Naantalin tuella kohti eduskuntaa!

Merimaskun Kokoomuksen kevätkokous asettui tukemaan ehdokkuuttani. Vasemmalta Kari Lineri, pj Anne Linja,  Irmeli Vainio, Maarit Lineri, Juha Haapakoski, Keijo Maksimainen ja Kimmo Mäntysalo.

 Naantalin Kokoomuksen kunnallisjärjestö ja  valtuustoryhmä asettuivat  tänään sunnuntaina yksimielisesti tukemaan ehdokkuuttani ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Myös oma yhdistykseni Merimaskun Kokoomus ry asettui tuekseni kannustavin sanoin ja kättentaputuksin.

Varsinais-Suomen Kokoomuksen ylimääräinen piirikokous asettaa virallisesti ehdokkaat 10. huhtikuuta.

Muutin Naantaliin vuoden 1994 alussa keskellä edellisen laman syvintä kurimusta. Olin ostanut osake-enemmistön Raision ja Naantalin seudun paikallislehdestä Rannikkoseudusta. Kaiken epävarmuuden keskellä jätin vakituisen ja turvatun työn, Harjavallan Seudun päätoimittajan ja toimitusjohtajan tehtävät, ja otin vastuun yhtiöstä, joka oli todella heikossa hapessa. Myös ympäristö, minne tulin oli  vieras.  Näin ympärilläni  toki uhkia mutta myös  suuria mahdollisuuksia.

17 vuoden jälkeen jätin Rannikkoseudun hyvässä iskussa uudelle omistajalle. Taas tein sen saman, mitä vuoden 1994 alussa olin tehnyt. Jätin hyvän työpaikan ja varman toimeentulon ja lähdin kohti tuntematonta. Sillä matkalla kirjoitin kirjan turkulaisesta vaikuttajasta ja sain vesikaton päälle uuteen navettaan, jonka veistin yksin hirsi hirreltä erämaassa Pudasjärvellä.

Nyt Naantali ei enää ole tuntematon. Tuo viehättävä, vanha, idyllinen pikku-kaupunki oli avautunut ja näyttänyt sekä heikkoutensa - joita on tosi vähän - ja vahvuutensa.  Päätoimittajana minulle  avautuivat kaikki ovet ja salat.  Pääkirjoituksiani lehden lukijoiden oli  pakko lukea. Kuitenkin vasta kunnallispolitiikkaan lähtemisen jälkeen olen päässyt vielä askeleen peremmälle  Naantalin tummanpuhuvaan kaupungintaloon. Olen oppinut tuntemaan lähemmin sekä viranhaltijoita että luottamushenkilöitä. Myös  kunnallispolitiikka on avautunut uudella tavalla, vaikkei se kaikin osin mene aina toiveitteni mukaan - eikä tarvitsekaan.

Päätoimittajana pidin tietoisesti  yllä yhteiskunnallista keskustelua.  Nostin esiin  alueen vahvuuksia ja heikkouksia, jotta vahvuudet tunnistettaisiin ja heikkoudet voitettaisiin.  Korostin aina miten tärkeää olisi, että kunnat vaalien olla voisivat löytää yhteisen ehdokkaan, jolla olisi läpimenomahdollisuuksia. Turun ulkopuolisille kunnille oma edustaja on kullan arvoinen. Sen merkitystä ei tiedä ellei sellaista ole. Se on totta, että kansanedustaja ei voi ajaa yhden kunnan tai aina edes maakunnan asiaa. Sille kukaan ei kuitenkaan voi mitään - halusi tai ei - käsitys vallitsevista ongelmista syntyy enemmän tai vähemmän paikallisista olosuhteista. Ja uusia lakiehdotuksia kukin  arvioi ja pyrkii soveltamaan alueelle, minkä parhaiten tuntee.
 Kun minua nyt  pyydettiin  tehtävään Naantalista ja Raisiosta, oli se luottamuksen osoitus kaikelle sille, mitä olen aiemmin tehnyt. Kieltäytyminen olisi ollut linjatonta kun se muuten työhöni ja elämäntilanteeseeni soveltui.

 Koen, että itselleni on vuosien varrella siunaantunut kyky pureutua asioiden  syviin ytimiin. Talouden tuntemus ja kustannuslähtöinen ajattelu on minulle ominaista. Siksi minun on vaikea ymmärtää isoja tai pieniä uudistuksia, jos samalla ei näytetä niiden  taloudellisia vaikutuksia.  Talouselämä ei kuuntele selityksiä, se katsoo kylmiä lukuja ja tekee niistä johtopäätöksiä.

 Olen oman tieni kulkija. Joskus olen leikitellyt, että ilmeiseti olen oppinut elämäntaitoni pohjoisen soilla. Suolla pitää astua mättäältä mättäälle.  Kohtaan, johon kukaan toinen ei ole aiemmein astunut. Joka askel on harkittava ennalta. Päämäärä on suon toisella laidalla. Sinne on päästävä jalkoja kastelematta. Niin kuin kirjoittamaton elämä. Itse on valittava tie. Selvittävä eteenpäin vaikka tie voi olla upottava ja epävarmat. Joskus on palattava takaisinkin päin ja etsittävä reitti toisesta kohtaa.
Tunnen myös Pohjois-Suomen arjen ja talouden rajallisuuden. Koillismaan kylissä rahalla ei ole merkitystä, sillä vähällä on tultava toimeen. Täällä etelässä tilanne on paljon parempi, mutta korjattavaa on ja sitä syntyy koko ajan lisää. Entien huolissani olen yritysten ja teollisuuden yleisistä toimintaedellytyksistä. Julkisen talouden kriisi ulosmittaa tuoton yrityksistä jo ennen kuin tuloa on ehtinyt syntyä. Palveluiden ulkoistaminen kuntien omiksi yhtiöiksi ei näytä johtavan palvelujen kustannuten laskuun, vaan vain sekoittaa paikallisia markkinoita. Kuntien palveluiden yksikkökustannukset ovat avain muutokseen. Kunnat eivät voi tehdä voittoa, mutta ne voivat kilpailla edullisilla hinnoilla niin, kuin yrityksissäkin tehdään.
Koen, että onni on ollut  matkassani. Kun yksi haaste on voitettu ja koettu, on uusi ollut odottamassa. En ole koskaan pelännyt tarttua itsenäni suurempiin haasteisiin. Kun olen niihin tarttunut, on se ollut palkitsevaa, kasvattavaa; kokemisen ja  elämisen arvoista. Näin uskon tämän uudenkin haasteen olevan. Toivon, että esimerkilläni voisin rohkaista nuoria yrittämään enemmän, ponnistamaan korkeammalle. Omia rajoja pitää koetella joka päivä.

Elämässäni on ollut  sopivasti vastoikäymisiä ja pettymyksiä, jotta olen kasvanut, sitkistynyt  ja nöyrtynyt vaan en koskaan luovuttanut.
Luottamus on suuri asia. Vastuun kantaminen yhtä arvokas.  On ollut  onni kohdata ihmisiä, jotka ovat   ymmärtäneet, luottaneet ja antaneet vastuuta. Sellaisia oli tänään ympärilläni paljon.
Vastuun ja luottamuksen täyttäminen vaatii kurinalaisuutta ja lujaa tahtoa. Niitä molempia  minulla on ehkä liiankin kanssa.

Nöyrä kiitos kaikille, jotka olitte tänään viitoittamassa tietäni ehdokkaaksi. Kävi taistossa miten tahansa, tämä on yksi niistä päivistä, jotka eivät unohdu koskaan!


Juha Haapakoski