Turku kiskoo väärästä narusta

Aamun Turun Sanomia (3.12) lukiessa ei voi todeta muuta kuin, että Turun valtuusto kiskoo aivan väärästä narusta. Talousarviokeskustelusta päälimmäiseksi jäi uhka opetusryhmien pienentämiseen tarkoitettujen valtionosuuksien menetyksestä, jos ryhmäkokoja suurennetaan.
En tiedä miksi Turussa juuri perusopetus on ajettu niin ahtaalle kuin se on tehty. Se on nettokustannusvertailussa ainoa ala, jossa kaupunki ajaa selvästi alle valtakunnan keksiarvon. Siis opetus hoidetaan pienemmillä nettokustannuksilla kuin missään muualla. Vaikka Turku käyttäisi rahaa 30 miljoonaa  euroa vuodessa enemmän, perusopetuksen kustannus olisi vasta maan keskiarvossa.

Laitan oheen vertailun vuoksi myös Turun lempilapsen kulttuurin, jonka kustannuksilla ei tunnu olevaan mitään väliä. Turku käyttää rahaa  enemmän kuin esim Oulusa tai kunnissa keskimäärin. Rahassa se tarkoittaa n. 100 miljoonaa euroa. Kulttuuri sisältää näissä luvuissa myös liikunnan ja urheilun.

Ohessa on luvut myös Raision ja Naantalin nettomenoista sekä manner-Suomen keskiarvo.

Näitä kustannuskia jahdataan..

Kun kotitalous haluaa säästää talon lämmityskuluista, ei se tarkoita, että lakataan lämmittämästä taloa kokonaan. Kun valtio haluaa tasapainottaa julkista taloutta, eivät kuntiin kohdistetut säästöt tarkoita lämmityksen loppua vaan sen hienosäätöä, kulujen karsimista asumisviihtyvyyttä vaarantamatta.
Valitettavasti vain kunnissa joskus säästöpäätöksiä protestoidaan laittamalla kuntalaiset kärsimään ensimmäisenä. Rakennemuutos tarkoittaa myös asennemuutosta. Asiat on hoidettava taloudellisesti pienemmillä kustannuksilla palvelun tasoa vaarantamatta.

Olen koonnut oheen kuntien palvelujen nettokustannustilastoa viime vuodelta. On kuntia, jotka osaavat järjestää palvelunsa kustannuksiltaan tehokkaasta ja on niitä, jotka näyttävät käyttävän rahaa pavelujen tuottamiseen selvästi enemmän kuin kunnissa keskimäärin, kuten Naantalissa. Kysymys kuuluukin ovatko esim. Naantalin palvelut niin paljon paremmin hoidettu, että siitä kannattaa maksaa niin paljon keskimääräistä enemmän.

Kuntauudistuksessa mielestäni jahdataan juuri oheisessa kaaviossa olevia asioita. Palveljen nettokustannusta per asukas.  Keskimääräinenkin nettokustannus on kantokykyyn nähden liian korkea.

Kaavioissa näkyy myös naapurin Rasion ja Turun kustannukset. Jokainen voi itse miettiä, miten paljon nettokustannukset muuttuisivat, jos kaikki olisikin vain yhtä kuntaa.

Tärkeä on myös huomata, ettei tilasto itsessään ole vastaus kysymyksiin, vaan sen pitäisiä herättää uusia kysymyksiä, auttaa löytämään tie ulos nykyisestä noidankehästä. Jokainen varmaan ymmärtää, että oikea vastaus ei ole se, että jatketaan niin kuin ennenkin.

Ikävien tosiasioiden väistelyä

Tarkastuslautakunnan tehtävä on tarkastella taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumista.  Ensi vuoden ja koko suunnittelukauden tärkeimmät tavoitteet määritellään tässä kokouksessa.

Edellisessä tarkastuskertomuksessa lautakunta kiinnitti erityistä huomiota paitsi tavoitteisiin myös niiden lukemista helpottavaan ilmaisuun käyttötalousosiota rakennettaessa. 

Budjettikirja sisältää joitakin uusia tunnuslukuja. Hallintokuntien virkanimikkeet ja henkilötyövuosien määrä sekä muutos edellisiin vuosiin ovat nyt näkyvissä. Myös tilapäisen työvoiman määrä henkilötyövuosina on eritelty. Nämä helpottavat kokonaiskuvan muodostamista kulurakenteesta ja antavat pohjatietoa keskustelulle uudesta tavoiteorganisaatiosta.

Myös sisäisistä palveluista löytyivät luvut mm. aterianpalvelun kustannuksista ja siivouspalvelusta neliökustannuksen tarkkuudella.

Hallintokuntien kokonaismenoista puuttuu vertailu valtakunnan keskiarvolukuihin tai naapurikunnan lukuihin. Esimerkiksi Tilastokeskus kertoo Naantalin yhdyskuntapalvelun eli lähinnä teknisen sektorin kustannusten olevan 2,7 miljoonaa euroa suuremmat kuin kunnissa keskimäärin. Siitä yksin liikenneväyliin käytetyt ylläpitokulut  olivat 1,2 miljoonaa euroa yli maan keskiarvon. Luvut ovat siis viime vuoden kuntapalvelun nettokustannuksia.

Myös opetus- ja kulttuuritoimen menot olivat  tilaston mukaan 1,5 miljoonaa euroa ja alle 6-vuotiaiden lasten päivähoito  1,1 miljoonaa euroa suuremmat kuin maassa keskimäärin.

Vanhusten  ja vammaispalvelun ja perusterveydenhuollon vuosikustannukset taas olivat selvästi keskimääräistä pienemmät. Ne voisivat olla 3 miljoonaa euroa vuodessa suuremmat ja olisimme vasta maan keskiarvossa.

 En halua keskustella näistä tilastoluvuista, mitä niissä on otettu huomioon ja mitä ei, vaan halusin antaa esimerkin siitä, miten rinnastamalla enemmän lukuja ympäristökuntien tai valtakunnan tilastoihin voitaisiin talousarvion lukemiseen löytää uutta ulottuvuutta. Tavoite se on sekin, ettei mennä noita lukuja kohti.

Vs.kaupunginjohtajan Martti Sipposen lyhyt toteamus katsauksessaan, ettei talousarvio sisällä  henkilökuntaan kohdistuvia taloudellis-tuotannollisia ratkaisuja vaan kaikki palvelussuhteet jatkuvat, tuntuu hieman hämmentävältä tässä ajassa ja tässä tilanteessa.

Jos sellaisia toimia talousarvio sisältäisi, eikö niistä olisi pitänyt  ilmoittaa YT-lain hengen mukaisesti jo ennen talousarvion julkistamista.

Toisaalta kuntaliitossopimukseen sisältyi viiden vuoden irtisanomissuoja, joka käytännössä päättyy tämän vuoden lopussa.  Silloin  asia oli niin ajankohtainen,  että suoja haluttiin sisällyttää sopimukseen. Nyt on syytä kysyä, miten asiat ovat muuttuneet viiden vuoden aikana? Mitkä seikat yleisessä  suhdanteessa tai kaupungin kehityksessä antavat  syyn olettaa, että uhka on poistunut?

No me kaikki tiedämme, että aihe on nyt ajankohtaisempi kuin liitosta solmittaessa. Vain tiukka harkinta sijaisuuksissa on toistaiseksi siirtänyt ikävien tosiasioiden tunnustamista.

En  itsekään tarkoita, että tämä talousarvion olisi pitänyt sisältää YT-menettelyä.  Lupaus työsuhteen jatkumisesta on toki arvokas asia kaikille, joita se koskee. Siltä osin kaupungilla on vielä hetki armonaikaa jäljellä. Kolmannes kaupungin työsuhteista  kuitenkin on jo pätkäsuhteita. Heitä tuo ilon viesti ei tavoita.

Olisin kuitenkin toivonut enemmän näkyviä tavoitteita myös henkilöstömäärän osalta – kuten vs.kaupunginjohtaja sanoi ilman niitä ikäviä taloudellis-tuotannollisia toimenpiteitä. Se tarkoittaa valmiiksi harkittuja ja sovittuja toimintamalleja sellaisten tilanteiden varalle, että viran tai toimen haltija äkisti tai odotusten mukaisesti jättää virkatehtävän lyhytaikaisesti tai pysyvästi.  Tarkoitan nyt lähinnä viime vuoden henkilöstösuunnitelmaan sisältyvää arviota 167 hengen eläköitymisestä tai sen iän saavuttamisesta kuluvan vaalikauden aikana.

Nyt erittelemätön tavoite vähentää edelleen vain sijaisuuksista tuntuu epävarmalta keinolta. En tiedä kuinka hyvä tapa se on, että leikataan sieltä, missä lisäresursseille on tarvetta. Ennemmin tai myöhemmin joudutaan resursseja ottamaan myös sieltä, missä niitä ei enää tarvita samalla tavalla kuin ennen.

Arvoisa puheenjohtaja

Tarkastuslautakunta on aiempina vuosina toistanut toivomuksen, että talousarvion saataisiin lisää lukuja ja yksiköitä, joilla kaupunki, hallintokunnat ja luottamusmiehet voivat helposti ja nopeasti määritellä paikkamme niin kaupunkina kaupunkien joukossa kuin oman palvelumme määrän, laadun ja kilpailukyvyn muiden palveluntuottajien joukossa.  Ennustan, että nykyinen lautakunta tulee toivomuksen uudistamaan myös ensi tarkastuskertomuksen yhteydessä.

Onnittelen vs.kaupunginjohtaja Martti Sipposta jo toisesta reippaasta menojen rutistuksesta ja henkilöstömenojen kasvun pysäyttämisestä, mikä sekin on jo historiaa. Kiitos myös muulle virkamiesjohdolle ja kaupunginhallitukselle hyvissä ajoin valmistuneesta talousarvioesityksestä. Itse talousarvion sisältöön palataan vuoden 2015 kesällä arviointikertomuksen muodossa.

Edellä oleva teksti on puheeni  18.11. 

Naantalin kaupunginvaltuuston kokouksesta talousarviokäsittelyn yhteydessä. Oheinen taulukko on Tilastokeskuksen tuore dokumentti kuntien palveluiden nettokustannuksista, joiden luvut olen muuttanut kokonaiseuroksi. Taulukossa on vertailu siitä, mikä olisi Naantalin liikkumavara, jos tuottaisi palvelut samalla hinnalla, mitä Raisio.

Ilman tavoitteita

Kuluvan vuoden aikana olen pakosta ja halusta päässyt tutustumaan moniin kunnallisiin - siis kunnan määräysvallassa - oleviin yrityksiin sisältä. Kiinnostuksen vuoksi olen alkanut selailla myös muita yhtiöitä ja niiden tilinpäätöksiä.
Yrittäjänä ei osaa millään ymmärtää, että kaikilla liiketoimintaa harjoittavilla yrityksillä kustannustehokkuus ei kuulu tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Jouduin jopa erään yhtiön toimintasuunnitelmaan esittämään lisäyksen, että  yksi tavoite on myös  toimia kustannustehokkaasti. Hämmästyksen jälkeen sellainen lisättiin.
Kun yhtiön tehtävänä ei ole positiivisen tuloksen tekeminen, niin huomio on aina muissa asioissa. Yhtiön johto asettaa itselleen muita mittareita. Yksi sellainen on saada taloon lisää väkeä. Toiminnan laajentaminen on myös tärkeää - varsinkin, jos yksinoikeudella päätetyt taksat tuottavat tuloja hieman yli oman tarpeen. Nollatulokseen on pakko päästä, siis lisätä menoja. Muuten tulisi voittoa, mikä pitäisi palauttaa takaisin kunnalle.
Hyvän tuloksen tekeminen olisi kaikkien kannalta hyödyllistä. Silloin resurssit mitoitettaisiin tarkasti toiminnan tarpeen mukaan. Laajentamista suunniteltaisiin vain, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Päähuomio olisi aina tuottaa palvelua mahdollisimman edullisella yksikkökustannuksella.
Hyvä tulos kertoisi tekijöiden ylittäneen odotukset, ja ylijäämä jaettaisiin osinkona kunnalle, omistajalle, joka voisi sillä tulolla kompensoida muita kuluja. Tai tulos jätettäisiin yritykseen odottamaan seuraavia suuria investointeja. Velkaantumiseen ei enää ole varaa. Sitä siunausta ei ole eikä tule - joillekin asetettua  pakko-osinkoa lukuun ottamatta.
Kun selkeää tulostavoitetta ei ole, kaikkia muita tavoitteita on aina helppo arvostella. Jos tuotantokustannukset  ja yksikkökulut aina vain nousevat, syntyy tyytymättömyyttä sekä johtoa että työntekijöitä kohtaan. Pian jokainen on vakuuttunut, että " kyllä siellä olisi kirveelle töitä". Kukaan vain ei tiedä miten.
Kunnissa ollaan tyytyväisiä, jos jonkin palvelun yksikkökustannus on samalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Sellainen vertailu pitää heittää romukoppaan, sillä koko valtakunta tekee kuntaremonttia sen vuoksi, että keskimääräiset kustannukset ovat aivan liian korkeat.
Kunnissa olisi ideoita ja luovuuttaa tehdä asioita toisin. Se on kuitenkin usein mahdoton tehtävä, sillä vastaan haraavat alaiset ja esimiehet. Jos ne vielä lähtisivät mukaan, kaatuvat ideat viimeistään kaupunginhallituksessa valtuustossa nyt puhumattakaan. Valitettavasti.

Kokouspalkkiot ja synnytysavustukset

Rannikkoseudun yleisönosastossa on pitkästä aikaa keskusteltu ansiokkaasti kunnallispolitiikasta. Tiistaina 22.10. Kristiina Sunell pohti päättäjien valinnanvaikeuksia kahden sattumalta samaan mielipideosastoon sattuneen kirjoituksen pohjalta - kokouspalkkion korotus kontra synnytysavustusten leikkaukset.Laajennan aihetta koko Naantalin kaupungin  taloutta koskeviin ongelmiin. Toivon, että esimerkeistäni nähdään, että kokouspalkkion  sijasta pitää vähentää ja pienentää  lautakuntia todellisten kustannussäästöjen löytämiseksi, toiminnan virtaviivaistamiseksi ja tehokkuuden aikaansaamiseksi myös päätöksenteossa. Naantali ei ole niin suuri kaupunki, että meillä pitää olla niin monta kokkia yhteisen sopan keitossa. Toivon myös, että esimerkkini havainnollistaa, miten kaupungissa on tartuttava härkää sarvista ja leikattava myös henkilöstökuluista, jotta edes lailla turvattujen palveluiden määrä ja laatu säilyy hyvänä ja synnysavustuksen kaltaisista menoista ei ensiksi tarvitsisi leikata.
  Naantalin henkilöstömenot ovat tänä vuonna n. 54 miljoonaa euroa. Maltillisena pidetty yleinen palkkaratkaisu oli kuluneella viikolla vielä  sinettiä vailla, mutta selaisenakin se nostaa henkilöstömenoja merkittävästi. 2 prosentin palkankorotus toisi yli miljoonan euron lisäkustannukset. Viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana henkilöstömenot ovat nousseet paljon enemmän, 4-5  prosenttia vuodessa. 

50 miljoonaa euroa kuluu myös  ostopalveluihin. Sekin on käytännössä henkilöstömenoa - palvelua, jonka  hinta seuraa yleistä palkkakehitystä. Sairaanhoitopiirin osuus siitä on 21 miljoonaa euroa. Myös kaupungin velkamäärä on tuo 50 miljoonaa euroa.  Korot ovat poikkeuksellisen alhaalla, mutta  yhden prosenttiyksikön nousu lisäisi korkomenoja 0,5 miljoonan euron verran vuodessa. 
Edellä kuvatusta seuraa, ettei yksin verotuksen keinoin taloutta enää hallita. Kunnallisveron korotus yhdellä prosenttiyksiköllä  lisää verotuloa vain n. 2,7 miljoonaa euroa – joka kerta ei sitäkään. Naantalissa on paine korottaa veroprosenttia joka vuosi  yksin palkankorotusten takia.   Tuloja ei voida rajattomasti kasvattaa. Jo useana vuonna tasapaino on nojannut satunnaisiin tuottoihin, jotka eivät ole toteutuneet.  Se jos mikä aiheuttaa huolta ja epävarmuutta niin kaupungin työntekijöiden ja kaupunkilaisten mielessä.  

Kuluva vuosi on Naantalin taloudessa menossa kuitenkin  tavoitteeseen tarkemmin kuin pitkään aikaan. Myös ensi vuoden talousarvio on kurottavissa  tasapainoon. Ne antavat hyvä tilaisuuden tehdä rakenteellisia ratkaisuja  ilman paniikkia ja ilman naapurien kaltaisia äkkinäisiä lomautuksia tai muita työilmapiiriä heikentäviä ratkaisuja. Tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä. 

Naantalissa valmistellaan palvelustrategian jatkoksi uutta  tavoiteorganisaatiota. En tunne miten tarkasti sen tavoitteet on etukäteen asetettu kullekin hallintokunnalle, mutta selvää on, että  hallintokuntien johtajilta odotetaan - ei vain olemassa olevan todentamista vaan - sellaista selkeää ehdotusta ja näkemystä, joka myös tasapainottaa taloutta. Käytännössä se tarkoittaa mm. suunnitelmaa, miten eläköityvien tai muuten vapautuvien virkojen tehtävät voidaan jakaa niin, että virat voidaan jättää täyttämättä. Kaikkia avoimeksi tulevia virkoja ei kuitenkaan voida lakkauttaa, joten muutakin on henkilöstökuluille tehtävä.  Nykyinen käytäntö, että vapautuvan viran täyttöä ryhdytään suunnittelemaan vasta sitten, kun se jo vapaana tai jokaisen sijaisuuden tarpeellisuutta pohditaan tapaus tapaukselta, hämärtää metsän puilta, pysäyttää toiminnan ja laskee motivaatiota.

 Tavoite pitäisi olla selvä. Jos palkkamenot kasvavat vuosilisien ja yleisen sopimuksen johdosta 2 prosenttia vuodessa, henkilöstömenoista pitää leikata saman verran. Kaksi prosenttia henkilöstökuluissa on miljoona euroa. Palkaksi muutettuna se vastaa reilun 30 henkilön vuosiansiota. Se on 2,7 prosentin vähennystavoite vuodessa nykyisestä henkilövahvuudesta.Tätä pitää jatkaa niin kauan, että menojen vuotuinen kasvu saadaan pysyvästi pienemmäksi kuin verotulojen kasvu. Silloin satunnaiset tuotot voidaan ohjata velan lyhentämiseen ja investointeihin. Ilman investointeja kaupungin kehitys pysähtyy ja pian täytämme vain Turun asuntolähiön tunnusmerkit. Hallintokunnat ovat  karsineet kulujaan  eräitä toimintoja lakkauttamalla.  Yksi oleellinen ja se vaikein asia jätetään  usein ratkaisematta. Jäljelle jääneitä työsuhteita ei pureta, vaan ne siirretään  muihin vähemmän tarpeellisiin tehtäviin tai hallintokunnalta toiselle. Hyvinä aikoina niin on voitukin tehdä.Jatkossa siirtely ei riitä, vaan työsuhde on purettava, jos sovittuja työtehtäviä ei kaupungissa enää ole. Etenkin teknisen viraston on niitä ratkaisuja tehtävä. Sen toimintakentässä hiljenemistä on tapahtunut kaavoituksessa, rakentamisessa, tonttien luovutuksessa ja määrärahojen supistumisen myötä myös katujen, teiden ja kiinteistöjen kunnossapidossa. Siellä on myös vähiten lakisääteisiä tehtäviä. 
Toisaalta Naantalissa vanhusten määrän kasvun takia resursseja pitää siirtää lisää  terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Senkin vuoksi toisaalta on vapautettava taloudellisia resursseja, jotta toisaalla voidaan osaavia käsiä palkata lisää. 
Vanhoja toimintatapoja ja rakenteita on  siis pakko kyseenalaistaa ja löytää uusia ratkaisuja. Se ei ole vain teknisen sektorin  eikä yksin teknisen viraston tehtävä. Ja elleivät ratkaisut liiku koko kaupunkia kattavalla tasolla, saamme lukea lehdistä pian lisää  suhteettomalta näyttäviä, synnysavustusten kaltaisten menojen leikkauksia. Se ei kuitenkaan ole lautakunnan vika.
Talouden tasapainottaminen ei saa olla poliittinen kysymys, sillä minkään puolueen tavoite ei ole pitää kaupungin taloutta epätasapainossa. Tosiasioiden tunnustaminen voi olla vaikeaa, mutta se on sen arvoista. Muuta tietä ei ole.

Juha Haapakoski
Naantalin tarkastuslautakunnan pj
Kokoomus 
Lyhennetty versio asiasta lähetetty Rannikkoseudun Asiasta puhuen palstalle 25.10.2013

Henkilöstömenojen vähentäminen ei ole uhka vaan mahdollisuus

 Talousarvio on valtuuston tärkein työväline ohjata kaupungin kehitystä. Se on ainoa sitova sopimus valtuuston ja  kaupungin muun organisaation välillä.

Nyt edessä oleva talousarviomuutokset ovat paitsi menojen ja tulojen ylityksiä ja alituksia, ne kertovat myös siitä, miten hyvin viime vuoden syksyllä asetetut tavoitteet ovat tähän mennessä toteutuneet.

Kahdeksan kuukauden toiminnan aikana syntyneet muutostarpeet ovat paljolti  teknisiä ja hallintokunnan sisällä tapahtuvia määrärahan käyttötarkoituksen muutoksia.

Muutokset sinällään eivät romuta talousarviossa esitettyä tavoitetta nollatuloksesta tai lievän ylijäämän saavuttamista, mutta työtä sen eteen on tehtävä voimallisesti. Nollatuloksen saavuttaminen ei ole vain rahakysymys. Naantalin kaupungilla on takanaan monen vuoden tappioputki, 18 Me. Kuntalaiset ovat huolissaan palveluiden tulevaisuudesta ja veroprosentin kehityksestä. Kaupungin työntekijät omasta työpaikastaan. Valtioneuvosto arvioi kuntien selviytymismahdollisuuksia paitsi muuttuvien haasteiden myös – ja ennen kaikkea kunnan omien talouslukujen perusteella.

Talousarviossa pysyminen ei siis ole vain rahakysymys vaan se on uskottavuuskysymys. Sillä mitataan meidän siis valtuuston, virkamiesjohdon ja koko kaupungin kykyä arvioida ja hallita nykyistä ja tulevaa kehitystä.

Käsillä olevissa muutosesityksissä omasta mielestäni on positiivista se, että eräissä hallintokunnissa tiedossa oleviin muutoksiin on reagoitu ja niihin on ryhdytty jopa hieman etupainotteisesti. Syntyvyys ja miinusmerkkinen väestökasvu pienentävät neuvolan, päiväkotien ja alaluokkien oppilasmääriä. Siihen on reagoitu ja se näkyy näissä luvuissa ja varmasti myös ensi vuoden talousarviossa. Resurssien hallittu alasajo on vaativa tehtävä. Sitä pitää tukea ja siitä pitää jakaa  tunnustusta.

Silti kokonaisuudesta tihkuu kovin niukasti tietoja.  Siitä, miten hallintokunnissa varaudutaan talouden tiukkenemiseen ja henkilöstömenojen kasvun hillitsemiseen. Tämän aamun uutinenhan valtakunnassa oli se, miten kunnissa lomautetaan henkilökuntaa urakalla.

Naantalin vs.kaupunginjohtaja Martti Sipponen on sanonut henkilökunnalle lähettämässään kirjeessä, ettei Naantalissa tehdä henkilökunnan lomautuksia tai irtisanomisia. Lupaus on aivan oikea, mutta se on ehdollinen.

Yli 50 miljoonan euron vuotuinen palkkaerä kasvaa maltillisenkin sopimuksen aikana 0,5 - 1 miljoonaa euroa vuodessa. Helposti lähes puolen veroprosenttiyksikön tuoton verran.

  Hallintokuntien on tehtävä voimallisesti töitä organisaationsa keventämiseksi.  On luotava valmiudet tehtävien ja toimenkuvien muuttamiseksi ja yhdistämiseksi niin, että merkittävä osa etenkin väliportaan viroista ja toimista voidaan jättää täyttämättä kun ne syystä tai toisesta vapautuvat. Tämä ei ole  uhka vaan mahdollisuus. 

Tehtävien aktiivinen uudelleenjärjestely antaa nykyisille työntekijöille tilaisuuden edetä urallaan ja ottaa uusia haasteita vastaan talon sisällä. Se on se vaihtoehtoinen tie lomautuksille ja irtisanomisille.

Talousarviomuutoksissa näkyy myös se epävarmuustekijä, mistä tarkastuslautakunta viime raportissaan jo huomautti. Talousarvioon on sisällytetty omaisuuden myyntituloja, kaavoitus- ja maankäyttösopimuksista kertyviä tuottoja liian optimistisesti. Nyt talousarviosta ehdotetaan poistettavaksi Humalistoa koskevia tuloja että menoja tältä vuodelta sekä uuden lupaavan energiayhteistyön tuottoja kaukolämmön tulosalueelta.

Humaliston osalta tuottojen tuloutumisen ajankohdan epävarmuus on ratkennut kun kaavan valituskierros on päättynyt. Ensi vuoden budjetissa ne sitten viimeistään ovat.

Myös satamatulojen ja yhteisöverotuottojen arvioiminen on jatkossa yhä haastavampaa.

Tässä maassa ei ole yhtään konsernia tai merkittävää yritystä, jonka hallitus ei kokoontuisi kuukausittain käsittelemään yhtiön taloudellista tilannetta.

Naantalissa tarkastuslautakunnan tekemistä havainnoista huolimatta hallitus ei käsittele eikä merkitse tiedokseen verkkosivuille ilmestyviä verotilityksiä ja hallintokuntien tekemiä talousraportteja kuukausittain. Mitä varten ne raportit sitten tehdään? 

Elokuussa hallituksen käsittelyssä ollut puolivuotisraportti oli eräiltä osin niin puutteellinen, ettei se edes lisäselvitysten jälkeen antanut kunnon kuvaa kesäkuun lopun tilanteesta. 

Yksi  epätarkkuuksista koski nyt käsittelyssä olevaa keskusvaraston palkkamäärärahojen käyttöä. Sekä selitys että ylitystarve ovat muuttuneet elokuun jälkeen.Ylitystä perustellaan sattuneella talousarvion virheellä. Kolmelle  työntekijälle varattu määräraha oli merkitty liian pieneksi.

 Talousarvion mukaan keskusvaraston vahvuus on kuitenkin neljä henkilötyövuotta tänä vuonna. 

Vs.kaupunginjohtaja lisäksi toteaa, että keskusvarastoon olisi palkattu lisää henkilökuntaa talousarvion hyväksymisen jälkeen.

Naantalissa hallintokunnille on tämä vuosi viestitetty, miten tärkeää on vähentää sijaisten ja määräaikaisten työntekijöiden käyttöä. Tulokset näkyvät. Henkilöstömenojen kasvu on jäämässä selvästi aiempia vuosia pienemmäksi. Hyvässä tapauksessa jopa viime vuotta pienemmäksi. Sitä kehitystä ei saa vaarantaa sillä, että joissain toisaalla työsuhteita perustetaan ilman määrärahoja tai lisämääräraha-anomuksissa viivytellään tarpeettomasti.

Hallituksen on syytä miettiä ohjeistuksen tarkentamista ja  onko nykyistä määräaikaisten työntekijöiden nimityskäytäntöä tarvetta rajata joiltakin osin.

En tee varsinaista muutosehdotusta käsittelyssä olevaan asiaan, vaan toivon, että hallitus tarttuu tarkastuslautakunnan aiemmin tekemiin ehdotuksiin taloustilanteen tarkemmasta seurannasta,  valvoo talous- ja tilanneraporttien täsmällisyyttä ja  harkitsee puolivuotisraportin sijasta välitilinpäätöskäytäntöön siirtymistä heti kun se tietojärjestelmien puolesta on mahdollista. Silloin puolivuotisraportti ei olisi enää arvio tai ennuste, vaan vankka pohja reivata kurssia niin, että aiemmin asetettu maali on  varmasti saavutettavissa.

Tämän vuoden tavoite on käden ulottuvilla. Siihen on kuitenkin yhä pitkä matka. Neljä raportoimatonta kuukautta.

Puheeni Naantalin valtuustossa 14.10. talousarviomuutoksista.

Raision kivinen tie

Raision kaupungin taistelu kasvavia kuluja vastaan näyttää sivusta epätoivoiselta. Turun Sanomissa (11.10.) kerrotaan miten kaupunki suunnittelee luopuvansa valtion avustuksista pystyäkseen suurentamaan ryhmäkokoja ja lomauttamaan loputkin opettajista.
Ratkaisua kuin ratkaisua on tietysti helppo arvostella. Sen kuitenkin tietää, ettei Raision tie ole helppo. Naantali käyttää vuositasolla 4 miljoonaa euroa suhteessa enemmän rahaa opetukseen mitä Raisiossa. Naantalissakaan ei rahalla mässäillä, joten Raisio yrittää kaluta tyhjästä kannusta vielä enemmän.

Kuntatalouden kuntoon saattamisessa on kysymys paljosta muustakin kuin rahasta. Kysymys on virkamisten rohkeudesta ja ammattitaidosta sekä päättäjien määrätietoisuudesta. Jos johtavilla virkamiehillä ei ole kykyä nähdä koko kunnan talouden realiteetteja vaan vain oman sektorinsa välttämättömyys ja ylivertaisuus muihin hallintokuntiin nähden, luottamusmiesten työ on toivotonta.

Jos pahaksi onneksi vielä luottamusmiestenkin mieli horjuu - niin kuin se joka kunnassa tekee, on kaaosteorian toteutuminen lähellä.

Turun ja Raision ongelma on jokseenkin samanlainen. Hallintokunnat ovat ottaneet itselleen ylivertaisen aseman, johon sen enempää kaupungin virkamies- tai luottamusmiesjohto ei pääse kiinni. Ongelma on tuttu yrityksissäkin. Sosiaali- ja terveysvirastoa ei voida johtaa viraston ulkopuolelta. Opetustoimen arjen ratkaisuja yksikään kaupunginjohtaja ei osaa tehdä kaupunginhallituksesta puhumattakaan. Voidaan vaihtaa mielipiteitä, voidaan yrittää asettaa reunaehtoja, mutta jos viraston päällikkö ei niitä omaksu, juuri mitään ei ole tehtävissä.
Sairaanhoitopiiri on yksi iso hallintokunta maakunnassa. Sekin rakentaa ensi vuoden budjettinsa kasvavan tuloennusteen varaan, vaikka sen suurin ongelma on, että kuntien tarve sen palveluille laskee koko ajan.

Kunnissa jyllää lisäksi vahva ay-liike, mikä sisänsä on hyvä asia. Mutta jos viraston päällikköä vievät työntekijät kuin pässiä  narusta, on ylimmällä johdolla tai luottamusmiesjohdolla vielä vähemmän eväitä muuttaa suuntaa. Virastosta itsestään ei muutosehdotuksia ole odotettavissa.

Raision kaltaisten kuntien kannattaisi hakea kriisiapua. Ei taloutensa paikkaamiseen vaan johdon avuksi ja tueksi. Kunta tarvitsee uskottavaa johtoa, uskottavaa näkemystä ja viitoitusta vaikeuksista ulos. Nyt sitä ei ole näköpiirissä. Nopeat rajut liikkeet hetken lomautuksilla vain sekottavat pakkaa, luovat epäluottamusta ja laskevat motivaatiota kun pitäisi toimia juuri päin vastoin.

Turun seudun kuntien yhteinen kuntaliitosselvitys ei tuo ratkaisua Raision ongelmiin, mutta ulkopuolisen uskotun miehen tai naisen kaupunki tarvitsee. On ajan ja rahan haaskausta yrittää repiä kustannussäästöjä pieninä palasina ensi vuoden talousarviosta, jos ei ole kokonaisnäkemystä mihin se johtaa. Kaupungille on ensiksi luotava visio siitä, millaisen palveluvarustuksen se kestää nykyisellä hitaasti kasvavalla tulotasolla. Yhteisöveron kaltaiset vaihtelut pitää eliminoida ottamalla laskelmissa vain osa yhteistöverotuotosta kantavaksi osaksi. Sillä ei muutenkaan ole ratkaisevaa osuutta. Kiinteistövero tuottaa kunnissa yleensä jo enemmän kuin yhteistövero.
Yhtenä vertailupohjana ovat palvelun kustannukset yksikköä kohti. Ei riitä, että kustannus on valtakunnan keskitasoa, sillä keskiarvo on maassa liian korkea. Pitää siis päästä sen alle.

Kun talouspohja tiedetään, on hallintokunnat pantava tosi asioiden eteen. Kun Naantalissa väen vähennystarve arviolta 100- 150 henkilötyövuotta tällä vaalikaudella, Raisiossa määrä on todennäköisesti hieman suurempi.  Olkoon henkilökunnan supistamistarve mikä tahansa, se on tehtävä hallitusti. Parhaiten se toteutuu riittävän pitkällä aikajänteellä, 2-3 vuoden kuluessa. Silloin kuntalaiset eivät joudu sijaiskärsijäksi palvelujen sakatessa, vaan palvelut pystytään tuottamaan uuden ohjelman mukaisesti taloudellisesti tehokkaammin.

Kuntien onneksi sen henkilökunnan keski-ikä on kiivennyt ylöspäin viime vuosina. Se tarkoittaa, että luonnollinen poistuma - siis eläköityminen ja toisiin tehtäviin hakeutuminen - antaa kunnalle oivan tilaisuuden sopeuttaa toimintojaan. Nyt se on systemaattisesti jäänyt tekemättä. Naantalissa on palkattu 220 uutta työntekijää kuntaliitoksen jälkeen, vaikka kaikille on ollut selvää, että liitoksen hyödyt löytyvät vain, jos organisaatiot sopeutetaan oikein. On valittu helpoin tie. On toimittu niin kuin ennenkin.

Minusta Raision pitää saada uskottava ohjelma taloutensa kuntoon saattamisessa. Sen jälkeen henkilökunnan kanssa tehdään sopimus, miten ohjelman kanssa eletään. Kunta voi rahoittaa pari kolme vuotta käyttötalouttaan vaikka velkarahalla, jos on varmuus siitä, että ohjelman lopussa maata on tukevasti jalkojen alla.

Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Tosin kunnissa ei oikeastaan ole vielä mitään tehty. Konsteja kyllä on, kunhan niihin vain on rohkeutta tarttua.

10 kuukautta valtuutettuna

Kuluvan kuun lopussa oma valtutuutetun urani on kymmenen kuukauden mittainen. Kulunut aika on mennyt siivillä.  Uusia asioita on edelleen paljon, vaikka pitkän lehtimiesuran aikana tulinkin seuranneeksi Naantalin asioita varsin tiiviisti.
Viime valtuustokausi jätti jälkeensä 18 miljoonan euron tappiot. Se yksin riittää vakuuttamaan, että asioita on alettava tehdä Naantalissa toisin. Kuluvan vuoden talous onkin yltämässä tavoitteeseen eli tulos on yltämässä nollaksi tai jopa hieman ylijäämäiseksi. Kaupungin velkaantuminen on pysähtymässä ja kääntymässä laskuun.
Talousarvion pitäminen johtuu lähinnä kahdesta syystä. Aivan varmaa maaliin pääsy ei vielä ole, sillä sataman ja kaavoitussopimusten tuotot eivät ehkä toteudu. Satama ei vamasti yllä tavoitteseen. Huomaliston valituruletin päättyminen voi tuottaa arvoidut tuotot jo kuluvan vuoden puolella.
Syyt sangen hyvään kehitykseen ovat siis muualla. Yksi merkittävä syy on se, että verotulot kasvavat ennakoitua enemmän. Joulukuulle ajoittuva verotuloutus tammikuun sijaan nostaa verokertymää 0,7 miljoonaa euroa.
Varsinainen tulos on kuitenkin tehty niissä hallintokunnissa, jotka ovat rutistaneet menonsa talousarvioon ja  allekin.
Naantalin valtuusto hyväksyi viime kokouksessa uuden palvelustrategian tai ainakin osia siitä. Tavoitteiden työstäminen on alkanut lautakunnissa. Suurin "palvelustrategia" koskee kuitenkin kaupungin koko henkilökuntaa. Henkilöstömenot on saatava lasku-uralle.
Tästä osasta olen hieman huolissani. Viime kuntaliitoksesta asti on ollut selvää, että kaupungin henkilöstöorganisaatioon tuli lisää väkeä, joiden toimenkuva on enemmän tai vähemmän epämääräinen. Neljän vuoden aikana organisaatioita ei ole kaikilta osin trimmattu, vaan uutta väkeä on palkattu vapautuneisiin virkoihin ja toimiin.
Vs.kaupunginjohtaja on sanonut moneen kertaan ääneen, ettei Naantalissa turvauduta henkilöstön lomautuksiin ja irtisanomisiin vuoden 2014 aikanakaan. Lupaus on hyvä, mutta se on selvästi ehdollinen. Jotta niiltä vältytään, hallintokuntien on itse aktiivisesti tehtävä suunnitelmia vapautuvien virkojen hoitamisesta. Jos siihen ei tosissaan paneuduta, ollaan Raision kaltaisella tiellä.
Naantalissa valtuustotyön erikoisuuksiin kuuluu se, että kokouksissa ei paljon keskustella. Se erikoinen tapa. Sillä on omat hyvät ja huonot puolensa. Kun kuvaan lisätään se, että johtavat virkamiehet eivät aina ole edes läsnä kokouksessa saati, että käyttäisivät puheenvuoroja valtuuson kokouksissa, on vaikea mieltää, miten ylimpien virkamiesten ja valtuutettujen tiet kohtaavat - muista kaupungin työntekijöistä puhumattakaan.
Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana itselläni on siihen hyvä mahdollisuus, kun lautakunta kutsuu viranhaltijoita kokouksiinsa esittäytymään ja kertomaan työhönsä liittymistä ajankohtaisista asioista ja ongelmistakin.
Luottamusmiesten ja viranhaltijoiden keskinäistä vuorovaikutusta olisi syytä lisätä, jotta myönteinen henki ja yhteisen tekemisen tahto voisi lisääntyä. Ilman niitä ei tästä suhdanteesta mennä yli kompuroimatta.
Sitten pari sanaa Turun seudun kuntarakenneselvityksestä. Minusta yhteinen selvitys ei riitä, sillä se selvitys ei viitoita sitä tietä, mitä Naantali haluaa kulkea. Naantalin on itse selvitettävä, miten se aikoo täyttää valtioneuvoston asettaman minimivaatimuksen asukasluvun osalta. Kaupungilla ei ole sanavaltaa omissa asioissa, jos minimiehdot eivät täyty ja ellei niitä yritetäkään täyttää.
Sipponen lausui, ettei Maskua kosita toista kertaa. Ei tarvitsekaan kysyä, sillä Masku kysyi itse ensimmäisellä kerralla. Jos Masku ei selvityskumppaniksi kelpaa, sitten on etsittävä muita. Niitä kyllä löytyy useita Maskun ja Uudenkaupungin väliltä.

Yksi vaihtoehto on liian vähän

Naantali on lähdössä mukaan yhdessä Turun seudun kuntien kanssa kuntaliitosselvitykseen. Valtionevoston asettama takaraja ilmoitukselle osallistumisesta lähestyy. Yhteisymmärräys koskee vain sitä, että on parempi sopia itse selvitykseen osallistumisesta kuin odottaa, että valtioneuvosto sen tekee.
Kaikille muille taktiikka on pelkästään ajan haaskausta paitsi Turulle. Turku uskoo ja laskee näin pääsevänsä ison askeleen eteenpäin Turun seudun kuntarakennemuutoksessa.

Olen itse ollut samalla kannalla. Olisi pään iskemistä seunään, jos itse ei selvitykseen osallistuttaisi kun kerran siitä on selvät ohjeet.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että pelkkä Turun seudun yhteinen kuntaselvitys ei riitä. Kun virallisena tavoitteena on yhden kunnan muodostaminen työssäkäyntialueelle, pelkkä selvitystuloksen kiistäminen tai vastaanhangottelu ei ole tae lopputuloksesta. Varsinkin kun parhaillaan sorvataan pykälään pakkoliitoksesta siinä tapauksessa, että jonkinlainen kansanäänestys asettuisi selvitystyön tuloksen kannalle. Vaikka ajatus tuntuu kovin kaukaiselta ja tässä kohtaa vielä perustuslain vastaiseltakin, ei ole syytä jäädä odottamaan tulevaa kehitystä.

Minusta Naantalin pitäisi käynnistää kaikessa hiljaisuudessa liitostunnustelut varmuuden vuoksi esimerkiksi Maskun kunnan kanssa. Masku oli aikoinaan alullepanijana Rymättylän, Merimaskun ja Velkuan yhdistämiselle Naantaliin, mutta Maskun valtuusto hylkäsi ajatuksen Maskun yhdistämisestä.

Kunnat, jotka eivät täytä valtioneuvoston asettamaan minimiehtoa eli 20.000 asukkaan rajaa, ovat enemmän tai vähemmän heikoilla kunnan tulevaisuutta ratkaistaessa. Minusta ainakin asukasmäärän raja pitäisi saada täyttymään tavalla tai toisella. Voi olla, että sen tavoitteleminenkin riittää silloin, jos joudutaan perustelemaan miksi liitos Turun kanssa ei tunnu tai ole järkevä, taloudellinen tai koknaisedun mukainen.

Se on selvää, ettei Naantali sen enempää kuin Maskukaan ole ajatuksesta innostunut, mutta jos kädessä on vain huonoja vaihtoehtoja, on niistä valittava paras. Tällä hetkellä aluillaan oleva liitosselvitys Turun kanssa johtaa vain yhteen päämäärään ja se on kaikista huonoin vaihtoehto. Silloin lisäksi ainoa.

Miksi 100 prosenttia?

Nykyinen taantuma  kurittaa erityisesti julkista sektoria. Miksi se iskee kuntien ja valtion talouteen juuri nyt?
Ensiksi kuntien palveluksessa ei ole koskaan ollut niin paljon väkeä kuin nyt. Toisaalta kunnat eivät ole koskaan olleet niin velkaantuneita kuin nyt. Kolmanneksi kuntien ikärakenne ei ole ollut koskaan niin iäkästä kuin nyt.
Maan sosiaali- ja terveydenhuolto on kansainvälisesti huippu luokkaa. Myös koulutusjärjestelmä niittää mainetta  maailmalla. Maan palvelut ovat paremmat ja kattavammat kuin muissa länsimaissa ja paremmat kuin koskaan ennen Suomessa.

Edellisen kuvauksen perusteella voisi olettaa, että ainoa mitä voidaan tehdä, on heikentää palvelun tarjontaa ja sen laatua. Näin varmasti monessa paikassa on jo tehtykin, mutta niin ei tarvitsisi olla.
Talousajattelu julkisella sektorilla on lähinnä kamreerien ja talousjohtajien murhe. Lääkärit, sosiaalijohtajat ja sivistystoimenjohtajat ovat keskittyneet palvelujen tuottamiseen eikä laskemaan talouden tunnuslukuja. Poliittiset päättäjät on valittu kehittämään ja toteuttamaan kansalaisten ajamia asioita. Talouden tehokkuus ei ole suurelle enemmistölle se keskeisin tavoite.
Kun kuntataloudessa joudutaan oikeasti tekemään uusia ja ennen kokemattomia ratkaisuja kustannustehokkuuden nimissä, on suuri vaara, että vallitsevaksi keinoksi otetaan palvelujen vähentäminen kun tavoite on vain kustannusten vähentäminen. Jos kustannuksia ei ole pidetty etusijalla palveluja perustettaessa, ei niitä ehkä osata leikatakaan kuin vain palveluja heikentämällä.

Yrityksissä joudutaan kaiken aikaa sopeutumaan kysynnän ja tarjonnan muutoksiin. Tuottavuuden parantamisessa ei ensimmäisenä tule mieleen heikentää tuotteen laatua, sillä laatu on tärkeä menestyksen edellytys. Silti tuotantokustannuksia voidaan  alentaa laadusta tinkimättä. Niitä keinoja pitää nyt etsiä ja löytää myös julkisella sektorilla.
Yleensä kuntien velkamäärä ei ole vielä suuri ongelma, mutta jatkuva velkaantuminen on.
 Investoinnit voidaan pudottaa muutamaksi vuodeksi minimiin, jolloin aika hoitaa asiaa itsestään. Lamaan syöksyneen USA:n ja Euroopan ongelmat ovat kymmenen vuoden kuluttua merkittävästi lientyneen yksinkertaisesti siitä syystä, että sekä  yritykset että valtiot maksavat lainojaan koko ajan pois.
Kuntien henkilöstömenot ovat kasvaneet ylitse kunnan sietorajan. Kuten Naantalissakin yli 50 miljoonan euron henkilöstökulut ovat niin suuret, että jo pelkät normaalit 3 prosentin palkankorotukset edellyttävät veroprosentin nostoa puolella prosenttiyksiköllä. On selvää, etteivät kuntalaisetkaan sellaista kestä. Onneksi meneillään oleva palkkakierros on esimerkkiä maltillisempi.

Itse olen aina ihmetellyt, miksi kunnat rakentavat palvelunsa 100 prosenttisesti itse. Siis kunta kuin kunta haluaa tarjota kaikki koulutus, terveys- ja hoitopalvelut yksin ja kattavasti.
Yrityksissä tuotannon nostaminen 100 prosenttiin on aina poikkeustilanne. Sellainen kestää joko hetken tai yrityksellä on laajennusinvestoinnit jo työn alla.
Yrityksissä kysyntä ja tarjonta vaihtelee kuukausittain huomattavasti. 100 prosentin tuotantovalmiuden ylläpito olisi tappiollista vuoden hiljaisina kuukausina. Edullista on pitää yllä 60-70 tuotantoastetta vakituisesti ja ostaa lisäkapasiteetti kilpailijoilta tai tilapäisjärjestelyin. Siihen kunnissakin pitäisi pyrkiä yhä enemmän.


Ostopalvelut on kuitenkin yhä suuri periaatekysymys, jonka yli ei päästä puolin eikä toisin. Mutta jos lähtökohdaksi otettaisiin se, että niin koulutuksesta, terveydenhuollosta kuin sosiaaliturvastakin ollaan aina valmiit maksamaan sen, mitä se maksaa, mutta ei yhtään ylimääräistä, voisi ongelmaa olla helpompi lähestyä pyöreän pöydän joka puolelta. Toki vähän joka kunnassa jo on turavauduttu ostopalveluihin, mutta  harvassa kunnassa oma tuotantotaso on ennalta määritelty. Jos olisi, olisi myös ostopalvelujen kustannusten määrä ennalta rajattu.

Jotta ostopalvelujen järkevyyttä voitaisiin arvioida, pitäisi kunnan omien palvelujen yksikköhinta olla tarkoin laskettu ja kattavasti määritelty. Ostopalvelujen perään ei pidä haikailla, jos niiden tuottaminen itse on edullisempaa - ja päinvastoin. Kunnan tuottaman palvelun hinnassa on niin monta liikkuvaa tekijää, että se jätetään mieluimmin tekemättä. Ilman sitä vertailua on kuitenkin mahdoton tehdä.


Julkisen talouden perusongelma ei mielestäni  kuitenkaan ole  korkean laadun tuoma korkea kustannus, vaan jäykän ja joustamattoman organisaation tuoma ylimääräinen kustannus. Hyvästä laadusta kannattaa maksaa, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Henkilökunnan eläköitymisvauhti supistaa julkista sektoria itsestään, jos virkoja ei täytetä automaattisesti uudelleen. Hallintokunnissa pitää  oivaltaa, ettei virkojen jäädyttäminen ole uhka vaan mahdollisuus. Aivan ongelmatonta se ei kuitenkaan ole.
 Osa viran tehtävistä voidaan joutua  jakamaan jäljelle jäävien kesken. Jos vapaaehtoista tietä ei osata hyödyntää, tilalle tulevat kipeämmät konstit. Muutoksen välttämättömyyttä ei kukaan voi kiistää.

Lakisääteisten palveluiden uudelleenjärjestelyssä kannattaa edetä harkiten ja ammattilaisten johdolla. Luottamushenkilöt voivat ilmentää tahtotilaa, mutta harvoin ammattilaisten yli nousevaa tietoa ja ammattitaitoa.
Muiden kuin lakisääteisten tehtävien kohdalla pitäisi etenkin virastojen päälliköiden kulkea uudistusten kärkijoukossa. Sieltä pitäisi nyt kummuta enemmän uudistusehdotuksia kuin hallitukset ja valtuutetut pystyvät ottamaan vastaan.
Valitettavasti ongelma on usein päinvastainen.

"Tragedioiden" suma

Naantalin valtuustolla on pian edessään todellinen strategioiden (tragedia) suma. Palvelustragedia ottaa ensi askeleita toteutuksen tielle syyskuun valtuuston kokouksessa ja kokouksen jälkeen valtuusto aloittaa keskustelun uudistettavasta Naantalin strategiasta. Lausunnolla on myös Naantalin elinkeinopoliittinen ohjelma. Palvelustrategiaa seuraa henkilöstöstrategia. Eivätkä ohjelmat siihen vielä lopu.

Osa-aikaeläkkeelle aikovalla atk-päälliköllä ollut kiirettä.

Tässä kohtaa minun on tunnustettava, että kärsin toimittajan "ammattitaudista". En jaksa innostua  ohjelmista - etenkään julkisen sektorin, jos niissä ei heti ensi lauseissa  ole selvästi paljastettu, mitä uutta ohjelma tuo tai mitä oleellista muutosta sillä tavoitellaan. Jos näitä ei ole osattu alkuun laittaa oletan, että loppukin on enemmän tai vähemmän olemassa olevien asioiden todentamista ja  ohjelma on tehty vain itse ohjelman takia.

Palvelustrategia oli aloitettu jo ennen omaa luottamusmieuraani, joten en ole ollut kaikissa alkukeskusteluissa mukana.  Ehkä sen vuoksi ohjelma ei ole avautunut  minulle täysin. Toisaalta lopputuloksen pitäisi antaa avoin ja selkeä kuva siitä, mikä kaupungin palvelujen tarjonnassa muuttuu ohjelman avulla riippumatta lukijan perehtyneisyydestä päätöksentekoon. Tekisi mieli  kysyä eri tahoilta, miten hyvin niiden mielestä strategia vastaa heidän kysymyksiinsä tavoitteista ja aikatauluista.  Kuinka tärkeänä työkaluna  johtavat virkamiehet, työntekijät, yrittäjät ja luottamusmiehet ohjelmaa pitävät? Yrittäjien kannalla on erityisesti merkitystä, sillä yksityistäminen onnistuu vain, jos vastaavan alan yrityksiä on tai on syntymässä.

Kuntaliiton määritelmän mukaan kunnan palvelustrategia on n. 10 vuoden kattava strateginen linjaus siitä, miten kunta tulevaisuudessa järjestää vastuullaan olevat palvelut. Siinä priorisoidaan palvelut ja määritellään, mitä palveluja tuotetaan omana työnä, mitä yhteistyössä muiden kuntien kanssa, ostamalla ulkoa tai muulla tavoin. Palvelustrategialla tulee tuottaa informaatiota pitkän aikavälin kehittämis- ja investointipäätösten tueksi.

Palvelustrategian tulee pitää myös sisällään omistajapoliittiset linjaukset ja palvelujen päätöksentekojärjestelmä silloin kun omana työnä tuotettu palvelu järjestetään joko kokonaan tai osittain uudella tavalla. Palvelustrategian tulee sisältää esitykset toimenpiteistä, jolla varmistetaan konserniajattelun toteutuminen ja alueellinen yhteistyö.

Palvelustrategia edellyttää yhteisesti hyväksyttyä poliittista näkemystä. Palvelustrategia vastaa kysymyksiin, mitä palveluja tuotetaan ja kuka niitä tuottaa sekä antaa markkinoille selkeän impulssin palveluista, joita kaupunki tulee tulevaisuudessa ostamaan.

Lisäksi kuntaliiton mukaan strategia on valtuuston hyväksymä työväline, missä esitetään konkreettisesti, miten kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut tuotetaan kuntalaisille. Strategia siis  ottaa kantaa yksilöidysti myös palvelujen järjestämistapoihin ja henkilöstömäärän muutoksiin. Naantalin palvelustrategia ei ole Kuntaliiton näkemyksen mukainen - ehkä sen ei tarvitsekaan olla.

Palvelustrategian tulee tuottaa informaatiota paitsi päättäjille ja henkilökunnalle myös yrityksille, jotka mahdolisesti joskus jotain paveluja tarjoavat. Kun suunnitellaan esim. ateriapalveluiden ulkoistamista, strategian täytyy pitää sisällään  oleelliset lähtötiedot, joiden perusteella yritykset pystyvät  laskemaan, millaista palvelua kaupunki odottaa saavansa - siis montako palvelupistettä, ruokailijoiden määrä päivittäin, kaupungin omistuksessa oleva keittiöarsenaali, ja olisiko se palvelun tuottajan vuokrattavissa.

Sama koskee teknisen viraston alaisuudessa olevia kiinteistöjä, toimipisteitä, kalustoa ym. jos sen tuottamia paveluita on tarkoitus joskus yksityistää.

 Naantalin ohjelmavalmistelussa hypätään tavoitteista sopimisen sijasta suoraan toteutuksen tielle, säästöjä tavoitellen. Lisäksi useimmat esitetyistä hankkeista ovat sellaisia, joita hallintokunnan kuuluukin kehittää. Vasta myöhemmin ratkeaa, ovatko palvelut toteutettavissa muuna kuin kaupungin omana työnä.

On tavallaan helpompi laittaa arat asiat lautakunnan valmisteluun kuin päättää suoraan, että tähän suuntaan mennään. Kuitenkin Kuntaliitto laskee, että kunnan pitäisi päättää palvelujen periaatteellisesta yksityistämisestä pitkällä aikavälillä kuin yrittää runnoa ne läpi heti.

Epäilen, että suuri osa hallintokuntien valmisteluun tulevista kehittämishankkeista ei johda käytännön tuloksiin, koska hallintokunta itse joutuu vastaamaan mm. siihen yksityistetäänkö vai ei. Jos strategiassa olisi ratkaistu, että yksityistetään, hallintokunta voisi katsoa katsoa vain miten se eläköitymisten ja virkojen vapautumisen vuoksi ja milloinkokonaisedun kannalta se olisi viisainta toteuttaa.

Esimerkiksi tuore hallituksen esitys kohtihoidon tuen jakamisesta ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta tuo muutoksia Naantaliinkin. Antaako palvelustrategia eväät hallintokunnalle, miten muutoksia lähdetään toteuttamaan vai tehdäänkö siten kuin ennenkin?

Lautakunnat ovat tehneet oman työnsä jo viime vuoden syksyllä. Kaupunginjohtajan sairasloma on toki ollut yksi syy strategian viivästymiselle. Minusta nykyisestä esityksestä maistuu läpi virkamiesten nihkeys koko palvelustrategiaa kohtaan.  Se on huono ennuste koko strategian toteuttamisen kannalta. Toivottavasti olen väärässä.

Kaupunginjohtajan tehtävien hoitaminen on joka tapauksessa syytä ratkaista alku syksystä pysyvästi riippumatta siitä tuleeko Timo Kvist töihin vai ei. Yleishallinnossa on vapautumassa monta virkaa kokonaan tai osittain. Siitä voi rakentaa paketti, jossa kaupunginjohtajan tehtävät on hoidossa pysyvästi.

Eikö vieläkään valoa?

Kuluvan viikon kaksi maakunnallista keskustelunaihetta ovat Turun ja naapurikuntien veroprosentin korotusaikeet ja Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin YT-neuvottelut.

Molemmissa kysymys on kuntatalouden heikosta tilasta ja sen hallitsemattomuudesta.

Sairaanhoitopiirin todelliset ongelmat alkoivat vuosi sitten tähän aikaan. Kohtuulliselta näyttänyt talouden alijäämä repesi marraskuun alkuun mennessä kaksinkertaiseksi – 24 miljoonaan euroon kuntien ostettua edelleen sen palveluita edellisvuosia vähemmän.

Melkein vuosi asian ilmentymisestä tehtiin hallituksessa periaatepäätös yt-menettelyn käynnistymisestä. Tavoitteet ja tapa siirtyivät  yhä eteenpäin.

Viime vuoden marraskuusta asti sairaanhoitopiirissä on tiedetty, että kuluvan vuoden talousarvio tulee olemaan kaukana todellisuudesta. Yllätyssuuri alijäämä tarkoitti mm.  sitä, että talousarviossa palkkamenot on yhtä suuret kuin viime tilinpäätöksessä. Maaliskuun  palkkojen yleiskorotukselle ei  siis ollut varoja eikä varaa talousarviossa.

Alkuvuodesta puhuttiin 11 miljoonan euron menojen leikkaustarpeesta. Se olisi riittänyt tiedossa olevan yllätyksen kattamiseen. Kesälomien jälkeen arvio kuluvan vuoden alijäämästä oli kasvanut 11 miljoonasta 17 miljoonaan euroon. Elokuun aikana summa kasvoi vielä toista miljoonaa euroa.

Ei tarvitse olla kovin kummoinen ennustaja-Erkki kun voi arvata, että onnistuneissakaan yt-neuvotteluissa ei päästä tavoitteisiin. 6 miljoonaa euroa ei oteta pois palkoista enää kuluvan vuoden neljän viimeisen kuukauden aikana.  Ei, vaikka 600 hengelle ei maksettaisi palkkaa elokuun jälkeen enää lainkaan. Jos nykyinen meno jatkuu, on kuluva vuosi miinuksella saman verran kuin viime vuonna. Ja miksi ei jatkuisi, kun kunnat ovat yhä vähentäneet – toivomusten mukaisesti – erikoissairaanhoidon palveluita ja palvelujen tarjonta on ollut yhtä runsasta kuin aiemminkin. Tavoitteet onkin asetettava tuleville vuosille.

Tästä on aasinsilta Raision ja Turun suunnitelmiin nostaa veroprosenttiaan tuntuvasti ensi vuodelle. Suunnitelma ei ole syntynyt sairaanhoitopiirin ongelmista, vaan ne tulevat vielä aiempien omien  ongelmien lisäksi. Sairaanhoitopiirin virkamiehille annettu valtuutus käynnistää osakaskuntien kanssa neuvottelu piirin talousongelmien ratkaisemisesta tarkoittaa vain suurta laskua kunnille.

Kuntalaiset ovat valmiita maksamaan  myös lisää veroja, jos he voivat luottaa siihen, että korotukset ovat aiheellisia. Nuoriso tekee pätkätöitä alipalkattuina ja yrityksissä kymmenet tuhannet työntekijät ovat olleet lomautus- ja irtisanomisuhan alla pitkään.

Miten julkisesta sektorista on tullut oma saarekkeensa, mihin muun yhteiskunnat muutokset ja murrokset eivät kosketa lainkaan. Tosin julkiselle sektorilla on oma määräaikaisten sijaisten joukko, joka on jo 20-30 prosenttia työvoimasta ja on jatkuvan sopeutusuhan alla. Julkisen talouden on taivuttava taloudellisiin realiteetteihin vaikeina aikoina. Se sattuu, mutta se on pakko tehdä.

Naantalissa on kuluvana vuonna onnistuttu vain normaaleilla tehostamistoimilla pitämään menot lähes budjetoidussa. Viime kuntaliitoksen jälkeen on kuitenkin jätetty monia tilaisuuksia käyttämättä. Yli 200 virkaan on valittu uusi haltija, vaikka siinä olisi ollut tilaisuus hallintokunnan virtaviivaistamiseen ja liitosetujen ja –lupausten lunastamiseen. Nyt sijaisuuksista ja  ostopalveluista tinkimällä on laivaa saatu kääntymään mutta ei käänetyksi. Selvää kuitenkin on, että yksin sairaanhoitopiirin ammottava raha-aukko viestii, ettei pelkästään sijaisia vähentämällä kunnan taloutta pidetä tasapainossa.

Yhtään vapautuvaa virkaa tai tehtävää ei pitäisi enää täyttää automaattisesti. Toivottavasti syyskuun palvelustrategia hahmottaa hieman, miten ja missä on virtaviivaistamisen paikka. Itse en usko strategioihin ja suunnitelmiin, jos talossa olevat ammattijohtajat eivät itse ole sitä sisäistäneet jo paljon aikaisemmin.

Julkisen talouden tasapainottamisessa joudutaan myös vähentämään henkilökuntaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pienemmällä porukalla teetettäisiin enemmän töitä. Jos se hoidetaan ammattimaisesti, se tarkoittaa, että vähemmän tärkeät työt jätetään tekemättä ja keskitytään  olennaiseen. Kyllä joka työpaikalla tiedetään, mikä työ ei palvele tarkoitustaan eikä vie asiaa eteenpäin.

Naantalilla ei ole tarvetta naapureitten tavoin rajuihin toimiin nyt ja heti, mutta ilman tasaista menojen hillintää se tie on edessä. Kiinteistöveron korotuskin pitää harkita tarkoin, sillä sen veron maksajat äänestävät jo nyt jaloillaan kun väkiluku laskee.

Vielä vähän Turun taloudesta. Turun kaupungin talous on saatu näyttämään ylijäämäiseltä useana vuonna. Tarkastuslautakunta on antanut siitä huomautuksensa. Tuo tuloskunto on saavutettu tytäryhtiöitä perustamalla, henkilökuntaa sinne siirtämällä, myymällä yhtiöille vanhaa omaisuutta uuden hinnalla, velkaannuttamalla yhtiöitä ja kirjaamalla myyntivoittoja kunnan tilinpäätöksiin.

Tilanne on nyt se, että Turun konserni velka on 1,3 miljardia euroa. 1 prosenttiyksikön korkojen nousu tuo konsernille 13 miljoonan euron vuotuisen lisämenon.

Turun ylijäämä oli viime vuonna + 6 Me ja konsernitilinpäätös – 8 Me.

Yhdysvaltojen massiivinen velkaelvytys on päättymässä ja paine valtioitten velkakirjojen koron nousuun on todellinen.

Minä kyllä viskoisin nyt julkisen veneen kuormaa hieman enemmänkin kuin vain pinnalla pysymiseksi. Vara kun ei koskaan venettä kaada.

________

Kirjoittaja on sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsen ja Naantalin tarkastuslautakunnan puheenjohtaja

Budjetti on sitova asiakirja

Ohessa puheeni Naantalin valtuustossa 10.6. tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen liittyen.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut!

Vanha tarkastuslautakunta on saanut  työnsä valmiiksi ja antanut arvionsa viime vuodesta.

Laamanni Leo Laaksosen johdolla lautakunta on luonut itselleen käytännössä kokonaan uuden toimintakulttuurin viime valtuustokauden aikana. Sille on ominaista järjestelmällinen päätöksenteon valmistelun ja toteutuksen seuranta läpi tilikauden. Perusteellisen työn tuloksena syntyy asiantuntevia havaintoja ja rakentavia parannusehdotuksia hallituksen, valtuuston ja henkilökunnan työ tueksi. Paras kiitos työstä on se, että tehtyihin ehdotuksiin suhtaudutaan vakavasti ja havaitut epäkohdat korjataan, kuten on tapahtunutkin.

Uuden lautakunnan puolesta esitän Leo Laaksoselle ja hänen johtamalleen vanhalle tarkastuslautakunnalle parhaat kiitokset hyvin hoidetusta työstä.  Viitoittamallanne tiellä on hyvä jatkaa.

Haluan kiittää myös kaupungin pitkäaikaista tilintarkastajayhteisöä Oy Audiator Ab:tä  ja erityisesti päävastuullisena  tilitarkastajana toiminutta JHTT, KHT Sari Isakssonia.  Hän on ollut paitsi tunnollinen tehtävässään myös erinomainen tuki lautakunnalle. Yhteistyö tilintarkastusyhteisön ja lautakunnan välillä on ollut poikkeuksellisen hyvää ja saumatonta.

Toivotan sekä Audiator Oy:lle  sekä  Sarille Isakssonille  Onnea ja menestystä uusissa haasteissa ja  tehtävissä.

Kun nyt uusi lautakunta osin uusin voimin ja uuden tilintarkastusyhteisön KPMG Julkishallinnon Palvelut Oy:n  sekä uuden vastuullisten tilintarkastajan Karl Erik Forsbergin kanssa jatkaa tästä eteenpäin, on selvää, että joudumme aloittamaan tietyllä tavalla alusta. Sisäisen ja ulkoisen tarkastuksen yhteensovittaminen ja toteuttaminen  yli 1275 työntekijän ja 130 miljoonan euron vuosibudjetin kaupungissa on haastava tehtävä.

Tarkastuslautakunnan tehtävä on valtuuston asettamien taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden tarkastelu ja arviointi. Siis toteutuvatko valtuuston päätökset ja ovatko ne toteutettu tarkoituksenmukaisella tavalla.

Naantalin kolme viimeistä tilinpäätöstä on yhteensä n. 12 miljoonaa euroa miinuksella. Kuluvan vuoden ennuste näyttää viiden kuukauden jälkeen nollatuloksen sijasta pientä alijäämää. Vuodelle 2014  haasteita on jo enemmän. Nykyinen  talousraami vaatii jo useamman miljoona euron  sopeuttamistarvetta.

Vuoden 2012 alijäämän syveneminen budjetoidusta johtui keskeisesti verotuloennusteen pettämisestä, toteutumatta jääneistä käyttöomaisuuden myyntituotoista ja maankäyttösopimuskorvauksista sekä sataman tulokertymästä.

Hallintokunnat pysyivät valtuuston antamassa menokehyksessä varsin hyvin. Valitettavasti vain siihenkään ei olisi ollut varaa.

Kuluvan vuoden aikana henkilöstömenojen osalta kulukuri on pitänyt edelleen varsin hyvin. Huhtikuun lukujen perusteella palkkamenot on  pystytty pitämään edellisen vuoden tasolla. Jos vuoden lopussa ollaan yhä samassa tilanteessa, tehtäisiin melkoista historiaa. Henkilöstömenoissa ei ole 1990-luvun lamavuosien jälkeen ylletty kertaakaan nolla kasvuun saati, että menot olisivat pienentyneet edellisestä vuodesta.

Kuluvan vuoden ja ensi vuoden verotuloennuste ja epävarman suhdanteen jatkuminen laittavat hallintokunnat tiukille. Toivottavasti kaikki ymmärtävät miten välttämätöntä on sopeuttaa menoja tuloihin eikä päinvastoin. Sitä on tehtävä mieluimmin liikaa ja liian aikaisin kuin naapurin Raision tapaan liian vähän ja liian myöhään.

Naantalin taloudenpito poikkeaa edukseen myös Turkuun nähden siinä, että lakisääteisiä palveluja tuottavat sosiaali- ja terveystoimi että sivistystoimi ovat pysyneet  varsin hyvin budjetissa kun  taas toisessa naapurissa Turussa niiden menovaraus tiedetään liian pieneksi jo talousarviota vahvistettaessa.

Naantalia on tunnettu hyvästä taloudestaan. Sen tilinpäätökset ovat koko 2000 luvun alun olleet  ylijäämäisiä alhaisesta veroprosentista huolimatta.  Myös aikaisempiten vuosien ylijäämät ovat yhä merkittäviä, mutta ne eivät nyt auta kun 8 päivän maksuvalmiuskin on lainarahan varassa.

Hyvä maine ei kuitenkaan syntynyt siksi, että menotalous olisi ollut erityisen tiukkaa vaan siksi, että menojen odottamattomasta kasvusta huolimatta tulot kasvoivat vieläkin enemmän.

Taloudenpidossa on koettiin positiivisia hetkiä kun yleisen palkkatason  nousun mukana myös ansiotulovero tuotti yli odotusten. Yritysten tulosten paraneminen on tuonut yhteisöveroa ja naantalilaiset ovat maksaneet osingoistaan ja optioistaan pääomaveroa enemmän kuin on ennustettu. Tavaraliikenteen kasvun mukana myös satama tehnyt hyvää tulosta.

 Ihmisillä on ollut rahaa rakentaa unelmakoteja Naantalissa. Kalliit tontit ovat menneet kaupaksi ja uusien asuntoalueiden kaavoitus on tuonut tuloja vähintään sen mitä on arvioitu.

 Silloin Naantali toteutti hyvän taloudenpidon tunnusmerkistöä siinä, että se arvioi tulonsa alakanttiin.  Menoja ei arvioitu yläkanttiin, mutta niitä kyllä lisättiin tilikauden aikana kiitettävästi kun tuloennuste antoi siihen mahdollisuuden.

Mikä niistä ajoista on muuttunut? Kaikki on muuttunut. Naantalin talousarvio on levännyt ja lepää yhä sellaisten tulojen varassa, joita kertyy vain hyvien suhdanteiden aikana. Se aika ei ole nyt eikä ole tiedossa milloin se aika palaa.

Kaupunginvaltuuston asettama taloudellinen tavoite tälle vuodelle on yhä se yksi ja sama.  Talouden tasapainon saavuttaminen. Talousarvio on  valtuuston ja hallintokuntien välinen sitova sopimus. Se sitoo myös heitä, jotka ovat asemansa puolesta  tilivelvollisia.  Sopimus niin kauan, kuin jotain muuta on päätetty.

Näinä vaikeina ja haastavina aikoina vuoden päähän ulottuva talousarvio on liian pitkä aika taloudellisten tavoitteiden määrittelyyn.  Tarkastuslautakunta edellyttää tarkempaa talouden tarkastelua ja raportointia kuukausittain hallintokunnissa. Monissa kunnissa tehdään virallinen välitilinpäätös kesäkuun lopussa. Sitä seuraa syyskuun alussa ehdotus taloutta tasapainottavista toimista loppu vuodelle.

 Se korvaa käytännössä lisätalousarviot, joiden sisältö ei todellisuudessa ole valtuuston määräysvallassa.

Ainakaan tilikauden päättymisen jälkeen lisätalousarvioehdotuksia ei pitäisi enää valtuustolle tuoda, sillä tulot ja menot eivät ole enää arvioita ja niistä ei ole apua enää päättyneen tilikauden suunnittelussa.

Hallintokunnilla on edessään joka tapauksessa  uusi aikakausi. Niiden on pystyttävä  - ei vain hillitsemään menojen kasvua kuten tähän asti – vaan myös pienentämään ja leikkaamaan menoja – palvelun laadusta ja määrästä tinkimättä.

Uskon, että valtuuston vahva yhteinen tahto on, että Naantalin talous pidetään tasapainossa. Tässä salissa on jo tänään lausuttu keinoja, millä reunaehdoilla se tehdään. Veroprosenttia ei pidä enää korottaa tällä vaalikaudella. Se on selkeä tavoite ylitse yhden tilikauden. Toinen tavoite on, että kaupungin velkamäärä ei enää kasvateta. Alkuun on siis käytettävä muita keinoja talouden tasapainottamiseksi.

Veronkorotukset ja lisävelanotto pitää säästää keinoina tuleville vuosille.

Vanha tarkastuslautakunta esittää, että hallintokunnat varautuvat ajoissa eläköitymisestä tai muuten vapautuvien virkojen ja toimien tehtävien uudelleen jakamisesta. Paine henkilöstömenoja kohtaan kasvaa sitä mukaan kuin suhdannekuva synkistyy.  Naantalissa vapautuu arviolta 35-40 virkaa tai tointa vuodessa. Jos niistä puolet saataisiin järjestymään tehtävät uudelleen jakamalla, syntyisi siitä 0,8 – 1 miljoonan vuotuiset säästöt tai 2 prosentin palkankorotusvaran menoja kasvattamatta.

 Henkilöstömenojen hallinnassa ja hillinnässä vastuu on ammattijohtajilla. Hyväksi todetut kehityskeskustelut on syytä viedä läpi koko organisaatiossa niin tavoitteiden asettelun kuin niiden toteutumisenkin seurannan osalta.

Naantali ei ole vielä yhtä tukalassa asemassa kuin naapurinsa Raisio, jonka kesken tilikauden yrittää saada  säästöjä kasaan sillä viho viimeisellä konstilla,  henkilökuntaansa lomauttamalla.

Sitä vaihtoehtoa ei Naantalikaan voi jättää pois laskuista, jos organisaatioihin ei haluta, uskalleta tai osata puuttua.

Naantalissa oli viime vuonna 19.400 sairaspoissaolopäivää. Se tarkoitti 80 henkilötyövuoden menetystä, 2,8 miljoonan euron palkkakustannusta ja 2,5 miljoonan euron ylimääräistä sijaisten palkkakustannusta. Sairaspoissaolot on paitsi rahakysymys, mutta se on myös henkilökunnan hyvinvointikysymys. Oikein mitoitetut organisaatiot, henkilön taitojen ja toiveiden mukaiset toimenkuvat ja  työpaikan  hyvä yhteishenki vaikuttaa  jaksamiseen, motivaatioon ja sairaspoissaolojen määrään. Tutkimukset kertovat henkilökunnan viihtyvän hyvin, mutta sairaspoissaolojen  suuri määrä ei tue tutkimuksen tuloksia.

Myös viime vuoden  henkilöstökertomuksessa on mielenkiintoinen tilastomerkintä. Naantalin palveluksessa olevalla  1275 hengen työntekijämäärällä syntyi vain 1000 henkilötyövuoden suuruinen työpanos?  Henkilöstökertomus ja kaupungin toimintakertomus antavat eri luvun kaupungin vakituisen henkilökunnan määrästä (1111).

Yksi huomion arvoinen seikka on myös se, että lähes joka viides kaupungin työntekijä  eli 275 henkeä tekee kaupungille töitä määräaikaisessa työsuhteessa.

Naantali on siirtynyt tämän vaalikauden alussa sähköiseen päätösasiakirjojen hallintaan. Monet ovat vielä hämillään järjestelmästä ja kokevat tietojen löytymisen hankalaksi. Olen saanut kaupungilta  muutaman pitkän ja perusteellisen vastauksen siihen, miksi kaikki valmistelussa olevat asiakirjat liitteineen eivät ole yhtä aikaa kaikkien valtuutettujen saatavilla. Myös ei-julkisten asioiden perustelut ovat olleet yhtä pitkiä.

Naantali on sitoutunut hyvään hallintoon, mikä tarkoittaa avointa tiedottamista keskeneräisistäkin asioista. Vaikka kaikkea ei tarvitse tiedottaa, pitäisi kaikki se aineisto mihin valtuutetulla on oikeus,  olla kuitenkin valtuutetun saatavilla niin varhain kuin mahdollista. Sähköinen asiointi on tuonut tullessaan seikkoja, joihin ei ole ehkä osattu varautua. Kun rajanvetoa mietitään, suosittelen, että etsitään enemmän syitä miksi asiasta voidaan tiedottaa kuin olla tiedottamatta. Salaiseksi tai Ei julkiseksi merkityistä asioista pitää tiedottaa heti kun perusteltu syy on poistunut.

Kansalaiset mittaavat päätöksenteon uskottavuutta sillä, miten avoimesti ja miten asioista tiedotetaan. Avoin tiedottaminen viestii rohkeutta ja ammattitaitoa, tietojen salailu ja viivyttely epävarmuudesta ja päättäjien heikkoa itsetuntoa. Kumpaa me haluamme viestittää?

Arvoisa puheenjohtaja

Naantalin itsenäisyyden ylle on heitetty uhkakuvia kuntarakenneuudistuksen ja sote-uudistuksen yhteydessä. Todelliset uhkatekijät ovat kuitenkin – anteeksi vain tässä salissa ja tässä rakennuksessa, jos annamme ylivallan yleisesti julkista taloutta vaivaalle tehottomuudelle ja päättämättömyydelle. Vain tasapainossa oleva talous antaa uskottavan ja järkevän perustan puolustaa Saaristo-Naantalin itsenäisyyttä ja palvelujen järjestämisvastuun säilymistä.

Tarkastuslautakunnan arviointikertomus on kattava kuvaus kaupungin viime vuoden taloudellisten ja toiminnallisten tavoitteiden toteutumisesta.  Suosittelen, että siihen syvennytään huolellisesti ja esitetyt havainnot otetaan huomioon Naantalin parempaa huomista suunniteltaessa.

Kannatan Leo Laaksosen johtaman tarkastuslautakunnan viimeisen arviointikertomuksen hyväksymistä ja tili- ja vastuuvapauden myöntämistä tarkastuslautakunnan ehdottamalla tavalla.

Raision talouskuuri myös Naantaliin

Raision kaupunginvaltuusto näyttää ensimmäistä kertaa  ymmärtävän, kuinka vakavasta tilanteesta taloudessa on kysymys. Tilanne ei kuitenkaan ole niin vakava, etteikö viisastelijoita ja vitsailijoita löydy sekä valtuustosalista että sen ulkopuolelta. Hyviä neuvoja tulee joka suunnasta. Ei tarvitse kuin valita ne parhaimmat.
Raision tilanteen vakavuus on havahduttanut myös naantalilaiset. Naantalin aikaisempien vuosien ylijäämä on monin verroin suurempi kuin Raisiossa, mutta käytännössä tilanne ei ole yhtään parempi kuin naapurissa. Velkamäärän katto on saavutettu ja aikaisempien vuosien ylijäämät on kiinnitetty jäähalleihin, vanhustekotiin, satamaan ja liikenneväyliin. Tulevia tappioita ei kateta asfaltteja rullaamalla tai laitoksia myymällä. Ne on tehtävä kulujen karsimisella.

Kulujen karsimisessa naapureilla on eroja. Siinä missä Raision on löydettävä nyt ja heti tuntuvia summia, Naantali voi tehdä sen vuoden kahden kuluessa. Siinä missä Raision on ratkaistava pulmansa lomautuksin ja kenties pian myös irtisanomisten kautta. Naantali voi sopeuttaa talouttansa sijaisuuksia vähentämällä ja  vapautuvia virkojen tehtävät jakamalla uudelleen. Raisiolla se etsikkoaika jo meni. Silloin kun olisi pitänyt tehtäviä ja toimenkuvia järkeistää, valittiin helpompi tie ja otettiin lisää uutta väkeä.

Raision kaupunginjohtajavaihdos osui todella huonoon saumaan. Kun Ari Korhonen sai ensimmäisen talousarvionsa valmisteltavakseen, hallintokunnat saivat kaikki toiveensa läpi kritiikittömästi. Nyt on sen laskun maksamisen aikana.

Naantalin kaupunginjohtaja Timo Kvist sairastui viime syksynä kesken talousarvion valmistelun. Se poista sitä tosi seikkaa, että kaupungin talous kynti pohjaa jo paljon aikaisemmin. Viime vuosi oli kaupungin talouden kannalta todella huono.  Verotulojen ja valtionosuuksien kasvusta huolimatta talous meni yli 6 miljoonaa euroa miinukselle.

Kvistin paluuta odotellessa on suuri vaara, että Naantali ajautuu samaan tilanteeseen kuin Raisio.  Laki ei tule samalla tavalla vastaan, mutta tulevia alijäämiä kaupunki ei pysty kattamaan muuten kuin veroja ja taksoja korottamalla ja/tai velkaa lisää ottamalla. Minusta molemmat tiet on jo kävelty loppuun.
Naantalissa vapautuu virkoja ja tehtäviä eläköitymisten seurauksena. Suunnitelmien tehtävien uudelleen järjestämisestä ei kattavasti vielä ole. Silloin kun virka laitetaan auki, mitään ei ole enää tehtävissä. Virkaan on valittava hakijoista pätevin. Aina sellaista ei löydy kaupungin omista työntekijöistä. Viran hoito voidaan kuitenkin etukäteen suunnitella tehtäväksi toisin. Jos tätä tilaisutta ei käytetä, sitten ollaan lomautusten ja irtisanomisten tiellä.

Julkisen hallintoa koko valtakunnassa vaivaa itse päätöksentekojärjestelmä. Hyvinä aikoina pysyvät ja väliaikaiset käytännöt ovat sekoittaneet toisaalta ammattitaitoisten virkamisten ja toisaalta kuntavaaleissa valittujen luottamusmiesten roolin ja tehtävät. Minusta sekä Raision ja Naantalin talouksien kuntoon saattaminen pitäisi lähteä ensin molempien roolien kirkastamisesta.

Raision valtuuston viime kokous oli siitä hyvä esimerkki. Luottamusmiehet käyvät valtuustossa keskustelua siitä, mistä pitää leikata ja mistä jättää leikkaamatta. Toinen haluaa säästää katuvaloissa, toinen kasvattaa tuloja verotusta kiristämällä. Toinen on nippelitaloutta ja toinen suurta linjausta. Raisiossa pitää käyttää kaikki keinot talouden tasapainottamiseen, yksityiskohdista on turha keskustella.
Kaupunkien talousarvio on valtuuston ja virkamisten välinen sitova sopimus seuraavasta vuoden tuloista ja menoista. Valtuusto vastaa siitä, että sovittu tulomäärä saavutetaan ja hallintokunnat siitä, että sovituilla menoilla selvitään.

Molemmat tahot ymmärtävät kuitenkin myös sen, että tulot ovat vain ennuste. Jos siinä tapahtuu yllättäviä muutoksia, myös menoissa täytyy tapahtua muutoksia. Se on luonnollista.

Voin olla väärässä, mutta minusta näyttää, että luottamusmiesten ja johtavien virkamiesten välillä on jonkinlainen luottamuspula. Luottamusmiehet eivät usko, että virkamiehet tekevät kaikkensa menojen kuriin saattamisessa ja virkamiehet eivät usko, että luottamusmiehet tietävät mistä puhuvat. Molemmat on osittain oikeassa.

Itse miellän luottamustehtävän enemmän yleisjohtamiseksi kuin nippeliasioihin puuttumiseksi. Itse asettaisin taloudenpidolle selvät rajat - sellaiset, jotka kaikki  ymmärtävät. Talousarviossa Naantalin talous on tasapainossa.  Vuosikate riittää kattamaan myös poistot. Riittää, että kaikki pitävät siinä esitetyistä luvuista kiinni. Tilinpäätös osoittaa, että niin ei ole tehty.

Lisäksi tekisin kaikille selväksi, että veroja ja taksoja ei enää nosteta ja velkaa ei oteta lisää tällä vaalikaudella. Ne keinot pitää säästää tuleville vuosile. Siinä on selvä linja neljäksi vuodeksi. Parempi on joku linja, kuin ei linjaa laisinkaan.

Naantalissa on hallintokuntia, jotka ovat tosissaan tehneet rohkeita ehdotuksia toiminnan uudelleen järjestelyistä. Luottamusmiesten ei pitäisi ainakaan arvostella sellaista, vaan kannustaa ja yhdessä hienosäätää jo tehtyjä ehdotuksia.
On kuitenkin uskallettava tunnustaa sellainenkin mahdollisuus, etteivät kaikki  ole tehtäviensä tasalla. Hallintokuntien johtajien kyvyt ovat molemmissa kaupungeissa suurennuslasin alla. Itse luotan kyllä Naantalin johtajien kykyyn selvitä haasteesta.
Asiat ovat linjassa, jos tulojen vähetessä tehdään menojen vähennysehdotuksia. Nousukaudella rakennetaan uusia palveluita ja laskusuhdanteessa tingitään olemassa olevistakin. Menojen karsiminen ei tarkoita, että karsittaisiin kuntalaisten palveluista ensimmäisenä.