sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Sote-uudistus vie puolet Naantalin budjettivallasta.

Naantalissa on kovan työn tuloksena hahmoteltu uutta tavoiteorganisaatiota. Hallintokuntien lausunnoissa on otettu vakavasti palvelustrategiassa asetetut kehittämistavoitteet. Organisaatioita on viritelty siihen suuntaan. Työ on kuitenkin edelleen pahasti kesken.
Oman lisänsä toi sunnuntaina julkaistu sote-uudistus. Puolet Naantalin budjettivallasta ja merkittävä osa henkilökunnasta siirtyy uuden kuntayhtymän palvelukseen. Aika näyttää miltä organisaatio ja etenkin uuden järjestelmän kustannukset näyttävät.

Tavoiteorganisaation nykyvaiheesta käydään lähetekeskustelu valtuustossa ensi maanantaina.

Viime vuoden tilinpäätöksessä henkilöstömenojen kasvuvauhti oli hitainta tällä vuosituhannella. Kulut olivat kuitenkin edelleen  pari prosenttia suuremmat kuin edellisvuonna. Suomessa kuntien henkilöstömenot  vähenivät  saman verran viime vuonna.

Naantalin uudistusta  vaivaa paitsi  hidas edistyminen myös vaikeasti hahmotettavat tavoitteet. Jotta organisaatio voisi tavoitella tiettyä muutosta, pitää sen tietää, mitä siltä halutaan. Joillekin  se on toki itsestään selvää:  Jos  kouluikäisten määrä vähenee tai vanhusten määrä kasvaa, tavoitteita osataan muuttaa ilman uudistustakin.

Itse näkisin kuitenkin, että joka hallintokunnan tulee tietää, mitkä ovat sen käytettävissä olevat taloudelliset resurssit  ja miten ne muuttuvat tietyn ajan kuluessa. Hallintokunnat ovat saaneet itse kuvitella millainen organisaatio olisi tavoittelemisen arvoinen. Pahoin pelkään, että  osa työstä on mennyt hukkaan.
Jotta uudistus voitaisiin saattaa maaliin onnistuneesti, on ensin määriteltävä suuret linjat. Miten talous muuttuu?  Mitä rahoitetaan verotuloilla ja mitä satunnaisilla tuotoilla? Mikä on investointien tarve ja mikä on velkamäärä, missä rajoissa talouden raamien on pysyttävä.
Pitääkö osan hallintokunnista varautua jatkuvasti supistamaan toimintaansa ja onko joillakin varaa kasvattaa voimavaroja? Uudistuksille on oltava tiukka aikataulu ja sen toteutumista on seurattava tarkasti.

Yksi asia, mistä pitää hallintokuntien kanssa sopia, ovat kustannukset.  On  kaksi eri asiaa, paljonko on varaa  käyttää ja paljonko on järkevää käyttää palvelun tuottamiseen.
Naantalissa on totuttu siihen, että raha ei ole ongelma. Palvelujen määrä ja laatu ovat olleet etusijalla, mikä on hyvä asia. Jatkossa kustannuksilla on aivan erityisen merkitys. Ei riitä, että kunnalla on varaa palveluihin. Sen on kyettävä tuottamaan palvelut kilpailukykyisillä kustannuksilla. Kustannuksista on kysymys meneillään olevissa kuntajakoselvityksissäkin.   Naantali ei ole kustannuksiltaan niin kilpailukykyinen kuin alhaisesta veroprosentista voisi päätellä.

 Palveluista on  siis selvittävä pienemmillä kustannuksilla - laadusta tinkimättä.
Yleensä kun julkiselle organisaatiolle asetetaan sopeutumispaineita, ensimmäiseksi syntyy huuto, että palvelu aiotaan lakkauttaa.  Jo sellaisen uhan esittäminen saa järkevät poliitikot perääntymään aikomuksissaan.
Mutta ei se niin ole.  Tehoton organisaatio on hidas, epäjohdonmukainen ja kallis. Lisäksi  taloudellinen tehottomuus vaarantaa sekä omien että muiden tuottamat palvelut. Resurssit on käytettävä oikein.
Naantalin tavoiteorganisaatio ilman talouden reunaehtoja ei siis ole mikään uudistus, vaan jonkinlainen sormiharjoitus.

Kun puhutaan palveluiden ulkoistamisesta, tarkoitetaan palvelujen tuottamista pienemmillä yksikkökustannuksilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työnantajat ikävät tehtävät yritetään teettää jollakin toisella.
Ulkoistaminen ei voi eikä saa olla itsetarkoitus. Myös kunnan omalle organisaatiolla pitää antaa tilaisuus tavoitella kilpailukykyistä yksikköhintaa - määrätyn ajan kuluessa. Jos oma palvelu ei siihen pysty tai se ei  halua sitä edes tavoitella, silloin ulkoistaminen on toinen vaihtoehto. Naantalin palveluiden sivukustannuksia (siivous, ateriapalvelu, kiinteistöjen huolto ym.) on saatava pienemmiksi joko itse toimia tehostamalla tai ulkoistamalla.

Naantalin taloudessa on runsaasti sekä uhkia että mahdollisuuksia  lähimmän 5-10 vuoden aikana. Yhtä oikeaa kehityslinjaa ei ole. Kaupungin tuloista yhä suurempi osa on satunnaisia tuottoja tai maksutuloja, joiden määrä riippuu vallitsevasta suhdanteesta. Se  tarkoittaa sitä, että myös organisaation tulee olla joustava.  Käytettävissä olevat tulot  ja palvelun tarve voivat vaihdella vuosittain paljonkin. Myös resurssien on muututtava kysynnän mukaan.
Kun talouden tosiasiat  tunnustetaan ja laitetaan rinnan tavoiteorganisaation kanssa, jokainen ymmärtää kuinka tärkeää on säädellä sijaisten määrää ja miten välttämätöntä on jakaa vapautuvien virkojen tehtävät olemassa olevan joukon kesken. Tai on jätettävä virat kokonaan täyttämättä kun tehtäviä ei enää sillä hetkellä ole.
 Ja kun näin toimitaan syntyy organisaatio, jota on koko ajan tavoiteltu.
 Jos johtajilla ja esimiehillä ei ole tästä yhteistä näkemystä, eivät omat työntekijätkään sitä ymmärrä.  Naantalin uudistuksesta  puuttuu vielä henki ja tekemisen meininki. Nyt sitä tekevät enemmän luottamusmiehet kuin talon vahvat ammattijohtajat. Johtajien on jatkossa kannettava huolta ei vain omasta hallintokunnastaan vaan myös kokonaisuudesta.
Sitten on vielä luottamusmiesorganisaation uudistus. Sekin on tulossa, mutta se on aivan eri juttu.


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Keskikokoinen on kaunis ja tehokas

Keskikokoinen kunta on taloudellisin yksikkö, jos vertaillaan eri kokoisten kuntien palvelujen nettokustannuksia. Tilastokeskuksen vuoden 2012 nettokustannusvertailun perusteella kuntajakouudistuksen tavoite pitäisi olla mieluimmin pilkkoa yli 100.000 asukkaan kunnat 20.000-40.000  suuruisiksi kuin  kasvattaa yli 100.000 asukkaan kuntia vielä suuremmiksi.

Valtioneuvoston olisi syytä jakaa joukko uusia  laskelmia tavoitteittensa tueksi. Nykytiedoilla hallituksen linjaan on vaikea ymmärtää saati siihen yhtyä. Julkisen talouden kestävyysvajeen kattamisesta sote-uudistuksessa ja kuntajakoselvityksissä on ensi sijaisesti kysymys.

Ohessa tilasto palvelutuotannon nettokustannuksista vuodelta 2012. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Kestävä talous on rakennetta tärkeämpi


Suurimmat mahdolliset maalliset voimat ovat runnaamassa kuntia ja niiden palveluita uusille urille. Sote-uudistus ja valtionosuusuudistus muuttavat toteutuessaan sekä palveluiden järjestämisvastuuta että taloudellisia mahdollisuuksia. Kuntaliitosneuvotteluistakaan ei tule sellaista ehdotusta, että kaikki jatkuisi niin kuin ennen.
 Tilastokeskuksen tilastot kuntien palveluiden nettokustannuksista  vuonna 2012 ovat tuoreinta tietoa siitä, missä kunnat ovat ennen uudistusta. Tilasto ei ole tyhjentävä, mutta toivottavasti antaa pohjaa rakentavalle keskustelulle.
Turun sosiaali- ja terveysmenot olivat  3487 euroa per asukas vuonna 2012. Raisiossa  ne olivat 3238 ja Naantalissa 3354 euroa per asukas maan keskiarvon ollessa 3411 euroa per asukas. Luvut pitävät sisällään erikoissairaanhoidon kustannukset.
Opetus- ja kuttuuritoimen menot olivat Turussa 1801 euroa, Raisiossa 1197 euroa ja Naantalissa 1477 euroa per asukas maan keskiarvon ollessa 1398 euroa per asukas.
Yhdyskuntapalvelujen menot olivat Turussa 249 euroa, Raisiossa 402 euroa ja Naantalissa 470 euroa per asukas maan keskiarvon ollessa 322 euroa per asukas.
Edellä kuvattujen lukujen perusteella kaikki kolme olivat sote-kustannuksiltaan hyvin lähellä maan keskiarvoa. Turku oli kolmesta ainoa, jonka menot ylittävät maan keskiarvon. Paljonko Sote-uudistuksen on määrä laskea kustannuksia Turun sedulla, jos jo nyt ollaan maan keskiarvon tuntumassa? Perusterveydenhuollon kustannukset ovat joka kunnassa 50-110 euroa alle maan keskiarvon niin kuin on sairastavuuskin maakunnassa alle maan keskiarvon.
Valtionosuusuudistusehdotus leikkaisi Turun seudun kuntien valtionosuuksia juuri sairastavuusindeksin perusteella.
Opetus- ja kulttuuritoimen kohdalla Turun ero maan keskiarvoon oli 403 euroa per asukas.  Raision menot olivat alle ja Naantalin 79 euroa/asukas yli maan keskiarvon.  Lukuihin sisältyvät  myös perusopetuksen kustannukset, jotka Turussa olivat 23 prosenttia pienemmät kuin maassa keskimäärin.
Yhdyskuntapalveluissa Turku oli naapureitaan selvästi tehokkaampi. Sen menot olivat  73 euroa per asukas alle maan kesiarvon. Raisio ja Naantali puolestaan ovat maan kalleimpia. Niillä kurottavaa maan keskiarvoon on 80 ja 148 euroa per asukas.
Liitosneuvotteluihin lopputulosta ei ole vielä syytä arvailla. Kuntarakenne Suomessa ei ole niin huono kuin uudistuksen laajuudesta voisi päätellä. Se on totta, että päättämättömyys ja ikävien tosiasioiden tunnustamista on väistelty kunnissa liian pitkään.  Virkoja on perustettu ja lainaa on otettu rohkeasti, vaikka talouden kantokyky on ollut koetuksella. Valtio on omilla rahanjakoperusteillaan  palkinnut tehokkuuden sijasta menojen kasvua.
Rakenteita ja toimintatapoja on siis uskallettava muuttaa. Turun seutu tarvitsee yhteistä näkemyksen  vallitsevasta tilanteesta ja muutosten tarpeellisuudesta, jotta myös tulevaisuuden mahdollisuuksista sytyisi yhteisymmärrys. Kaikissa kunnissa joudutaan sopeuttamaan menoja ja rakentamaan palveluiden tuottamistapoja uudelleen liittyvätpä kunnat yhteen tai jatkavat omalla tiellään.
Maan hallitus voisi ottaa kuntaliitoslain toteutuksessa samanlaisen aikalisän kuin velkaantumisen taittamisessa. Kunnat laittavat ensin omat kulunsa kuriin ja vasta sitten katsotaan, mitkä kunnat ehkä jopa toivovat liitosta omien kuntalaistensa palvelujen turvaamiseksi. 

Juha Haapakoski
valtuutettu kok.
Naantali

julkaistu Rannikkoseudussa 7.2.2014