Kuntajakoselvitykset eivät ole eheyttäneet vaan paremminkin jakaneet maakuntaa. Turku vastaan muut asetelma säilyy niin pitkään, että nykyinen, turhauttavaltakin tuntuva kierros on käyty loppuun.
Sen sijaan valtionosuusuuditus ja yleinen taloudellinen tilanne on saanut Turun ryhtymään niihin toimiin, mikä sen olisi pitänyt aloittaa ponnekkaasti jo kauan sitten. Pienten askelten taktiikalla henkilömenoja olisi kevennetty ja organisaatiota suoristettu ilman itkua ja hammasten kiristelyä.
Täytyy toivoa, että nyt aloitettava 350 hengen vähennysohjelma toteutuu ja tasoittaa tietä tuleville uudistuksille.
Henkilöstön vähentäminen, YT-neuvottelut ja irtisanomiset ovat poliittiselle järjestelmälle myrkkyä. Niin sanotun demokrtian nimissä sellaiseen ei poliitikoilla ole rohkeutta eikä ehkä taitoakaan. Kun kuilu tulojen ja menojen välillä on riittävän suuri, on vaihtoehdoista ikävin jäljellä. Jos siihen ei vielä silloinkaan tartuta, löytävät kaikki itsensä sen ammottavan kuilun pohjalta. Päättämättömydestä on tullut uhka demokratialle ja maan tasa-arvoiselle kehitykselle.
Toivon siis Turulle onnea vaikealla mutta välttämättömällä tiellä. Puolueiden väristä riippumatta pitäisi selkeyttää samalla omat toimintatapansa ja tavoitteensa. Ei ole temppu estää kaikki uudistukset. Se on jo nähty. Sen sijaan vaikeuksista nousemiseen tarvitaan yksituumaisuutta. Ilman sitä ei ole toivoa.
Kaikesta ei voida olla yksimielisisiä. On siis etsittävä ne peruspilarit, joista voidaan olla yhtä mieltä ja sitten vain pitää niistä kiinni.
Turun talous ei tule kuntoon vuodessa eikä kahdessa. On siis sovittava sekä lyhyen tähtäimen että pitkän tähtäimen ohjelmasta. Lyhyen tähtäimen tavoite on se, että kaikki hallintokunnat sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen. Se alkaa oman vastuualueen tarkastelulla. Ensimmäisenä edessä ei ole palvelujen karsiminen tai lakkauttaminen vaan niiden kustannusten tarkastelu. Tilivelvollisen vastuulla on se, että talousarvion luvuissa pysytään, menot alitetaan ja tulot ylitetään, jos mahdolista.
Tilivastuu ei ole kaupunginhallituksella tai lautakunnilla. Kaupungin ohjesäännössä tilivastuu on aina viranhaltijalla. Nyt hänet on nostettava tulojen ja menojen vartijaksi.
Toiseksi kaikkien on sitouduttava siihen, että kaupungin menot tästä eteenpäin eivät vain pysy budjetissa, vaan ne aina alittavat yleisen kustannustason nousun. Ne alittavat verotulojen ja yleensä tulojen kasvuprosentin. Kaupungin tytäryhtiöt tavoittelevat tuloksen tuhlaamisen sijasta kustannustehokkuutta siten kuin osakehyhtiöiden tuleekin tehdä.
Kilpailemalla yleistä kustannuskehitystä vastaan tulevat vuodet antavat liikkumatilaa ja pelivaraa kaupungin taloudelle.
Kolmas tärkeä tavoite on tuottaa muita paremmat palvelut muita pienemmillä kustannuksilla. Ei riitä, että palvelut tuotetaan muita paremmin, sillä ilman kustannustehokkuutta koko maan talous vaarassa. Tietoja Turun palveluiden hinnoista löytyy tuoreesta Naantalin arviointikertomuksestakin. Tuoreita lukuja tulee viimeistään syyskuussa Tilastokeskukselta.
Miksi Turussa pitäisi kuntalaisten maksaa palveluistaan muuta maata enemmän, jos täällä jo on muuta paremmat puitteet ja muita osaavampi henkilökunta. Hyvät yritykset eivät menesty siksi, että niillä on kallimmaat kustannukset kuin muilla, vaan sillä, että ne onnistuvat tuottamaan palvelunsa tai tuotteensa paremmin muita pienemmillä kustannuksilla.
Kustannuslähtöinen tai edes sitä lähestyminen ei ole uhka kunnallisille palveluille. Todellinen uhka on nykyinen käytäntö ja menokehitys. Järjestelmästä itsestään on tullut uhka palveluille. Siihen on saatava muutos. Jos Turku siinä onnistuu, on muidenkin suurten kaupunkien ja omien piten kuntien sitä seurattava. Siinä mielessä Turkua tarvitaan uuden suunnan näyttäjäksi. Se on maakunnan veturin oikeus ja velvollisuus.
Sen sijaan valtionosuusuuditus ja yleinen taloudellinen tilanne on saanut Turun ryhtymään niihin toimiin, mikä sen olisi pitänyt aloittaa ponnekkaasti jo kauan sitten. Pienten askelten taktiikalla henkilömenoja olisi kevennetty ja organisaatiota suoristettu ilman itkua ja hammasten kiristelyä.
Täytyy toivoa, että nyt aloitettava 350 hengen vähennysohjelma toteutuu ja tasoittaa tietä tuleville uudistuksille.
Henkilöstön vähentäminen, YT-neuvottelut ja irtisanomiset ovat poliittiselle järjestelmälle myrkkyä. Niin sanotun demokrtian nimissä sellaiseen ei poliitikoilla ole rohkeutta eikä ehkä taitoakaan. Kun kuilu tulojen ja menojen välillä on riittävän suuri, on vaihtoehdoista ikävin jäljellä. Jos siihen ei vielä silloinkaan tartuta, löytävät kaikki itsensä sen ammottavan kuilun pohjalta. Päättämättömydestä on tullut uhka demokratialle ja maan tasa-arvoiselle kehitykselle.
Toivon siis Turulle onnea vaikealla mutta välttämättömällä tiellä. Puolueiden väristä riippumatta pitäisi selkeyttää samalla omat toimintatapansa ja tavoitteensa. Ei ole temppu estää kaikki uudistukset. Se on jo nähty. Sen sijaan vaikeuksista nousemiseen tarvitaan yksituumaisuutta. Ilman sitä ei ole toivoa.
Kaikesta ei voida olla yksimielisisiä. On siis etsittävä ne peruspilarit, joista voidaan olla yhtä mieltä ja sitten vain pitää niistä kiinni.
Turun talous ei tule kuntoon vuodessa eikä kahdessa. On siis sovittava sekä lyhyen tähtäimen että pitkän tähtäimen ohjelmasta. Lyhyen tähtäimen tavoite on se, että kaikki hallintokunnat sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen. Se alkaa oman vastuualueen tarkastelulla. Ensimmäisenä edessä ei ole palvelujen karsiminen tai lakkauttaminen vaan niiden kustannusten tarkastelu. Tilivelvollisen vastuulla on se, että talousarvion luvuissa pysytään, menot alitetaan ja tulot ylitetään, jos mahdolista.
Tilivastuu ei ole kaupunginhallituksella tai lautakunnilla. Kaupungin ohjesäännössä tilivastuu on aina viranhaltijalla. Nyt hänet on nostettava tulojen ja menojen vartijaksi.
Toiseksi kaikkien on sitouduttava siihen, että kaupungin menot tästä eteenpäin eivät vain pysy budjetissa, vaan ne aina alittavat yleisen kustannustason nousun. Ne alittavat verotulojen ja yleensä tulojen kasvuprosentin. Kaupungin tytäryhtiöt tavoittelevat tuloksen tuhlaamisen sijasta kustannustehokkuutta siten kuin osakehyhtiöiden tuleekin tehdä.
Kilpailemalla yleistä kustannuskehitystä vastaan tulevat vuodet antavat liikkumatilaa ja pelivaraa kaupungin taloudelle.
Kolmas tärkeä tavoite on tuottaa muita paremmat palvelut muita pienemmillä kustannuksilla. Ei riitä, että palvelut tuotetaan muita paremmin, sillä ilman kustannustehokkuutta koko maan talous vaarassa. Tietoja Turun palveluiden hinnoista löytyy tuoreesta Naantalin arviointikertomuksestakin. Tuoreita lukuja tulee viimeistään syyskuussa Tilastokeskukselta.
Miksi Turussa pitäisi kuntalaisten maksaa palveluistaan muuta maata enemmän, jos täällä jo on muuta paremmat puitteet ja muita osaavampi henkilökunta. Hyvät yritykset eivät menesty siksi, että niillä on kallimmaat kustannukset kuin muilla, vaan sillä, että ne onnistuvat tuottamaan palvelunsa tai tuotteensa paremmin muita pienemmillä kustannuksilla.
Kustannuslähtöinen tai edes sitä lähestyminen ei ole uhka kunnallisille palveluille. Todellinen uhka on nykyinen käytäntö ja menokehitys. Järjestelmästä itsestään on tullut uhka palveluille. Siihen on saatava muutos. Jos Turku siinä onnistuu, on muidenkin suurten kaupunkien ja omien piten kuntien sitä seurattava. Siinä mielessä Turkua tarvitaan uuden suunnan näyttäjäksi. Se on maakunnan veturin oikeus ja velvollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti