tiistai 15. marraskuuta 2016

Iloitse veroprosentin noususta

                   Naantalin kaupunginvaltuusto päätti maanantaina korottaa mökkiveroa    
                   ja nostaa kunnallisveroprosentin 19.00 prosenttiin. Kaikki ryhmät olivat 
                   harvinaisen yksimielisiä korotuksen tarpeellisuudesta. Jotkut olivat jopa  
                   ylpeitä siitä.

Itsekin olin korotuksen takana. En kuitenkaan hurrannut vasemmistoliiton tavoin sen puolesta. Tuntemus on lähinnä pettymys ja sanoin sen myös ääneen.
Minusta ammattiorganisaation – niin päättäjien kuin valmistelijoidenkin – pitää ottaa eri tavalla vastuuta asioiden hoidosta. Silloin  kun annetuilla resursseilla ei päästä tavoitteeseen,  vaan pitää mennä kuntalaisen kukkarolle, ollaan epäonnistuttu. Sen pitäisi olla iso kolaus ammattiylpeydelle.

Kiky-sopimukseen taipuneiden kaupungin työntekijöidenkin kannalta  korotus on harmillinen ja epäoikeudenmukainenkin. Heiltä otettiin jo lomarahoista enemmän kuin muilta. Uskoisin, että kaikki luulivat sopimuksen sisältävän jo kaiken.

Puolen prosenttiyksikön korotus yhdessä mökkiveron kanssa tuottaa kaupungille n. 2 miljoonaa euroa vuodessa. Se riittää viikon menoihin. Sen sijaan talousarviossa on 135 miljoonaa euroa niin virka- kuin luottamushenkilöidenkin käytettävissä. Tuota menoerää sitä pitäisi tarkastella.Talousarviotkaan eivät ole tähän mennessä toteutuneet 2 miljoonan euron tarkkuudella.

Naantalin sosiaalimenojen kasvu on käytännössä karannut käsistä. Isot investoinnit vammaisten asuntoihin ja vanhuspalveluihin ovat perusteltuja, mutta niiden mukana tulevia vuotuisia kustannuksia ei ole osattu ennustaa oikein.  Samaan aikaan muut virastot pitävät kynsin hampain kiinni omista määrärahoistaan. Kun kilpailukykysopimus, valtionosuusuudistus ja sote-peikko ovat osaltaan sekoittamassa pakkaa, tuntuu veronkorotus enemmän kuin välttämättömältä.

Kuluneen neljän vuoden aikana jäi kuitenkin paljon myös tekemättä.
Valtionosuusuudistus on ollut tiedossa koko vaalikauden ajan. Sen vaikutus loiveni saaristolisän ansiosta. Palvelustrategia ja tavoiteorganisaatiot jäivät toteuttamatta.
Naantalissa on vaalikauden aikana eläköitynyt keskimäärin 40 henkeä vuodessa. Ensi vuosi mukaan luettuna kaupungilla on ollut 10 miljoonan suuruinen palkkatulo uudelleen harkittavana ilman yt-neuvotteluja. Henkilöstömenojen kasvu on toki hetkeksi pysähtynyt, mutta kokonaisuutena tilaisuus jäi käyttämättä.
Kieltämättä veron nosto on paljon helpompaa kuin neuvotella työtehtäviä ja vastuita uusiksi. Siihen ei ole selvästikään halua eikä ehkä aina taitoakaan. Kehnot kehistyskeskusteluprosentit kielivät heikosta otteesta henkilöstöstä ja niiden taitojen huomioon ottamisesta. Onneksi positiivisia poikkeuksiakin on.

Myös valtionosuusleikkauksiin ja Nesteen satamatulojen jäädyttämiseen olisi voitu reagoida määrätietoisemmin. Vielä kuukausi sitten valtuustossa  tarkastuslautakunnalle perusteltiin, ettei välittömiä sopeutustarpeita ollut vielä kesällä 2015.

Seuraavan valtuuston on syytä varautua siihen, että käsi käy kuntalaisen kukkarolle vielä monta kertaa. Jotta siltä vältyttäisiin, pitäisi sekä luottamushenkilöiden että virkamiesjohdon otteissa ja asenteissa tapahtua iso muutos. Sellaista ei ole näköpiirissä. On vain ymmärtämystä sille, että palvelujen (työsuhteiden) säilyttäminen vaatii  joko verojen korottamista tai velan kasvua tai molempia. Ammattiorganisaation pitäisi kuitenkin nähdä nuo keinot  ei ensimmäisenä vaan vasta viimeisenä hätäkeinona.
Valitettavasti meidän uusi kaupunginjohtajakaan ei ole sellainen talousmies mitä tämä aika nyt vaatisi. Hän on hyvä sosiaalijohtaja niin kuin hänen työhistoriansakin kertoo.

Kai sitä itsenikin pitää miettiä sellaista ratkaisua mitä ammattijohtajat tekevät. Tunnustaa tappio ja jättää avaimet työhuoneen pöydälle.