Kokoomus julkisti juuri tuoreen ohjelmansa seuraavalla hallituskaudelle. Yrittäjiä on ohjelmassa huomiotu erityisesti. Se sai minut jatkamaan asian pohtimista.
1. Nyt on kun on ymmärretty kuinka tärkeässä osassa yrittäjä on työnantajana, olisi kohtuullista, että yrittäjää rohkaistaisiin ja palkittaisiin riskien ottamisesta. Ehdotus arvonlisäverollisen myynnin rajan nostamisesta on ok, jos yritys on sivutoimi, jonka myyntiä ei ole tarkoituskaan nostaa. Alarajan nostoa tärkeämpää on nostaa lievennettyä arvonlisäverokohtelua. Alarajan nostohan tarkoittaa myös , ettei yrittäjä saa vähentää ostoihin sisältyvää arvonlisäveroa.
2. Nykyinen työsopimusjärjestelmä arvostaa heikosti eri työntekijän yksilöllisiä taitoja. Liittokohtaiset palkkataulukot on hyvä pohja ja työrauhaa ylläpitävä. Taulukoiden huono puoli on se, että toiset saavat työstä liian korkeaa ja toiset liian matalaa palkkaa taitoihinsa ja suorituskykyynsä nähden.
3. Yrittäjän kontolle on sälytetty paljon tehtäviä, jotka ei sille kuulu, mutta valtion kannalta se on paras mahdollinen ratkaisu. Esimerkiksi palkasta pidätettävät verot (valtionvero, kunnallisvero ja kirkollisvero), työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut ja ay-jäsenmaksut. Oikeudellisesti ne ovat työntekijälle kuuluvia velvollisuuksia. Konkurssissa yrittäjä saa tuomion velallisen epärehellisyydestä sen vuoksi, ettei hän ole työntekijän puolesta tilittänyt tuloja valtiolle. Konkurssissa jää aina jonkun laskut maksamatta.
4. Listaamattomassa yhtiössä yrittäjä maksaa väklillä itselleen pienempää palkkaa kuin työntekijälle kun tulot eivät riitä. Samasta syystä hän maksaa itselleen pienempää eläkettä. Veroprosentti palkasta on sama kuin toisilla. Huojennettua osinkoa hän voi maksaa itselleen korkeintaan 9 prosenttia vapaista pääomista. Pienissä yrityksissä kertyneitä voittoja on vähän. 9 prosentin sijasta 19 tai 29 prosenttia olisi oikea kädenojennus yrittäjälle. Osinkoa saa maksaa yli 9 prosenttia, mutta yli menevästä osasta osinko on osin ansiotuloa ja veroprosentti nousee yhteisöveron kanssa yli 50 prosentin.
5. Suomessa on tehty viime vuosina monia oikeudenmukaisia ja tasa-arvoa lisääviä veroratkaisuja. On korotettu myyntivoittoveroa, osinkoveroa ja perintöveroa. Kaikki muutokset tasaavat tuloeroja kansalaisten välillä ja pääomavero on lähestynyt ansiotulon verotusta. Me elämme Suomessa kuitenkin markkinataloudessa, jossa keskeisin tekijä on keskinäinen kilpailu. Markkinat eivät ole tasa-arvoisia eivätkä kilpailusta saatavat edut ole tarkoituskaan jakaa kilpailijoiden kanssa tasan.
Suomessa toteutetut verouudistukset ovat osin tässä suhdanteessa toimineet makeisveron tavoin. Kauppa on pysähtynyt, osikotuotot ovat pienentyneet ja sukupolven vaihdosia on lykätty. 70.000 yrittäjää lähestyy eläkeikää eikä jatkajia ole juuri näköpiirissä. Pysyviä ja väliaikaisia verohuojennuksia pitäisi käyttää, jotta yrityksille, maatiloille ja metsätiloille saadaan jatkajat. Verotuksella voidaan ajoitaa, milloin niitä kauppoja kannattaa tehdä. Perintöveron maksuajan pidennys lisätalousarviossa on askel oikeaan suuntaan.
