Raha on hyvä renki mutta huono isäntä. Suomen taloudessa valta pitäisi olla demokraattisilla johtajilla, mutta väitän, että näin ei ole. Huonosti johdettu talous on johtanut rahan vallan kasvuun, jolla voi olla samat seuraukset kuin hallitsemattomalla tulella. Kaikkeen mihin se ulottuu palaa tuhkaksi tai jättää vain konkurssin rauniot.
Kreikka on hyvä esimerkki maasta, missä demokratian nimissä maata on hallittu huolimattomasti piittamatta talouden lainalaisuuksista. Velaksi ja yli varojen eläminen on ollut jokaiselle historiaan hallitsijalle suuri kiusaus, johon myös valta on usein päättynyt. Demokratia ei ole muita hallitsijoita kummempi. On sama eletäänkö yli varojen omalla vai yhteisellä päätöksellä.
Sen sijaan, että Kreikka ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja alkaisi kivuliaasti mutta määrätietoisesti palauttaa taloutta hallintaansa, se onkin alkanut syyttää rahoittajia omista ongelmistaan. Surullista mutta totta.
Suomen tie ei ole kovin kaukana Kreikan tiestä. Kuuntelin lauantaina Turun vaalikadulla Antti Rinteen ja muiden pienempien puolueiden edustajien puheenvuoroja. Yksikään puhujista on tunnustanut tulen olevan irti. Päin vastoin kansaa pitää pystyä vakuuttamaan, että kaikki on hallinnassa kunhan vain huolehditaan toisistamme ja vienti saataisiin vetämään...
Kuitenkin tämän maan julkinen velka on ylittänyt jo kipurajan. Julkista taloutta ei pystytä enää rahoittamaan verovaroin vaan siihen tarvitaan liki 10 miljardia lisää uutta velkaa, jotta järjestelmä pysyy pystyssä. Lisää velkaa otetaan demokratian, köyhien ja apua tarvitsevien nimissä. Niin sitä otetaankin, mutta 100 miljardin vuotuisista julkisen hallinnon tuloista köyhille jaetaan siitä vain kymmenys. Loput menee siihen, että se kymmenys saadaan jaetuksi.
Edellinen on tietysti rumasti sanottu meidän hyvinvointijärjestelmästä. Meidän koulutusjärjestelmä, sosiaali- ja terveydenhuolto sekä katujen ja kiinteistöjen ylläpitoa hoitava infra on toki hyödyllinen ja tarpeellinen. Talouden kannalta katsottuna sen kustannusten hallinta ei kuitenkaan ole kenenkään käsissä ja tulevalla hallituskaudella tuli on vaarassa päästä kokonaan irti. Taloutta ei todella hallita puoluepoliittisilla linjauksilla, vaan se on raakaa kustannusten hallintaa. Velkaa ei oteta ja turhista vaalilupauksista ei makseta.
Palaan vielä demokratiaan hallitsijana. Mikä meidän ympärillä kertoo aikamme hallitsijoiden aikaansaannoksista? Niin kuin muinaiset hallitsijat ovat alamaisten rahoilla rakennuttaneet itselleen palatseja ja monumentteja osoituksesi omasta suuruudestaan, siihen verrattavia monumentteja poliittisista hallitsijoista löytyy myös Suomesta.
Vai mitä mieltä olette kunnantaloista, uima- ja liikuntahalleista, kirjastoista, teatteri- ja konserttisaleista liikenneväylistä tai vaikkapa katujen valaistuksesta. Paljonko niissä näkyy paitsi itse käyttötarkoitus myös päättäjien valta, vauraus ja suuruus.
Ei riitä, että niiden rakentaminen on tullut alamaisille kalliiksi. Niiden ylläpitokin on käynyt ja käymässä yhä kalliimmaksi muutenkin vaikeina aikoina. Rakennukset itsessään eivät ehkä niinkään, vaan se hallinto, joka niistä vastaa.
Turun seudulla käyköön esimerkistä veden hinta. Veden ostaminen ja puhdistaminen maksaa kunnalle n. 1 euron kuutiolta. Kun se kuutio pyörähtää kunnan verkossa sen hinta kuluttajalle nousee yli kymmenkertaiseksi, paikoin liki 15-kertaiseksi. Sehän on todellinen rahasampo.
Julkinen talous ei ole Suomessa maan hallituksen eikä kuntienkaan hallitusten hallinnassa muuten kuin ehkä ajoittain. Raha on ottanut vallan. Jos sitä ei laiteta aisoihin ja pian, veronmaksajat ja avun tarvitsijat ovat kohta todella pulassa. On aika ottaa kaiken väriset laput pois ja katsoa totuutta silmiin.
Kreikka on hyvä esimerkki maasta, missä demokratian nimissä maata on hallittu huolimattomasti piittamatta talouden lainalaisuuksista. Velaksi ja yli varojen eläminen on ollut jokaiselle historiaan hallitsijalle suuri kiusaus, johon myös valta on usein päättynyt. Demokratia ei ole muita hallitsijoita kummempi. On sama eletäänkö yli varojen omalla vai yhteisellä päätöksellä.
Sen sijaan, että Kreikka ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja alkaisi kivuliaasti mutta määrätietoisesti palauttaa taloutta hallintaansa, se onkin alkanut syyttää rahoittajia omista ongelmistaan. Surullista mutta totta.
Suomen tie ei ole kovin kaukana Kreikan tiestä. Kuuntelin lauantaina Turun vaalikadulla Antti Rinteen ja muiden pienempien puolueiden edustajien puheenvuoroja. Yksikään puhujista on tunnustanut tulen olevan irti. Päin vastoin kansaa pitää pystyä vakuuttamaan, että kaikki on hallinnassa kunhan vain huolehditaan toisistamme ja vienti saataisiin vetämään...
Kuitenkin tämän maan julkinen velka on ylittänyt jo kipurajan. Julkista taloutta ei pystytä enää rahoittamaan verovaroin vaan siihen tarvitaan liki 10 miljardia lisää uutta velkaa, jotta järjestelmä pysyy pystyssä. Lisää velkaa otetaan demokratian, köyhien ja apua tarvitsevien nimissä. Niin sitä otetaankin, mutta 100 miljardin vuotuisista julkisen hallinnon tuloista köyhille jaetaan siitä vain kymmenys. Loput menee siihen, että se kymmenys saadaan jaetuksi.
Edellinen on tietysti rumasti sanottu meidän hyvinvointijärjestelmästä. Meidän koulutusjärjestelmä, sosiaali- ja terveydenhuolto sekä katujen ja kiinteistöjen ylläpitoa hoitava infra on toki hyödyllinen ja tarpeellinen. Talouden kannalta katsottuna sen kustannusten hallinta ei kuitenkaan ole kenenkään käsissä ja tulevalla hallituskaudella tuli on vaarassa päästä kokonaan irti. Taloutta ei todella hallita puoluepoliittisilla linjauksilla, vaan se on raakaa kustannusten hallintaa. Velkaa ei oteta ja turhista vaalilupauksista ei makseta.
Palaan vielä demokratiaan hallitsijana. Mikä meidän ympärillä kertoo aikamme hallitsijoiden aikaansaannoksista? Niin kuin muinaiset hallitsijat ovat alamaisten rahoilla rakennuttaneet itselleen palatseja ja monumentteja osoituksesi omasta suuruudestaan, siihen verrattavia monumentteja poliittisista hallitsijoista löytyy myös Suomesta.
Vai mitä mieltä olette kunnantaloista, uima- ja liikuntahalleista, kirjastoista, teatteri- ja konserttisaleista liikenneväylistä tai vaikkapa katujen valaistuksesta. Paljonko niissä näkyy paitsi itse käyttötarkoitus myös päättäjien valta, vauraus ja suuruus.
Ei riitä, että niiden rakentaminen on tullut alamaisille kalliiksi. Niiden ylläpitokin on käynyt ja käymässä yhä kalliimmaksi muutenkin vaikeina aikoina. Rakennukset itsessään eivät ehkä niinkään, vaan se hallinto, joka niistä vastaa.
Turun seudulla käyköön esimerkistä veden hinta. Veden ostaminen ja puhdistaminen maksaa kunnalle n. 1 euron kuutiolta. Kun se kuutio pyörähtää kunnan verkossa sen hinta kuluttajalle nousee yli kymmenkertaiseksi, paikoin liki 15-kertaiseksi. Sehän on todellinen rahasampo.
Julkinen talous ei ole Suomessa maan hallituksen eikä kuntienkaan hallitusten hallinnassa muuten kuin ehkä ajoittain. Raha on ottanut vallan. Jos sitä ei laiteta aisoihin ja pian, veronmaksajat ja avun tarvitsijat ovat kohta todella pulassa. On aika ottaa kaiken väriset laput pois ja katsoa totuutta silmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti