Ei hyviä, vaan oikeita tekoja

Viimeinen viikko kuntavaalikampanjassa on menossa. Ensimmäistä kertaa kisaa  ehdokkaana seuraavana on pakko tunnustaa, ettei se näytä yhtään toisenlaiselta kuin ennen. Toimittajana olen kolunnut eri vaalitilaisuuksia 30 vuotta. Yksinäistä on ehdokkaan olo vilkkaallakin toripaikalla.

Oma vaalikampanjani on ollut varsin laimea. En ole ehtinyt kauppojen eteen tapaamaan ihmisiä. Muut ovat tehneet sitä tunnollisesti. Kiitos heille siitä. Yhteiseen kampanjaan kaikkien pitäisi osallistua. Minulla on vielä viikko aikaa, onneksi.

En kuitenkaan mahda sille mitään, että hieman vierastan esiintymistä turuilla ja toreilla. Ihmisten luo meneminen on aivan kaunis ele. Se jotenkin kuuluu demokratian perusajatukseen. Ehdokkaan pitää tietää, mitä kansalaiset tarvitsevat. Mutta selviääkö se kadulla vaaliteltan luona? Minusta  lähestymisen vain vaalien alla ei ole aivan aitoa kiinnostusta. Voin toki olla väärässä.

Jos jotain suomalainen edustuksellinen demokratia tarvitsee, niin lisää uskottavuutta ja luottamusta. Minua kouraisee aina sydänalasta kun näen, että joku ministeri, puoluejohtaja tai kansanedustaja valikoi sanansa omaa tai puolueensa kannatusta ajatellen, puhuu toista, mitä tietää asioiden oikeasti olevan.  Kouraissut on viime aikoina lukuisia kertoja.

Kansan pariin jalkautumisessa on se ongelma, että vaikka ehdokas menisi kansan luo, kansalaiset eivät ehkä ole siellä. Televisiossa ja lehdissä tapahtuvaa kampanjointia ihmiset voivat seurata kotoa osallistumatta ja tunnustamatta julkisesti perimmäisiä ajatuksiaan. Mediajohtoiset vaalit johtavat yhä pidemmälle amerikkalaiseen ilmiöön, jossa johtajien henkilökohtaiset ominaisuudet nousevat entistä suurempaan osaan puolueen vaalimenestyksestä. Eikö tarkoitus ole mitata puolueen tavoitteiden eikä henkilön kannatusta.

Kuntavaalissa teemat ovat hieman toiset, mitä valtakunnan politiikassa, mutta yhtäläisyyksiäkin on. Mikä on sen helpompaa kuin lukea läksynsä eli lehtikirjoitukset huolella ja toistaa niitä kysyttäessä. Kuntien ongelmat ovat mielestäni aivan toisenlaiset. Kaikkea ei vielä kirjoitettu lehdissä, mitä siellä pitää tehdä. Kuntaliitokset ja sote-uudistukset eivät ole ongelmien ratkaisu vaan vain tulevan kehityksen  mahdollinen suunta. Keskeneräiset uudistukset sekottavat ehdokkaita. Vain harvalla on riittävästi tietoa olla niistä jotain mieltä - perustellusti.

Yksinkertaisessa asioiden ilmaisussakin on monia riskiä.  Omalla päätoimittajakaudellani pyrin aktiivisesti kaivamaan esiin asian ytimen. Yritin olla myös perusteellinen tuomalla esiin kaikki asiaan liittyvät oleelliset seikat. Huolestuttavaa  joskus oli kuitenkin se, miten monet lukivat kirjoituksistani vain sen osan, joka tuki heidän kantaansa. Näin minulle saattoi soittaa peräjälkeen sekä asian vastustaja ja puolustaja ja molemmat kiittivät kirjoitustani. Molemmat myös kokivat, että olin heidän kanssaan samaa mieltä. Pettymykseksi jouduin sanomaan, että asialla oli valitettavasti se toinenkin puoli. Kirjoitus olisi kannattanut lukea ajatuksen kanssa loppuun asti.

Siinäpä meille poliitikoille, ehdokkaille ja kuntalaisille onkin vaativa tehtävä. Miten ottaa vastaan tietoa, joka ei tue omaa aikaisempaa käsitystä. Politiikassa toisesta puolueesta totuuden kuuleminen on erinomaisen vaikeaa.
Kun ryhdyin ehdolle politiikkaan, olen luvannut itselleni noudattaa samaa metodia kuin toimittajana. Ole rehellinen ennen kaikkea itsellesi, mutta myös muille.
Kukaan meistä ei ole täydellinen - päin vastoin. Meistä jokaisen pitää tehdä parhaansa, ja se täytyy riittää.
Toivon, ettei kukaan odota minulta  vain hyviä tekoja. Ensin on tehtävä iso joukko oikeita päätöksiä.

Tasearvoja ja kikkailua

Turun Sanomissa julkaistu vertailu suurten kuntien taseessa olevasta omaisuudesta ja velkamäärästä kirvoitti kirjoittamaan aiheesta. Pontimena on lisäksi Mikko Rönnholmin lauantaina 13.10. julkaistu yleisönosastokirjoitus, jonka ydinsanoma lienee ollut, että suurkuntahankkeen yksi tavoite  on  saada kuntien taseissa oleva aliarvostettu omaisuus realisoitavaksi.

Mikolla on hyviä ajatuksia, jotka ovat pohdinnan arvoisia. Kun katsoo kuntakarttaa läpi Suomen, voi liitosten pontimena on muutakin kuin köyhien kuntien omaisuus.

 Mikko sanoi myös, että Turulla olisi helposti realisoitavaa omaisuutta miljardin euron arvosta. Sitä voi löytyä hyvinkin mainitun summan edestä, mutta niin pitäisikin. Turun kokonaisvelkamäärä on yli 1,2 miljardia euroa.

Kuntahan ei saa rahoittaa toimintaansa velkarahalla, joten velan on kohdistuttava investointeihin ja käyttöomaisuuteen.

Se omaisuus voi kuitenkin olla myös -  toisin kuin Mikko asian näkee - arvoltaa kirjanpitoarvoakin vähäisempää.

Otan esimerkin naapurista Raisiosta, jonka vanha jätevedenpuhdistamo oli siihen sijoitettujen kymmenien miljoonien arvoinen tuotantoyksikkö niin pitkään, kuin siellä puhdistettiin kaupungin jätevesiä. Paljonko puhdistamon arvo on nyt tyhjillään ja käyttämättömänä?
Näinhän kuntien omaisuudelle käy, jos toimet siirretään muualle.

Turun kaupunki näyttää onnistuneen myös nostamaan omaisuuksiensa kirjanpitoarvoa.  Yksi keino on perustaa yhtiö ja myydä se uudelle kaupungin omistamalle yhtiölle. Kauppa rahoitetaan lainalla, josta osa tai kokonaan tuloutetaan kassaan myyntivoittona. Myyntituloilla voidaan kattaa käyttötaloutta. Toisaalta sataman yhtiöittämisessä käytetään hyväksi pöytälaatikossa olevaa vanhaa osakeyhtiötä, jolla käyttämättömiä tappioita on paljon.  

En tunne Turun viime vuoden tilinpäätökseen sisältyvien  kauppojen yksityiskohtia kovin tarkasti. Näin yritykset kuitenkin rakensivat oma talouskuplansa 1990 -luvulla.

Turun kaupunki on ryhtynyt pankiksi omistamilleen tytäryhtiöille. Se on ilmeisesti lainannut seudullisille vesi- ja jätevesiyhtiöille  rahaa ( satoja miljoonia euroja) normaalia pankkikorkoa korkeammalla korolla. Idea ainakin on houkutteleva, sillä silloin naapurikuntalaisten maksamaan veden hintaan sisältyvästä pääomakulusta osa olisi suoraa tuloa Turun kassaan.  

Naantalin päätös korottaa veden hintaa merkittävästi yli yleisen hintakehityksen iskee kipeästi lapsiperheisiin. Muut voivat kulutustaan säädellä, mutta eivät ne, joiden pesukoneet pyörivät yötä päivää ja lapset käyttävät vettä runsaasti. Turun tekopohjavesihankkeen kustannusten raju kasvu tuntuu nyt veden hinnassa.

Määräaikaisissa työsuhteissa vinoutumia

Yksityisyrittäjänä olen aina hämmästellyt miten määräaikaisia työsuhteita solmitaan kunnissa aivan eri perustein kuin  yksityisellä sektorilla, vaikka on olemassa vain yksi ja sama laki. Toinen erikoisuus lain valvonnassa on se, että työsuojelupiiri valvoo yrityksiä herkeämättä etukäteen ja jälkikäteen niin, ettei mitään poikkeuksia pääse tapahtumaan.
Julkisella sektorilla taas valvontaa ei ole. Viranomaiset ottavat menettelyihin kantaa vain, jos on pakko. Eli silloin kuin asianosainen on tehnyt valituksen työsuhteestaan.

Kolmas erikoisuus lain soveltamisessa on se, että työtaistelutahdostaan tunnettu ammattiyhdistysliike eli pääluottamusmiesjärjestelmä ei toimi työntekijän eduksi, vaan paremminkin työnantajan hyväksi.
Ammattiliittoon kuulumattoman on lähes mahdotonta saada tukea työpaikan luottamusmieheltä ja liittoon kuuluvallekin se on vaikeaa. Siinähän pitää asettua työnantajaansa vastaan. Positiivisia poikkeuksiakin toki on.

Työsopimuslaki tuntee kolme syytä, milloin määräaikainen työsopimus on mahdollinen. Ensimmäinen peruste on harjoittelu, toinen on sijaisuus ja kolmas on projekti.

Julkisella sektorilla määräaikaisuuden perusteena käytetään myös sitä, ettei tarvittavaa virkaa ole perustettu tai tehtävään on talousarviossa määräraha vain kuluvalle vuodelle. Ne ovat oikeita käytännön rajoituksia, mutta työsopimuslain kannalta kestämättömiä perusteita.

Määräaikaiseen sopimukseen sisältyy myös yleinen laskuvirhe, että sopimukset olisivat kunnalle edullisia. Vuoden mittainen sopimus on työnantajalle kuitenkin kustannuksiltaan kalliimpi tai korkeintaan saman arvoinen jatkuvan työsuhteen kanssa. Opettajien pitkän kesäloman takia, 10 kuukauden määräaikainen sopimus maksaa suurin piirtein saman kuin vakituinen virka, sillä aina rahassa maksettava lomaraha ja loma-ajan palkka ovat huomattavan suuret. Vuoden sopimuksessa kulut ovat vakivirkaa korkeammat.

Lisäksi määräaikaiset sopimukset hämärtävät todellista kuvaa kunnan henkilövahvuudesta ja vaikeuttavat palkkakustannusten budjetointia, kun sopimusten määrä voi vaihdella merkittävästi. Jos joka hallintokunnalla on budjetissaan liikkumavaraa, on koko kaupungin talousarvio kokonaisuutena löysä.
Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Naantalin määräaikaiset työsuhteet pitää käydä läpi tiheällä kammalla, vaikka ongelma ei olisikaan erityisen suuri.
 Pitkään pätkätyösuhteessa roikkuneet pitää vakinaistaa, jos sopimukselle ei ole lainmukaisia perusteita ja työntekijän tarve on ollut ja on jatkuvaa.
Pääluottamusmiesten pitää ryhdistäytyä ja nostaa asiat pöydälle siten, kuin heidän tehtävä edellyttää. Pääluottamusmiesten rakentava ja linjakas työ on paras tapa estää ongelmat työsopimuksista.
Työsuojelupiirin on jalkauduttava ja kumottava käsitys, että julkisella puolella ei korppi toisen silmää noki.
Työ yksityisellä sektorilla on muuttunut haastavammaksi. Sielläkin käytäntö on alkanut rapistua. Monen nuoren asema on luvattoman heikko pienissä ja suuremmissakin palvelualan yrityksessä. Laki on kuitenkin kaikille sama.

Sataman melu jo häiritsee asutusta

Naantalin sataman ympäristölupa on parhaillaan Etelä-Suomen aluhallintoviraston käsittelyssä. Nykyinen voimassa oleva ympärisölupa edellyttää meluselvityksen tekemistä ja jo todettujen asutukselle aiheutuvan meluhaittojen pienentämistä.

Humaliston kaavasta on kiistelty Naantalissa vuosia. Nyt kun alueelle on myönnetty lisää rakennuslupia kerrostaloille on selvää, että kun kaavavalituksista päästään eroon, alkaa lausunto- ja valituskierros sataman aiheuttamista meluhaitoista. Siinä kaupunki on puun ja kuoren välissä. Pitää ymmärtää sekä alueelta asunnon ostaneita että oman kunnan kassaa kartuttavaa satamatoimintaa.  

1990-luvun alussa oltiin huumautuneita alueen ansaintamahdollisuuksista. Nyt on jäljellä itse aiheutettu päänsärky.

Ohessa kuulutus Naantalin kaupungin ilmoitustaululta.

Kuulutus 25.9.2012

Naantalin sataman melua koskeva selvitys

Ympäristölupahakemus

Hakija          Naantalin Satama

Asia             Naantalin sataman melua koskeva selvitys

Hakemuksen mukainen toiminta          Tiivistelmä kuulutuksen lopussa

Kuulutuksen ja hakemusasiakirjojen nähtävänäpitoTämä kuulutus pidetään nähtävänä 20.9. – 22.10.2012 Naantalin kaupungin ilmoitustaululla ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustaululla. Kuulutus on lisäksi luettavissa osoitteessa www.avi.fi/etela

Hakemusasiakirjat ovat kuulutusaikana yleisesti nähtävillä Naantalin kaupungintalon palvelupisteessä (Käsityöläiskatu 2).

Muistutusten ja mielipiteiden esittäminenNiille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea (asianosainen), varataan tilaisuus tehdä muistutuksia lupahakemuksesta. Muilla kuin asianosaisilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asiasta.

Kirjelmässä pitää mainita muistuttajan nimi, osoite, kiinteistön nimi, RN:o, kylä ja kunta, hakijan ja toiminnan/hankkeen asian nimi sekä DnroESAVI/345/04.08/2011.

Muistutukset ja mielipiteet on toimitettava viimeistään 22.10.2012 kirjallisina postitse (Etelä-Suomen aluehallintovirasto, PL 110, 00521 Helsinki) tai sähköisesti (ymparistoluvat.etela@avi.fi).

Kiinteistön osaomistajaa pyydetään toimittamaan tämä tiedoksianto myös kiinteistön mahdollisille muille haltijoille.

Lisätietoja antaa
Ympäristöylitarkastaja Hanna Pesonen, puh. 029 501 6424
sähköposti: hanna.pesonen(a)avi.fi

TIIVISTELMÄNaantalin sataman ympäristölupapäätöksen (nro 15/2007/2, annettu 13.4.2007, lainvoimainen KHO:n päätöksen jälkeen 19.11.2010) lupamääräyksessä 6 edellytetään Naantalin satamalaitokselta meluselvitystä melumittauksineen ja leviämismallilaskentoineen ottaen huomioon myös muut lähistöllä melua aiheuttavat toiminnot (teollisuus).  Selvityksen yhteydessä tulee sataman osalta tarkastella mahdollisuuksia sataman toiminnasta aiheutuvan melutason alentamiseksi Humaliston yleiskaavan AK-alueilla valtioneuvoston päätöksen (993/1992) melutaso-ohjearvojen saavuttamiseksi. Selvitys tuli toimittaa vuoden 2011 loppuun mennessä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, joka voi selvityksen perusteella täsmentää tai täydentää ympäristöluvan määräyksiä.

Naantalin Sataman meluselvitys käsittää satamatoimintojen meluselvityksen vuodelta 2011 (nykytilanne ja ennustetilanne Sahanrannassa tapahtuvine muutoksineen), selostuksen tehdyistä ja suunnitelluista meluntorjuntatoimenpiteistä satamassa, sekä yhteisen ympäristömeluselvityksen vuodelta 2007 (koskien Naantalin sataman, öljysataman, voimalaitoksen, Finnfeedsin, Naantalin korjaustelakan, PQ Finlandin ja Mobil Oilin aiheuttamaa kokonaismelua). Vuoden 2007 selvityksen mukaan melutason ohjearvot ylittyivät kolmen asuintalon kohdalla (5–7 dB) sataman koillispuolella. Pääasialliseksi syyksi arvioidaan rekkaliikennettä.

Tehdyt meluntorjuntatoimenpiteet liittyvät liikenteen ohjaukseen (reitit) sekä rautaromun käsittelyn vähenemiseen ja käsittelytavan muutokseen. Suunnitteilla olevat meluntorjuntatoimet liittyvät laiturilla 20 ajorampin peruskorjaukseen ja laiturille 26 Sahanrannassa rakennettavan ylärampin teknisiin ratkaisuihin (rampin liukkauden torjuntaan pinnoitetta, joka vastaa hiljaisimpia asfalttityyppejä, rampin ritilärakenteena tullaan käyttämään melutasoltaan vähäisempää ritilätyyppiä, rakenteeseen asennetaan melua torjuvat kumilevyt jne.). Toisaalta ylärampin rakentaminen ja eräiden laivavuorojen siirto kantasatamasta hlSahanrantaan siirtävät liikennettä lähemmäksi asutusta.  Hakijan mukaan sallitut melutasot asuinalueilla eivät kuitenkaan ylity.

Mieluimmin liikaa ja etuajassa kuin liian vähän ja liian myöhään

Naantalin kaupungin taloudellisesta asemasta kantautuu yhä synkempiä uutisia. Kuntavaaliin valmistautuneille ehdokkaille ja tuleville valtuutetuille tilanne on vähintään kiusallinen. Uusi valtuusto laitetaan jo nyt tosiasioitten eteen ilman, että se olisi taisi pääsisi tilanteeseen vaikuttamaan.
 Kuntatalouden ohjaus kulkee kahdella raiteella. Toisena raiteena on talousarvio ja toisena viimeksi vahvistetut tilinpäätökset. Molemmat raiteet kulkevat välillä lähekkäin ja välillä hyvinkin kaukana toisistaan. Vain vuosi vuoden jälkeen odotettua enemmän kasvaneet tulot ovat pitäneet junan raiteillaan. Nyt yllätykset ovat päinvastaisia. Kasvua ei ole ja tulot voivat jopa vähentyä. Menojen kasvua ilman tehokuuria ei pysäytä mikään.

Naantalissa laaditaan jo ensi vuoden talousarviota. Siihen uudet valtuutetut eivät pääse vaikuttamaan vaikka haluaisivat. Uuden valtuustona aika koittaa vasta vuoden 2014 budjetin valmistelussa.
Kuluvan vuoden tilinpäätös puolestaan tulee uuden valtuuston vahvistettavaksi jo maalis-huhtikuussa. Tappiot ja yllätykset on nieltävä, vaikkei uudet päättäjät ole vastuussa  edellisellä vaalikaudella tehdystä päätöksestä. Näin se vain menee.

 Kuluneelle vaalikaudelle on ollut tyypillistä, että  tilinpäätökset toisensa jälkeen ovat olleet yllättäviä. Tarkat suunnitelmat ja oikein tehdyt laskelmat eivät yleensä sisällä yllätyksiä.
Kaupunki tietää rahakulunsa ja menonsa lähes päivittäin.  Samoin tulot, mitä se perii asikkailtaan.

Ongelma onkin verotuloissa. Valtio tilittää kunnille verotuloja kuukausittain edellisen vuoden tietojen pohjalta. Seuraavan kuukauden erää muutetaan sen perusteella, miten tuoreet tiedot näyttävät vaikuttavat kuntakohtaiseen erään. Jos palkansaajien ansiot ja samalla maksettavat verot alkavat laskea, ne näkyvät kunnan verotilityksissä vasta kuukausien ehkä yli vuoden kuluttua.

Yritykset maksavat tuloksestaan veroja ennakkona kuukausittain. Suhdanteen nopeassa muutoksessa, tulos alkaa heiketä, mutta ennakoihin haetaan muutosta vasta jälkikäteen. Vielä juuri ennen tilinpäätöstä yritys voi joutua tekemään alkakirjauksia, jolloin alentunut verotettava tulos paljastuu vasta vasta eletyn tilikauden jälkeen.   Jo kunnille tilitetty verokin haetaan takaisin kun yrityksen maksamat ennakot palautetaan takaisin. Juuri näin on Naantalin kohdalla käynyt.

Naantalin talouden todellinen tila ei ole se, miltä se nyt näyttää, vaan tilanne elää ja muuttuu kaiken aikaa. Totta on vain se, että talouden liikkumavara on kaventunut ja kapenee yhä.
Nykyinen valtuusto joutuu etsimään keinoja, miten tästä edetään. Ongelma on se, että heitot tulopohjassa ovat niin suuria, ettei  niitä korjata edes kohtuullisilla veronkorotuksilla. Yhden veroprosenttiyksikön korotuksen vaikutus on pienempi kuin ennustettu menojen vuotuinen kasvu.

Kaupungin menoista valta osa on palkkaluonteisia kuluja, joiden kehitys on sidottu valtakunnallisilla sopimuksilla. Kunta ei voi vaikuttaa palkankorotuksiin, mutta voi vaikuttaa maksettavien palkkojen lukumäärään. Kuinka moni tulevista valtuutetuista valmistautuu jo vaalikampanjassa henkilökunnan määrän vähentämiseen?
 Omaisuuden myymisestäkin on puhuttu. Se on keino päästä eroon hyödyttömistä kiinteistöistä. Matalasuhdanteessa  hinta vain on matala. Kukapa haluaisi myydä kaupungin omaisuutta alihintaan. Eikä niistä saatavilla euroilla taloutta edes merkittävästi oikaista.

Nykytilanteessa olisi tärkeää, ettei  huonoista ennusteista tehdä vääriä johtopäätöksiä. Kaupungilla on aikaa oikaista laivan kurssia, mutta se vaatii kipparilta eli valtuustolta taitoa ja rohkeutta. Epäilysten ja epäluottamuksen ilmapiirin kasvattamisen sijasta tarvitaan  tosiasioiden tunnustamista ja yksituumaisuutta ongelmien hoidossa. Ongelmiin on tartuttava niin pian kuin mahdollista. Korjausliike pitää tehdä mieluimmin liian suurena ja etuajassa kuin liian vähän ja liian myöhään.

Naantalin kaupungin  ongelmat eivät poikkea muista. On osastoja, joissa ihmiset tekevät töitä äärirajoilla. Henkilökuntaa tuntuu olevan, mutta työaika kuluu epäolennaisten tehtävien hoitamiseen, työn tuloksen moninkertaiseen varmistamiseen. Nämä paperisodan pyörittäjät pitää vapauttaa parantamaan, hoitamaan ja opettamaan.
 Toisaalta on osastoja, joita vaivaa  tehottomuus. Isot ja pienet asiat eivät etene.  Kaikki ongelmat eivät johdu luottamusmiehistä, mutta kyllä niilläkin on siihen osuutensa. Asioita pallotellaan ja palautetaan uuteen valmisteluun nippelitietojen takia.
Valmistelulle tarvitaan aikansa, mutta 1150  ammattilaisen organisaation on saatava myös tehdä, toteuttaa ja saattaa loppuun asioita. Siitä se tehokkuus syntyy. Ei tuloslaskelman lukuja tarkastelemalla.
Kun on tehokas ja motivoitunut henkilökunta, se sopeutuu, muuntuu ja rakentuu uudelleen muuttuvien tarpeitten mukaan, jos heitä halutaan kuunnella ja sen annetaan tapahtua.
Yrityksissäkin toimitusjohtajalla ja sen alaisilla on vastuu toiminnasta ja työn tuloksista. Hallituksen tehtävä on tehdä strategiset valinnat eli osoittaa suunta ja kiitellä henkilökuntaa hyvistä suorituksista.
Miksi niin ei tehtäisi myös Naantalissa.