6. Suomessa on kautta historian ollut alhainen pääomaverotus ja kova ansiotuloverotus. Nyt tuosta periaatteesta on luovuttu tasa-arvon nimissä. On vähän aloja, joista sijoittaja voi laskea saavansa riitävän tuoton sen jälkeen kun verottaja on ottanut tuotosta kolmanneksen. Sijoitusta ei tehdä pelkän tuottoprosentin, vaan myös pääoman likvidisyyden eli pääoman vapautumisnopeuden ja arvonkehityksen perusteella. Meillä on korkea verotus, matalat tuotot, heikko likvidisyys ja negatiivinen pääoman arvonkehitys. On suuri riski olemassa, ettei vanhoille yrityksille ja maatiloille saada ostajia. Monen talon ja tilan velkamäärä jo ylittää omaisuuden arvon. Kongon Tasavallasta sijoittaja saa pääomaturvatulle sijoitukselle 12 prosentin vuotuisen tuoton. Siitäkin verottaja saa 30% tuoton.
Työpaikat vain eivät synny Suomeen vaan Kongon Tasavaltaan. Suomessa valtio kunnat saavat jokaista työntekijän euroa vastaan euron veroa ja veroluonteisia tuloja - kotimarkkinoilla toimivasta yrityksestä.
7. Byrokratia tarvitsee Sinua. Suomessa julkiset menot jatkavat kasvuaan. Viranomaista ei enää juuri näy, vaan tolpat välähtävät ja yrittäjä antaa selvityksiä, lausuntoja ja täydentää tietoja tietoverkon avulla. On luotu ns. itsevalvontajärjestelmä, jonka yrityksille tuottamasta työajasta ja kustannuksista ei ole keskusteltu. Loimaan Sarka-museossa on hyvä käydä katsomassa sitä 12 metriä korkeaa lomakevuorta, jonka maanviljelijä täyttää vuoden aikana. Virkamiehelle byrokratia on varsinaista työtä, yrittäjälle se on ylimääräistä ja pois tuottavasta työstä.
8. Arvonlisävero suoriteperusteiseksi. Tähän asti yrittäjä on maksanut arvonlisäveron myynnistä seuraavan kuun puolivälissä kun tuote on toimitettu ostajalle. Myös työntekijöiden palkat on maksettu ja verot tilitetty ennen kuin tuote on toimitettu tilaajalle. Yritys siis rahoittaa toimintaansa muilla tuotoilla ja ylläpitää valtion maksuvalmiutta ennakoilla ja etukäteissuorituksilla. Yrityksen verotettava tulos kuitenkin syntyy vasta tilinpäätöksessä. Pitäisikö valtion maksaa korkoa maksetuista ennakoista. Vai pitäisikö pienelle yritykselle suoda oikeus maksaa veronsa osamaksuina kuukausittain valmistuneen tilinpäätöksen perusteella?
1. Nyt on kun on ymmärretty kuinka tärkeässä osassa yrittäjä on työnantajana, olisi kohtuullista, että yrittäjää rohkaistaisiin ja palkittaisiin riskien ottamisesta. Ehdotus arvonlisäverollisen myynnin rajan nostamisesta on ok, jos yritys on sivutoimi, jonka myyntiä ei ole tarkoituskaan nostaa. Alarajan nostoa tärkeämpää on nostaa lievennettyä arvonlisäverokohtelua. Alarajan nostohan tarkoittaa myös , ettei yrittäjä saa vähentää ostoihin sisältyvää arvonlisäveroa.
2. Nykyinen työsopimusjärjestelmä arvostaa heikosti eri työntekijän yksilöllisiä taitoja. Liittokohtaiset palkkataulukot on hyvä pohja ja työrauhaa ylläpitävä. Taulukoiden huono puoli on se, että toiset saavat työstä liian korkeaa ja toiset liian matalaa palkkaa taitoihinsa ja suorituskykyynsä nähden.
3. Yrittäjän kontolle on sälytetty paljon tehtäviä, jotka ei sille kuulu, mutta valtion kannalta se on paras mahdollinen ratkaisu. Esimerkiksi palkasta pidätettävät verot (valtionvero, kunnallisvero ja kirkollisvero), työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut ja ay-jäsenmaksut. Oikeudellisesti ne ovat työntekijälle kuuluvia velvollisuuksia. Konkurssissa yrittäjä saa tuomion velallisen epärehellisyydestä sen vuoksi, ettei hän ole työntekijän puolesta tilittänyt tuloja valtiolle. Konkurssissa jää aina jonkun laskut maksamatta.
4. Listaamattomassa yhtiössä yrittäjä maksaa väklillä itselleen pienempää palkkaa kuin työntekijälle kun tulot eivät riitä. Samasta syystä hän maksaa itselleen pienempää eläkettä. Veroprosentti palkasta on sama kuin toisilla. Huojennettua osinkoa hän voi maksaa itselleen korkeintaan 9 prosenttia vapaista pääomista. Pienissä yrityksissä kertyneitä voittoja on vähän. 9 prosentin sijasta 19 tai 29 prosenttia olisi oikea kädenojennus yrittäjälle. Osinkoa saa maksaa yli 9 prosenttia, mutta yli menevästä osasta osinko on osin ansiotuloa ja veroprosentti nousee yhteisöveron kanssa yli 50 prosentin.
5. Suomessa on tehty viime vuosina monia oikeudenmukaisia ja tasa-arvoa lisääviä veroratkaisuja. On korotettu myyntivoittoveroa, osinkoveroa ja perintöveroa. Kaikki muutokset tasaavat tuloeroja kansalaisten välillä ja pääomavero on lähestynyt ansiotulon verotusta. Me elämme Suomessa kuitenkin markkinataloudessa, jossa keskeisin tekijä on keskinäinen kilpailu. Markkinat eivät ole tasa-arvoisia eivätkä kilpailusta saatavat edut ole tarkoituskaan jakaa kilpailijoiden kanssa tasan.
Suomessa toteutetut verouudistukset ovat osin tässä suhdanteessa toimineet makeisveron tavoin. Kauppa on pysähtynyt, osikotuotot ovat pienentyneet ja sukupolven vaihdosia on lykätty. 70.000 yrittäjää lähestyy eläkeikää eikä jatkajia ole juuri näköpiirissä. Pysyviä ja väliaikaisia verohuojennuksia pitäisi käyttää, jotta yrityksille, maatiloille ja metsätiloille saadaan jatkajat. Verotuksella voidaan ajoitaa, milloin niitä kauppoja kannattaa tehdä. Perintöveron maksuajan pidennys lisätalousarviossa on askel oikeaan suuntaan.
6. Suomessa on kautta historian ollut alhainen pääomaverotus ja kova ansiotuloverotus. Nyt tuosta periaatteesta on luovuttu tasa-arvon nimissä. On vähän aloja, joista sijoittaja voi laskea saavansa riitävän tuoton sen jälkeen kun verottaja on ottanut tuotosta kolmanneksen. Sijoitusta ei tehdä pelkän tuottoprosentin, vaan myös pääoman likvidisyyden eli pääoman vapautumisnopeuden ja arvonkehityksen perusteella. Meillä on korkea verotus, matalat tuotot, heikko likvidisyys ja negatiivinen pääoman arvonkehitys. On suuri riski olemassa, ettei vanhoille yrityksille ja maatiloille saada ostajia. Monen talon ja tilan velkamäärä jo ylittää omaisuuden arvon. Kongon Tasavallasta sijoittaja saa pääomaturvatulle sijoitukselle 12 prosentin vuotuisen tuoton. Siitäkin verottaja saa 30% tuoton.
Työpaikat vain eivät synny Suomeen vaan Kongon Tasavaltaan. Suomessa valtio kunnat saavat jokaista työntekijän euroa vastaan euron veroa ja veroluonteisia tuloja - kotimarkkinoilla toimivasta yrityksestä.
7. Byrokratia tarvitsee Sinua. Suomessa julkiset menot jatkavat kasvuaan. Viranomaista ei enää juuri näy, vaan tolpat välähtävät ja yrittäjä antaa selvityksiä, lausuntoja ja täydentää tietoja tietoverkon avulla. On luotu ns. itsevalvontajärjestelmä, jonka yrityksille tuottamasta työajasta ja kustannuksista ei ole keskusteltu. Loimaan Sarka-museossa on hyvä käydä katsomassa sitä 12 metriä korkeaa lomakevuorta, jonka maanviljelijä täyttää vuoden aikana. Virkamiehelle byrokratia on varsinaista työtä, yrittäjälle se on ylimääräistä ja pois tuottavasta työstä.
8. Arvonlisävero suoriteperusteiseksi. Tähän asti yrittäjä on maksanut arvonlisäveron myynnistä seuraavan kuun puolivälissä kun tuote on toimitettu ostajalle. Myös työntekijöiden palkat on maksettu ja verot tilitetty ennen kuin tuote on toimitettu tilaajalle. Yritys siis rahoittaa toimintaansa muilla tuotoilla ja ylläpitää valtion maksuvalmiutta ennakoilla ja etukäteissuorituksilla. Yrityksen verotettava tulos kuitenkin syntyy vasta tilinpäätöksessä. Pitäisikö valtion maksaa korkoa maksetuista ennakoista. Vai pitäisikö pienelle yritykselle suoda oikeus maksaa veronsa osamaksuina kuukausittain valmistuneen tilinpäätöksen perusteella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti