Tulkintaa liittymismaksuista

 Naantalin tarkastuslautakunta puuttui viime vuoden arviointikertomuksessa toistamiseen Naantalin kaupungin tapaan kirjata kertyneet kiinteistöjen vesiliittymismaksut tulon sijasta velaksi.

Liittymismaksut voidaan EVL:n mukaan kirjata velaksi, jos maksut ovat sekä siirto- että palautuskelpoisia. Naantalin kaupungin solmimista sopimuksista tai yleisissä sopimusehdoista ei kuitenkaan löytynyt mainintaa sellaisesta.

Naapurikaupungin Raision sopimusehdoissa maininta on, mutta ehdollisena, joten käytännössä Raisiokaan ei ilmeisesti aio niitä palauttaa. Myös Kaarina kirjaa liittymismaksut taseeseensa velaksi.

Turku sen sijaan pitää maksua  tilikauden tulona ja laskuttaa maksun arvonlisäverollisena kuten laki silloin edellyttääkin. Veden kuluttajahinta onkin Turussa seudun matalin.

Naantalin ym. liittymismaksun kirjauskäytäntö tarkoittaa sitä, että liittymään kohdistuvia kunnallistekniikan rakentamiskustannuksia ei kateta maksulla vaan ne katetaan veden kuluttajahinnalla.

Vesihuoltolaki edellyttää, että kunnat kattavat vesihuollon kaikki kustannukset vedestä kertyvillä tuotoilla, joihin liittymismaksutkin periaatteessa kuuluvat.

Liittymismaksu ei perustu todellisiin kustannuksiin, vaan se määräytyy tontin koon ja rakennuksen kerrosalan mukaan.

Liittymismaksuista kertynyttä velkaa Naantalin vesilaitoksen taseessa oli viime vuonna n. 7 miljoonaa ja Raisiossa vuoden 2013 tilinpäätöksessä n. 8 miljoonaa euroa. Kaukolämpösopimuksissa käytäntö on sama.

Jotta liittymismaksut voidaan pitää verottomina, sen pitää perustua sopimuksiin ja niiden tulee olla myös käytännössä palautettavia summia. Ehdot pitää siis näkyä allekirjoitetuissa sopimuksissa. 

Eri asia on miksi liittymismaksuja yleensä pitäisi palauttaa, jos ne on tarkoitettu kustannusten kattamiseen. 

Turun tapa toimia on avoin, läpinäkyvä ja edullisin veden kuluttajan kannalta.

Ohessa arviointikertomus vuodelta 2014

http://aleksis.naantali.fi/poytakirjat/kokous/20152390-2-1.PDF