maanantai 27. elokuuta 2012

Mökki on pian ongelma


Suomalaiset ovat kesästä toiseen muuttaneet kaupungista maaseudulle, asfalttiteiltä luonnon rauhaan veden äärelle.
Kesäasutuksesta tuli monille kunnille  uusi mahdollisuus. Kesäasukkaita rannoille odottavat muutkin kuin mummut, papat ja muut sukulaiset. Tuo mahdollisuus on pian menetetty.
Nuorisoa ei vanhempien matkassa enää juuri näy. Vaatimattomaan, luonnon ehdoilla tapahtuvaan rauhoittumiseen ei nuorilla ole ainakaan vielä samanlaista tarvetta kuin vanhemmillaan. Heitä ei liiemmin innosta mökin varustus, jos sieltä puuttuu sähkö, televisio, tietokone tai lämmin suihku, kaakelit pesuhuoneesta tai muut kaupunginasunnosta tutut mukavuudet.
Nuorten toiveet ja asenteet toki voivat muuttua vanhempien toivomalla tavalla, mutta uudet ympäristömääräykset eivät muutu. Vaikka kesäasuntojen jätevesien lupaehtoja lievennettiin ja siirtymäaikoja jatkettiin, varoitus on kuitenkin annettu. Vanhemmat ja suuriin ikäluokkiin  kuuluvat ymmärtävät jo, että ehkä heidänkin mökkinsä jää kesäksikin kylmilleen kun heistä aika jättää. Ja jo sitä ennenkin.
Ystäväni kauppasi viime kesänä uusia mökkitontteja golfkentän laidalta Pieksämäellä. Enemmän  kuin kaksi kolmesta oli valmis vaihtamaan nykyisen upealla paikalla mäen rinteessä, honkien keskellä järvimaisemalla varustetun perinteisen mökkinsä pelkkään tonttiin lähellä taajamaa.
Syynä oli heidän tulevaisuudennäkymänsä: nuoria heidän mökki ei innosta ja kaivinkoneita koskemattomaan luontoon ei haluta päästää tai maastomuotojen takia pääse. Jätevesimääräyksiin heidän paikassaan ei koskaan päästä heidän voimavaroillaan.
Turun lähellä Varsinais-Suomessa ei ongelmaa ehkä vielä näy, sillä lyhyen etäisyyden vuoksi merenrantapaikoilla riittää kysyntää vielä pitkään.
Mutta aivan kokonaan ongelmaa ei täälläkään voida sivuuttaa. Mökin kunnolla ja sijainnilla tulee olemaan entistä suurempi merkitys hinnanmäärityksessä: Hintahaitari on jatkossa aiempaa leveämpi.
Tulevaisuuden kannalta olisi parasta, että Naantalissa ainakin nykyisen viemäriverkoston ulottuvilla olevat kesäasunnot liitetään yleiseen viemäriverkkoon hallitusti järkevän aikataulun rajoissa. Se ei ole ylivoimaista.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

1. Vaalilupaus

Kuntavaalien oleellinen suola on annetut vaalilupaukset. Jälkeenpäin voidaan sitten arvioida ja arvostella onko lupauksia lunastettu.
Tässä vaalilupaukseni nro 1.
- Tulen tekemään kaikkeni, että Särkänsalmen pohjassa makaava proomu/alus nostetaan ylös ensi tilassa. En ymmärrä, että ympäristöön öljyä vuotava alus saa maata meressä sillä perusteella, ettei kulujen maksajasta ole varmuutta. Minusta viranomaisten tärkein tehtävä on suojella luontoa ja vasta toissijainen etsiä vahingonteolle syyllisiä. Asian hoitamatta jättäminen on ollut pettymys. Siis alus ylös merestä ensi tilassa.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Pöydän toiselle puolelle

Tein sitoumuksen valtuustoehdokkuudesta tulevassa kuntavaalissa Naantalin Kokoomuksen kunnallisjärjestön kanssa maanantaina. En vielä tiedä hyväksytäänkö minua listoille. Sellainen riski on nyt olemassa. En tiedä tuliko tämä monille yllätyksenä. Pohdittuani aikani asiaa, päätös itselleni tuli kuin itsestään. Olen lukenut hallitusten ja valtuustojen edistyslistoja työkseni liki 30 vuotta. Päätoimittajan ja samalla lehtimiehen tehtävien jättämisen jälkeen vuoden 2009 syksyllä olin hetken niitä lukematta, mutta kas lepovuoden jälkeen huomasin seuraavani niitä jälleen.
En siis ollutkaan lukenut niitä työni vuoksi, vaan omasta mielenkiinnosta.
Rannikkoseudun päätoimittajana kirjoitin nykyisen kotikaupunkini Naantalin asioista taukoamatta. Lehtimiehenä oli haastavaa, mielenkiinoista ja eräällä tavalla houkuttelevaakin ottaa kantaa kaupungin asioihin lähinnä sen tiedon pohjalta, minkä luottamusmiehetkin olivat saaneet.
Lehtimiehen työ on monipuolisuudesta huolimatta tietyllä tavalla aina pöydän toisella puolella istumista. Sinulla on oikeus ja mahdollisuus kommentoida asioita, mutta toisin kuin luottamusmiehillä, sinulla ei lehtimiehenä ole vastuuta asioiden todellisesta etenemisestä.
Antamalla suostumukseni olen kuitenkin tarjoutunut tekemään työtä myös pöydän toisellakin puolella. Vastuuta en ole pakoillut koskaan.
Aivan vierasta valtuustotyöskentely ei minulle ole, sillä istuin Uudenkaupungin kaupunginvaltuustossa 1980-luvun alussa kaksi vaalikautta toisena varavaltuutettuna eli lähes joka kokouksessa. Toimittajana valtuustolehteriltäkin olen asioita seurannut useassa kunnassa. Uskoaksi kuvani valtuustojen työstä on varsin realistinen.
Mutta olisiko minulla valtuutettuna mitään annettavaa? Jos vastaukseni olisi kielteinen, tuskin olisin ryhtynyt tähän leikkiin.
Yksi ehdokkuuttani puoltava tekijä on ikäni. Tällä elämänkokemuksella ja työkokemuksella näkee itset pienet ja isot asiakokonaisuudet kirkkaammin kuin 30 vuotta sitten.
Toiseksi yritystalouden  ja työn tuoma kuntatalouden tuntemus antavat mielestäni hyvän pohjan osallistua oman kotikaupungin Naantalin päätöksentekoon. Uskon ja toivon, että valtuustossa ja valtuustoryhmässä tarvitaan enemmän taloudellista näkemystä kaikenlaisten päätösten taustaksi ja pohjaksi. Menot ja tulot ohjaavat joka päätöstä ja taloudelliset päätökset kaupungin tulevaisuutta.
Nyt politiikkaan osallistumiselleni on myös enemmän aikaa eikä työ edellytä poliittista sitoutumattomuutta niin kuin ennen. Lehtimiehenä olin ja olen yhä kaikenlaisten itsestään selvyykisen kyseenalaista. En siis vierasta miettiä uusiksi jo kertaalleen hyväksyttyjä tai pitkään voimassa olleita käytäntöjä. En hyväksy ajatusta, että julkisessa taloudessa menojen karsiminen ei olisi enää mahdollista. Sellainen on antautumista. Nykyisessä taloustilanteessa ongelmia vastaan on taisteltava ja se vaatii jokaiselta luottamusmieheltä - mutta vielä enemmän virkamieheltä ja hallintokunnilta rohkeutta tarttua ongelmiin ja tavoitteisiin voittajan elkein.
En ole menojen karsimisessa juustohöylän kannattaja. En lyhyaikaisten säästöjen etsijä. En henkilökunnan supistaja, vaan yksinkertaistaja, selkeyttäjä, innostaja ja uusien oivallusten kannustaja.
Minusta viroissa ja toimissa joudutaan käyttämään aivan liian paljon aikaa epäolennaisten tehtävien hoitamiseen, tehtyjen asioiden selittämiseen ja dokumentointiin. Jokaisen alan ammattilaisten pitää voida keskittyä siihen, minkä hän parhaiten osaa olipa hän siten lääkäri, hoitaja, siivoja tai opettaja.
Kannatan tehokasta kustannusajattelua: jokaisella työsuorituksella on hintansa. Jos hintaa ja suoritusta ei verrata keskenään, emme osaa sanoa kannattaako sitä tehdä vai ei. Onko se kallis vai edullinen.
 Esimerkiksi kannattaako jokaisen kunnassa toimivan lääkärin, hoitajan tai opettajan vastata aivan kaikiin alansa kehitystä koskeviin nettikyselyihin. Niihin lyhyestikin vastaaminen vie helposti satoja työtunteja. Samaan lopputulokseen voitaisiin päästä pienellä otannalla.
Rohkaisen myös julkisissa viroissa olevia ammattilaisia käyttämään rohkeasti osaamistaan, tekemään päätöksiä ja saavuttamaan nopeammin tuloksia - virheettömyyden maksimoimisen sijasta.
Valtion ja kuntien velkamäärä ei voi enää kasvaa. Kuntalaisten verotusta kiristämällä viedään panoksia kulutuksesta ja yritysten kannattavuudesta. Julkinen talous pitää olla oikeassa suhteessa yritysten tuottavuuteen ja kansalaisten veronmaksukykyyn.
Naantalinkin taloutta on vaikea hallita puuttumalla joka hallintokunnan esityksen  yksityiskohtiin. Itse loisin periaatteita, joilla hallintokunnat voivat mukautua muuttuviin tilanteisiin.  Hallintokuntien pitää itse osoittaa tuloehdotustensa lisäksi myös menoleikkaukset. Kaikki osaavat tehdä isoja menoleikkauksia, mutta vain hallintokunnat itse voivat tehdä isoja järkeviä menoleikkauksia. Siihen pitää kannustaa kun eurot kunnassa ovat kortilla. Nyt ne sitä ovat.