Media, pankki ja kauppa ovat tällä hetkellä historiansa suurimmassa murroksessa. Verkkoon siirtyneet palvelut haastavat kaikki vanhat toimintatavat. Suurimmassa murroksessa on paperille painettu lehti, joka vuosien nettikokemuksista huolimatta ei ole saanut tukevasti maata jalkojensa alle. Ansaintalogiikka verkossa on toinen kuin painetulla paperilla.
Suurissa muutoksissa on myös pankkitoiminta, joka käytännössä pärjäisi jo kokonaan ilman kivijalkakonttoreita. Samalla rahoitusmarkkinoiden myllerryksen seurauksena rahan tarjoajia on tullut lisää, perinteisen pankkien sääntely on kasvanut ja lainamarginaalit kaventuneet. Kilpailu on koventunut, mutta kilpailijan hahmottaminen on entistä vaikeampaan.
Kaupan siirtyminen verkkoon on sekin mittava haaste sekä pienille että etenkin suurille kauppaketjuille. Kaupunkien keskuksiin ja laitamille rakennettuja kauppakeskuksia haastavat paitsi perinteiset kilpailijat myös kansainväliset verkkokaupat, joiden huomaaminen on lähes yhtä vaikeaa kuin pankkitoiminnassa.
Kokonaisten toimialojen murrokset näkyvät juuri nyt lisääntyvinä YT-neuvotteluina ja työttömyyden kasvuna. Suomessa on niskan päällä yhtä aikaa kaksi suurta taakkaa: heikot suhdanteet ja toimialan rakennemuutos. Yksityisellä sektorilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää sopeutua, ja se näkyy suurena epävarmuutena työmarkkinoilla.
Julkiset palvelut ovat toistaiseksi välttyneet suurelta murrokselta. Sote-uudistuksen keskustelusta ja kuntajakoselvityksistä on kuitenkin voinut päätellä, ettei kuntien ja valtion palveluksessa olevat ole sivussa murroksesta. Kuntien veroprosentit, taksat ja velkamäärät alkavat olla tapissa. Silti kunnilla on suuria vaikeuksia talouden tasapainon saavuttamisessa.
Valtion talous on samassa jamassa. Valtion velan 100 miljardin raja ylittyy tänä vuonna ja verotulojen kasvu osoittaa hiipumisen merkkejä.
Toimialojen murroksessa yritysten verotusta ei voida nostaa. Henkilöverotuksen kiristäminen kurjistaisi kotimaista kysyntää edelleen ja todennäköisesti kääntäisi arvonlisäverotuototkin laskuun. Arvonlisävero on palkka- ja ansiotuloverojen jälkeen toiseksi suurin tulolähde ja valtion tulojen kannalta suurin tulolähde.
Kun läpi Suomen historian julkisen talouden vaje on aina pystytty korjaamaan joko palkkatasoa nostamalla ja tai veroja korottamalla, ovat molemmat mahdollisuudet poissa laskuista.
Kuten pankkien ja kauppojen palvelut ovat siirtyneet verkkoon, on julkisilla palveluilla sama tie edessä. Se tarkoittaa, ettei sivistystointa ja terveyspalveluja lukuun ottamatta henkilötyövoiman tarve on laskeva. Kuntien ja valtion palveluksessa oleva henkilöstö saavuttaa kuitenkin eläkeiän sellaisella vauhdilla, että työvoimaa purkautuu hallinnosta itsestään. Kunnissa pitäisikin olla ylimääräistä energiaa ottaa uusia toimintatapoja käyttöön, jotta rakennemuutos ja elököityminen voitaisiin saattaa maaliin hallitusti käsi kädessä.
Suurissa muutoksissa on myös pankkitoiminta, joka käytännössä pärjäisi jo kokonaan ilman kivijalkakonttoreita. Samalla rahoitusmarkkinoiden myllerryksen seurauksena rahan tarjoajia on tullut lisää, perinteisen pankkien sääntely on kasvanut ja lainamarginaalit kaventuneet. Kilpailu on koventunut, mutta kilpailijan hahmottaminen on entistä vaikeampaan.
Kaupan siirtyminen verkkoon on sekin mittava haaste sekä pienille että etenkin suurille kauppaketjuille. Kaupunkien keskuksiin ja laitamille rakennettuja kauppakeskuksia haastavat paitsi perinteiset kilpailijat myös kansainväliset verkkokaupat, joiden huomaaminen on lähes yhtä vaikeaa kuin pankkitoiminnassa.
Kokonaisten toimialojen murrokset näkyvät juuri nyt lisääntyvinä YT-neuvotteluina ja työttömyyden kasvuna. Suomessa on niskan päällä yhtä aikaa kaksi suurta taakkaa: heikot suhdanteet ja toimialan rakennemuutos. Yksityisellä sektorilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää sopeutua, ja se näkyy suurena epävarmuutena työmarkkinoilla.
Julkiset palvelut ovat toistaiseksi välttyneet suurelta murrokselta. Sote-uudistuksen keskustelusta ja kuntajakoselvityksistä on kuitenkin voinut päätellä, ettei kuntien ja valtion palveluksessa olevat ole sivussa murroksesta. Kuntien veroprosentit, taksat ja velkamäärät alkavat olla tapissa. Silti kunnilla on suuria vaikeuksia talouden tasapainon saavuttamisessa.
Valtion talous on samassa jamassa. Valtion velan 100 miljardin raja ylittyy tänä vuonna ja verotulojen kasvu osoittaa hiipumisen merkkejä.
Toimialojen murroksessa yritysten verotusta ei voida nostaa. Henkilöverotuksen kiristäminen kurjistaisi kotimaista kysyntää edelleen ja todennäköisesti kääntäisi arvonlisäverotuototkin laskuun. Arvonlisävero on palkka- ja ansiotuloverojen jälkeen toiseksi suurin tulolähde ja valtion tulojen kannalta suurin tulolähde.
Kun läpi Suomen historian julkisen talouden vaje on aina pystytty korjaamaan joko palkkatasoa nostamalla ja tai veroja korottamalla, ovat molemmat mahdollisuudet poissa laskuista.
Kuten pankkien ja kauppojen palvelut ovat siirtyneet verkkoon, on julkisilla palveluilla sama tie edessä. Se tarkoittaa, ettei sivistystointa ja terveyspalveluja lukuun ottamatta henkilötyövoiman tarve on laskeva. Kuntien ja valtion palveluksessa oleva henkilöstö saavuttaa kuitenkin eläkeiän sellaisella vauhdilla, että työvoimaa purkautuu hallinnosta itsestään. Kunnissa pitäisikin olla ylimääräistä energiaa ottaa uusia toimintatapoja käyttöön, jotta rakennemuutos ja elököityminen voitaisiin saattaa maaliin hallitusti käsi kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti