Naantalin kaupunginvaltuusto
päätti maanantaina korottaa mökkiveroa
ja nostaa kunnallisveroprosentin 19.00 prosenttiin. Kaikki ryhmät olivat
harvinaisen yksimielisiä korotuksen tarpeellisuudesta. Jotkut olivat jopa
ylpeitä siitä.
ja nostaa kunnallisveroprosentin 19.00 prosenttiin. Kaikki ryhmät olivat
harvinaisen yksimielisiä korotuksen tarpeellisuudesta. Jotkut olivat jopa
ylpeitä siitä.
Itsekin olin korotuksen takana.
En kuitenkaan hurrannut vasemmistoliiton tavoin sen puolesta. Tuntemus on
lähinnä pettymys ja sanoin sen myös ääneen.
Minusta ammattiorganisaation –
niin päättäjien kuin valmistelijoidenkin – pitää ottaa eri tavalla vastuuta
asioiden hoidosta. Silloin kun
annetuilla resursseilla ei päästä tavoitteeseen, vaan pitää mennä kuntalaisen kukkarolle, ollaan
epäonnistuttu. Sen pitäisi olla iso kolaus ammattiylpeydelle.
Kiky-sopimukseen taipuneiden kaupungin työntekijöidenkin kannalta korotus on harmillinen ja epäoikeudenmukainenkin. Heiltä otettiin jo lomarahoista enemmän kuin muilta. Uskoisin, että kaikki luulivat sopimuksen sisältävän jo kaiken.
Puolen prosenttiyksikön korotus
yhdessä mökkiveron kanssa tuottaa kaupungille n. 2 miljoonaa euroa vuodessa. Se
riittää viikon menoihin. Sen sijaan talousarviossa on 135 miljoonaa euroa niin
virka- kuin luottamushenkilöidenkin käytettävissä. Tuota menoerää sitä pitäisi
tarkastella.Talousarviotkaan eivät ole tähän mennessä toteutuneet 2 miljoonan euron tarkkuudella.
Naantalin sosiaalimenojen kasvu
on käytännössä karannut käsistä. Isot investoinnit vammaisten asuntoihin ja
vanhuspalveluihin ovat perusteltuja, mutta niiden mukana tulevia vuotuisia
kustannuksia ei ole osattu ennustaa oikein. Samaan aikaan muut virastot pitävät kynsin hampain kiinni
omista määrärahoistaan. Kun kilpailukykysopimus, valtionosuusuudistus ja
sote-peikko ovat osaltaan sekoittamassa pakkaa, tuntuu veronkorotus enemmän
kuin välttämättömältä.
Kuluneen neljän vuoden aikana jäi
kuitenkin paljon myös tekemättä.
Valtionosuusuudistus on ollut
tiedossa koko vaalikauden ajan. Sen vaikutus loiveni saaristolisän ansiosta. Palvelustrategia ja tavoiteorganisaatiot jäivät
toteuttamatta.
Naantalissa on vaalikauden aikana
eläköitynyt keskimäärin 40 henkeä vuodessa. Ensi vuosi mukaan luettuna
kaupungilla on ollut 10 miljoonan suuruinen palkkatulo uudelleen harkittavana
ilman yt-neuvotteluja. Henkilöstömenojen kasvu on toki hetkeksi pysähtynyt, mutta
kokonaisuutena tilaisuus jäi käyttämättä.
Kieltämättä veron nosto on paljon
helpompaa kuin neuvotella työtehtäviä ja vastuita uusiksi. Siihen ei ole selvästikään halua
eikä ehkä aina taitoakaan. Kehnot kehistyskeskusteluprosentit kielivät heikosta otteesta henkilöstöstä ja niiden taitojen huomioon ottamisesta. Onneksi positiivisia poikkeuksiakin on.
Myös valtionosuusleikkauksiin ja
Nesteen satamatulojen jäädyttämiseen olisi voitu reagoida määrätietoisemmin.
Vielä kuukausi sitten valtuustossa
tarkastuslautakunnalle perusteltiin, ettei välittömiä sopeutustarpeita
ollut vielä kesällä 2015.
Seuraavan valtuuston on syytä
varautua siihen, että käsi käy kuntalaisen kukkarolle vielä monta kertaa. Jotta
siltä vältyttäisiin, pitäisi sekä luottamushenkilöiden että virkamiesjohdon
otteissa ja asenteissa tapahtua iso muutos. Sellaista ei ole näköpiirissä. On
vain ymmärtämystä sille, että palvelujen (työsuhteiden) säilyttäminen vaatii joko verojen korottamista tai velan
kasvua tai molempia. Ammattiorganisaation pitäisi kuitenkin nähdä nuo keinot ei ensimmäisenä vaan vasta viimeisenä
hätäkeinona.
Valitettavasti meidän uusi
kaupunginjohtajakaan ei ole sellainen talousmies mitä tämä aika nyt vaatisi. Hän on hyvä sosiaalijohtaja niin
kuin hänen työhistoriansakin kertoo.
Kai sitä itsenikin pitää miettiä sellaista ratkaisua mitä ammattijohtajat tekevät. Tunnustaa tappio ja jättää avaimet työhuoneen pöydälle.