maanantai 2. syyskuuta 2013

"Tragedioiden" suma

Naantalin valtuustolla on pian edessään todellinen strategioiden (tragedia) suma. Palvelustragedia ottaa ensi askeleita toteutuksen tielle syyskuun valtuuston kokouksessa ja kokouksen jälkeen valtuusto aloittaa keskustelun uudistettavasta Naantalin strategiasta. Lausunnolla on myös Naantalin elinkeinopoliittinen ohjelma. Palvelustrategiaa seuraa henkilöstöstrategia. Eivätkä ohjelmat siihen vielä lopu.
Osa-aikaeläkkeelle aikovalla atk-päälliköllä ollut kiirettä.

Tässä kohtaa minun on tunnustettava, että kärsin toimittajan "ammattitaudista". En jaksa innostua  ohjelmista - etenkään julkisen sektorin, jos niissä ei heti ensi lauseissa  ole selvästi paljastettu, mitä uutta ohjelma tuo tai mitä oleellista muutosta sillä tavoitellaan. Jos näitä ei ole osattu alkuun laittaa oletan, että loppukin on enemmän tai vähemmän olemassa olevien asioiden todentamista ja  ohjelma on tehty vain itse ohjelman takia.

Palvelustrategia oli aloitettu jo ennen omaa luottamusmieuraani, joten en ole ollut kaikissa alkukeskusteluissa mukana.  Ehkä sen vuoksi ohjelma ei ole avautunut  minulle täysin. Toisaalta lopputuloksen pitäisi antaa avoin ja selkeä kuva siitä, mikä kaupungin palvelujen tarjonnassa muuttuu ohjelman avulla riippumatta lukijan perehtyneisyydestä päätöksentekoon. Tekisi mieli  kysyä eri tahoilta, miten hyvin niiden mielestä strategia vastaa heidän kysymyksiinsä tavoitteista ja aikatauluista.  Kuinka tärkeänä työkaluna  johtavat virkamiehet, työntekijät, yrittäjät ja luottamusmiehet ohjelmaa pitävät? Yrittäjien kannalla on erityisesti merkitystä, sillä yksityistäminen onnistuu vain, jos vastaavan alan yrityksiä on tai on syntymässä.


Kuntaliiton määritelmän mukaan kunnan palvelustrategia on n. 10 vuoden kattava strateginen linjaus siitä, miten kunta tulevaisuudessa järjestää vastuullaan olevat palvelut. Siinä priorisoidaan palvelut ja määritellään, mitä palveluja tuotetaan omana työnä, mitä yhteistyössä muiden kuntien kanssa, ostamalla ulkoa tai muulla tavoin. Palvelustrategialla tulee tuottaa informaatiota pitkän aikavälin kehittämis- ja investointipäätösten tueksi.

Palvelustrategian tulee pitää myös sisällään omistajapoliittiset linjaukset ja palvelujen päätöksentekojärjestelmä silloin kun omana työnä tuotettu palvelu järjestetään joko kokonaan tai osittain uudella tavalla. Palvelustrategian tulee sisältää esitykset toimenpiteistä, jolla varmistetaan konserniajattelun toteutuminen ja alueellinen yhteistyö.

Palvelustrategia edellyttää yhteisesti hyväksyttyä poliittista näkemystä. Palvelustrategia vastaa kysymyksiin, mitä palveluja tuotetaan ja kuka niitä tuottaa sekä antaa markkinoille selkeän impulssin palveluista, joita kaupunki tulee tulevaisuudessa ostamaan.

Lisäksi kuntaliiton mukaan strategia on valtuuston hyväksymä työväline, missä esitetään konkreettisesti, miten kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan kuntalaisille. Strategia siis  ottaa kantaa yksilöidysti myös palvelujen järjestämistapoihin ja henkilöstömäärän muutoksiin. Naantalin palvelustrategia ei ole Kuntaliiton näkemyksen mukainen - ehkä sen ei tarvitsekaan olla.

Palvelustrategian tulee tuottaa informaatiota paitsi päättäjille ja henkilökunnalle myös yrityksille, jotka mahdolisesti joskus jotain paveluja tarjoavat. Kun suunnitellaan esim. ateriapalveluiden ulkoistamista, strategian täytyy pitää sisällään  oleelliset lähtötiedot, joiden perusteella yritykset pystyvät  laskemaan, millaista palvelua kaupunki odottaa saavansa - siis montako palvelupistettä, ruokailijoiden määrä päivittäin, kaupungin omistuksessa oleva keittiöarsenaali, ja olisiko se palvelun tuottajan vuokrattavissa.

Sama koskee teknisen viraston alaisuudessa olevia kiinteistöjä, toimipisteitä, kalustoa ym. jos sen tuottamia paveluita on tarkoitus joskus yksityistää.

 Naantalin ohjelmavalmistelussa hypätään tavoitteista sopimisen sijasta suoraan toteutuksen tielle, säästöjä tavoitellen. Lisäksi useimmat esitetyistä hankkeista ovat sellaisia, joita hallintokunnan kuuluukin kehittää. Vasta myöhemmin ratkeaa, ovatko palvelut toteutettavissa muuna kuin kaupungin omana työnä.

On tavallaan helpompi laittaa arat asiat lautakunnan valmisteluun kuin päättää suoraan, että tähän suuntaan mennään. Kuitenkin Kuntaliitto laskee, että kunnan pitäisi päättää palvelujen periaatteellisesta yksityistämisestä pitkällä aikavälillä kuin yrittää runnoa ne läpi heti.

Epäilen, että suuri osa hallintokuntien valmisteluun tulevista kehittämishankkeista ei johda käytännön tuloksiin, koska hallintokunta itse joutuu vastaamaan mm. siihen yksityistetäänkö vai ei. Jos strategiassa olisi ratkaistu, että yksityistetään, hallintokunta voisi katsoa katsoa vain miten se eläköitymisten ja virkojen vapautumisen vuoksi ja milloinkokonaisedun kannalta se olisi viisainta toteuttaa.

Esimerkiksi tuore hallituksen esitys kohtihoidon tuen jakamisesta ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta tuo muutoksia Naantaliinkin. Antaako palvelustrategia eväät hallintokunnalle, miten muutoksia lähdetään toteuttamaan vai tehdäänkö siten kuin ennenkin?

Lautakunnat ovat tehneet oman työnsä jo viime vuoden syksyllä. Kaupunginjohtajan sairasloma on toki ollut yksi syy strategian viivästymiselle. Minusta nykyisestä esityksestä maistuu läpi virkamiesten nihkeys koko palvelustrategiaa kohtaan.  Se on huono ennuste koko strategian toteuttamisen kannalta. Toivottavasti olen väärässä.

Kaupunginjohtajan tehtävien hoitaminen on joka tapauksessa syytä ratkaista alku syksystä pysyvästi riippumatta siitä tuleeko Timo Kvist töihin vai ei. Yleishallinnossa on vapautumassa monta virkaa kokonaan tai osittain. Siitä voi rakentaa paketti, jossa kaupunginjohtajan tehtävät on hoidossa pysyvästi.





keskiviikko 21. elokuuta 2013

Eikö vieläkään valoa?




Kuluvan viikon kaksi maakunnallista keskustelunaihetta ovat Turun ja naapurikuntien veroprosentin korotusaikeet ja Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin YT-neuvottelut.
Molemmissa kysymys on kuntatalouden heikosta tilasta ja sen hallitsemattomuudesta.
Sairaanhoitopiirin todelliset ongelmat alkoivat vuosi sitten tähän aikaan. Kohtuulliselta näyttänyt talouden alijäämä repesi marraskuun alkuun mennessä kaksinkertaiseksi – 24 miljoonaan euroon kuntien ostettua edelleen sen palveluita edellisvuosia vähemmän.
Melkein vuosi asian ilmentymisestä tehtiin hallituksessa periaatepäätös yt-menettelyn käynnistymisestä. Tavoitteet ja tapa siirtyivät  yhä eteenpäin.
Viime vuoden marraskuusta asti sairaanhoitopiirissä on tiedetty, että kuluvan vuoden talousarvio tulee olemaan kaukana todellisuudesta. Yllätyssuuri alijäämä tarkoitti mm.  sitä, että talousarviossa palkkamenot on yhtä suuret kuin viime tilinpäätöksessä. Maaliskuun  palkkojen yleiskorotukselle ei  siis ollut varoja eikä varaa talousarviossa.

Alkuvuodesta puhuttiin 11 miljoonan euron menojen leikkaustarpeesta. Se olisi riittänyt tiedossa olevan yllätyksen kattamiseen. Kesälomien jälkeen arvio kuluvan vuoden alijäämästä oli kasvanut 11 miljoonasta 17 miljoonaan euroon. Elokuun aikana summa kasvoi vielä toista miljoonaa euroa.
Ei tarvitse olla kovin kummoinen ennustaja-Erkki kun voi arvata, että onnistuneissakaan yt-neuvotteluissa ei päästä tavoitteisiin. 6 miljoonaa euroa ei oteta pois palkoista enää kuluvan vuoden neljän viimeisen kuukauden aikana.  Ei, vaikka 600 hengelle ei maksettaisi palkkaa elokuun jälkeen enää lainkaan. Jos nykyinen meno jatkuu, on kuluva vuosi miinuksella saman verran kuin viime vuonna. Ja miksi ei jatkuisi, kun kunnat ovat yhä vähentäneet – toivomusten mukaisesti – erikoissairaanhoidon palveluita ja palvelujen tarjonta on ollut yhtä runsasta kuin aiemminkin. Tavoitteet onkin asetettava tuleville vuosille.
Tästä on aasinsilta Raision ja Turun suunnitelmiin nostaa veroprosenttiaan tuntuvasti ensi vuodelle. Suunnitelma ei ole syntynyt sairaanhoitopiirin ongelmista, vaan ne tulevat vielä aiempien omien  ongelmien lisäksi. Sairaanhoitopiirin virkamiehille annettu valtuutus käynnistää osakaskuntien kanssa neuvottelu piirin talousongelmien ratkaisemisesta tarkoittaa vain suurta laskua kunnille.
Kuntalaiset ovat valmiita maksamaan  myös lisää veroja, jos he voivat luottaa siihen, että korotukset ovat aiheellisia. Nuoriso tekee pätkätöitä alipalkattuina ja yrityksissä kymmenet tuhannet työntekijät ovat olleet lomautus- ja irtisanomisuhan alla pitkään.

Miten julkisesta sektorista on tullut oma saarekkeensa, mihin muun yhteiskunnat muutokset ja murrokset eivät kosketa lainkaan. Tosin julkiselle sektorilla on oma määräaikaisten sijaisten joukko, joka on jo 20-30 prosenttia työvoimasta ja on jatkuvan sopeutusuhan alla. Julkisen talouden on taivuttava taloudellisiin realiteetteihin vaikeina aikoina. Se sattuu, mutta se on pakko tehdä.
Naantalissa on kuluvana vuonna onnistuttu vain normaaleilla tehostamistoimilla pitämään menot lähes budjetoidussa. Viime kuntaliitoksen jälkeen on kuitenkin jätetty monia tilaisuuksia käyttämättä. Yli 200 virkaan on valittu uusi haltija, vaikka siinä olisi ollut tilaisuus hallintokunnan virtaviivaistamiseen ja liitosetujen ja –lupausten lunastamiseen. Nyt sijaisuuksista ja  ostopalveluista tinkimällä on laivaa saatu kääntymään mutta ei käänetyksi. Selvää kuitenkin on, että yksin sairaanhoitopiirin ammottava raha-aukko viestii, ettei pelkästään sijaisia vähentämällä kunnan taloutta pidetä tasapainossa.
Yhtään vapautuvaa virkaa tai tehtävää ei pitäisi enää täyttää automaattisesti. Toivottavasti syyskuun palvelustrategia hahmottaa hieman, miten ja missä on virtaviivaistamisen paikka. Itse en usko strategioihin ja suunnitelmiin, jos talossa olevat ammattijohtajat eivät itse ole sitä sisäistäneet jo paljon aikaisemmin.
Julkisen talouden tasapainottamisessa joudutaan myös vähentämään henkilökuntaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pienemmällä porukalla teetettäisiin enemmän töitä. Jos se hoidetaan ammattimaisesti, se tarkoittaa, että vähemmän tärkeät työt jätetään tekemättä ja keskitytään  olennaiseen. Kyllä joka työpaikalla tiedetään, mikä työ ei palvele tarkoitustaan eikä vie asiaa eteenpäin.
Naantalilla ei ole tarvetta naapureitten tavoin rajuihin toimiin nyt ja heti, mutta ilman tasaista menojen hillintää se tie on edessä. Kiinteistöveron korotuskin pitää harkita tarkoin, sillä sen veron maksajat äänestävät jo nyt jaloillaan kun väkiluku laskee.

Vielä vähän Turun taloudesta. Turun kaupungin talous on saatu näyttämään ylijäämäiseltä useana vuonna. Tarkastuslautakunta on antanut siitä huomautuksensa. Tuo tuloskunto on saavutettu tytäryhtiöitä perustamalla, henkilökuntaa sinne siirtämällä, myymällä yhtiöille vanhaa omaisuutta uuden hinnalla, velkaannuttamalla yhtiöitä ja kirjaamalla myyntivoittoja kunnan tilinpäätöksiin.
Tilanne on nyt se, että Turun konserni velka on 1,3 miljardia euroa. 1 prosenttiyksikön korkojen nousu tuo konsernille 13 miljoonan euron vuotuisen lisämenon.
Turun ylijäämä oli viime vuonna + 6 Me ja konsernitilinpäätös – 8 Me.
Yhdysvaltojen massiivinen velkaelvytys on päättymässä ja paine valtioitten velkakirjojen koron nousuun on todellinen.
Minä kyllä viskoisin nyt julkisen veneen kuormaa hieman enemmänkin kuin vain pinnalla pysymiseksi. Vara kun ei koskaan venettä kaada.

________

Kirjoittaja on sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsen ja Naantalin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Budjetti on sitova asiakirja


Ohessa puheeni Naantalin valtuustossa 10.6. tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen liittyen.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Vanha tarkastuslautakunta on saanut  työnsä valmiiksi ja antanut arvionsa viime vuodesta.
Laamanni Leo Laaksosen johdolla lautakunta on luonut itselleen käytännössä kokonaan uuden toimintakulttuurin viime valtuustokauden aikana. Sille on ominaista järjestelmällinen päätöksenteon valmistelun ja toteutuksen seuranta läpi tilikauden. Perusteellisen työn tuloksena syntyy asiantuntevia havaintoja ja rakentavia parannusehdotuksia hallituksen, valtuuston ja henkilökunnan työ tueksi. Paras kiitos työstä on se, että tehtyihin ehdotuksiin suhtaudutaan vakavasti ja havaitut epäkohdat korjataan, kuten on tapahtunutkin.

Uuden lautakunnan puolesta esitän Leo Laaksoselle ja hänen johtamalleen vanhalle tarkastuslautakunnalle parhaat kiitokset hyvin hoidetusta työstä.  Viitoittamallanne tiellä on hyvä jatkaa.

Haluan kiittää myös kaupungin pitkäaikaista tilintarkastajayhteisöä Oy Audiator Ab:tä  ja erityisesti päävastuullisena  tilitarkastajana toiminutta JHTT, KHT Sari Isakssonia.  Hän on ollut paitsi tunnollinen tehtävässään myös erinomainen tuki lautakunnalle. Yhteistyö tilintarkastusyhteisön ja lautakunnan välillä on ollut poikkeuksellisen hyvää ja saumatonta.
Toivotan sekä Audiator Oy:lle  sekä  Sarille Isakssonille  Onnea ja menestystä uusissa haasteissa ja  tehtävissä.

Kun nyt uusi lautakunta osin uusin voimin ja uuden tilintarkastusyhteisön KPMG Julkishallinnon Palvelut Oy:n  sekä uuden vastuullisten tilintarkastajan Karl Erik Forsbergin kanssa jatkaa tästä eteenpäin, on selvää, että joudumme aloittamaan tietyllä tavalla alusta. Sisäisen ja ulkoisen tarkastuksen yhteensovittaminen ja toteuttaminen  yli 1275 työntekijän ja 130 miljoonan euron vuosibudjetin kaupungissa on haastava tehtävä.


Tarkastuslautakunnan tehtävä on valtuuston asettamien taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden tarkastelu ja arviointi. Siis toteutuvatko valtuuston päätökset ja ovatko ne toteutettu tarkoituksenmukaisella tavalla.

Naantalin kolme viimeistä tilinpäätöstä on yhteensä n. 12 miljoonaa euroa miinuksella. Kuluvan vuoden ennuste näyttää viiden kuukauden jälkeen nollatuloksen sijasta pientä alijäämää. Vuodelle 2014  haasteita on jo enemmän. Nykyinen  talousraami vaatii jo useamman miljoona euron  sopeuttamistarvetta.

Vuoden 2012 alijäämän syveneminen budjetoidusta johtui keskeisesti verotuloennusteen pettämisestä, toteutumatta jääneistä käyttöomaisuuden myyntituotoista ja maankäyttösopimuskorvauksista sekä sataman tulokertymästä.
Hallintokunnat pysyivät valtuuston antamassa menokehyksessä varsin hyvin. Valitettavasti vain siihenkään ei olisi ollut varaa.

Kuluvan vuoden aikana henkilöstömenojen osalta kulukuri on pitänyt edelleen varsin hyvin. Huhtikuun lukujen perusteella palkkamenot on  pystytty pitämään edellisen vuoden tasolla. Jos vuoden lopussa ollaan yhä samassa tilanteessa, tehtäisiin melkoista historiaa. Henkilöstömenoissa ei ole 1990-luvun lamavuosien jälkeen ylletty kertaakaan nolla kasvuun saati, että menot olisivat pienentyneet edellisestä vuodesta.

Kuluvan vuoden ja ensi vuoden verotuloennuste ja epävarman suhdanteen jatkuminen laittavat hallintokunnat tiukille. Toivottavasti kaikki ymmärtävät miten välttämätöntä on sopeuttaa menoja tuloihin eikä päinvastoin. Sitä on tehtävä mieluimmin liikaa ja liian aikaisin kuin naapurin Raision tapaan liian vähän ja liian myöhään.
Naantalin taloudenpito poikkeaa edukseen myös Turkuun nähden siinä, että lakisääteisiä palveluja tuottavat sosiaali- ja terveystoimi että sivistystoimi ovat pysyneet  varsin hyvin budjetissa kun  taas toisessa naapurissa Turussa niiden menovaraus tiedetään liian pieneksi jo talousarviota vahvistettaessa.


Naantalia on tunnettu hyvästä taloudestaan. Sen tilinpäätökset ovat koko 2000 luvun alun olleet  ylijäämäisiä alhaisesta veroprosentista huolimatta.  Myös aikaisempiten vuosien ylijäämät ovat yhä merkittäviä, mutta ne eivät nyt auta kun 8 päivän maksuvalmiuskin on lainarahan varassa.
Hyvä maine ei kuitenkaan syntynyt siksi, että menotalous olisi ollut erityisen tiukkaa vaan siksi, että menojen odottamattomasta kasvusta huolimatta tulot kasvoivat vieläkin enemmän.

Taloudenpidossa on koettiin positiivisia hetkiä kun yleisen palkkatason  nousun mukana myös ansiotulovero tuotti yli odotusten. Yritysten tulosten paraneminen on tuonut yhteisöveroa ja naantalilaiset ovat maksaneet osingoistaan ja optioistaan pääomaveroa enemmän kuin on ennustettu. Tavaraliikenteen kasvun mukana myös satama tehnyt hyvää tulosta.
 Ihmisillä on ollut rahaa rakentaa unelmakoteja Naantalissa. Kalliit tontit ovat menneet kaupaksi ja uusien asuntoalueiden kaavoitus on tuonut tuloja vähintään sen mitä on arvioitu.
 Silloin Naantali toteutti hyvän taloudenpidon tunnusmerkistöä siinä, että se arvioi tulonsa alakanttiin.  Menoja ei arvioitu yläkanttiin, mutta niitä kyllä lisättiin tilikauden aikana kiitettävästi kun tuloennuste antoi siihen mahdollisuuden.

Mikä niistä ajoista on muuttunut? Kaikki on muuttunut. Naantalin talousarvio on levännyt ja lepää yhä sellaisten tulojen varassa, joita kertyy vain hyvien suhdanteiden aikana. Se aika ei ole nyt eikä ole tiedossa milloin se aika palaa.


Kaupunginvaltuuston asettama taloudellinen tavoite tälle vuodelle on yhä se yksi ja sama.  Talouden tasapainon saavuttaminen. Talousarvio on  valtuuston ja hallintokuntien välinen sitova sopimus. Se sitoo myös heitä, jotka ovat asemansa puolesta  tilivelvollisia.  Sopimus niin kauan, kuin jotain muuta on päätetty.

Näinä vaikeina ja haastavina aikoina vuoden päähän ulottuva talousarvio on liian pitkä aika taloudellisten tavoitteiden määrittelyyn.  Tarkastuslautakunta edellyttää tarkempaa talouden tarkastelua ja raportointia kuukausittain hallintokunnissa. Monissa kunnissa tehdään virallinen välitilinpäätös kesäkuun lopussa. Sitä seuraa syyskuun alussa ehdotus taloutta tasapainottavista toimista loppu vuodelle.

 Se korvaa käytännössä lisätalousarviot, joiden sisältö ei todellisuudessa ole valtuuston määräysvallassa.
Ainakaan tilikauden päättymisen jälkeen lisätalousarvioehdotuksia ei pitäisi enää valtuustolle tuoda, sillä tulot ja menot eivät ole enää arvioita ja niistä ei ole apua enää päättyneen tilikauden suunnittelussa.

Hallintokunnilla on edessään joka tapauksessa  uusi aikakausi. Niiden on pystyttävä  - ei vain hillitsemään menojen kasvua kuten tähän asti – vaan myös pienentämään ja leikkaamaan menoja – palvelun laadusta ja määrästä tinkimättä.

Uskon, että valtuuston vahva yhteinen tahto on, että Naantalin talous pidetään tasapainossa. Tässä salissa on jo tänään lausuttu keinoja, millä reunaehdoilla se tehdään. Veroprosenttia ei pidä enää korottaa tällä vaalikaudella. Se on selkeä tavoite ylitse yhden tilikauden. Toinen tavoite on, että kaupungin velkamäärä ei enää kasvateta. Alkuun on siis käytettävä muita keinoja talouden tasapainottamiseksi.
Veronkorotukset ja lisävelanotto pitää säästää keinoina tuleville vuosille.

Vanha tarkastuslautakunta esittää, että hallintokunnat varautuvat ajoissa eläköitymisestä tai muuten vapautuvien virkojen ja toimien tehtävien uudelleen jakamisesta. Paine henkilöstömenoja kohtaan kasvaa sitä mukaan kuin suhdannekuva synkistyy.  Naantalissa vapautuu arviolta 35-40 virkaa tai tointa vuodessa. Jos niistä puolet saataisiin järjestymään tehtävät uudelleen jakamalla, syntyisi siitä 0,8 – 1 miljoonan vuotuiset säästöt tai 2 prosentin palkankorotusvaran menoja kasvattamatta.

 Henkilöstömenojen hallinnassa ja hillinnässä vastuu on ammattijohtajilla. Hyväksi todetut kehityskeskustelut on syytä viedä läpi koko organisaatiossa niin tavoitteiden asettelun kuin niiden toteutumisenkin seurannan osalta.

Naantali ei ole vielä yhtä tukalassa asemassa kuin naapurinsa Raisio, jonka kesken tilikauden yrittää saada  säästöjä kasaan sillä viho viimeisellä konstilla,  henkilökuntaansa lomauttamalla.
Sitä vaihtoehtoa ei Naantalikaan voi jättää pois laskuista, jos organisaatioihin ei haluta, uskalleta tai osata puuttua.

Naantalissa oli viime vuonna 19.400 sairaspoissaolopäivää. Se tarkoitti 80 henkilötyövuoden menetystä, 2,8 miljoonan euron palkkakustannusta ja 2,5 miljoonan euron ylimääräistä sijaisten palkkakustannusta. Sairaspoissaolot on paitsi rahakysymys, mutta se on myös henkilökunnan hyvinvointikysymys. Oikein mitoitetut organisaatiot, henkilön taitojen ja toiveiden mukaiset toimenkuvat ja  työpaikan  hyvä yhteishenki vaikuttaa  jaksamiseen, motivaatioon ja sairaspoissaolojen määrään. Tutkimukset kertovat henkilökunnan viihtyvän hyvin, mutta sairaspoissaolojen  suuri määrä ei tue tutkimuksen tuloksia.

Myös viime vuoden  henkilöstökertomuksessa on mielenkiintoinen tilastomerkintä. Naantalin palveluksessa olevalla  1275 hengen työntekijämäärällä syntyi vain 1000 henkilötyövuoden suuruinen työpanos?  Henkilöstökertomus ja kaupungin toimintakertomus antavat eri luvun kaupungin vakituisen henkilökunnan määrästä (1111).
Yksi huomion arvoinen seikka on myös se, että lähes joka viides kaupungin työntekijä  eli 275 henkeä tekee kaupungille töitä määräaikaisessa työsuhteessa.

Naantali on siirtynyt tämän vaalikauden alussa sähköiseen päätösasiakirjojen hallintaan. Monet ovat vielä hämillään järjestelmästä ja kokevat tietojen löytymisen hankalaksi. Olen saanut kaupungilta  muutaman pitkän ja perusteellisen vastauksen siihen, miksi kaikki valmistelussa olevat asiakirjat liitteineen eivät ole yhtä aikaa kaikkien valtuutettujen saatavilla. Myös ei-julkisten asioiden perustelut ovat olleet yhtä pitkiä.
Naantali on sitoutunut hyvään hallintoon, mikä tarkoittaa avointa tiedottamista keskeneräisistäkin asioista. Vaikka kaikkea ei tarvitse tiedottaa, pitäisi kaikki se aineisto mihin valtuutetulla on oikeus,  olla kuitenkin valtuutetun saatavilla niin varhain kuin mahdollista. Sähköinen asiointi on tuonut tullessaan seikkoja, joihin ei ole ehkä osattu varautua. Kun rajanvetoa mietitään, suosittelen, että etsitään enemmän syitä miksi asiasta voidaan tiedottaa kuin olla tiedottamatta. Salaiseksi tai Ei julkiseksi merkityistä asioista pitää tiedottaa heti kun perusteltu syy on poistunut.
Kansalaiset mittaavat päätöksenteon uskottavuutta sillä, miten avoimesti ja miten asioista tiedotetaan. Avoin tiedottaminen viestii rohkeutta ja ammattitaitoa, tietojen salailu ja viivyttely epävarmuudesta ja päättäjien heikkoa itsetuntoa. Kumpaa me haluamme viestittää?

Arvoisa puheenjohtaja

Naantalin itsenäisyyden ylle on heitetty uhkakuvia kuntarakenneuudistuksen ja sote-uudistuksen yhteydessä. Todelliset uhkatekijät ovat kuitenkin – anteeksi vain tässä salissa ja tässä rakennuksessa, jos annamme ylivallan yleisesti julkista taloutta vaivaalle tehottomuudelle ja päättämättömyydelle. Vain tasapainossa oleva talous antaa uskottavan ja järkevän perustan puolustaa Saaristo-Naantalin itsenäisyyttä ja palvelujen järjestämisvastuun säilymistä.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus on kattava kuvaus kaupungin viime vuoden taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumisesta.  Suosittelen, että siihen syvennytään huolellisesti ja esitetyt havainnot otetaan huomioon Naantalin parempaa huomista suunniteltaessa.
Kannatan Leo Laaksosen johtaman tarkastuslautakunnan viimeisen arviointikertomuksen hyväksymistä ja tili- ja vastuuvapauden myöntämistä tarkastuslautakunnan ehdottamalla tavalla.