Peuran metsästys – työ vai harrastus

Peuran jahtikausi on pari viikkoa vaille valmis. Varsinais-Suomessa tavoitellaan ennätyssuurta, yli 20.000 peuran saalismäärää. Vertailun vuoksi hirvisaalis on n. 2000 hirveä. Neljän vuoden kuluessa Varsinais-Suomessa on kaadettu n. 60.000 peuraa, mikä on pääluvultaan sama kuin koko hirvisaalis valtakunnassa vuodessa.

Metsästys on parhaimmillaan harrastus, johon jokainen osallistuu käytettävissä olevan ajan, säätilan ja seuran hankkimien lupien sallimissa rajoissa.  Seurojen tilanne vaihtelee, mutta olettaisin, että maakunnassa joka seurassa ja seurueessa peuralupia on henkeä kohti enemmän, mitä normaali kotitalous pystyy lihaa kuluttamaan vuoden aikana.

Kun harrastuksesta on tullut laji, joka velvoittaa enemmän ja tuottaa saalista enemmän kuin on tarve, lähestytään rajaan, jossa metsästyksestä tulee paljon aikaa ja vaivaa vaativaa raskasta työtä.

Sosiaalisessa mediassa käydään voimakkain äänenpainoin keskustelua peurakannasta ja syistä sen rajuun kasvuun. En ryhdy väittelemään enkä puolustamaan eri näkemyksiä, mutta se on tosi, että peurakanta on päässyt liian suureksi ja pelkästään sen kasvun pysäyttäminen edellyttää tätä ja ehkä vielä suurempaakin työmäärää, josta kirjoitan.

Kannan kasvu on saatava pysäytettyä ja kantaa leikattua. Liikennevahingot ja vielä suuremmat vahingot maatalouden harjoittajille sitä suorastaan vaativat. Metsästäjä ei voi eikä haluakaan vedota vain harrastukseensa, vaan on valmis talkoisiin niin monena syksynä ja talvena kuin kannan hoito edellyttää.

En mielelläni puhu omasta saaliista, mutta kun aloitin peurajahtia nykyisessä seurassa reilu kymmenen vuotta sitten, saalis oli 2-4 peuraa kaudessa. Kuluvalla kaudella saaliiksi olen saanut 20 peuraa. Kun sosiaalisessa mediassa kysyin yli 5000 metsästäjältä paljonko he käyttävät aikaa keskimäärin yhden peuran metsästämiseen niin, että saalis on myös nyljetty, paloiteltu ja pakastettu. Yleinen vastaus oli kahdeksan tuntia ennen laukausta ja 8-10 tuntia työtä laukauksen jälkeen. Toiset ovat käyneet lukuisia iltoja odottamassa saalista ilman tulosta. Toiset ovat onnistuneet tunnin parin odotuksella.

Itse olen saanut saaliini päiväjahdeissa porukan kanssa ja iltakytikseltä. Saaliit eivät toki ole tulleet kaikki itselleni, vaan peuran on ottanut jäsenistä se, jolla on ollut lupia käyttämättä. Toki itselle on tullut riistaa niin, että lapset, lastenlapset ja ystävätkin ovat päässee siitä osalliseksi.

Iltoihin on mahtunut myös tyhjiä reissuja, ammutun eläimen etsimistä pimeässä ilman lumijälkiä ja raskaan saaliin vetämistä pitkiä matkoja yksin pois metsästä. 70 kiloisen eläimen punnertaminen auton peräkonttiin vaatii paitsi raakaa voimaa myös kekseliäisyyttä.

Viime talvet ovat olleet joko lumettomia, jollin eläintä ei pimeässä näe tai sitten niin kylmiä, ettei paikallaan kopissa kauan tarkene istua. Pakkasella äänet kantavat kauas. Kopissa niitä syntyy väkisin, jos hiemankin liikahdat. Tuolin, lattian tai ikkunapenkin napsahdus, vaatteiden kahina tai yskähdys tarkoittaa, ettei peura uskalla lähestyä tuntiin kahteen.

Paljon puhutaan peuran ruokinnasta ja sen vaikutusta ylisuureen kantaan. Toki kaikella on vaikutusta, mutta niin kuin taimikoita suosivalla metsänhoidolla on osansa hirvikannan runsastumisessa niin myös peitekasvien viljelyllä ja syysviljojen kylvön yleistymisellä on iso merkitys peurojen ja kauriiden selviytymisessä. Metsästäjät tietävät sen jo siitä, ettei porkkanakasoilla ja viljakaukoloilla ole vetovoimaa niin kauan kuin pellot ovat vihreitä. Ja sitä ne ovat melkein läpi talven.

Oma seurani Yläneellä on tammikuun loppuun mennessä käyttänyt yli 270 lupaa. Kun yhdellä luvalla saa ampua kaksi vasaa tai yhden aikuisen, peuroja on kaatunut liki 400. Kun koiralla metsästys on päättynyt, jää miesajon ja iltakytikselle vielä käytettäväksi lisälupien kanssa yli 50 kappaletta.

Kukaan ei lähde enää tässä vaiheessa jahtiin siksi, ettei saalista olisi jo tullut kyllin omiksi tarpeiksi. Nyt metsästetään velvollisuudesta, jotta kanta saadaan kuriin ja laskuun. Viljelijöitä nykyinen tilanne käy sääliksi. Kukaan ei tarkkaan tiedä, kuinka paljon tiloilla uhrataan varoja ja työtunteja eläinten haittojen estämiseen.

Vaikka yksi peura vain juoksee maata peittävän valkoisen harson yli, syntyy siihen reikiä, joista kasvi työntää vartensa läpi valoa kohti. Kun sitten leveitä harsoja yritetään kerätä pois, kasvusto pitää kiinni ja repii harson lähes käyttökelvottomaksi. Olen nähnyt myös, miten vattumaan ympärille pystytetty sähköpaimenella varustettu kallis aita on ollut peuralle vain hidaste. Aidan vierestä ilman vauhtia se ponnistaa kevyesti aidan toiselle puolelle. Pois se tulee vatsa täynnä samalla tavalla.

Kyllä se vain on niin, ettei metsästäjä voi ajatella vain itseään. Jahtiin on mentävä velvollisuudesta jahtikavereita ja metsästysmaita vuokranneita kohtaan liikenteen ongelmia unohtamatta.