Kuulun ilmeisesti monen mielestä kulttuurin vastustajiin kun olen puhunut senkin alan kustannusten kuriin laittamisesta. Minusta kultuurin suurimmat vastustajat ovat kuitenkin niitä, jotka puolustavat nykyisiä rakenteita ja pyrkivät vesittämään keskustelunkin aiheesta.
Olen käyttänyt Turun selvästi yli valtakunnan keskiarvon ylittäviä kulttuurimenoja yhtenä esimerkkinä, mihin julkisen menojen säästökuurissa pitää kiinittää huomiota. Turku käyttää sinänsä hyvin korkeatasoisiin ja kunnianhimoisesti järjestettyihin näyttelyhin, konsertteihin ja muihin esityksiin useita satoja euroja per asukas vuodessa. Summa oli vuonna 2012 noin puolet siitä, mitä perusopetus maksoi per asukas.
Parhaillaan on meneillään repivä jukinen keskustelu perusopetukseen liittyvistä supistuksista, koulujen lakkauttamisesta. Turkulaiseen tapaan jo virkamiesesitys on ollut julkisuudessa ennen kuin edes lautakunta on siihen ehtinyt ottaa kantaa. Tämä teatteri - yhteiskunnan varoilla - on toistunut joka vuosi.
Perusopetus on kunnan lakisääteinen tehtävä kun taas kulttuurimenot ovat - toki valtion osittain tukemia - paljolti kunnan omassa harkinnassa. Perusopetuksen menot Turussa on selvästi alle maan keskiarvon kun kulttuurimenot ovat maan korkeimpia ja moninkertaiset keskiarvoon verrattuna. Isojen kaupunkien joukossa erot eivät ole suuret, mutta toimintavatkin ovat saman kaltaiset.
Naapurikuntalaisena minua harmittaa keskustelu siitä, että Turku järjestää kulttuuripalveluita, joita myös naapurikunnan asukkaat käyttävät ja joihin myös niiden pitäisi enenemmän osallistua. Ei siis päästä päättämään tarjonnasta vaan vain osallistumaan kustannuksiin.
Totta. Itse osallitun nyt keskusteluun, miten menot voidaan saada siedettävälle tasolle ilman, että tarjonnasta tinkiä. Yksi ratkaisu on lisätä tarjontaa eli tuloja nykyisillä kustannuksilla.
Olen aikaisemmin käyttänyt esimerkkinä Prahan kuuluisaa sinfoniaorkesteria, jonka soittajien leipä ei ole niin hyvin turvattu kuin suurten kaupunkien orkestereiden. Prahassa orkesterin soittajat ovat päivällä kadulla jakamassa esitteitä illan esityksestä, ohjaavat kiinnostuneet lippuluukulle ja ovat sitten itse esiintymässä viitenä ilta viikossa päivän aikana hankitulle yleisölleen.
En tarkoita, että meidänkin pitäisi pistää soittajat kadulle tienaamaan, vaan haluaan korostaa kuinka tärkeä on yleisö ja lipun myyntitulot kustannusten kattajana. On hyvä, että esityksissä pyritään täydellisyyteen ja esiinnytään vasta sitten, kun koko orkesteri on valmis, mutta olisiko sitä ennen muita tapoja tarjota elämyksiä kuluttajille, joista voisi tulla lisätuottoja menojen katteeksi? Enkä nyt tarkoita turkulaista musiikkitarjontaa, vaan kaikkea kulttuurin varjon alla olevaa toimintaa, jota tuetaan yhteiskunnan varoin.
Näinä aikoina ei tarvitse olla kummoinenkaan tulevaisuuden ennustaja kun voi sanoa, että kulttuurimenoihin tullaan puuttumaan rajustikin riippumatta siitä, lukeutuuko kulttuurin vastustajiin vai kannattajiin. Ne, jotka ovat pitäneet yrtitysten edustusmenojen vähennysoikeutta kohtuuttomana ja siitä syystä sitä halunneet rajata, ovat joko tietoisesti tai tietämättämään vähentäneet paitsi ravintoloiden myös teattereiden ja muiden taide-esitysten katsojia. Samalla se on ollut omiaan kaventamaan yksityistä kulttuuritarjontaa tai ainakin järjestäjien rahapussia. Olemmeko sitä mieltä, että vain yhteiskunnan tarjoamat/tukemat kulttuurielämykset ovat riittäviä? Tuo yritysten edustusmenojen verovähennysoikeus on osittain palautumassa ensi vuoden alussa. Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, mitä monissa maissa, joissa yritykset lajoituksineen ja taidekokoelmineen edustavat leimallisesti koko maan kulttuuritarjontaa.
Verotus on Suomessa pääroolissa monessa muussakin asiassa. Meillä erilaisia haittaveroja tupakalle, alkoholille, sokerille jne. Suomessa on voimallisesti korotettu pääomaverotusta korkeista osinko- ja optiotuotoista viisastuneena. Pääomalle on asetettu lisää haittaveroja. Sen seurauksena investoinnit ovat kaikonneet vieraisiin maihin. Tuska kasvaa. Vain kateuden määrä on livenetynyt. Siitähän yritysten edustusmenojen verovähenyysoikeuksiin puuttumisessakin on lähinnä kysymys. Vai oletko toista mieltä?
Olen käyttänyt Turun selvästi yli valtakunnan keskiarvon ylittäviä kulttuurimenoja yhtenä esimerkkinä, mihin julkisen menojen säästökuurissa pitää kiinittää huomiota. Turku käyttää sinänsä hyvin korkeatasoisiin ja kunnianhimoisesti järjestettyihin näyttelyhin, konsertteihin ja muihin esityksiin useita satoja euroja per asukas vuodessa. Summa oli vuonna 2012 noin puolet siitä, mitä perusopetus maksoi per asukas.
Parhaillaan on meneillään repivä jukinen keskustelu perusopetukseen liittyvistä supistuksista, koulujen lakkauttamisesta. Turkulaiseen tapaan jo virkamiesesitys on ollut julkisuudessa ennen kuin edes lautakunta on siihen ehtinyt ottaa kantaa. Tämä teatteri - yhteiskunnan varoilla - on toistunut joka vuosi.
Perusopetus on kunnan lakisääteinen tehtävä kun taas kulttuurimenot ovat - toki valtion osittain tukemia - paljolti kunnan omassa harkinnassa. Perusopetuksen menot Turussa on selvästi alle maan keskiarvon kun kulttuurimenot ovat maan korkeimpia ja moninkertaiset keskiarvoon verrattuna. Isojen kaupunkien joukossa erot eivät ole suuret, mutta toimintavatkin ovat saman kaltaiset.
Naapurikuntalaisena minua harmittaa keskustelu siitä, että Turku järjestää kulttuuripalveluita, joita myös naapurikunnan asukkaat käyttävät ja joihin myös niiden pitäisi enenemmän osallistua. Ei siis päästä päättämään tarjonnasta vaan vain osallistumaan kustannuksiin.
Totta. Itse osallitun nyt keskusteluun, miten menot voidaan saada siedettävälle tasolle ilman, että tarjonnasta tinkiä. Yksi ratkaisu on lisätä tarjontaa eli tuloja nykyisillä kustannuksilla.
Olen aikaisemmin käyttänyt esimerkkinä Prahan kuuluisaa sinfoniaorkesteria, jonka soittajien leipä ei ole niin hyvin turvattu kuin suurten kaupunkien orkestereiden. Prahassa orkesterin soittajat ovat päivällä kadulla jakamassa esitteitä illan esityksestä, ohjaavat kiinnostuneet lippuluukulle ja ovat sitten itse esiintymässä viitenä ilta viikossa päivän aikana hankitulle yleisölleen.
En tarkoita, että meidänkin pitäisi pistää soittajat kadulle tienaamaan, vaan haluaan korostaa kuinka tärkeä on yleisö ja lipun myyntitulot kustannusten kattajana. On hyvä, että esityksissä pyritään täydellisyyteen ja esiinnytään vasta sitten, kun koko orkesteri on valmis, mutta olisiko sitä ennen muita tapoja tarjota elämyksiä kuluttajille, joista voisi tulla lisätuottoja menojen katteeksi? Enkä nyt tarkoita turkulaista musiikkitarjontaa, vaan kaikkea kulttuurin varjon alla olevaa toimintaa, jota tuetaan yhteiskunnan varoin.
Näinä aikoina ei tarvitse olla kummoinenkaan tulevaisuuden ennustaja kun voi sanoa, että kulttuurimenoihin tullaan puuttumaan rajustikin riippumatta siitä, lukeutuuko kulttuurin vastustajiin vai kannattajiin. Ne, jotka ovat pitäneet yrtitysten edustusmenojen vähennysoikeutta kohtuuttomana ja siitä syystä sitä halunneet rajata, ovat joko tietoisesti tai tietämättämään vähentäneet paitsi ravintoloiden myös teattereiden ja muiden taide-esitysten katsojia. Samalla se on ollut omiaan kaventamaan yksityistä kulttuuritarjontaa tai ainakin järjestäjien rahapussia. Olemmeko sitä mieltä, että vain yhteiskunnan tarjoamat/tukemat kulttuurielämykset ovat riittäviä? Tuo yritysten edustusmenojen verovähennysoikeus on osittain palautumassa ensi vuoden alussa. Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, mitä monissa maissa, joissa yritykset lajoituksineen ja taidekokoelmineen edustavat leimallisesti koko maan kulttuuritarjontaa.
Verotus on Suomessa pääroolissa monessa muussakin asiassa. Meillä erilaisia haittaveroja tupakalle, alkoholille, sokerille jne. Suomessa on voimallisesti korotettu pääomaverotusta korkeista osinko- ja optiotuotoista viisastuneena. Pääomalle on asetettu lisää haittaveroja. Sen seurauksena investoinnit ovat kaikonneet vieraisiin maihin. Tuska kasvaa. Vain kateuden määrä on livenetynyt. Siitähän yritysten edustusmenojen verovähenyysoikeuksiin puuttumisessakin on lähinnä kysymys. Vai oletko toista mieltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti