Paperi- ja teknologiateollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on laskenut dramaattisesti vuoden 2008 rahoituskriisistä. Kun muu Eurooppa on päässyt hitaan kasvun tielle, Suomen vientiluvut mataa kuin kuolleen miehen sydänkäyrä.
Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton kansanedustajaehdokkaille järjestämässä tiedotustilaisuudessa Turussa tiistaina tulevia kansanedustajia istutettiin suurten haasteiden eteen. Suomen vientilukuja ei saada vuoden 2008 tasolle ilman suuria ja merkittäviä uusia investointeja.
Illan viesti oli selvä. Julkisen rahoituksen osuutta investointien käynnistymämiseen tulee kaikin keinoin lisätä. Energian omavaraisuutta tulee kasvattaa, julkisen talouden osuutta bruttokansantuotteesta alentaa ja verotusta keventää. Samalla pitäisi kuitenkin saada myös julkisen talouden velkaantuminen aisoihin.
Teknologiateollisuuden toiveissa ei ole huomautettavaa. On käytettävä kaikki keinot sekä kotimarkkinoiden että viennin elvyttämiseen. Paino on kuitenkin vientiteollisuudessa.
Julkisen talouden mahdollisuudet rahoittaa vientiteollisuutta ja yritystoimintaa yleensä ovat kuitenkin hyvin rajalliset markkinoiden pääomavirtoihin nähden. Olemme kovin keskusjohtoisessa järjestelmässä, jos yritysten rahoitus olisi vallan valtion luottolaitosten valikoivien päätösten varassa.
Olemme talouden masennuksessa unohtanee yksityiset pääomavirrat, sijoittajat ja toimivien markkinoiden suuret mahdollisuudet.
Kärjistetysti voisi väittää, että Nokian huumassa kateus on ohjannut järkeä enemmän pääomatuottojen verotusta. Olemme nostaneet osinkoveroa, myyntivoittoveroa ja perintöveroa. Kaikki ovat olleet silloisten optio- ja osinkotuottojen määrään nähden varsin oikeudenmukaisia päätöksiä.
Maailma on kuitenkin Nokian jälkeen toinen. Olemme pudonneet yleisen korkotason laskun mukana pääomatuottojen nollakasvuun. Omaisuuksien arvot ovat pörssikursseja lukuun ottamatta laskeneet.
Suomessa osinkotuotto kotimaisissa pörssiyhtiöissä on keskimäärin alle viisi prosenttia osakkeen arvosta. Veron jälkeen tuotto on n. 3 prosenttia.
Heikko tuotto on ristiriidassa kurssiin sisältyvään riskiin nähden. Myös verottojan yli 30 prosentin osuus heikosta tuotosta on tässä ajassa kohtuuton. Kiinteistöissä ongelma vielä suurempi. Kansainväliset sijoittajat ovat vetäytyneet kiinteistöbisneksestä lähes kokonaan.
Monet sijoitusyhtiöt ja eläkeyhtiötkin sijoittavat mieluimmin Kongon tasavaltaan. Siellä markkinat toimivat. Ne sisätävät suuren riskin mutta antavat myös suuren tuoton.
Ensin tulee työ ja vasta sitten palkka. Ilman pääomia ja riskinottoa ei synny työpaikkoja. Pääomatuottojen verotuksessa on syytä ottaa askeleita taaksepäin. Verotuksen pitäisi kannustaa ottamaan riskejä ja se on palkittava riittävällä tuotolla.
Eduskunta voi päättää verotuksesta, mutta se ei voi päättää tulevatko kansainväliset sijoittajat Suomeen tai sijoittavatko suomalaiset kotimaahan. Sijoitustoiminta ei ole tunnekysymys vaan taloudellinen kysymys.
Pääomaverotusta ja myyntivoiton verotusta alentamalla vaikka vain väliaikaisesti saadaan markkinoihin liikettä. Elpyvät markkinat kasvattavat valtion arvonlisäveron tuottoa, ansiotuolosta kertyviä veroja ja pienentävät työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia.
Eri aloja runtelevasta suuresta murroksesta huolimatta eläkeikää lähestyvät yrittäjät ja viljelijät odottavat suotuisempia aikoja omistaja- ja sukupolvenvaihdokselle. Sellaisia aikoja ei ole näköpiirissä.
Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton kansanedustajaehdokkaille järjestämässä tiedotustilaisuudessa Turussa tiistaina tulevia kansanedustajia istutettiin suurten haasteiden eteen. Suomen vientilukuja ei saada vuoden 2008 tasolle ilman suuria ja merkittäviä uusia investointeja.
Illan viesti oli selvä. Julkisen rahoituksen osuutta investointien käynnistymämiseen tulee kaikin keinoin lisätä. Energian omavaraisuutta tulee kasvattaa, julkisen talouden osuutta bruttokansantuotteesta alentaa ja verotusta keventää. Samalla pitäisi kuitenkin saada myös julkisen talouden velkaantuminen aisoihin.
Teknologiateollisuuden toiveissa ei ole huomautettavaa. On käytettävä kaikki keinot sekä kotimarkkinoiden että viennin elvyttämiseen. Paino on kuitenkin vientiteollisuudessa.
Julkisen talouden mahdollisuudet rahoittaa vientiteollisuutta ja yritystoimintaa yleensä ovat kuitenkin hyvin rajalliset markkinoiden pääomavirtoihin nähden. Olemme kovin keskusjohtoisessa järjestelmässä, jos yritysten rahoitus olisi vallan valtion luottolaitosten valikoivien päätösten varassa.
Olemme talouden masennuksessa unohtanee yksityiset pääomavirrat, sijoittajat ja toimivien markkinoiden suuret mahdollisuudet.
Kärjistetysti voisi väittää, että Nokian huumassa kateus on ohjannut järkeä enemmän pääomatuottojen verotusta. Olemme nostaneet osinkoveroa, myyntivoittoveroa ja perintöveroa. Kaikki ovat olleet silloisten optio- ja osinkotuottojen määrään nähden varsin oikeudenmukaisia päätöksiä.
Maailma on kuitenkin Nokian jälkeen toinen. Olemme pudonneet yleisen korkotason laskun mukana pääomatuottojen nollakasvuun. Omaisuuksien arvot ovat pörssikursseja lukuun ottamatta laskeneet.
Suomessa osinkotuotto kotimaisissa pörssiyhtiöissä on keskimäärin alle viisi prosenttia osakkeen arvosta. Veron jälkeen tuotto on n. 3 prosenttia.
Heikko tuotto on ristiriidassa kurssiin sisältyvään riskiin nähden. Myös verottojan yli 30 prosentin osuus heikosta tuotosta on tässä ajassa kohtuuton. Kiinteistöissä ongelma vielä suurempi. Kansainväliset sijoittajat ovat vetäytyneet kiinteistöbisneksestä lähes kokonaan.
Monet sijoitusyhtiöt ja eläkeyhtiötkin sijoittavat mieluimmin Kongon tasavaltaan. Siellä markkinat toimivat. Ne sisätävät suuren riskin mutta antavat myös suuren tuoton.
Ensin tulee työ ja vasta sitten palkka. Ilman pääomia ja riskinottoa ei synny työpaikkoja. Pääomatuottojen verotuksessa on syytä ottaa askeleita taaksepäin. Verotuksen pitäisi kannustaa ottamaan riskejä ja se on palkittava riittävällä tuotolla.
Eduskunta voi päättää verotuksesta, mutta se ei voi päättää tulevatko kansainväliset sijoittajat Suomeen tai sijoittavatko suomalaiset kotimaahan. Sijoitustoiminta ei ole tunnekysymys vaan taloudellinen kysymys.
Pääomaverotusta ja myyntivoiton verotusta alentamalla vaikka vain väliaikaisesti saadaan markkinoihin liikettä. Elpyvät markkinat kasvattavat valtion arvonlisäveron tuottoa, ansiotuolosta kertyviä veroja ja pienentävät työttömyydestä aiheutuvia kustannuksia.
Eri aloja runtelevasta suuresta murroksesta huolimatta eläkeikää lähestyvät yrittäjät ja viljelijät odottavat suotuisempia aikoja omistaja- ja sukupolvenvaihdokselle. Sellaisia aikoja ei ole näköpiirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti