tiistai 19. maaliskuuta 2013

Turku kääntää velat voitoksi

Turun kaupungin viime vuoden tilinpäätös julkisettiin juuri. Tilinpäätös näyttää siltä, miltä sen halutaankin näyttävän. Tappio käännettiin voitoksi.

Turun Liikelaitoksen yhtiöittömisen ansiosta kaupungin työntekijämäärä näytti vähenevän, vaikka tosi asiassa se kasvoi 60 hengellä.

Vuosikate ei ollut lähellekään poistojen suuruinen eli  talous ei ole tasapainossa. Jos satunnaisista tuotoista otetaan pois yhtiöittämisestä syntyneet myyntivoitot, joita ei tosiasiassa ole, olisi tulos -8,5 miljoonaa tai paljon enemmän.

Kaupungin verkkosivuilla on tilinpäätös näkyvissä. En käy siihen kiinni sen syvemmin. Ajattelin kirkasta itselleni ja muille, miksi yhtiöittäminen on niin hyvässä suosiossa Turussa ja muuallakin.

Mutta miksi kunnan kannattaa yhtiöittää vesi- ja jätevesilaitoksensa, sähkölaitoksensa tai kaukolämpölaitoksensa?

Otetaan esimerkiksi vuosikymmenten aikana kuntaan rakennettu sähköverkko. Se on rakennettu kuntalaisten rahoilla. Verkoston arvo kunnan taseessa on poistojen ansiosta hyvin pieni. Kunnalla on siis omaisuutta, jonka arvo on eri kuin sen todellinen arvo.

Kun sähkölaitoksesta tehdään Kunnan sähkölaitos Oy, myydään sähköverkko yhtiölle käyvästä arvosta, esimerkiksi 100 miljoonalla eurolla. Kunta kirjaa myyntivoitoksi sen vuoden tulokseen  kauppahinnan ja kunnan taseessa olevan arvon välisen erotuksen. Tässä tapauksessa 90 miljoonaa euroa.

Kunta lainaa sähköyhtiölle sen tarvitseman kauppasumman 100 miljoonaa euroa kohtuullisella korolla. Kunnan suuri 500 miljoonan velka on enää nettomäärältää 400 miljoonaa. Konsernitaseessa sähköyhtiön ansiosta omaisuuden määrä on kasvanut 100 miljoonalla  eurolla. Velkakin kasvoi, mutta se vastaa omaisuuden kasvun määrää. Kunnan tilinpäätöksessä taseesta poistuu koko sähköverkon kirjanpitoarvo, joka oli vain kymmenys myyntihinnasta.

Kunnan taloudellinen asema paranee järjestelystä merkittävästi. Kunta tekee 90 miljoonaa euroa paremman tilinpäätöksen. Syntynyt ylijäämä on puskuri tulevien vuosien tappioille ja nettovelkamäärä on keventynyt selvästi. Kunta on käytännössä kriisikunta, kun aikaisempien vuosien voitot eivät riitä kattamaan viimeisimmän tilikauden tappiota.

Mitä tapahtui sähkölaitoksen asiakkaille? Sähköyhtiön tuloksen on katettava sekä toiminnan kulut että investoinnin poistot. Poistoilla lyhennetään velkaa kaupungille. Tulot kerätään sähkön kuluttajilta eli suureksi osaksi kuntalaisilta.

Paljonko yhtiöittämisessä kunnan (kuntalaisten) omaisuuden määrä oikeasti kasvoi? Aivan oikein. Ei euronkaan arvosta. Paljonko kunnan taloudellinen asema yhtiöittämisestä  parani? Ei euronkaan arvosta. Vain kuntakonsernin yhteenlaskettu velkamäärä kasvoi.

Tarkoituksella jätän käsittelemättä yhtiöittämisen muut vaikutukset. Se on sitten toinen juttu.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Sitkuttelua

Sitkuttelu voisi olla hyvä termi kuntien nykyisestä ahdingosta selviytymiseen. Säätöt, leikkaukset ja kulukuurit ovat niin kuluneita iskusanoja, etteivät ne enää käytännössä toimi.
Raisio ilmoitti kuluneella viikolla aloittavansa yt-neuvottelut 4 miljoonan euron säästöjen saavuttamiseksi. Jo ennen neuvotteluja tavoitteeksi ilmoitettiin, ettei niissä tavoitella väen vähentämistä.

Talouden ja politiikan realismi eivät Raisiossa kohtaa. Kaupungin talous on siinä mielessä eri asennossa kuin Naantalissa, että Raision ylijäämät on syöty kun Naantalissa niitä on vielä jäljellä. Ylijäämät ovat kuin eväitä huomisen varalle.

Raision asettama tavoite löytää säästöt lomautuksilla ilman väen vähentämistä, ei tähtää talousongelman pysyvään ratkaisuun, vaan vain kuluvan vuoden talousarviossa ilmenneen vajeen kiinni kuromiseen. Taloudessa tapahtuu kuitenkin paljon muutakin, mitä tähän mennessä on tiedossa. Tulevaisuus on yllätyksiä täynnä.

Raision ja myös Naantalin pitäisi ratkaista talousongelmansa kerralla. Siihen pätee satonta, että mieluimmin kerta rytinä kuin ainainen kitinä. Kitinään kaikki ovat väsyneitä.

Ongelman kertaratkaisu ei tarkoita kulujen ja väen vähentämistä kerralla ja paljon, vaan yksikertaista selkeää tavoitetta, josta myös pidetään kiinni. Tavoite on sellainen, että kaikki tietävät pohjan olevan vakaa kun siihen päästy.

Raision niin kuin Naantalinkin kuluvan vuoden talousarviossa luvut ovat kohdillaan. Jos niihin päästäisiin, kuluva vuosi olisi pelastettu. Mutta kun ei päästä. Siihen on kaksi hyvää syytä. Hallintokunnat ylittävät menonsa ja verotulot jäävä alle arvion. Toinen ongelma on se, että viime ja kuluvan vuoden luvut yhdessä näyttävät myös suuntaa.  Menot näyttävät ylöspäin ja tulos alaspäin. On tehtävä enemmän kuin vain pelastetta tämä vuosi.

Verotulokertymälle ei tänä vuonna voida tehdä enää mitään. Se tulee mikä on tullakseen. Menoja voidaan harkitaan uudelleen joka minuutti. Ainakin niitä menoja, mitä voidaan harkita. Kaikkea ei tarvitsekaan miettiä uudelleen. Riittää kun harkitaan niiltä osin, missä se on mahdollista.

Talouden tasapainotus lähtee sitoutumisesta. Kunta on kuin kirkkovene, jossa jokainen kaupungin työntekijä on airoissa. Soutajat voivat odottaa, että joku ohjaa venettä peräsimestä. Nyt se mielestäni enää riitä. On turha kaikkien soutaa täyttä vauhtia eteenpäin, jos venettä pitää kääntää.  Raision lomautusneuvotteluissa otetaan kaikilta vähäsen, mikä toki on tasapuolista, mutta hidastaa vauhtia mutta ei muuta suuntaa.

Naantali ja Raisio saivat tuoreessa tutkimuksessa palveluistaan hyvät, jopa erinomaiset arvosanat. Hommat on siis hoidettu hyvin. Miten sitten saada väki tekemään hyvää työtä edelleen, se on se vaikein asia.

Onnistuminen on kiinni kaikista niistä, joiden tehtävänimikkeessä lukee johtaja. Johtajien pitää ryhtyä johtamaan joukkonsa siihen päämäärään, mikä hallintokunnalle on asetettu. Toiminnallinen tavoite tulee asiakkaista ja taloudellinen tavoite talousarviosta ja tarkentuvista kehitysluvuista. Kummastakaan ei ole vara tinkiä, mutta asiakkaatkaan eivät ole vailla samoja asioita yhtä paljon kaiken aikaa.

Naantalin tutkimustuloksissa pisti silmään lausuma, että kaupungissa ei ole käyty työntekijöiden kanssa kehityskeskusteluja niin kuin on sovittu. Olen sitä mieltä, ettei niitä pidäkään käydä ellei keskusteluja suunnitella huolella.

