Myötähäpeän tunnetta Naantalin valtuustossa

Me naantalilaiset pidämme tärkeimpinä asioina hyvää asuinympäristöä, hyviä palveluita sekä          luonnon läheisyyttä. Kuntaliiton kuntalaiskyselyn perusteella uskomme myös Naantalin vetovoimaan.

Mitä parempana kuntalainen pitää kunnan talouden hoitoa, sitä paremmin hän arvioi oman kuntansa pärjäävän kuvitteellisessa kilpailussa. Kyselyn tuloksia esiteltiin maanantaina valtuuston kokouksen edellä. 

 Naantalin kaupungin taloudellinen asema on yksi maan parhaita, ellei peräti paras.    Veroprosentti on alle maan keskiarvon. Velkamäärä on kohtuullinen. Väki kyllä ikääntyy, mutta onneksi myös asukasmäärän kasvu on lähtenyt nousuun.

Valtakunnan kärkisija tulee hetkellä, jolloin edessä on paljon tuota asemaa vaarantavia haasteita. Jos me valtuutetut, viranhaltijat ja kaikki kaupungin työntekijät voimme ottaa kunnian saavutuksesta, voidaan kysyä, miten me yhdessä ja erikseen selätämme edessä olevat haasteet kuten Nesteen tuotannon alasajon aiheuttaman työn ja tulon menetyksen, sote-uudistuksen verotulomenetyksen tai koronan matkailulle ja yrityksille yleensä tuomat haasteet.

Naantali on siitä hyvässä asemassa, että kohtuullisesta veroprosentista huolimatta, prosentti  tuottaa tuloja enemmän kuin maassa keskimäärin. Kiinteistöveroprosentti on maan keskiarvossa, mutta sen tulo on keskimääräistä suurempi. Siitä voidaan päätellä, että  asukkaat ovat hyvätuloisia ja asuvat keskimääräistä arvokkaammissa asunnoissa. Huonoa on se, että kummankin korottaminen heikentäisi kaupungin vetovoimaa asuinpaikkakuntana,  kun juuri nyt uusia asukkaita ja lapsiperheitä tarvitaan enemmän kuin aikoihin.

Jos kulupuolta tarkastellaan, voidaan pitää saavutuksena sitä, että 1100 henkilön organisaation menojen kasvu on pysytty pitämään kohtuullisena viime vuosina. Kuinka tehokas näin suuri organisaatio sitten on, siihen ei ole olemassa yksiselitteisiä mittareita.  Kaupunki ei ole ollut liioin innokas ottamaan uusia kannustavia (tulos)palkkausjärjestelmiä   käyttöön eikä kuulemani mukaan myöskään soveltamaan työsopimuslain tarkoittamia  ohjaavia (kirjallinen huomautus tai varoitus) toimia. Henkilöstöresurssien määrätietoinen kohdistaminen ja ohjaus ovat paras keino hillitä menojen kasvua niin, että myös työilmapiiri säilyy hyvänä.

Työilmapiirin säilyttäminen on osin myös luottamushenkilöiden vastuulla. On pakko myöntää, että kuluneen vaalikauden aikana olen tuntenut valtuustossa myötähäpeää eräistä puheenvuoroista. Itse miellän valtuutetun esimieheksi, jonka kuuluisi antaa ohjaava palaute (johtajillekin) kahden kesken ja tunnustus julkisesti.

Politiikassa on sallittua kärjekäs kielen käyttö. Jos kuitenkin julkisesti lausuu toisesta (totuuksiakin) loukkaamistarkoituksessa, kysymys yleensä on kunnianloukkauksesta.

Toivon, etteivät niin salissa kuin sen ulkopuolella käydyt asiattomat keskustelut ole olleet edes pienenä syynä hyviä tuloksia saavuttaneen ja korkealle arvostamani kaupunginjohtaja   Jouni Mutasen irtisanoutumiseen tehtävistään. Tuore kuntatutkimus on hyvä tunnustus myös hänen työlleen naantalilaisten hyväksi.

                                                 Juha Haapakoski

                                                 Valtuutettu (kok.)

                         

                         

                         

Sähkölaskusta on syytä huolestua

5.1.2021 

Tuoreen selvityksen mukaan ihmisten mitta alkaa olla täysi energian hinnankorotuksille. Huoli korotuksista on suurempi kuin Koronan mukanaan tuomat rajoitukset tai ilmastonmuutos. Myös kuluttajan halu maksaa korkeampaa hintaa ympäristöä säästävästä energiasta on laimentunut. Sähkölasku on siis jo nyt liian suuri, vaikka takana on monta leutoa talvea ja energiankulutus on ollut tavanomaista pienempää. Millaiselta lasku tuntuukaan, jos edessä on normaali tai sitä kylmempi talvi. Kuluttajan huoli on aiheellinen.

 

Tilanteesta syyttävä sormi osoittaa energiayhtiöitä. Toki yhtiöiden linjat poikkeavat toisistaan, mutta siirtohintojen korotusten takana on viranomainen.  Energiavirasto on asettanut määräajan sähkön toimitusvarmuutta parantaville investoinneille -  riippumatta yhtiön koosta tai sen taloudellisesta asemasta. Yhtiöiden on sen lisäksi selvittävä muista verkostoinvestoinneista, kuten Naantalin Energian asuntomessualueen ja Luonnonmaan perhetalon kaavasta koituvista velvoitteista.

 

Vastapainoksi vaatimuksilleen Energiavirasto on asettanut maksimin tuotolle, mitä yhtiöt saavat kerätä yli viraston laskemien kustannusten. Osa on ylittänyt ja osa on alittanut (mm. Naantalin Energia) tämän sallitun tuoton rajan ensimmäisen nelivuotisjakson aikana. Juuri tuo sallitun tuoton suuruus matalan koron aikana on herättänyt arvostelua.

 

Kuluneesta viidestä vuodesta kolme on ollut tavallista lämpimämpiä, jolloin myös sähkön kulutus – ja siirron tulovirta on ollut ennakoitua pienempää. Moni yhtiö on nostanut siirtohintaa useita kertoja, Naantalin Energia kuitenkin vain kerran viimeisen neljän vuoden aikana. Paineet hinnannostoon on varsinkin alueilla, missä kuluttajien määrä vähenee ja siirtolinjoja on paljon ilmajohtona. Kova talvi tuntuisi kuluttajan kukkarossa, mutta auttaisi pieniä yhtiöitä. Suuria tai useita korotuksia tehneet yhtiöt voisivat joutua myös palauttamaan siirtomaksua kuluttajalla maksimituoton ylittymisen takia - kuten on jo tapahtunutkin.

 

Vastuu järjestelmän toimivuudesta ja oikeudenmukaisuudesta on kuitenkin pitkälle juuri Energiavirastolla. Virastolla on keinoja hillitä yhtiöiden hinnankorotuspaineita esimerkiksi jatkamalla investointien määräaikaa, mikä sallisi myös maksimituoton alentamisen – ainakin periaatteessa. Kaikki yhtiöt eivät pysty toteuttamaan kaikkia investointeja kahdeksan vuoden määräajassa, joten tavoitteessa joudutaan joustamaan ainakin niiden yhtiöiden osalta. Liki puolet toimintavarmuutta lisäävistä investoinneista on kuitenkin jo toteutunut eli toimintavarmuus on jo parantunut.

 

Jos eduskunta on huolestunut kuluttajan suuresta sähkölaskusta, se voisi alentaa kuluttajan laskussa olevaa suurta sähköveron määrää kuten teollisuudelle tehtiin.

 

Hyvää alkanutta vuotta 2021!

 

Juha Haapakoski

Naantalin Energian hallituksen puheenjohtaja

 

Peuran metsästys – työ vai harrastus

Peuran jahtikausi on pari viikkoa vaille valmis. Varsinais-Suomessa tavoitellaan ennätyssuurta, yli 20.000 peuran saalismäärää. Vertailun vuoksi hirvisaalis on n. 2000 hirveä. Neljän vuoden kuluessa Varsinais-Suomessa on kaadettu n. 60.000 peuraa, mikä on pääluvultaan sama kuin koko hirvisaalis valtakunnassa vuodessa.

Metsästys on parhaimmillaan harrastus, johon jokainen osallistuu käytettävissä olevan ajan, säätilan ja seuran hankkimien lupien sallimissa rajoissa.  Seurojen tilanne vaihtelee, mutta olettaisin, että maakunnassa joka seurassa ja seurueessa peuralupia on henkeä kohti enemmän, mitä normaali kotitalous pystyy lihaa kuluttamaan vuoden aikana.

Kun harrastuksesta on tullut laji, joka velvoittaa enemmän ja tuottaa saalista enemmän kuin on tarve, lähestytään rajaan, jossa metsästyksestä tulee paljon aikaa ja vaivaa vaativaa raskasta työtä.

Sosiaalisessa mediassa käydään voimakkain äänenpainoin keskustelua peurakannasta ja syistä sen rajuun kasvuun. En ryhdy väittelemään enkä puolustamaan eri näkemyksiä, mutta se on tosi, että peurakanta on päässyt liian suureksi ja pelkästään sen kasvun pysäyttäminen edellyttää tätä ja ehkä vielä suurempaakin työmäärää, josta kirjoitan.

Kannan kasvu on saatava pysäytettyä ja kantaa leikattua. Liikennevahingot ja vielä suuremmat vahingot maatalouden harjoittajille sitä suorastaan vaativat. Metsästäjä ei voi eikä haluakaan vedota vain harrastukseensa, vaan on valmis talkoisiin niin monena syksynä ja talvena kuin kannan hoito edellyttää.

En mielelläni puhu omasta saaliista, mutta kun aloitin peurajahtia nykyisessä seurassa reilu kymmenen vuotta sitten, saalis oli 2-4 peuraa kaudessa. Kuluvalla kaudella saaliiksi olen saanut 20 peuraa. Kun sosiaalisessa mediassa kysyin yli 5000 metsästäjältä paljonko he käyttävät aikaa keskimäärin yhden peuran metsästämiseen niin, että saalis on myös nyljetty, paloiteltu ja pakastettu. Yleinen vastaus oli kahdeksan tuntia ennen laukausta ja 8-10 tuntia työtä laukauksen jälkeen. Toiset ovat käyneet lukuisia iltoja odottamassa saalista ilman tulosta. Toiset ovat onnistuneet tunnin parin odotuksella.

Itse olen saanut saaliini päiväjahdeissa porukan kanssa ja iltakytikseltä. Saaliit eivät toki ole tulleet kaikki itselleni, vaan peuran on ottanut jäsenistä se, jolla on ollut lupia käyttämättä. Toki itselle on tullut riistaa niin, että lapset, lastenlapset ja ystävätkin ovat päässee siitä osalliseksi.

Iltoihin on mahtunut myös tyhjiä reissuja, ammutun eläimen etsimistä pimeässä ilman lumijälkiä ja raskaan saaliin vetämistä pitkiä matkoja yksin pois metsästä. 70 kiloisen eläimen punnertaminen auton peräkonttiin vaatii paitsi raakaa voimaa myös kekseliäisyyttä.

Viime talvet ovat olleet joko lumettomia, jollin eläintä ei pimeässä näe tai sitten niin kylmiä, ettei paikallaan kopissa kauan tarkene istua. Pakkasella äänet kantavat kauas. Kopissa niitä syntyy väkisin, jos hiemankin liikahdat. Tuolin, lattian tai ikkunapenkin napsahdus, vaatteiden kahina tai yskähdys tarkoittaa, ettei peura uskalla lähestyä tuntiin kahteen.

Paljon puhutaan peuran ruokinnasta ja sen vaikutusta ylisuureen kantaan. Toki kaikella on vaikutusta, mutta niin kuin taimikoita suosivalla metsänhoidolla on osansa hirvikannan runsastumisessa niin myös peitekasvien viljelyllä ja syysviljojen kylvön yleistymisellä on iso merkitys peurojen ja kauriiden selviytymisessä. Metsästäjät tietävät sen jo siitä, ettei porkkanakasoilla ja viljakaukoloilla ole vetovoimaa niin kauan kuin pellot ovat vihreitä. Ja sitä ne ovat melkein läpi talven.

Oma seurani Yläneellä on tammikuun loppuun mennessä käyttänyt yli 270 lupaa. Kun yhdellä luvalla saa ampua kaksi vasaa tai yhden aikuisen, peuroja on kaatunut liki 400. Kun koiralla metsästys on päättynyt, jää miesajon ja iltakytikselle vielä käytettäväksi lisälupien kanssa yli 50 kappaletta.

Kukaan ei lähde enää tässä vaiheessa jahtiin siksi, ettei saalista olisi jo tullut kyllin omiksi tarpeiksi. Nyt metsästetään velvollisuudesta, jotta kanta saadaan kuriin ja laskuun. Viljelijöitä nykyinen tilanne käy sääliksi. Kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka paljon tiloilla uhrataan varoja ja työtunteja eläinten haittojen estämiseen.

Vaikka yksi peura vain juoksee maata peittävän valkoisen harson yli, syntyy siihen reikiä, joista kasvi työntää vartensa läpi valoa kohti. Kun sitten leveitä harsoja yritetään kerätä pois, kasvusto pitää kiinni ja repii harson lähes käyttökelvottomaksi. Olen nähnyt myös, miten vattumaan ympärille pystytetty sähköpaimenella varustettu kallis aita on ollut peuralle vain hidaste. Aidan vierestä ilman vauhtia se ponnistaa kevyesti aidan toiselle puolelle. Pois se tulee vatsa täynnä samalla tavalla.

Kyllä se vain on niin, ettei metsästäjä voi ajatella vain itseään. Jahtiin on mentävä velvollisuudesta jahtikavereita ja metsästysmaita vuokranneita kohtaan liikenteen ongelmia unohtamatta.