tiistai 9. syyskuuta 2014

Parempaan suuntaan Naantalin taloudessa

Naantalin kaupungin talouden puolivuotisraportti herätti maanantaina valtuustossa paljon vähemmän keskustelua kuin olisi ollut aihetta. Tulos-odotus on kohentunut lievästä alijäämästä pieneksi plussaksi. Samuli Santalahti tulkitsi mielestäni aivan oikein menokehityksen viestivän myös positiivisesta asennemuutoksesta hallintokunnissa. Talousarvio ei ole asiakirja, joka velvoittaa käyttämään siihen merkityt määrärahat mahdollisimman tarkasti. Määrärahat ovat maksisimi ja vähemmälläkin saa tulla toimeen.
Naantalin kaupunki on lopulta varsin pieni taloudellinen yksikkö. Yksin kaupunginjohtajan tai luottamushenkilöiden ei  kuitenkaan ole mitenkään mahdollista valvoa tai ohjata 130 miljooan euron vaellusta. Kontorolli pitää olla hallintokunnissa ja tehtäväalueilla.
Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana olen erityisen tyytyväinen siitä, että eräillä tehtäväalueilla on todella eletty niukasti palvelujen laadusta tinkimättä. Se olisi ollut valtuustossa suuremmankin kiitospuheen paikka.
Ja talousraportissa ei ollut vielä edes näkyvissä sitä muutosta, mikä on tapahtumassa henkilöstömenojen kehityksessä. Jos tarkasti lasketaan on henkilömenoissa 0,5 miljoonan euron alitus viime vuoden vastaavaan verrattuna, vaikka sivistystoimikin on saanut luokkakokojen pienentämiseen valtion tukea enemmän kuin aikaisemmin.

Monen vuoden saarna ja kaupunginhallituksen tiukka linja vapautuvien virkojen täyttämättä jättämisestä  alkaa näkyä. Viime vuonna eläköityi yli 30 henkeä, jonka vaikutukset näkyvät vasta tänä vuonna täysimääräisesti. Tänä vuonna eläköityy ja muuten vapautuu yli 50 virkaa tai tointa, mikä palkkasummana tarkoittaa n. 2,5 miljoonaa euroa. Tulevina vuosina joka vuosi tulee 1,5 miljoonan säästöt harkittavaksi vapautuvien vakanssien seurauksena.

Kaupungilla on edessään niin kovat säästötoimet valtionosuuksien laskun seurauksena, että vapautuvien virkojen suoma mahdollisuus pitää ottaa todesta. Tässä tehtäväalueiden esimiehet ovat huippupaikalla. Heidän taidoista nähdä, neuvotella ja sopia tehtävien jakamisesta riippuu kuinka siinä onnistutaan -  hallitusti.
Ei luottamushenkilöt siihen pysty eikä tarvitsekaan. Meidän tulee vain kannustaa ja kiittää kun siihen on aihetta.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Lempi-hinaaja ylös Särkänsalmesta


Neljä vuotta sitten uponneen Lempi-hinaajan nostotyöt ovat edenneet suunnitellusti. Moni varmasti hieraisi silmiään nähtyään aluksen koko komeudessaan - tai surkeudessaan pinnalla.
Naantalin kaupunginvaltuusto käsitteli maantaina määrärahan lisäystä hinaajan nostoon. Alkuperäinen 40.000 euron summa ei olisi riittänyt alkuunkaan. Ely-keskuksen 60.000 euroa avustus tuli enemmän  tarpeeseen.
Merimaskulaisena kuitenkin surettaa se tapa, jolla aluksen nostoa viivyteltiin. En tiedä voitaisiinko jokin muukin onnettomuus jättää hoitamatta sillä perusteella, ettei tiedetä kenen omaisuudesta on kysymys. Särkän salmen rannat olivat joka tapauksessa öljyn likaamia heti onnettomuuden jälkeen.
Monien kiemuroiden jälkeen alus on kuitenkin ylhäällä. Hieno juttu. Hintaa nostolle ja paloittelulle tulee 97.000 euroa ilman arvonlisäveroa.
Kaupungin oma arvio noston kustannuksista viime talousarvion yhteydessä ei osunut lähellekään oikeaa. Paljonko lie sillä ollut vaikutusta urakan hintaan, että kaupungin ja Elykeskuksen päättämät summat julkistettiin ennen tarjouspyyntöjä?
Toki hyväksytty tarjous oli ylivoimaisesti edullisin muihin verrattuna. Joidenkin tarjous oli yli 300.000 euroa. Pari vuotta sitten aluksen arvo romuna pohjassakin oli vielä urakkakustannusten verrran.
Oikeuden päätöksen mukaan kaupungilla on oikeus nostaa alus ja periä sen kustannukset omistajalta. Se mahdollisuus tiedettiin etukäteen  kovin epävarmaksi. Tarjousmenettelyssä kaupunki ja Ely-keskus kuitenkin toimivat tavalla, minkä vuoksi kustannuksia tuskin voidaan enää  periä. Päätös myös romuttaa alus tarkoittaa myös vastuun ottamista kustannuksista. Urakoitsija saa  pitää  romumetallin  arvon omanaan.
Ehkä ratkaisu oli oikea.  Tiukka aikataulu  oli keskeinen tekijä urakkahinnan muodostumiselle. Kun alus sai ensin maata pohjassa monta vuotta, tuntuu kiire nyt liioittelulta. Toki nostopaikka on käytössä vain sulan veden aikana ennen kuin veneilijöiden paatteja aletaan nostaa talviteloille. Alus olisi  ehkä voitu  uittaakin muualle purettavaksi.
Kiireen todellinen syy oli  Ely-keskuksen avustus. Se täytyy saada maksuun ennen vuoden vaihdetta. Ensi vuonna avustus olisi ollut epävarma.
Moni merenkulkija ei uskonut korviaan kuultuaan noin suuren aluksen romuttamisesta.
Teräsrunkoisen alus  ei mätäne vedessä. Uppoamisen syyhän oli todennäköisesti moottorin jäähdytysvesiputken halkeaminen jäätymisen seurauksena. Pienikin vuoto upottaa ison aluksen, jos sen perään ei katsota.
No, lasku veronmaksajille on joka tapauksessa suuri. Silti tärkeintä on, että Särkänsalmessa ei enää ole yhtään alusta pohjassa.


tiistai 26. elokuuta 2014

Järjestelmän vanki

Varsinaissuomalaisia kuntia on huolettanut valtionosuusuudistus, joka vie varoja etenkin Turulta ja Naantalilta. Sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksien supistuminen johtuu uudesta ns. tarvepainotetusta laskentatavasta, joka on epäedullinen yleensä Varsinais-Suomelle, koska täällä on muuta maata terveempää väkeä ja ikärakenne on kohtuullisen nuori.
Tästä seuraa automaattisesti kunnille paineita palveluittensa kustannusten kattamisessa. Mielenkiintoista on se, että edelleenkään keskustelu ei käynnisty itse kustannuksista. Valtioneuvoston viesti on se, että täällä käytetään palveluiden järjestämiseen liian paljon rahaa. Nyt kunnat voivat itse päättää haalitaanko lisää rahaa vai  karsitaanko kustannuksista. Kustannusten karsimisesta on äärettömän pitkä matka palveluiden karsimiseen. Kysymys on vain ns. tuotantotavasta.
Sote-uudistukselle on asetettu paljon paukkuja. En jaksa uskoa sen tuovan mitään uutta. Vain kustannustietoisuuden lisääminen jokaisella tehtäväalueella pakottaisi muuttamaan tapoja.
Oma lukunsa kuntien kustannusjahdissa on meidän päätöksentekojärjestelmä, joka on kaksiteräinen miekka. Meillä on virkamiesorganisaatio, joka on ammattiorganisaatio. Sen johtamisjärjestelmä on sama kuin yrityksissäkin. Periaatteessa se selviäisi tehtävistä ilman hallitusta ja  lautakuntiakin. Pelkkä virkavastuukin riittäisi.
 Demokratian nimissä maallikko-luottamushenkilöistä rakennettu päätöksentekojärjestelmä sekoittaa "ihanasti" virkavastuun rajan, vaikka niin ei tarvisi olla. Hallitus ei ole vastuussa virkamiesten esityksistä. Paitsi, jos hallitus ryhtyy sorvaamaan jotain muuta kuin mitä virkamies on esittänyt.  Vastuun palloa onkin helppo vierittää terältä toiselle ja  sivuun alkuperäisestä tarkoituksesta.

Tästä seuraa myös, että luottamushenkilöistä tulee  pian  tehtävänsä vanki. Kerran tehdyn oman päätöksen arvostelun sietäminen on vaikeaa. Muutosvastarinta on siten voimakasta. Vastaan pistävät työntekijöiden lisäksi myös luottamushenkilöt. Selvitysten mukaan virkamiehet olisivat  selvästi rohkeampia muutoksiin kuin luottamushenkilöt.
Toisaalta myös luottamushenkilöissä on niitä, jotka ovat  päätösten hitauteen, turhaan byrokratiaan ja löysään rahankäyttöön ja epäselviin toimenkuviin kyllästyneitä.
Näinä vaikeina aikana olisi aihetta suoristaa selkä ja selventää kaksi teräisen miekan molemmat reunat. Vastuu taloudesta, toiminnan tehokkuudesta ja palveluiden laadusta on virkamiesorganisaatiolla. Luottamusmiesten tehtävä on lähinnä valvoa, että talousarviossa pysytään, toiminta on asetettujen tavoitteiden mukaista ja palvelut kattavat tarpeet tasapuolisesti annettujen resurssien rajoissa. Taloudenpidossa puoluepolitiikalla ei ole sijaa pennin vertaa.

Kuntien talous enemmän ajautuu kuin ohjautuu jonkin tulokseen. Vuoden aikana tapahtuvat talousarviomenojen muutokset ovat yleisesti yhden veroprosentin luokkaa tai enemmän.
Verotulojen tilitysten määrille kunnat eivät toki mahda mitään, mutta  menot ovat virkamiesjohdon käsissä. Yrityksissä on sanonta, että se voi itse päättää vain  menoistaan, sillä tuloista päättävät asiakkaat. Myös kuntapäättäjän pitäisi pitää tämä mielessä.
Viimeistään nyt pitäisi jokaisen kiinnostua paitsi palvelun laadusta myös siitä, mitä se maksaa. Mitä se  maksaa meillä, mitä naapurissa, maassa keskimäärin tai missä se on edullisimmin tuotettu. Kiinnostus voi tuottaa yllättäviä vastauksia.
Kunpa itsekin voisi tehdä asioita miettimättä, mitä se maksaa.