maanantai 18. marraskuuta 2013

Ikävien tosiasioiden väistelyä


Tarkastuslautakunnan tehtävä on tarkastella taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumista.  Ensi vuoden ja koko suunnittelukauden tärkeimmät tavoitteet määritellään tässä kokouksessa.

Edellisessä tarkastuskertomuksessa lautakunta kiinnitti erityistä huomiota paitsi tavoitteisiin myös niiden lukemista helpottavaan ilmaisuun käyttötalousosiota rakennettaessa. 

Budjettikirja sisältää joitakin uusia tunnuslukuja. Hallintokuntien virkanimikkeet ja henkilötyövuosien määrä sekä muutos edellisiin vuosiin ovat nyt näkyvissä. Myös tilapäisen työvoiman määrä henkilötyövuosina on eritelty. Nämä helpottavat kokonaiskuvan muodostamista kulurakenteesta ja antavat pohjatietoa keskustelulle uudesta tavoiteorganisaatiosta.

Myös sisäisistä palveluista löytyivät luvut mm. aterianpalvelun kustannuksista ja siivouspalvelusta neliökustannuksen tarkkuudella.

Hallintokuntien kokonaismenoista puuttuu vertailu valtakunnan keskiarvolukuihin tai naapurikunnan lukuihin. Esimerkiksi Tilastokeskus kertoo Naantalin yhdyskuntapalvelun eli lähinnä teknisen sektorin kustannusten olevan 2,7 miljoonaa euroa suuremmat kuin kunnissa keskimäärin. Siitä yksin liikenneväyliin käytetyt ylläpitokulut  olivat 1,2 miljoonaa euroa yli maan keskiarvon. Luvut ovat siis viime vuoden kuntapalvelun nettokustannuksia.

Myös opetus- ja kulttuuritoimen menot olivat  tilaston mukaan 1,5 miljoonaa euroa ja alle 6-vuotiaiden lasten päivähoito  1,1 miljoonaa euroa suuremmat kuin maassa keskimäärin.

Vanhusten  ja vammaispalvelun ja perusterveydenhuollon vuosikustannukset taas olivat selvästi keskimääräistä pienemmät. Ne voisivat olla 3 miljoonaa euroa vuodessa suuremmat ja olisimme vasta maan keskiarvossa.

 En halua keskustella näistä tilastoluvuista, mitä niissä on otettu huomioon ja mitä ei, vaan halusin antaa esimerkin siitä, miten rinnastamalla enemmän lukuja ympäristökuntien tai valtakunnan tilastoihin voitaisiin talousarvion lukemiseen löytää uutta ulottuvuutta. Tavoite se on sekin, ettei mennä noita lukuja kohti.

Vs.kaupunginjohtajan Martti Sipposen lyhyt toteamus katsauksessaan, ettei talousarvio sisällä  henkilökuntaan kohdistuvia taloudellis-tuotannollisia ratkaisuja vaan kaikki palvelussuhteet jatkuvat, tuntuu hieman hämmentävältä tässä ajassa ja tässä tilanteessa.
Jos sellaisia toimia talousarvio sisältäisi, eikö niistä olisi pitänyt  ilmoittaa YT-lain hengen mukaisesti jo ennen talousarvion julkistamista.

Toisaalta kuntaliitossopimukseen sisältyi viiden vuoden irtisanomissuoja, joka käytännössä päättyy tämän vuoden lopussa.  Silloin  asia oli niin ajankohtainen,  että suoja haluttiin sisällyttää sopimukseen. Nyt on syytä kysyä, miten asiat ovat muuttuneet viiden vuoden aikana? Mitkä seikat yleisessä  suhdanteessa tai kaupungin kehityksessä antavat  syyn olettaa, että uhka on poistunut?

No me kaikki tiedämme, että aihe on nyt ajankohtaisempi kuin liitosta solmittaessa. Vain tiukka harkinta sijaisuuksissa on toistaiseksi siirtänyt ikävien tosiasioiden tunnustamista.
En  itsekään tarkoita, että tämä talousarvion olisi pitänyt sisältää YT-menettelyä.  Lupaus työsuhteen jatkumisesta on toki arvokas asia kaikille, joita se koskee. Siltä osin kaupungilla on vielä hetki armonaikaa jäljellä. Kolmannes kaupungin työsuhteista  kuitenkin on jo pätkäsuhteita. Heitä tuo ilon viesti ei tavoita.

Olisin kuitenkin toivonut enemmän näkyviä tavoitteita myös henkilöstömäärän osalta – kuten vs.kaupunginjohtaja sanoi ilman niitä ikäviä taloudellis-tuotannollisia toimenpiteitä. Se tarkoittaa valmiiksi harkittuja ja sovittuja toimintamalleja sellaisten tilanteiden varalle, että viran tai toimen haltija äkisti tai odotusten mukaisesti jättää virkatehtävän lyhytaikaisesti tai pysyvästi.  Tarkoitan nyt lähinnä viime vuoden henkilöstösuunnitelmaan sisältyvää arviota 167 hengen eläköitymisestä tai sen iän saavuttamisesta kuluvan vaalikauden aikana.
Nyt erittelemätön tavoite vähentää edelleen vain sijaisuuksista tuntuu epävarmalta keinolta. En tiedä kuinka hyvä tapa se on, että leikataan sieltä, missä lisäresursseille on tarvetta. Ennemmin tai myöhemmin joudutaan resursseja ottamaan myös sieltä, missä niitä ei enää tarvita samalla tavalla kuin ennen.

Arvoisa puheenjohtaja

Tarkastuslautakunta on aiempina vuosina toistanut toivomuksen, että talousarvion saataisiin lisää lukuja ja yksiköitä, joilla kaupunki, hallintokunnat ja luottamusmiehet voivat helposti ja nopeasti määritellä paikkamme niin kaupunkina kaupunkien joukossa kuin oman palvelumme määrän, laadun ja kilpailukyvyn muiden palveluntuottajien joukossa.  Ennustan, että nykyinen lautakunta tulee toivomuksen uudistamaan myös ensi tarkastuskertomuksen yhteydessä.

Onnittelen vs.kaupunginjohtaja Martti Sipposta jo toisesta reippaasta menojen rutistuksesta ja henkilöstömenojen kasvun pysäyttämisestä, mikä sekin on jo historiaa. Kiitos myös muulle virkamiesjohdolle ja kaupunginhallitukselle hyvissä ajoin valmistuneesta talousarvioesityksestä. Itse talousarvion sisältöön palataan vuoden 2015 kesällä arviointikertomuksen muodossa.

Edellä oleva teksti on puheeni  18.11. 
Naantalin kaupunginvaltuuston kokouksesta talousarviokäsittelyn yhteydessä. Oheinen taulukko on Tilastokeskuksen tuore dokumentti kuntien palveluiden nettokustannuksista, joiden luvut olen muuttanut kokonaiseuroksi. Taulukossa on vertailu siitä, mikä olisi Naantalin liikkumavara, jos tuottaisi palvelut samalla hinnalla, mitä Raisio.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ilman tavoitteita

Kuluvan vuoden aikana olen pakosta ja halusta päässyt tutustumaan moniin kunnallisiin - siis kunnan määräysvallassa - oleviin yrityksiin sisältä. Kiinnostuksen vuoksi olen alkanut selailla myös muita yhtiöitä ja niiden tilinpäätöksiä.
Yrittäjänä ei osaa millään ymmärtää, että kaikilla liiketoimintaa harjoittavilla yrityksillä kustannustehokkuus ei kuulu tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Jouduin jopa erään yhtiön toimintasuunnitelmaan esittämään lisäyksen, että  yksi tavoite on myös  toimia kustannustehokkaasti. Hämmästyksen jälkeen sellainen lisättiin.
Kun yhtiön tehtävänä ei ole positiivisen tuloksen tekeminen, niin huomio on aina muissa asioissa. Yhtiön johto asettaa itselleen muita mittareita. Yksi sellainen on saada taloon lisää väkeä. Toiminnan laajentaminen on myös tärkeää - varsinkin, jos yksinoikeudella päätetyt taksat tuottavat tuloja hieman yli oman tarpeen. Nollatulokseen on pakko päästä, siis lisätä menoja. Muuten tulisi voittoa, mikä pitäisi palauttaa takaisin kunnalle.
Hyvän tuloksen tekeminen olisi kaikkien kannalta hyödyllistä. Silloin resurssit mitoitettaisiin tarkasti toiminnan tarpeen mukaan. Laajentamista suunniteltaisiin vain, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Päähuomio olisi aina tuottaa palvelua mahdollisimman edullisella yksikkökustannuksella.
Hyvä tulos kertoisi tekijöiden ylittäneen odotukset, ja ylijäämä jaettaisiin osinkona kunnalle, omistajalle, joka voisi sillä tulolla kompensoida muita kuluja. Tai tulos jätettäisiin yritykseen odottamaan seuraavia suuria investointeja. Velkaantumiseen ei enää ole varaa. Sitä siunausta ei ole eikä tule - joillekin asetettua  pakko-osinkoa lukuun ottamatta.
Kun selkeää tulostavoitetta ei ole, kaikkia muita tavoitteita on aina helppo arvostella. Jos tuotantokustannukset  ja yksikkökulut aina vain nousevat, syntyy tyytymättömyyttä sekä johtoa että työntekijöitä kohtaan. Pian jokainen on vakuuttunut, että " kyllä siellä olisi kirveelle töitä". Kukaan vain ei tiedä miten.
Kunnissa ollaan tyytyväisiä, jos jonkin palvelun yksikkökustannus on samalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Sellainen vertailu pitää heittää romukoppaan, sillä koko valtakunta tekee kuntaremonttia sen vuoksi, että keskimääräiset kustannukset ovat aivan liian korkeat.
Kunnissa olisi ideoita ja luovuuttaa tehdä asioita toisin. Se on kuitenkin usein mahdoton tehtävä, sillä vastaan haraavat alaiset ja esimiehet. Jos ne vielä lähtisivät mukaan, kaatuvat ideat viimeistään kaupunginhallituksessa valtuustossa nyt puhumattakaan. Valitettavasti.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kokouspalkkiot ja synnytysavustukset

