maanantai 1. helmikuuta 2021

Peuran metsästys – työ vai harrastus



Peuran jahtikausi on pari viikkoa vaille valmis. Varsinais-Suomessa tavoitellaan ennätyssuurta, yli 20.000 peuran saalismäärää. Vertailun vuoksi hirvisaalis on n. 2000 hirveä. Neljän vuoden kuluessa Varsinais-Suomessa on kaadettu n. 60.000 peuraa, mikä on pääluvultaan sama kuin koko hirvisaalis valtakunnassa vuodessa.

Metsästys on parhaimmillaan harrastus, johon jokainen osallistuu käytettävissä olevan ajan, säätilan ja seuran hankkimien lupien sallimissa rajoissa.  Seurojen tilanne vaihtelee, mutta olettaisin, että maakunnassa joka seurassa ja seurueessa peuralupia on henkeä kohti enemmän, mitä normaali kotitalous pystyy lihaa kuluttamaan vuoden aikana.

Kun harrastuksesta on tullut laji, joka velvoittaa enemmän ja tuottaa saalista enemmän kuin on tarve, lähestytään rajaan, jossa metsästyksestä tulee paljon aikaa ja vaivaa vaativaa raskasta työtä.

Sosiaalisessa mediassa käydään voimakkain äänenpainoin keskustelua peurakannasta ja syistä sen rajuun kasvuun. En ryhdy väittelemään enkä puolustamaan eri näkemyksiä, mutta se on tosi, että peurakanta on päässyt liian suureksi ja pelkästään sen kasvun pysäyttäminen edellyttää tätä ja ehkä vielä suurempaakin työmäärää, josta kirjoitan.

Kannan kasvu on saatava pysäytettyä ja kantaa leikattua. Liikennevahingot ja vielä suuremmat vahingot maatalouden harjoittajille sitä suorastaan vaativat. Metsästäjä ei voi eikä haluakaan vedota vain harrastukseensa, vaan on valmis talkoisiin niin monena syksynä ja talvena kuin kannan hoito edellyttää.

En mielelläni puhu omasta saaliista, mutta kun aloitin peurajahtia nykyisessä seurassa reilu kymmenen vuotta sitten, saalis oli 2-4 peuraa kaudessa. Kuluvalla kaudella saaliiksi olen saanut 20 peuraa. Kun sosiaalisessa mediassa kysyin yli 5000 metsästäjältä paljonko he käyttävät aikaa keskimäärin yhden peuran metsästämiseen niin, että saalis on myös nyljetty, paloiteltu ja pakastettu. Yleinen vastaus oli kahdeksan tuntia ennen laukausta ja 8-10 tuntia työtä laukauksen jälkeen. Toiset ovat käyneet lukuisia iltoja odottamassa saalista ilman tulosta. Toiset ovat onnistuneet tunnin parin odotuksella.

Itse olen saanut saaliini päiväjahdeissa porukan kanssa ja iltakytikseltä. Saaliit eivät toki ole tulleet kaikki itselleni, vaan peuran on ottanut jäsenistä se, jolla on ollut lupia käyttämättä. Toki itselle on tullut riistaa niin, että lapset, lastenlapset ja ystävätkin ovat päässee siitä osalliseksi.

Iltoihin on mahtunut myös tyhjiä reissuja, ammutun eläimen etsimistä pimeässä ilman lumijälkiä ja raskaan saaliin vetämistä pitkiä matkoja yksin pois metsästä. 70 kiloisen eläimen punnertaminen auton peräkonttiin vaatii paitsi raakaa voimaa myös kekseliäisyyttä.

Viime talvet ovat olleet joko lumettomia, jollin eläintä ei pimeässä näe tai sitten niin kylmiä, ettei paikallaan kopissa kauan tarkene istua. Pakkasella äänet kantavat kauas. Kopissa niitä syntyy väkisin, jos hiemankin liikahdat. Tuolin, lattian tai ikkunapenkin napsahdus, vaatteiden kahina tai yskähdys tarkoittaa, ettei peura uskalla lähestyä tuntiin kahteen.

Paljon puhutaan peuran ruokinnasta ja sen vaikutusta ylisuureen kantaan. Toki kaikella on vaikutusta, mutta niin kuin taimikoita suosivalla metsänhoidolla on osansa hirvikannan runsastumisessa niin myös peitekasvien viljelyllä ja syysviljojen kylvön yleistymisellä on iso merkitys peurojen ja kauriiden selviytymisessä. Metsästäjät tietävät sen jo siitä, ettei porkkanakasoilla ja viljakaukoloilla ole vetovoimaa niin kauan kuin pellot ovat vihreitä. Ja sitä ne ovat melkein läpi talven.

Oma seurani Yläneellä on tammikuun loppuun mennessä käyttänyt yli 270 lupaa. Kun yhdellä luvalla saa ampua kaksi vasaa tai yhden aikuisen, peuroja on kaatunut liki 400. Kun koiralla metsästys on päättynyt, jää miesajon ja iltakytikselle vielä käytettäväksi lisälupien kanssa yli 50 kappaletta.

Kukaan ei lähde enää tässä vaiheessa jahtiin siksi, ettei saalista olisi jo tullut kyllin omiksi tarpeiksi. Nyt metsästetään velvollisuudesta, jotta kanta saadaan kuriin ja laskuun. Viljelijöitä nykyinen tilanne käy sääliksi. Kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka paljon tiloilla uhrataan varoja ja työtunteja eläinten haittojen estämiseen.

Vaikka yksi peura vain juoksee maata peittävän valkoisen harson yli, syntyy siihen reikiä, joista kasvi työntää vartensa läpi valoa kohti. Kun sitten leveitä harsoja yritetään kerätä pois, kasvusto pitää kiinni ja repii harson lähes käyttökelvottomaksi. Olen nähnyt myös, miten vattumaan ympärille pystytetty sähköpaimenella varustettu kallis aita on ollut peuralle vain hidaste. Aidan vierestä ilman vauhtia se ponnistaa kevyesti aidan toiselle puolelle. Pois se tulee vatsa täynnä samalla tavalla.

Kyllä se vain on niin, ettei metsästäjä voi ajatella vain itseään. Jahtiin on mentävä velvollisuudesta jahtikavereita ja metsästysmaita vuokranneita kohtaan liikenteen ongelmia unohtamatta.

 

 

torstai 16. tammikuuta 2020

Lumeton talvi on pian peurojen pelastus




Lumeton talvi uhkaa ainakin osittain vesittää valtakunnallisen peurakannan kasvun hillitsemistavoitteet.

Valkohäntäpeuran kaatolupia lisättiin tälle metsästyskaudelle kolmanneksella eli 58.000 lupaan. Kun yhdellä luvalla saa kaataa yhden aikuisen tai vasaa, pitäisi pääluvun vähentyä liki 90.000 yksilöllä.

Yksin Varsinais-Suomeen lupia on myönnetty 17000 kappaletta.

Vaikka peurajahti alkoi rivakasti heti syyskuun alusta lukien, on tahti tasaantunut edellisen vuoden tasolle. Perinteisesti lokakuun puolivälissä alkava hirvijahti vie metsästäjien ajan ja mielenkiinnon useaksi viikoksi hirvijahtiin. Samat metsästäjät ovat paljolti sekä hirvien että peurojen perässä.

Musta ja sateinen syksy on ollut haastava niin koirilla metsästäville kuin kopista kyttäystä harrastaville.

Peura lähtee liikkeelle vasta illan hämärissä ja asettuu jälleen aloilleen aamun valjetessa. Lisäksi on se äärettömän arka ja varovainen. Nahkansa se pelastaa epäilevän luonteensa, hyvän kuulon ja hajuaistin avulla. Pakoreaktio on herkässä. Joskus tuntuu, että se pelästyy ja pakenee omia ääniäänkin.

Jos metsästäjä istuu pari tuntia ennen pimeää odottamassa eläintä ruokintapaikalle, se ei useinkaan riitä. Peuroilla on ollut runsaasti syötävää luonnossa aina näihin päiviin asti. Keinoruokinta ei kiinnosta tai niille hakeudutaan niin myöhään pimeässä, että innokaskin metsästäjä on ollut oman peiton mutkassa jo pitkän tovin. Keinovaloa ei saa käyttää peuran metsästyksessä.

Edes kirkas kuutamo ei tee tilannetta paljon helpommaksi. Vaikka yöllä näkisi ampuakin, eläimen löytäminen laukauksen jälkeen on haastavaa. Laukaus peittää äänen ja näkyvää jälkeä ei jää mustaan maahan sen enempää osumasta kuin suunnasta mihin päin eläin on lähtenyt.  Peuraa  onodotettava hiiren hiljaa useita tunteja pimeässä ja kylmässä kopissa. Jokainen kopista lähtevä hentokin kolahdus, kilahdus tai tuoksu siirtää eläimen tuloa useilla kymmenillä minuuteilla tai pelästyttää sen pois kokonaan. Tällaisena talvena moni jää mieluimmin kotiin odottamaan lunta ja talvisia kelejä. Hyvästä kannasta huolimatta peuraa ei siis saada vain menemällä ja ottamalla.

Oman rajoituksensa jahdille tuovat seuroille asetetut kaatosuositukset. Tavoitteena on kaataa naaraita enemmän kuin uroksia ja vasoja tuplaten sen mitä aikuisia. Naarasta ei kuitenkaan saa ampua, jos sitä vasa seuraa, ei vaikka myöhemmin syksyllä emän ampuminen ei ole enää laitonta.

Uroksia pitäisi ampua valikoiden niin, että parhaassa siitosiässä olevia säästetään, ja yleensä pukkeja pitäisi ampua vasta marraskuun kiima-ajan jälkeen. Sarvien kokoa ja piikkien määrää on vaikea laskea juoksevasta peurasta kuin pimeässä ruokailevasta eläimestä. Suosituksiin suhtaudutaan vaihtelevalla tavalla. Toisissa porukoissa se on laki ja toisissa vain ohje, jota noudatetaan, jos tilanteet sen sallivat.

Syyskuussa vasat ovat liian pieniä ammuttavaksi ainakin siellä missä lupia on 1 tai kaksi koko kaudeksi. Koiran edessä tulevia peuroja katsotaan silmä tarkkana ja ainakin paikoin on ollut havaittavissa, että eläimiä jätetään ampumatta paitsi perustellusti peuran liian kovan vauhdin tai pitkän etäisyyden takia, mutta myös ”väärän eläimen” kaatamisen pelossa.

Koirille, matalajalkaisille mäyräkoirille lumettomuus on ollut etu, mutta jatkuvat runsaat sateet huuhtovat hajut jäljistä ja täyttävät ojat ääriään myöten, mikä on hidastanut ajoa tai eläinten löytymistä.

Metsästäjien suurena apuna ovat radiopuhelimet, joiden avulla niin koiran kuin eläinten liikkumisesta tulee tietoa ajankohtaisesti. Valitettavasti vain hyvä tiedottaminen voi kantautua myös arkojen ja hyväkuuloisten peurojen korviin. Eläimet merkitsevät muistiin passituksen äänet ja osaavat usein tulla läpi ketjun sen heikoimmasta kohdasta.

Vaikka ennusmerkit säiden osalta viittaavat siihen, ettei kaikkia lupia pystytä käyttämään vajaan parin viikon ajojahdin ja vajaan kuukauden kestävän kytisjahdin aikana, päästäneen kuitenkin viime vuoden lukuihin, joka sekin oli ennätyssuuri. Paikka paikoin, esimerkiksi Rymättylässä on onnistuttu käyttämään jo kaikki luvat ja otettu käyttöön riistanhoitopiirin reservilupiakin. Erikoisviljelijöille se on hyvä uutinen.

Metsästyksen tulisi keskittyä paitsi itse peurakannan vähentämiseen, erityisesti kannan vähentämiseen siellä, missä ne aiheuttavat eniten vahinkoa. Se on metsästäjän suoranainen velvollisuus.

Jos peurakannan kasvu halutaan todella katkaista, jonkinlainen tilapäinen pika-asetus keinovalon sallimisesta jo tällä jahtikaudella olisi paikallaan.
Vihreät pellot ja musta maa ovat muutenkin peurojen pelastus.




maanantai 5. maaliskuuta 2018

Messun arvoiset asuntomessut

    Naantalin valtuusto päätti hakea asuntomessuja Luonnonmaalle vuodelle 2022. Selvitystyö on ollut osa hankkeen valmistelua ja kuten uutisista on jo nähty, messualueen antamat mahdollisuudet ja rajaukset ovat tiedossa ja jatkotyön pohjana.

 Naantaliin on luvassa paitsi vilkas kesä vuonna 2022 myös uusi 350 asukkaan asuntoalue, jossa näkyvät kaikki asuntosuunnittelun, rakentamisen ja tekniikan uutuudet ja varmasti myös vanhat kestävät perinteiset ratkaisut.
Kaupungin panostuksen suuruutta ja messualueen sijaintia on arvosteltu. Kaikki on kuitenkin suhteellista. 150 uuden asuntoon tulevat asukkaat sijoittavat varovasti laskettuna yhteensä 40-45 miljoonaa euroa. Se on monelle elämänsä suurin investointi.  Heille alueen sijainti on paras mahdollinen ja sen sijoituksen arvoiseksi uudet asukkaat Naantalin kokevat. Ja kaikilla noilla miljoonilla tullaan tekemään kauppaa, tarjoamaan työtä ja maksamaan veroja, josta koko maakunta hyötyy.

Parhaillaan valmistelussa olevassa kouluverkkoselvityksessä Luonnonmaa on vahvassa roolissa. Kultarannan vanha, elinkaarensa päässä oleva koulu on joka tapauksessa korvattava uudella. Luonnonmaan asukasmäärä on kasvanut Kukolan ja Käkölän alueella kohti Haijaisia. Lisämaan kaavoittaminen asumiseen ja palveluille on ajankohtaista jo ennen asuntomessuja. Uusi päiväkoti ja koulu eivät ole vain välttämättömyys vaan mahdollisuus.

Kokoomuksen ryhmässä on noussut ajatus, voisiko etäkohteeksi käydä uusi päiväkoti- koulu ja vanhustenhuollon palveluihin liittyvä monipuolinen ja tulevaisuuteen kurkottava kompleksi, jota tultaisiin katsomaan kotimaasta ja ulkomailta Pudasjärven hirsikampuksen tapaan.  Älytekniikka on tulossa hurjaa vauhtia niin käytännön arjen rutiineihin, kuin rakennusten teknisiin ratkaisuihin, energiatuotantoon ja käytön valvontaan. Vain mielikuvitus on rajana. Se on suuri haaste Naantalin kaltaiselle kaupungille ilman asuntomessujakin.

Julkisuudessa kokoomuksen ryhmä on saanut arvostelua osakseen aiheuttamastaan äänestyksestä valtuustossa. Ryhmän enemmistö on punninnut kaiken aikaa hanketta myönteisessä hengessä. Se ei ole epäillyt messujen ajankohtaa, ei kaupungin talouden kestävyyttä, ei liioin nähty sote-uudistusta uhkana vaan välttämättömyytenä palvelujen turvaamisen kannalta. Uudistus siirtää osan verotuloista - kuten myös kaikki sosiaali- ja terveyshuollon kustannuksetkin maakunnalle. Jos hyvin käy, sosiaali- ja terveydenhollon kiinteistöt saadaan myydyksi käyvästä arvosta ja kaupungin mahdollisuudet vastata jäljelle jäävistä palveluista mieluimmin vahvistuvat kuin heikkenevät. Ja kuten ryhmä päätöksen jälkeen ilmoitti, se on yksituumaisesti varmistamassa ja tekemässä parhaansa messujen onnistumiseksi.