Toisaalta ilman suunnitelmia henkilökunta ei voikaan toimia tehokkaasti, koska silloin työntekijöiden taidot, suoriutumiskyvyt ja kehittymistoiveet eivät ole johdon tiedossa. Kehityskeskustelun tarkoitus ei ole vain keskustella vaan asettaa työntekijälle sellaiset tavoitteet, jotka vastaavat hänen kykyjään. Tulosten perusteella voidaan arvioida koko henkilökunnan tarve, sijaisten määrä ja miten organisaatio voi muuntua esimerkiksi henkilökunnan eläköitymisen seurauksena.

Eläköityminen tai viran vapautuminen ei koske vain, tehtävää jättävää vaan koko henkilökuntaa. Jos Naantali osaisi käyttää tilaisuudet hyväkseen, vältyttäisiin muilta toimilta tykkänään. Tosin maailman muutosta on vaikea ennustaa.

Joka hallintokunta voi vaikuttaa siihen, käytetäänkö talousarvion joka ikinen euro vai sitkutellaanko. Myös sijaisten palkkaamisessa kannattaa käyttää tervettä harkintaa. Jos 10 hengen organisaatiosta yksi on pois päivän, onko sijainen heti tarpeellinen? Yrityksissä voidaan joutua selviämään viikkokin, sillä sijaisia ei aina ole. Mutta sijaisten tarvekin tiedetään, jos kehityskeskustelut on huolella tehty.

Poliittisten päättäjien tahtoa ja kykyä varmasti mietitään monella työpaikalla. Sen esiin saaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin säästöjen löytäminen budjettikirjasta. Puolueesta riippumatta kaikki haluavat, että kuntalaisten palvelut ovat hyvässä hoidossa. Se mikä vaatii lisää resursseja, sinne niitä pitää ohjata. Siellä missä on hiljaista eikä supistuksista vahinkoa tule, siellä pitää ja sieltä pitää tulla ehdotuksia menojen vähentämisestä lyhyessä ja pitkässä juoksussa.










tiistai 26. helmikuuta 2013

Ihan pihalla

Naantalin tulevaisuutta hahmoteltiin tänään tiistaina (26.2.) Kristoffersalissa johtavien virkamiesten ja luottamusmiesten yhteisessä Strategiaseminaarissa. Liki kolmen tunnin istumisen jälkeen on pakko tunnustaa, että olo on kuin lumiukolla. Täysin pihalla.
En kuitenkaan usko, että olen ainut. Tilaisuuden lopussa esitetyt selvät kysymykset: "Missä on pihvi" tai "missä ovat laskelmat ja suunnitelmat siitä, miten kalvosulkeiset vaikuttavat henkilöstön määrään tai kaupungin taloudelliseen asemaan", paljastavat, että joku muukin jäi tietoa vaille.

Illan aikana kuultiin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Markku Tuunan avauspuheenvuoron lisäksi hallintojohtajan, sosiaalijohtajan, sivistysjohtajan ja  teknisenjohtajan käsitykset palvelustrategiasta ja sen sisällöstä.

Menemättä enempää yksityiskohtiin minulle jäi päälimmäiseksi tunne, että monin paikoin tavoitteiden asettelussa on tullut väärinkäsityksiä. Toinen esitteli lähiajan tärkeimpiä tehtäviä, toinen lautakunnan antamia tärkeimpiä kehittämisalueita, tietojärjestelmäuudistusta jne...

Epäilen, ettei Naantalin kaupungin palvelustrategia valmistu toukokuuhun mennessä. Ja jos valmistuukin,  luottamusmiehet ainakaan eivät tiedä mitä  tekevät, jos sellaisen esityksen hyväksyvät.

Oikeasti en itsekään vielä osaa sanoa, mitä oikeasti palvelustrategiaan kuuluu tai pitäisi kuulua. Onko se sama tai pitäisikö sen rinnan käsitellä myös henkilöstömitoitusta? Ja miten sen vaikutukset lasketaan talousarviossa?

Itse olen sen verran talousorientoitunut, että lähtisin aivan toisesta päästä. Palvelustrategiaa ei oikeasti tarvittaisi, jos rahaa virtaisi kassaan entiseen tahtiin. Kysymys on siis rahasta ja sen riittävyydestä eikä palvelujen mitoitustarpeesta kysynnän tai laadun perusteella.

Jotta voitaisiin mitoittaa resurssit uudelleen pitää tietää kuinka suuresta muutostarpeesta on kysymys.  Onko kysymys viime vuoden 7 miljoonan euron alijäämän suuruisesta korjausliikkeestä?  Vai yritetäänkö vain tarkentaa kuluvan vuoden talousarvion paikkansa pitävyyttä? Silloin korjaustarve onkin enää 1-2 miljoonan euron suuruinen. Totuus on kuitenkin jossakin 7 ja 2 miljoonan euron välimaastossa. Kaupungin 137 miljoonan euron budjetissa suoristamistarve  on 1,5 - 5 prosenttia.

Tekee mieli kysyä kannattaako koko 1200 hengen organisaatiota rukata noin pienen tavoitteen takia? Kysymys on toki katseiden luotsaamisesta tulevaisuuteen. Kuinka synkkä se on, sitä emme tiedä. Tärkeää myös on, että kaikki pistävät asiansa ruotuun. Haasteita kyllä riittää tulevaisuudessakin.

Naantalin palvelut ovat monien tilastojen valossa sekä laadultaan että hinnaltaan varsin kilpailukykyisiä. Joka hallintokunnassa on kuitenkin tarvetta hienosäätöön. Se on vain hyvä  kaupungin tulevaisuuden kannalta, jos on varaa mistä tinkiä.

En usko, että valtuusto tai poliittiset päättäjät ovat henkilökuntaa pätevämpiä päättämään, miten mikin palvelu pitää järjestää. Se olisi vähän samaa kuin kirurgin sijasta veitseen tarttuisi luottamusmies.

Ei ilta kuitenkaan aivan hukkaan mennyt. Sosiaalijohtajalla ja sivistysjohtajalla tuntuivat asiat olevan hyvin hallussa. Molemmat tietävät jo nyt, mitä voidaan tehdä kulujen pienentämiseksi. Lakisääteiset tehtävät ovat muuten sellaisia, että kunnan on syytä varautua kattamaan kasvaviakin kustannuksia - mutta ei ilman perusteita.
 Muut palvelut ovat selvästi huonommassa asemassa.

Palvelut ovat Naantalissa kunnossa. Se todistaa, että tekijät ja johtajat ovat ammattilaisia. Olisi siis parasta, että he itse hakisivat myös keinot kantaa kortensa kekoon niukkana aikana. Jokaista heikkoa suhdannetta seuraa nousukausi.

Ammattijohtajalle on tietysti kova paikka, jos hänen työtänsä ei arvosteta, tai hänen menettelytapojaan kyseenalaistetaan. Sellaista tunnetta tuskin voidaan välttää, vaikkei sitä tarkoitettaisikaan. Jos palvelut on hoidettu hyvin, miten sellaista muka voidaan muuttaa?

Hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluu paitsi päästä tavoitteisiin, myös löytää keinoja tehdä asioita uudellakin tavalla, jos olosuhteet niin vaativat. Nyt olosuhteet ovat sellaiset, että talouden tasapainottamiseen pitää osallistua kaikkien kaikin mahdollisin keinoin - palveluihin kuitenkaan kajoamatta, ellei sitten ole ihan pakko. Sellainen tilanne ei vielä ole.
Oikein mitoitetut resurssit ovat paras tae myös koko henkilökunnan työmotivaatiosta ja viihtyvyydestä. Organisaatiota pitää oikaista ja keventää aina kun siihen on pätevät perusteet.


Ei siis pidä ajatella, että mitään ei ole enää tehtävissä. Ei pidä ajatella, että vain nykymeno tai ulkoistaminen ovat tarjolla olevat vaihtoehdot. Todellinen vaihtoehto on, että omassa organisaatiossa asioita ryhdytään tekemään toisin.

Mestari ei ole se, joka todistaa, ettei muutos ole mahdollinen, vaan se joka siinä onnistuu. Naantalin ja naantalilaisten tulevaisuudesta tässä on kysymys. Työ sen eteen on aloitettava heti.