Turun seudun kuntajakoselvitykset ensimmäiset ehdotukset julkistettiin perjantaina. Turun seutu rakentuisi sen mukaan kolmen vahvan kuntakeskuksen varaan.
Vahva peruskunta on hyvä ajatus, mutta se on melko lailla suhteellinen käsitys.
Naantalin kannalta ensimmäisessäkin ajatuksessa on kuitenkin hyvää se, että Turun seudulla voi jatkossakin olla muuta kuin yksi Turku. Heikkoa esityksessä on se, ettei edes selvittelyn alussa ole syntynyt käsitystä, mikä näitä yhdistettäviä kuntia yhdistää - muu kuin valtapolitiikka. Naantalissa ei sellaisia pyrkimyksiä ole.
Julkinen talous on heikossa hapessa. Kunta- ja hallintouudistuksissa ei kuitenkaan haluta ottaa oppia yrityksistä ja suurista yhtiöistä, joissa niissäkin ongelmatilanteissa on kysymys taloudesta ja resurssien uudelleen ohjauksesta.
On mielenkiintoista harrastaa ajatusleikkiä, mitä Turun taloudessa tapahtuu, jos Raisio ja Kaarina liitettäisiin Turkuun. Kaarina on tunnusluvuiltaan yksi maan parhaiten hoidetuista kunnista.
Raision nettomenot asukasta kohti ovat selvästi pienemmät kuin Naantalissa. Pienimmät menot ovat kuitenkin Ruskolla. Ne ovat n. 1000 euroa pienemmät asukasta kohti kuin Turussa, joka on kustannuksiltaan maakunnan kallein ja valtakunnan kalleinpia kuntia.
Ei tarvitse olla kovin kummoinen talousmies tai -nainen kun voi sanoa, että Turulla on aivan samat ongelmat kustannustensa ja kannattavuutensa kanssa uudistuksen jälkeen kuin sitä ennen. Konsernisyhtiöille piilotetut velat ja verotilityksissä viime vuonna koko kuntakenttää koetut positiivisen suuret yllätykset saaivat näyttämään viime kauden kohtuulliselta, mutta jos sen ylijäämää verrataan miljarditason kokonaismenoihin, vaikuttaa tulos lähinnä arviointivirheeltä.
Turun veroprosentti on korkea, sen konsernivelat ovat huikeat ja valtionosuuksien määrä suuri alueen muihin kuntiin verrattuna. Riskit ovat siis Turussa eikä Turun seudulla.
Niin valtiovarainministeriö kuin Kuntaliitto kuin Turun naapurikunnatkin pystyvät lonkalta luettelmaan, missä Turku voisi ottaa miljoonien arvoiset kulusäästöt palveluitaan vaarantamatta. Koulutusta ei tarvitse kuristaa, koska se kelpaa esimerkiksi muillekin. Sen sijaan Turku käyttää 100 miljoonaa euroa enemmän rahaa urheiluun ja kulttuurin kuin maassa keskimäärin. Eikä tarvitse leikata 100 miljoonaa, jotta koko kaupungin asema näyttäisi paremmalta.
Siksi ensi viikolla alkavissa kuntakohtaisissa kuulemisessa toivoisi selvittäjien valaisevan, miten talouden tunnusluvut tässä uudistuksessa tulevat muuttumaan ja missä aikataulussa.
Silloin kun näytetään talouden koko kuva lähtötilanteessa ja näytetään, miten se tulee jatkossa muuttumaan, silloin pöydän ääreen istuu suuri määrä asiantuntijoita, jotka tarkistavat ovatko laskelmat oikein. Jos eivät ole, laskelmat korjataan ja taas katsotaan, onko laskelmien lopputulos ja johtopäätökset samat kuin uudistuksen päämäärä.
Niin kauan kuin näissä uudistuksissa puhutaan vain toimintapojen muutoksista, kysymys on enemmän tai vähemmän kysymys valtapolitiikasta eikä talouspolitiikasta.
Suomen bruttokansatuote polkee paikallaan ja valtion velka on vaarassa kasvaa entisestään. Valta- ja puoluepolitiikalle ei mielestäni ole enää sijaa tai ei ainakaan samassa mitassa kuin vielä tällä hetkellä vaikuttaa olevan.
Turun seudun kuntajakoselvitys on valtapolitiikkaa. Talous ei uudistuksen jälkeenkään parane, jos niihin ei ole rohkeutta tarttua. Jos on, uudistuksia ei tarvita laajassa mitassa. Kun mennään eurot edellä jokainen kunta itse tietää parhaiten, milloin sen on syytä hakea liitosta jonkin toisen kanssa.
Vahva peruskunta on hyvä ajatus, mutta se on melko lailla suhteellinen käsitys.
Naantalin kannalta ensimmäisessäkin ajatuksessa on kuitenkin hyvää se, että Turun seudulla voi jatkossakin olla muuta kuin yksi Turku. Heikkoa esityksessä on se, ettei edes selvittelyn alussa ole syntynyt käsitystä, mikä näitä yhdistettäviä kuntia yhdistää - muu kuin valtapolitiikka. Naantalissa ei sellaisia pyrkimyksiä ole.
Julkinen talous on heikossa hapessa. Kunta- ja hallintouudistuksissa ei kuitenkaan haluta ottaa oppia yrityksistä ja suurista yhtiöistä, joissa niissäkin ongelmatilanteissa on kysymys taloudesta ja resurssien uudelleen ohjauksesta.
On mielenkiintoista harrastaa ajatusleikkiä, mitä Turun taloudessa tapahtuu, jos Raisio ja Kaarina liitettäisiin Turkuun. Kaarina on tunnusluvuiltaan yksi maan parhaiten hoidetuista kunnista.
Raision nettomenot asukasta kohti ovat selvästi pienemmät kuin Naantalissa. Pienimmät menot ovat kuitenkin Ruskolla. Ne ovat n. 1000 euroa pienemmät asukasta kohti kuin Turussa, joka on kustannuksiltaan maakunnan kallein ja valtakunnan kalleinpia kuntia.
Ei tarvitse olla kovin kummoinen talousmies tai -nainen kun voi sanoa, että Turulla on aivan samat ongelmat kustannustensa ja kannattavuutensa kanssa uudistuksen jälkeen kuin sitä ennen. Konsernisyhtiöille piilotetut velat ja verotilityksissä viime vuonna koko kuntakenttää koetut positiivisen suuret yllätykset saaivat näyttämään viime kauden kohtuulliselta, mutta jos sen ylijäämää verrataan miljarditason kokonaismenoihin, vaikuttaa tulos lähinnä arviointivirheeltä.
Turun veroprosentti on korkea, sen konsernivelat ovat huikeat ja valtionosuuksien määrä suuri alueen muihin kuntiin verrattuna. Riskit ovat siis Turussa eikä Turun seudulla.
Niin valtiovarainministeriö kuin Kuntaliitto kuin Turun naapurikunnatkin pystyvät lonkalta luettelmaan, missä Turku voisi ottaa miljoonien arvoiset kulusäästöt palveluitaan vaarantamatta. Koulutusta ei tarvitse kuristaa, koska se kelpaa esimerkiksi muillekin. Sen sijaan Turku käyttää 100 miljoonaa euroa enemmän rahaa urheiluun ja kulttuurin kuin maassa keskimäärin. Eikä tarvitse leikata 100 miljoonaa, jotta koko kaupungin asema näyttäisi paremmalta.
Siksi ensi viikolla alkavissa kuntakohtaisissa kuulemisessa toivoisi selvittäjien valaisevan, miten talouden tunnusluvut tässä uudistuksessa tulevat muuttumaan ja missä aikataulussa.
Silloin kun näytetään talouden koko kuva lähtötilanteessa ja näytetään, miten se tulee jatkossa muuttumaan, silloin pöydän ääreen istuu suuri määrä asiantuntijoita, jotka tarkistavat ovatko laskelmat oikein. Jos eivät ole, laskelmat korjataan ja taas katsotaan, onko laskelmien lopputulos ja johtopäätökset samat kuin uudistuksen päämäärä.
Niin kauan kuin näissä uudistuksissa puhutaan vain toimintapojen muutoksista, kysymys on enemmän tai vähemmän kysymys valtapolitiikasta eikä talouspolitiikasta.
Suomen bruttokansatuote polkee paikallaan ja valtion velka on vaarassa kasvaa entisestään. Valta- ja puoluepolitiikalle ei mielestäni ole enää sijaa tai ei ainakaan samassa mitassa kuin vielä tällä hetkellä vaikuttaa olevan.
Turun seudun kuntajakoselvitys on valtapolitiikkaa. Talous ei uudistuksen jälkeenkään parane, jos niihin ei ole rohkeutta tarttua. Jos on, uudistuksia ei tarvita laajassa mitassa. Kun mennään eurot edellä jokainen kunta itse tietää parhaiten, milloin sen on syytä hakea liitosta jonkin toisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti