keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Nyt on jälleen osaajien ja ammattilaisten markkinat

Kokeneena metsästäjänä tiedän, että vatatuuli tietää onnea. Mitä kovempaa puhaltaa, sitä todennäköisemmin pääset lähelle kohdettasi. Loput on omista taidoistasi ja vähän tuuristakin kiinni.
Kun katsoo tämän hetken poliittisia virtauksia tuntuu, että kaikki odottavat vain tuulen kääntymistä. Tuulee vastaan niin rajusti, että on pakko vaihtaa hallitusta, päättäjiä ja politiikan linjaa, jotta tuuli kääntyisi.
Toki on selvää, että valtion velkaantuminen ei voi jatkua ja julkista taloutta pitää suhteuttaa bruttokansantuotteeseen, mutta käsitys, ettei enää mitään voi ja kannata tehdä vastatuulen takia, on väärä.
Perustelen omaa kantaani omalla kokemuksellani. Vuonna 1993 Suomi oli laman syvissä syövereissä. Konkussit pyykivät yli maan. Talletuksille maksettiin 16 prosentin korkoa ja maassa ei ollut toimialaa, jota pankit olisivat voineet rahoittaa.
Itse tein työtä kustannusalalla. Olin Harjavallan Seudun päätoimittaja ja toimitusjohtaja. Lehdellä meni pirun hyvin lamasta huolimatta. Ilmitusmyynti on kyllä nihkeää ja joku Bill Cates ennusti, että vuonna 2000 ei ilmesty enää yhtään lehteä paperille painettuna.
Metsästäjän vaistoni heräsivät. Tuuli oli just alalle niin vastainen, että varmaan joku kohta myy lehtensä uskonsa huomiseen menettäneenä. Niin kävi. Satakunnan Painotalon konkurssipesä tarjosi minulle ostettavaksi lehteä nimeltä Rannikkoseutu syyskuussa 1993.
Lehden tase oli surkea, mutta Turun seudulla Turkulainen ja sen välissä Uutis-Valjakko olivat kaatuneet. Ilmaislehteä Raision sueudn Sanomia julkaissut Laitilan Kustannus oli kaatunut. Markkinat olivat vapaat ja kilpailu laantunut. Tilaisuuteni oli tullut.
Rannikkoseutu  oli sillion yli 60 vuotta vanha lehti. Sillä oli hyvä levikki, ammattitaitoinen henkilökunta ja liikevaihto Harjavallan Seutuakin suurempi.
Aikaisemman kokemukseni perusteella pystyin kädet taskussakin sanomaan saisiko lehdestä kannattavan vai ei. Kyllä sai, mutta onneksi myyjä ei sitä tiennyt.
Omistaja vaihtui. Minusta oli tullut yrittäjä.
Lehti teki kuuden kuukauden päästä vielä hieman tappiollisen tilinpäätöksen, mutta ei kertaakaan enää sen jälkkeen sen 17 vuoden aikana kun olin sen päätoimittajana ja toimitusjohtajana.
On sama, onko nousu vai laskusuhdanne kunhan sopeutuu käsillä olevaan aikaan. On paljon hyviä periaatteita, joista haluaa pitää kiinni hyvinä aikoina, mutta kun olet yksin myrskyn laineilla, tärkein tehtäväsi on pitää alus pinnalla. Muuten et sinä eivätkä työntekijäsi huomista päivää näe.
Minulle oli tärkeää aloittaessani Rannikkoseudussa, että henkilökunta tiesi tilanteen vakavuuden. Kukaan ei tule meitä pelastamaan, jos itse emme selviä. Emme siis voi elää toiveiden mukaan vaan tulojen mukaan ja niistä päättävät asiakkaat.
Yhtä tärkeää oli se, että henkilökunta jatkoi samaa hyvää työtä kuin tähänkin asti siihen asti kunnes itse olin päässyt yhtiöön, lehteen ja seutukuntaan tutuksi. Yksi vuosi on kyllin pitkä aika.
Rannikkoseutu nousi "tuhkasta". Vuonna 1996 lehti otti sivunvalmistuksen itselleen ja oli ensimmäisiä ellei ensimmäinen paikallislehti Suomessa, joka teki ne sähköisesti.
1999 Raision Yrittäjät valitsi lehden Raision Vuoden Yritykseksi.
Henkilökunnasta tuli toistensa sijaisia, kaikki opettelivat vähintään yhden ammatin lisää. Sairastavuus oli olematonta, väen vaihtuminen vähäistä ja ainakin jouluna ja juhannuksena henkilökunta sanoi olevansa tyytyväinen saamaansa vastuuseen, ja minä joukkueeseeni.
Vastuuta väki saikin lisää kun itse juoksin Sanomalehtien Liiton, Viestinnän Keskusliiton, Suomen Paikallismedian ja ties missä luottamustehtävissä.
Lama on aikaa, jolloin sijoittajat väistyvät ja kasvolliset omistajat, ammattilaiset astuvat johtajan paikalle. Sitä pitä kannustaa, siihen pitää rohkaista.
Itse myin lehteni julkaisuoikeudet 2008 kesäkuussa - muutama kuukausi ennen suurta markkinoiden romahdusta.
Uskaltaisinko enää yrittää? Kyllä uskaltaisin. Osaajien ja ammattilaisten tilaisuus on jälleen tullut. Hyviä, kannattavia yrityksiä on myynnissä. Ostaisin ne kaikki, jos olisin joka alan ammattilainen.



tiistai 4. marraskuuta 2014

Kunnat kikkailevat

Kuntien velvollisuus yhtiöittää toiminta, joka on lähellä markkinoita, on edennyt aikataulussa.  Uudistukseen sisältyy mahdollisuus taktikoida omaisuuden arvolla, rahoituksella ja vuokrasopimuksilla.
Sitä on oikeastaan jatkunut jo tovin aikaa.
Kuntien tytäryhtiöt ovat usein korvia myöten veloissa, maksavat omistajalleen vuokraa ja korkoa, joiden tuotoilla parannetaan kunnan taloudellista asemaa.
Mutta mikä olisikaan tytäryhtiöiden omistamien kiinteistöjen arvo, jos kunnan harjoittama toiminta niissä loppuisi?
 Sataman yhtiöittäminen Naantalissa on hyvä esimerkki, miten järjestely vaikuttaa kunnan taseeseen.
Naantalin satamasta tulee osakeyhtiö ensi vuoden alussa. Kunta omistaa yhtiön ja sen omaisuuden edelleen 100 prosenttisesti. Ainoa iso muutos on oikeastaan se, että sataman tulos pannaan verolle.
Yhtiön maksaa ensi vuoden tuloksesta veroa 20 prosenttia kun tähän asti kaikki tulo on ollut kunnalle verovapaata.

Verosuunnittelu on Suomessa kirosana, mutta kunnat tekevät sitä aivan erityisesti.  Naantalikin kirjaa   koko kauppasumman ja  omaisuuden vaihdot tälle vuodelle, sillä ensi vuonna verokohtelu olisi jo toinen.

Naantalin edun mukaista on myös, että satama maksaa omaisuudestaan ja kauppasummasta syntyvästä velasta tuntuvaa vuokraa ja korkoa, jotka pienentävät yhtiön verotettavaa tulosta. Tulot ovat kaupungille edelleen verovapaita. Yksityisellä puolella kaikki tulo on verotettavaa tuloa.

Yhtiöittämisen seurauksena  Naantalin tämän vuoden tulos paranee yli 6 miljoonalla eurolla, vaikka käytännössä rahaa ei tule eikä mene euroakaan. Kun muissa menoissa ja tuloissa asiat ovat menneet odotettuakin paremmin, Naantali ylijäämä voi olla jopa 10 miljoonaa euroa.
Naantalille ylijäämä on lähinnä kiusallinen.

Jos Raision kaupunki  saisi tulokseensa  tänä vuonna yhtä suuren summan, kriisikunnan varjo olisi siirtynyt vuodella parilla.
 Raisio  aikookin yhtiöittää kaupungintalonsa. Siinä käy samalla tavalla. Velkaa ja omaisuutta siirtyy yhtiölle ja myyntivoitto parantaa kaupungin tulosta.

Myös Turku rahoittaa ensi vuoden talousarviota runsaalla omaisuuden myynnillä. Näin ensi vuonna ja näin se on tehnyt aiemmin satojen miljoonien euron arvosta. Miljardin velat ovat tytäryhtiöillä ja myyntivoitot, korko- ja vuokratuotot kaupungin tuloksessa.

1990-luvun lamassa paljastui valtaisa kiinteistökupla.  Yritysten omaisuuksien arvon nousua vauhdittivat vahva inflaatio ja rahamarkkinoiden vapautuminen. Markan kellutuksessa markkinoiden usko meni, arvot romahtivat ja kupla puhkesi.

Minkä arvoisia ne kunnan uudetkaan kiinteisöt; kaupungintalot, koulut, päiväkodit, sairaalat ja terveyskeskukset olisivatkaan, jos niistä toiminta loppuisi? Tuskin aina euronkaan arvoisia.
Vireillä olevissa uudistuksissa vähän joka kunnassa kuitenkin juuri niin voi käydä.



maanantai 13. lokakuuta 2014

Sotesta sittenkin vain soppa

Naantalin kaupunginvaltuusto pitää tuoretta lakiluonnosta sote-uudistukseksi keskeneräisenä ja epäonnistuneena.  Kuntia pyydetään ottamaan kantaa luonnokseen, jonka käytännön vaikutuksia ei pysty ennakoimaan eikä ennustamaan.
Sote-uudistuksen piti olla avain sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvun hillitsemiseksi. Sen piti vaikuttaa kestävyysvajeeseen ja sen piti  jakaa kustannukset tasapuolisesti sinne, missä työttömyys, ikääntyminen ja sairastuvuus on suurinta. Toisin on käymässä. Rintamat ovat kunnat vastaan maan hallitus ja pienet kunnat vastaan suuret kaupungit. Tästä ei mitään hyvää seuraa.
Ministeriö ei ole julkistanut alkeellisiakaan lukuja uudistuksen taloudellisista vaikutuksista. Rahoitusvastuun jakautumisesta on puhuttu yleisellä tasolla. Kuntaliiton ennakkolakselmat kuitenkin osoittavat, että rahoituksen painopiste Varsinais-Suomessa on kallistumassa Turun voitoksi ja pienten tappioksi.  Turku voittaisi vuositasolla 30 Me kun Raisio menettäisi n. 4 ja Naantali ehkä saman verran.Tarveindeksin perusteella sellainen ei kuitenkaan olisi perusteltavissa.
Sotelakiluonnoksen perusteella alkaa pelko hiipiä puseroon siitä, ettei uudistuksella tavoitellakaan pienempiä kustannuksia vaan vain jaetaan rahoitusvastuusta kuntien välillä. Kun isot kunnat eivät saaneet kuntaliitoksia läpi toivomallaan tavalla, liitoksen tuomia taloudellisia hyötyjä yritetään jakaa sote-uudistuksen avulla.
Oppositio oli hyväksymässä hallituksen esitystä Sote-uudistukseksi. Nyt on joka puolueen edustajienn huolehdittava siitä, ettei uudistuksesta tule vain uutta hallintohimmeliä, jonka tavoitteet ovat jotain muuta, mitä siitä on kirjoitettu. Lakiesitys on joka tapauksessa heikko esitys. Toivottavasti kuntien lausunnot luetaan huolella ja niistä otetaan myös opiksi - Kokoomuksessakin.