Rannikkoseudun yleisönosastossa on pitkästä aikaa keskusteltu ansiokkaasti kunnallispolitiikasta. Tiistaina 22.10. Kristiina Sunell pohti päättäjien valinnanvaikeuksia kahden sattumalta samaan mielipideosastoon sattuneen kirjoituksen pohjalta - kokouspalkkion korotus kontra synnytysavustusten leikkaukset.Laajennan aihetta koko Naantalin kaupungin  taloutta koskeviin ongelmiin. Toivon, että esimerkeistäni nähdään, että kokouspalkkion  sijasta pitää vähentää ja pienentää  lautakuntia todellisten kustannussäästöjen löytämiseksi, toiminnan virtaviivaistamiseksi ja tehokkuuden aikaansaamiseksi myös päätöksenteossa. Naantali ei ole niin suuri kaupunki, että meillä pitää olla niin monta kokkia yhteisen sopan keitossa. Toivon myös, että esimerkkini havainnollistaa, miten kaupungissa on tartuttava härkää sarvista ja leikattava myös henkilöstökuluista, jotta edes lailla turvattujen palveluiden määrä ja laatu säilyy hyvänä ja synnysavustuksen kaltaisista menoista ei ensiksi tarvitsisi leikata.
  Naantalin henkilöstömenot ovat tänä vuonna n. 54 miljoonaa euroa. Maltillisena pidetty yleinen palkkaratkaisu oli kuluneella viikolla vielä  sinettiä vailla, mutta selaisenakin se nostaa henkilöstömenoja merkittävästi. 2 prosentin palkankorotus toisi yli miljoonan euron lisäkustannukset. Viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana henkilöstömenot ovat nousseet paljon enemmän, 4-5  prosenttia vuodessa. 

50 miljoonaa euroa kuluu myös  ostopalveluihin. Sekin on käytännössä henkilöstömenoa - palvelua, jonka  hinta seuraa yleistä palkkakehitystä. Sairaanhoitopiirin osuus siitä on 21 miljoonaa euroa. Myös kaupungin velkamäärä on tuo 50 miljoonaa euroa.  Korot ovat poikkeuksellisen alhaalla, mutta  yhden prosenttiyksikön nousu lisäisi korkomenoja 0,5 miljoonan euron verran vuodessa. 
Edellä kuvatusta seuraa, ettei yksin verotuksen keinoin taloutta enää hallita. Kunnallisveron korotus yhdellä prosenttiyksiköllä  lisää verotuloa vain n. 2,7 miljoonaa euroa – joka kerta ei sitäkään. Naantalissa on paine korottaa veroprosenttia joka vuosi  yksin palkankorotusten takia.   Tuloja ei voida rajattomasti kasvattaa. Jo useana vuonna tasapaino on nojannut satunnaisiin tuottoihin, jotka eivät ole toteutuneet.  Se jos mikä aiheuttaa huolta ja epävarmuutta niin kaupungin työntekijöiden ja kaupunkilaisten mielessä.  

Kuluva vuosi on Naantalin taloudessa menossa kuitenkin  tavoitteeseen tarkemmin kuin pitkään aikaan. Myös ensi vuoden talousarvio on kurottavissa  tasapainoon. Ne antavat hyvä tilaisuuden tehdä rakenteellisia ratkaisuja  ilman paniikkia ja ilman naapurien kaltaisia äkkinäisiä lomautuksia tai muita työilmapiiriä heikentäviä ratkaisuja. Tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä. 

Naantalissa valmistellaan palvelustrategian jatkoksi uutta  tavoiteorganisaatiota. En tunne miten tarkasti sen tavoitteet on etukäteen asetettu kullekin hallintokunnalle, mutta selvää on, että  hallintokuntien johtajilta odotetaan - ei vain olemassa olevan todentamista vaan - sellaista selkeää ehdotusta ja näkemystä, joka myös tasapainottaa taloutta. Käytännössä se tarkoittaa mm. suunnitelmaa, miten eläköityvien tai muuten vapautuvien virkojen tehtävät voidaan jakaa niin, että virat voidaan jättää täyttämättä. Kaikkia avoimeksi tulevia virkoja ei kuitenkaan voida lakkauttaa, joten muutakin on henkilöstökuluille tehtävä.  Nykyinen käytäntö, että vapautuvan viran täyttöä ryhdytään suunnittelemaan vasta sitten, kun se jo vapaana tai jokaisen sijaisuuden tarpeellisuutta pohditaan tapaus tapaukselta, hämärtää metsän puilta, pysäyttää toiminnan ja laskee motivaatiota.

 Tavoite pitäisi olla selvä. Jos palkkamenot kasvavat vuosilisien ja yleisen sopimuksen johdosta 2 prosenttia vuodessa, henkilöstömenoista pitää leikata saman verran. Kaksi prosenttia henkilöstökuluissa on miljoona euroa. Palkaksi muutettuna se vastaa reilun 30 henkilön vuosiansiota. Se on 2,7 prosentin vähennystavoite vuodessa nykyisestä henkilövahvuudesta.Tätä pitää jatkaa niin kauan, että menojen vuotuinen kasvu saadaan pysyvästi pienemmäksi kuin verotulojen kasvu. Silloin satunnaiset tuotot voidaan ohjata velan lyhentämiseen ja investointeihin. Ilman investointeja kaupungin kehitys pysähtyy ja pian täytämme vain Turun asuntolähiön tunnusmerkit. Hallintokunnat ovat  karsineet kulujaan  eräitä toimintoja lakkauttamalla.  Yksi oleellinen ja se vaikein asia jätetään  usein ratkaisematta. Jäljelle jääneitä työsuhteita ei pureta, vaan ne siirretään  muihin vähemmän tarpeellisiin tehtäviin tai hallintokunnalta toiselle. Hyvinä aikoina niin on voitukin tehdä.Jatkossa siirtely ei riitä, vaan työsuhde on purettava, jos sovittuja työtehtäviä ei kaupungissa enää ole. Etenkin teknisen viraston on niitä ratkaisuja tehtävä. Sen toimintakentässä hiljenemistä on tapahtunut kaavoituksessa, rakentamisessa, tonttien luovutuksessa ja määrärahojen supistumisen myötä myös katujen, teiden ja kiinteistöjen kunnossapidossa. Siellä on myös vähiten lakisääteisiä tehtäviä. 
Toisaalta Naantalissa vanhusten määrän kasvun takia resursseja pitää siirtää lisää  terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Senkin vuoksi toisaalta on vapautettava taloudellisia resursseja, jotta toisaalla voidaan osaavia käsiä palkata lisää. 
Vanhoja toimintatapoja ja rakenteita on  siis pakko kyseenalaistaa ja löytää uusia ratkaisuja. Se ei ole vain teknisen sektorin  eikä yksin teknisen viraston tehtävä. Ja elleivät ratkaisut liiku koko kaupunkia kattavalla tasolla, saamme lukea lehdistä pian lisää  suhteettomalta näyttäviä, synnysavustusten kaltaisten menojen leikkauksia. Se ei kuitenkaan ole lautakunnan vika.
Talouden tasapainottaminen ei saa olla poliittinen kysymys, sillä minkään puolueen tavoite ei ole pitää kaupungin taloutta epätasapainossa. Tosiasioiden tunnustaminen voi olla vaikeaa, mutta se on sen arvoista. Muuta tietä ei ole.

Juha Haapakoski
Naantalin tarkastuslautakunnan pj
Kokoomus 
Lyhennetty versio asiasta lähetetty Rannikkoseudun Asiasta puhuen palstalle 25.10.2013