Ylen uutisten mukaan suomalainen terveydenhuollon uusi potilastietojärjestelmä voi maksaa toista miljardia euroa. Viron uusi järjestelmä maksoi 11 miljoonaa. En väitä, että edellä kerrotut luvut todistaisivat suomalaisen veronmaksajan euron heikosta arvosta, mutta väitän, että kuntien ja valtion virastoissa tietojärjestelmästäkin maksetaan liikaa. Syy on yksinkertainen. Kukaan ei tiedä millainen sen tulisi olla. Silloin myyjä saa päättää, mitä tarvitaan. Byrokratialle on tyypillistä, että asioita säädetään ensin hyvin yksityikohtaisesti, mikä pudottaa suuren osan kilpailijoista. Lopulta on jäljellä pari toimittajaa, jotka osaavat sopeutua tilanteeseen. Esimerkiksi kouluruoka on keskitetty suurkeittiöille, jotka edellyttävät tarjouskilpailussa täydellistä toimitusta. Siis keittiö, jonne ruoka tulee valmiina? No yksikään tila ei sellaiseen kykene, kun perunatilalta ei enää tule tomaatteja eikä tuoretta kalaa. Vain harva pystyy suuriin toimituksiin. Onko se tae hyvästä laadusta ja edullisesta hinnasta? Koulujen keittiössä on palkattuna pitkälle koulutettuja kokkeja. Onko ammattitaito ja tehtävät tasapainossa kun he availevat ruoka-astioita ja annostelevat ruokia lautaselle. Onko siinä koko päiväksi haasteellista tekemistä? Entä ovatko keittiön kalliit välineet siinä, käytössä mihin niitä on hankittu? Mitä jos koulujen keittiöissä tehtäisiin taas enemmän itse, pyydettäisiin tarjouksia erikseen kalasta ja porkkanasta. En väitä että se olisi halvempi tapa, mutta ainakin veronmaksajan lapset saisivat samalle rahalle enemmän vastinetta.
Juha Haapakoski, yrittäjä, päätoimittaja evp. ja kaupunginvaltuutettu Naantalista
