Ymmärän, että eläkeläisemme on aivan erityisen ryhmä yhteiskunnassamme. Me nuoremmat olemme heille ison kiitoksen velkaa kaikesta, mitä he ovat elämänsä aikana tehneet hyväksemme. Sitähän he ovat tehneet. Kaiken aikaa.
Siksi ei ole perustelua, että alamme käsitellä heitä ikään kuin omana erillisenä ongelma tässä yhteiskunnassa. Viime vuosina hallitus on käsitellyt eläkeläisten indeksikorotuksia ja verotusta muista poikkeavalla tavalla.
Ymmärrän kyllä, että meidän on muutettava eläkejäjestelmäämme; kertymisperusteita, eläkeikää ja sekä ansaintamahdollisuuksia eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Kestävyysvajetta pitää yrittää kuroa umpeen mahdollisimman ajoissa.
Se on reilua, että jokainen meistä tietää miten eläkkeemme kertyy tuloistamme. Silloin eläkkeelle siirtyminen ei tuo yllätystä toimeentulon kannalta.
Sen sijaan se on epäreilua, että muutamme järjestelmää tai eläkkeen suuruutta sitten, kun eläkkeen saaja ei voi siihen enää itse vaikuttaa. Juuri siitä monissa leikkauksissa ja veroporrastuksissa ollut kysymys. Eläkekertymä on ollut osa silloista palkkaratkaisua. Niin kuin työntekijät ovat aikoinaan ansainneet sopimuksen mukaisen palkkansa, ovat he saman sopimuksen nojalla oikeutettuja silloisten perusteiden mukaan kertyneeseen eläkkeeseenkin.
Meidän veroprogressiomme (mitä suuremmat tulot, sitä korkampi veroprosentti) on yksi Euroopan jyrkimpiä. Meillä ei ole syytä tehdä rajauksia pienten eläkkeiden indeksien tarkistuksiin eikä meillä ole oikeutta kajota vanhojen sopimusten mukaisesti karttuneisiin eläkkeisiin muita ansiotuloja rankemmalla verotuksella.
Valtion tuloista 40 prosenttia tulee arvonlisäverosta. Eläkeläisten ostovoima on Suomessa merkittävä ja heidän aktiivisuuden ansiosta autokauppa, asuntokauppa, mökkiremontit ja lomamatkat ovat käyneet vielä kohtuullisesti.
Verotus pitää olla tuloeroja tasavaa, mutta sen pitää kuitenkin olla oikeudenmukaista.
Ja sellaisen kohtelun nykyiset eläkeläiset ja pian ansaitulle eläkkeelle siirtyvät ovat ansainneet.
Siksi ei ole perustelua, että alamme käsitellä heitä ikään kuin omana erillisenä ongelma tässä yhteiskunnassa. Viime vuosina hallitus on käsitellyt eläkeläisten indeksikorotuksia ja verotusta muista poikkeavalla tavalla.
Ymmärrän kyllä, että meidän on muutettava eläkejäjestelmäämme; kertymisperusteita, eläkeikää ja sekä ansaintamahdollisuuksia eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Kestävyysvajetta pitää yrittää kuroa umpeen mahdollisimman ajoissa.
Se on reilua, että jokainen meistä tietää miten eläkkeemme kertyy tuloistamme. Silloin eläkkeelle siirtyminen ei tuo yllätystä toimeentulon kannalta.
Sen sijaan se on epäreilua, että muutamme järjestelmää tai eläkkeen suuruutta sitten, kun eläkkeen saaja ei voi siihen enää itse vaikuttaa. Juuri siitä monissa leikkauksissa ja veroporrastuksissa ollut kysymys. Eläkekertymä on ollut osa silloista palkkaratkaisua. Niin kuin työntekijät ovat aikoinaan ansainneet sopimuksen mukaisen palkkansa, ovat he saman sopimuksen nojalla oikeutettuja silloisten perusteiden mukaan kertyneeseen eläkkeeseenkin.
Meidän veroprogressiomme (mitä suuremmat tulot, sitä korkampi veroprosentti) on yksi Euroopan jyrkimpiä. Meillä ei ole syytä tehdä rajauksia pienten eläkkeiden indeksien tarkistuksiin eikä meillä ole oikeutta kajota vanhojen sopimusten mukaisesti karttuneisiin eläkkeisiin muita ansiotuloja rankemmalla verotuksella.
Valtion tuloista 40 prosenttia tulee arvonlisäverosta. Eläkeläisten ostovoima on Suomessa merkittävä ja heidän aktiivisuuden ansiosta autokauppa, asuntokauppa, mökkiremontit ja lomamatkat ovat käyneet vielä kohtuullisesti.
Verotus pitää olla tuloeroja tasavaa, mutta sen pitää kuitenkin olla oikeudenmukaista.
Ja sellaisen kohtelun nykyiset eläkeläiset ja pian ansaitulle eläkkeelle siirtyvät ovat ansainneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti