sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Naantalin tuella kohti eduskuntaa!

Merimaskun Kokoomuksen kevätkokous asettui tukemaan ehdokkuuttani. Vasemmalta Kari Lineri, pj Anne Linja,  Irmeli Vainio, Maarit Lineri, Juha Haapakoski, Keijo Maksimainen ja Kimmo Mäntysalo.
 Naantalin Kokoomuksen kunnallisjärjestö ja  valtuustoryhmä asettuivat  tänään sunnuntaina yksimielisesti tukemaan ehdokkuuttani ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Myös oma yhdistykseni Merimaskun Kokoomus ry asettui tuekseni kannustavin sanoin ja kättentaputuksin.

Varsinais-Suomen Kokoomuksen ylimääräinen piirikokous asettaa virallisesti ehdokkaat 10. huhtikuuta.

Muutin Naantaliin vuoden 1994 alussa keskellä edellisen laman syvintä kurimusta. Olin ostanut osake-enemmistön Raision ja Naantalin seudun paikallislehdestä Rannikkoseudusta. Kaiken epävarmuuden keskellä jätin vakituisen ja turvatun työn, Harjavallan Seudun päätoimittajan ja toimitusjohtajan tehtävät, ja otin vastuun yhtiöstä, joka oli todella heikossa hapessa. Myös ympäristö, minne tulin oli  vieras.  Näin ympärilläni  toki uhkia mutta myös  suuria mahdollisuuksia.

17 vuoden jälkeen jätin Rannikkoseudun hyvässä iskussa uudelle omistajalle. Taas tein sen saman, mitä vuoden 1994 alussa olin tehnyt. Jätin hyvän työpaikan ja varman toimeentulon ja lähdin kohti tuntematonta. Sillä matkalla kirjoitin kirjan turkulaisesta vaikuttajasta ja sain vesikaton päälle uuteen navettaan, jonka veistin yksin hirsi hirreltä erämaassa Pudasjärvellä.

Nyt Naantali ei enää ole tuntematon. Tuo viehättävä, vanha, idyllinen pikku-kaupunki oli avautunut ja näyttänyt sekä heikkoutensa - joita on tosi vähän - ja vahvuutensa.  Päätoimittajana minulle  avautuivat kaikki ovet ja salat.  Pääkirjoituksiani lehden lukijoiden oli  pakko lukea. Kuitenkin vasta kunnallispolitiikkaan lähtemisen jälkeen olen päässyt vielä askeleen peremmälle  Naantalin tummanpuhuvaan kaupungintaloon. Olen oppinut tuntemaan lähemmin sekä viranhaltijoita että luottamushenkilöitä. Myös  kunnallispolitiikka on avautunut uudella tavalla, vaikkei se kaikin osin mene aina toiveitteni mukaan - eikä tarvitsekaan.

Päätoimittajana pidin tietoisesti  yllä yhteiskunnallista keskustelua.  Nostin esiin  alueen vahvuuksia ja heikkouksia, jotta vahvuudet tunnistettaisiin ja heikkoudet voitettaisiin.  Korostin aina miten tärkeää olisi, että kunnat vaalien olla voisivat löytää yhteisen ehdokkaan, jolla olisi läpimenomahdollisuuksia. Turun ulkopuolisille kunnille oma edustaja on kullan arvoinen. Sen merkitystä ei tiedä ellei sellaista ole. Se on totta, että kansanedustaja ei voi ajaa yhden kunnan tai aina edes maakunnan asiaa. Sille kukaan ei kuitenkaan voi mitään - halusi tai ei - käsitys vallitsevista ongelmista syntyy enemmän tai vähemmän paikallisista olosuhteista. Ja uusia lakiehdotuksia kukin  arvioi ja pyrkii soveltamaan alueelle, minkä parhaiten tuntee.
 Kun minua nyt  pyydettiin  tehtävään Naantalista ja Raisiosta, oli se luottamuksen osoitus kaikelle sille, mitä olen aiemmin tehnyt. Kieltäytyminen olisi ollut linjatonta kun se muuten työhöni ja elämäntilanteeseeni soveltui.

 Koen, että itselleni on vuosien varrella siunaantunut kyky pureutua asioiden  syviin ytimiin. Talouden tuntemus ja kustannuslähtöinen ajattelu on minulle ominaista. Siksi minun on vaikea ymmärtää isoja tai pieniä uudistuksia, jos samalla ei näytetä niiden  taloudellisia vaikutuksia.  Talouselämä ei kuuntele selityksiä, se katsoo kylmiä lukuja ja tekee niistä johtopäätöksiä.

 Olen oman tieni kulkija. Joskus olen leikitellyt, että ilmeiseti olen oppinut elämäntaitoni pohjoisen soilla. Suolla pitää astua mättäältä mättäälle.  Kohtaan, johon kukaan toinen ei ole aiemmein astunut. Joka askel on harkittava ennalta. Päämäärä on suon toisella laidalla. Sinne on päästävä jalkoja kastelematta. Niin kuin kirjoittamaton elämä. Itse on valittava tie. Selvittävä eteenpäin vaikka tie voi olla upottava ja epävarmat. Joskus on palattava takaisinkin päin ja etsittävä reitti toisesta kohtaa.
Tunnen myös Pohjois-Suomen arjen ja talouden rajallisuuden. Koillismaan kylissä rahalla ei ole merkitystä, sillä vähällä on tultava toimeen. Täällä etelässä tilanne on paljon parempi, mutta korjattavaa on ja sitä syntyy koko ajan lisää. Entien huolissani olen yritysten ja teollisuuden yleisistä toimintaedellytyksistä. Julkisen talouden kriisi ulosmittaa tuoton yrityksistä jo ennen kuin tuloa on ehtinyt syntyä. Palveluiden ulkoistaminen kuntien omiksi yhtiöiksi ei näytä johtavan palvelujen kustannuten laskuun, vaan vain sekoittaa paikallisia markkinoita. Kuntien palveluiden yksikkökustannukset ovat avain muutokseen. Kunnat eivät voi tehdä voittoa, mutta ne voivat kilpailla edullisilla hinnoilla niin, kuin yrityksissäkin tehdään.
Koen, että onni on ollut  matkassani. Kun yksi haaste on voitettu ja koettu, on uusi ollut odottamassa. En ole koskaan pelännyt tarttua itsenäni suurempiin haasteisiin. Kun olen niihin tarttunut, on se ollut palkitsevaa, kasvattavaa; kokemisen ja  elämisen arvoista. Näin uskon tämän uudenkin haasteen olevan. Toivon, että esimerkilläni voisin rohkaista nuoria yrittämään enemmän, ponnistamaan korkeammalle. Omia rajoja pitää koetella joka päivä.

Elämässäni on ollut  sopivasti vastoikäymisiä ja pettymyksiä, jotta olen kasvanut, sitkistynyt  ja nöyrtynyt vaan en koskaan luovuttanut.
Luottamus on suuri asia. Vastuun kantaminen yhtä arvokas.  On ollut  onni kohdata ihmisiä, jotka ovat   ymmärtäneet, luottaneet ja antaneet vastuuta. Sellaisia oli tänään ympärilläni paljon.
Vastuun ja luottamuksen täyttäminen vaatii kurinalaisuutta ja lujaa tahtoa. Niitä molempia  minulla on ehkä liiankin kanssa.

Nöyrä kiitos kaikille, jotka olitte tänään viitoittamassa tietäni ehdokkaaksi. Kävi taistossa miten tahansa, tämä on yksi niistä päivistä, jotka eivät unohdu koskaan!


Juha Haapakoski









sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Sote-uudistus vie puolet Naantalin budjettivallasta.

Naantalissa on kovan työn tuloksena hahmoteltu uutta tavoiteorganisaatiota. Hallintokuntien lausunnoissa on otettu vakavasti palvelustrategiassa asetetut kehittämistavoitteet. Organisaatioita on viritelty siihen suuntaan. Työ on kuitenkin edelleen pahasti kesken.
Oman lisänsä toi sunnuntaina julkaistu sote-uudistus. Puolet Naantalin budjettivallasta ja merkittävä osa henkilökunnasta siirtyy uuden kuntayhtymän palvelukseen. Aika näyttää miltä organisaatio ja etenkin uuden järjestelmän kustannukset näyttävät.

Tavoiteorganisaation nykyvaiheesta käydään lähetekeskustelu valtuustossa ensi maanantaina.

Viime vuoden tilinpäätöksessä henkilöstömenojen kasvuvauhti oli hitainta tällä vuosituhannella. Kulut olivat kuitenkin edelleen  pari prosenttia suuremmat kuin edellisvuonna. Suomessa kuntien henkilöstömenot  vähenivät  saman verran viime vuonna.

Naantalin uudistusta  vaivaa paitsi  hidas edistyminen myös vaikeasti hahmotettavat tavoitteet. Jotta organisaatio voisi tavoitella tiettyä muutosta, pitää sen tietää, mitä siltä halutaan. Joillekin  se on toki itsestään selvää:  Jos  kouluikäisten määrä vähenee tai vanhusten määrä kasvaa, tavoitteita osataan muuttaa ilman uudistustakin.

Itse näkisin kuitenkin, että joka hallintokunnan tulee tietää, mitkä ovat sen käytettävissä olevat taloudelliset resurssit  ja miten ne muuttuvat tietyn ajan kuluessa. Hallintokunnat ovat saaneet itse kuvitella millainen organisaatio olisi tavoittelemisen arvoinen. Pahoin pelkään, että  osa työstä on mennyt hukkaan.
Jotta uudistus voitaisiin saattaa maaliin onnistuneesti, on ensin määriteltävä suuret linjat. Miten talous muuttuu?  Mitä rahoitetaan verotuloilla ja mitä satunnaisilla tuotoilla? Mikä on investointien tarve ja mikä on velkamäärä, missä rajoissa talouden raamien on pysyttävä.
Pitääkö osan hallintokunnista varautua jatkuvasti supistamaan toimintaansa ja onko joillakin varaa kasvattaa voimavaroja? Uudistuksille on oltava tiukka aikataulu ja sen toteutumista on seurattava tarkasti.

Yksi asia, mistä pitää hallintokuntien kanssa sopia, ovat kustannukset.  On  kaksi eri asiaa, paljonko on varaa  käyttää ja paljonko on järkevää käyttää palvelun tuottamiseen.
Naantalissa on totuttu siihen, että raha ei ole ongelma. Palvelujen määrä ja laatu ovat olleet etusijalla, mikä on hyvä asia. Jatkossa kustannuksilla on aivan erityisen merkitys. Ei riitä, että kunnalla on varaa palveluihin. Sen on kyettävä tuottamaan palvelut kilpailukykyisillä kustannuksilla. Kustannuksista on kysymys meneillään olevissa kuntajakoselvityksissäkin.   Naantali ei ole kustannuksiltaan niin kilpailukykyinen kuin alhaisesta veroprosentista voisi päätellä.

 Palveluista on  siis selvittävä pienemmillä kustannuksilla - laadusta tinkimättä.
Yleensä kun julkiselle organisaatiolle asetetaan sopeutumispaineita, ensimmäiseksi syntyy huuto, että palvelu aiotaan lakkauttaa.  Jo sellaisen uhan esittäminen saa järkevät poliitikot perääntymään aikomuksissaan.
Mutta ei se niin ole.  Tehoton organisaatio on hidas, epäjohdonmukainen ja kallis. Lisäksi  taloudellinen tehottomuus vaarantaa sekä omien että muiden tuottamat palvelut. Resurssit on käytettävä oikein.
Naantalin tavoiteorganisaatio ilman talouden reunaehtoja ei siis ole mikään uudistus, vaan jonkinlainen sormiharjoitus.

Kun puhutaan palveluiden ulkoistamisesta, tarkoitetaan palvelujen tuottamista pienemmillä yksikkökustannuksilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työnantajat ikävät tehtävät yritetään teettää jollakin toisella.
Ulkoistaminen ei voi eikä saa olla itsetarkoitus. Myös kunnan omalle organisaatiolla pitää antaa tilaisuus tavoitella kilpailukykyistä yksikköhintaa - määrätyn ajan kuluessa. Jos oma palvelu ei siihen pysty tai se ei  halua sitä edes tavoitella, silloin ulkoistaminen on toinen vaihtoehto. Naantalin palveluiden sivukustannuksia (siivous, ateriapalvelu, kiinteistöjen huolto ym.) on saatava pienemmiksi joko itse toimia tehostamalla tai ulkoistamalla.

Naantalin taloudessa on runsaasti sekä uhkia että mahdollisuuksia  lähimmän 5-10 vuoden aikana. Yhtä oikeaa kehityslinjaa ei ole. Kaupungin tuloista yhä suurempi osa on satunnaisia tuottoja tai maksutuloja, joiden määrä riippuu vallitsevasta suhdanteesta. Se  tarkoittaa sitä, että myös organisaation tulee olla joustava.  Käytettävissä olevat tulot  ja palvelun tarve voivat vaihdella vuosittain paljonkin. Myös resurssien on muututtava kysynnän mukaan.
Kun talouden tosiasiat  tunnustetaan ja laitetaan rinnan tavoiteorganisaation kanssa, jokainen ymmärtää kuinka tärkeää on säädellä sijaisten määrää ja miten välttämätöntä on jakaa vapautuvien virkojen tehtävät olemassa olevan joukon kesken. Tai on jätettävä virat kokonaan täyttämättä kun tehtäviä ei enää sillä hetkellä ole.
 Ja kun näin toimitaan syntyy organisaatio, jota on koko ajan tavoiteltu.
 Jos johtajilla ja esimiehillä ei ole tästä yhteistä näkemystä, eivät omat työntekijätkään sitä ymmärrä.  Naantalin uudistuksesta  puuttuu vielä henki ja tekemisen meininki. Nyt sitä tekevät enemmän luottamusmiehet kuin talon vahvat ammattijohtajat. Johtajien on jatkossa kannettava huolta ei vain omasta hallintokunnastaan vaan myös kokonaisuudesta.
Sitten on vielä luottamusmiesorganisaation uudistus. Sekin on tulossa, mutta se on aivan eri juttu.


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Keskikokoinen on kaunis ja tehokas

Keskikokoinen kunta on taloudellisin yksikkö, jos vertaillaan eri kokoisten kuntien palvelujen nettokustannuksia. Tilastokeskuksen vuoden 2012 nettokustannusvertailun perusteella kuntajakouudistuksen tavoite pitäisi olla mieluimmin pilkkoa yli 100.000 asukkaan kunnat 20.000-40.000  suuruisiksi kuin  kasvattaa yli 100.000 asukkaan kuntia vielä suuremmiksi.

Valtioneuvoston olisi syytä jakaa joukko uusia  laskelmia tavoitteittensa tueksi. Nykytiedoilla hallituksen linjaan on vaikea ymmärtää saati siihen yhtyä. Julkisen talouden kestävyysvajeen kattamisesta sote-uudistuksessa ja kuntajakoselvityksissä on ensi sijaisesti kysymys.

Ohessa tilasto palvelutuotannon nettokustannuksista vuodelta 2012. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.