakkateollisuuden myös koko maakunnan alihankintaverkoston tulevaisuuteen. Saksalainen luottamus suomalaiseen osaamiseen on maakunnassa vahva. Telakan lisäksi Bayernin lääketehtaalla Turussa menee hyvin. Johtotähden valmistus Uudenkaupungin autotehtaalla on päässyt hyvään vauhtiin. Kun keskusteluun vielä liitetään rautakauppa Bauhausin ja elintarvikekauppaketjun Lidl:n markkinoiden valloitus, on juuri nyt saksalaisen elinkeinoelämän aktiivisuus suomalaisilla markkinoilla merkittävän suurta.

Suomalaisten mahdollisuudet hyödyntää telakan, autoteollisuuden ja lääketeollisuuden menestystä Suomessa eivät kuitenkaan ole itsestään selvät. Teollisuus on rajussa murroksessa tuotantotapojen ja toimintamenetelmien osalta. Uuttaa tekniikkaa otetaan käyttöön, tehtäviä nivelletään ja hienosäädetään entistä tarkemmin, osaamiselta ja sitoutumiselta vaaditaan entistä enemmän. Kansainvälisyys on käsin kosketeltavaa. 

Jo korealaisten omistuksessa telakan työväestä merkittävä osa tuli ulkomailta. Me emme Suomessa selviä kilpailusta sillä, että pohdimme kuinka paljon meidän tulee säädellä ulkomaalaisten työväen tuloa Suomeen. Kilpailuun vastataan vain kehittämällä koulutusjärjestelmää ja asenteita sellaiseksi, että ne vastaavat teollisuuden ja alihankkijoiden tarpeita.

Telakka- ja konepajateollisuuden ongelmat alkavat näkyä pikkuhiljaa. Maakunnan alihankintaverkoston pitäisi olla iskukunnossa jo nyt pystyäkseen voittamaan uuden, vasta esisopimusasteella olevan risteilijän osaurakoita. Yritysten taseet ja luottoluokitukset pitää olla kunnossa. Urakoita ei voiteta niinkään hinnalla, vaan laadulla ja toimintavarmuudella.

Edessä siintäviä mahdollisuuksia huolestuttaakin juuri nyt nuorten, pian uravalinnan edessä olevien kiinnostuksen kohteet. Konepajateollisuus ei ole enää vanhakantaista hitsarin hommaa suttaisissa halleissa. Mielenkiinto alaa kohtaan on nuorten keskuudessa suorastaan romahtanut. Peliteollisuus ja internetin salat vetävät nuoria enemmän kuin perinteiset käden taitoa vaativat alat. Myös lukio ja korkeakoulut vetävät paremmin  kuin ammatillinen koulutus. 

Jos ammattikoulun aloittavalle vaikeinta on herääminen aamulla tai opinnot joudutaan aloittamaan lukemaan opettelemalla, on siitä vielä pitkä matka töihin telakalle.Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että konepajateollisuuskin hyödyntää yhä enenevissä määrin tietotekniikan uusimpia saavutuksia. Uusilta tekijöitä vaaditaan kielitaitoa, tietotekniikan hallintaa ja soveltamiskykyä. Se vaatii luovuuttaa, uskallusta, sitkeyttä ja uutteruutta. 

Meyer Werftin telakan menestyksestä ei koidu iloa, elleivät suomalaiset työtekijät ja yritykset pääse kiinni työhön ja osaurakoihin. Nyt kannattaisi lyödä viisaat päät yhteen ja miettiä miten parhaiten nuorten mielenkiinto, ammatillinen koulutus ja alihankintayritysten tarpeet pystyttäisiin solmimaan yhteen niin, että telakan menestystarinasta tulisi ennen muuta varsinaissuomalaisten osaajien ja yritysten menestytarina. Se on varmaa, ettei ratkaisu ole se, että tehdään niin kuin aina ennenkin.

Meyer Werftin työt eivät todellakaan suomalaisia odota.

Raha on hyvä renki mutta huono isäntä

Raha on hyvä renki mutta huono isäntä. Suomen taloudessa valta pitäisi olla demokraattisilla johtajilla, mutta väitän, että näin ei ole. Huonosti johdettu talous on johtanut rahan vallan kasvuun, jolla voi olla samat seuraukset kuin hallitsemattomalla tulella. Kaikkeen mihin se ulottuu palaa tuhkaksi tai jättää vain konkurssin rauniot.
Kreikka on hyvä esimerkki maasta, missä demokratian nimissä maata on hallittu huolimattomasti piittamatta talouden lainalaisuuksista. Velaksi ja yli varojen eläminen on ollut jokaiselle historiaan hallitsijalle suuri kiusaus, johon myös valta on usein päättynyt. Demokratia ei ole muita hallitsijoita kummempi. On sama eletäänkö yli varojen omalla vai yhteisellä päätöksellä.
Sen sijaan, että Kreikka ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja alkaisi kivuliaasti mutta määrätietoisesti palauttaa taloutta hallintaansa, se onkin alkanut syyttää rahoittajia omista ongelmistaan. Surullista mutta totta.
Suomen tie ei ole kovin kaukana Kreikan tiestä. Kuuntelin lauantaina Turun vaalikadulla Antti Rinteen ja muiden pienempien puolueiden edustajien puheenvuoroja. Yksikään puhujista on tunnustanut tulen olevan irti. Päin vastoin kansaa pitää pystyä vakuuttamaan, että kaikki on hallinnassa kunhan vain huolehditaan toisistamme ja vienti saataisiin vetämään...
Kuitenkin tämän maan julkinen velka on ylittänyt jo kipurajan. Julkista taloutta ei pystytä enää rahoittamaan verovaroin vaan siihen tarvitaan liki 10 miljardia lisää uutta velkaa, jotta järjestelmä pysyy pystyssä. Lisää velkaa otetaan demokratian, köyhien ja apua tarvitsevien nimissä. Niin sitä otetaankin, mutta 100 miljardin vuotuisista julkisen hallinnon tuloista köyhille jaetaan siitä vain kymmenys. Loput menee siihen, että se kymmenys saadaan jaetuksi.
Edellinen on tietysti rumasti sanottu meidän hyvinvointijärjestelmästä. Meidän koulutusjärjestelmä, sosiaali- ja terveydenhuolto  sekä katujen ja kiinteistöjen ylläpitoa hoitava infra on toki hyödyllinen ja tarpeellinen. Talouden kannalta katsottuna sen kustannusten hallinta ei kuitenkaan ole kenenkään käsissä ja tulevalla hallituskaudella tuli on vaarassa päästä kokonaan irti. Taloutta ei todella hallita puoluepoliittisilla linjauksilla, vaan se on raakaa kustannusten hallintaa. Velkaa ei oteta ja turhista vaalilupauksista ei makseta.
Palaan vielä demokratiaan hallitsijana. Mikä meidän ympärillä kertoo aikamme hallitsijoiden aikaansaannoksista? Niin kuin muinaiset hallitsijat ovat alamaisten rahoilla rakennuttaneet itselleen palatseja ja monumentteja osoituksesi omasta suuruudestaan, siihen verrattavia monumentteja poliittisista hallitsijoista löytyy myös Suomesta.
Vai mitä mieltä olette kunnantaloista, uima- ja liikuntahalleista, kirjastoista, teatteri- ja konserttisaleista liikenneväylistä tai vaikkapa katujen valaistuksesta. Paljonko niissä näkyy paitsi itse käyttötarkoitus myös päättäjien valta, vauraus ja suuruus.
Ei riitä, että niiden rakentaminen on tullut alamaisille kalliiksi. Niiden ylläpitokin on käynyt ja käymässä yhä kalliimmaksi muutenkin vaikeina aikoina. Rakennukset itsessään eivät ehkä niinkään, vaan se hallinto, joka niistä vastaa.
Turun seudulla käyköön esimerkistä veden hinta. Veden ostaminen ja puhdistaminen maksaa kunnalle n. 1 euron kuutiolta. Kun se kuutio pyörähtää kunnan verkossa sen hinta kuluttajalle nousee yli kymmenkertaiseksi, paikoin liki 15-kertaiseksi. Sehän on todellinen rahasampo.
Julkinen talous ei ole Suomessa maan hallituksen eikä kuntienkaan hallitusten hallinnassa muuten kuin ehkä ajoittain. Raha on ottanut vallan. Jos sitä ei laiteta aisoihin ja pian, veronmaksajat ja avun tarvitsijat ovat kohta todella pulassa. On aika ottaa kaiken väriset laput pois ja katsoa totuutta silmiin.

Lapsilisistä tai eläkkeistä nipistämällä maata ei pelasteta

Vaikka Suomen valtio vapautettaisiin kaikista sosiaaliturvaan liittyvistä vuotuisista kustannuksista kuten eläkkeistä, työttömyyskorvauksista, lapsilisistä ja opinto- ja asumistuista, silti sen talous tulisi nippa ja nappa tasapainoon.
Siksi keskustelu eläkkeiden indeksileikkauksista, työttömyysturvan heikentämisestä ja lapsilisien leikkauksista osana valtiontalouden tervehdyttämistä tuntuu  kohtuuttomalta.

Itse olen  tehnyt pesäeroa etujen karsimisen ja kustannusten leikkausten välillä. Meidän pitää tasapainottaa taloutta tinkimällä järjestelmän ylläpitokustannuksista. Se pitää toteuttaa niin, ettei palvelun laatua heikennetä eikä etuuksia leikata. Harkintaa pitää käyttää jokaisesta eurosta.

Järjestelmää parantamalla kyllä saataisiin  sosiaaliturvamme väärinkäytöksetkin vähemmäksi. Säännöt ovat selvät, mutta käytännön toteutus ja valvonta ontuvat - tehottoman ja huonosti johdetun järjestelmän takia.

Meillä monilla on väärä kuva siitä, kuka tai mikä sosiaaliturvajärjestelmäämme rahoittaa. Valtio käyttää 53 miljardin euron budjetista suoraan tukeen alle 10 miljardia euroa. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat kuitenkin yli 60 miljardia  euroa vuodessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2013 tilastojen mukaan valtion siivu tuosta summasta oli 18,5 miljardia euroa eli n. 30 prosettia. Kuntien osuus oli 12,8 mrd eli n. 20 prosenttia.
Todellisia sosiaaliturvajärjestelmämme ylläpitäjiä ovat yritykset, jotka maksavat niin työnantajan kuin työntekijän osuutena kakusta puolet eli 30 mrd euroa. Asiakkaat osallistuvat menoihin 3 miljardin suuruisella summalla.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125696/Sosiaalimenot%20ja%20rahoitus%202013%20tilastoraportti.pdf?sequence=1

Jotta suhde kävisi vielä selvemmäksi, suorat tulotuet eläkkeet ja työttömyyskorvaukset mukaan luettuna olivat vain tuo 10 miljardia euroa valtion, kuntien ja kuntayhtymien 90 miljardin euron menoista.
Talous on siis aivan jotain muuta kuin tukien jakamista.
Meidän julkisessa taloudessa on paljon enemmän valmiuksia tarjota palveluita, mitä viikottain, kuukausittain tain vuosittainkaan tarvitaan. Notkeassa järjestelmässä palveluita tuotetaan ja ostetaan vain silloin kun niitä tarvitaan.

Jos unohdetaan valtion ja kuntien talousongelmat keskustelusta ja puhutaan vain meidän sosiaaliturvajärjestelmästä niin toki on paikallaan etsiä keinoja, joilla yritysten maksutaakkaa sosiaaliturvajärjestelmästä voidaan keventää. Parhaisten se onnistuu sillä, että kaikki työkykyiset ovat töissä ja eläkeikä nousee itsestään muutaman vuoden nykyistä korkeammalle tasolle. Tietysti sillä ehdolla, että työssä olevat ovat työkykyisiä.
Sormet pois eläkkeistä, lapsilisistä ja työttömyysturvasta. Ensin on otettava ylimääräiset pois liian suuresta palveluvalmiudesta.