Mieluimmin liikaa ja etuajassa kuin liian vähän ja liian myöhään

Naantalin kaupungin taloudellisesta asemasta kantautuu yhä synkempiä uutisia. Kuntavaaliin valmistautuneille ehdokkaille ja tuleville valtuutetuille tilanne on vähintään kiusallinen. Uusi valtuusto laitetaan jo nyt tosiasioitten eteen ilman, että se olisi taisi pääsisi tilanteeseen vaikuttamaan.
 Kuntatalouden ohjaus kulkee kahdella raiteella. Toisena raiteena on talousarvio ja toisena viimeksi vahvistetut tilinpäätökset. Molemmat raiteet kulkevat välillä lähekkäin ja välillä hyvinkin kaukana toisistaan. Vain vuosi vuoden jälkeen odotettua enemmän kasvaneet tulot ovat pitäneet junan raiteillaan. Nyt yllätykset ovat päinvastaisia. Kasvua ei ole ja tulot voivat jopa vähentyä. Menojen kasvua ilman tehokuuria ei pysäytä mikään.

Naantalissa laaditaan jo ensi vuoden talousarviota. Siihen uudet valtuutetut eivät pääse vaikuttamaan vaikka haluaisivat. Uuden valtuustona aika koittaa vasta vuoden 2014 budjetin valmistelussa.
Kuluvan vuoden tilinpäätös puolestaan tulee uuden valtuuston vahvistettavaksi jo maalis-huhtikuussa. Tappiot ja yllätykset on nieltävä, vaikkei uudet päättäjät ole vastuussa  edellisellä vaalikaudella tehdystä päätöksestä. Näin se vain menee.

 Kuluneelle vaalikaudelle on ollut tyypillistä, että  tilinpäätökset toisensa jälkeen ovat olleet yllättäviä. Tarkat suunnitelmat ja oikein tehdyt laskelmat eivät yleensä sisällä yllätyksiä.
Kaupunki tietää rahakulunsa ja menonsa lähes päivittäin.  Samoin tulot, mitä se perii asikkailtaan.

Ongelma onkin verotuloissa. Valtio tilittää kunnille verotuloja kuukausittain edellisen vuoden tietojen pohjalta. Seuraavan kuukauden erää muutetaan sen perusteella, miten tuoreet tiedot näyttävät vaikuttavat kuntakohtaiseen erään. Jos palkansaajien ansiot ja samalla maksettavat verot alkavat laskea, ne näkyvät kunnan verotilityksissä vasta kuukausien ehkä yli vuoden kuluttua.

Yritykset maksavat tuloksestaan veroja ennakkona kuukausittain. Suhdanteen nopeassa muutoksessa, tulos alkaa heiketä, mutta ennakoihin haetaan muutosta vasta jälkikäteen. Vielä juuri ennen tilinpäätöstä yritys voi joutua tekemään alkakirjauksia, jolloin alentunut verotettava tulos paljastuu vasta vasta eletyn tilikauden jälkeen.   Jo kunnille tilitetty verokin haetaan takaisin kun yrityksen maksamat ennakot palautetaan takaisin. Juuri näin on Naantalin kohdalla käynyt.

Naantalin talouden todellinen tila ei ole se, miltä se nyt näyttää, vaan tilanne elää ja muuttuu kaiken aikaa. Totta on vain se, että talouden liikkumavara on kaventunut ja kapenee yhä.
Nykyinen valtuusto joutuu etsimään keinoja, miten tästä edetään. Ongelma on se, että heitot tulopohjassa ovat niin suuria, ettei  niitä korjata edes kohtuullisilla veronkorotuksilla. Yhden veroprosenttiyksikön korotuksen vaikutus on pienempi kuin ennustettu menojen vuotuinen kasvu.

Kaupungin menoista valta osa on palkkaluonteisia kuluja, joiden kehitys on sidottu valtakunnallisilla sopimuksilla. Kunta ei voi vaikuttaa palkankorotuksiin, mutta voi vaikuttaa maksettavien palkkojen lukumäärään. Kuinka moni tulevista valtuutetuista valmistautuu jo vaalikampanjassa henkilökunnan määrän vähentämiseen?
 Omaisuuden myymisestäkin on puhuttu. Se on keino päästä eroon hyödyttömistä kiinteistöistä. Matalasuhdanteessa  hinta vain on matala. Kukapa haluaisi myydä kaupungin omaisuutta alihintaan. Eikä niistä saatavilla euroilla taloutta edes merkittävästi oikaista.

Nykytilanteessa olisi tärkeää, ettei  huonoista ennusteista tehdä vääriä johtopäätöksiä. Kaupungilla on aikaa oikaista laivan kurssia, mutta se vaatii kipparilta eli valtuustolta taitoa ja rohkeutta. Epäilysten ja epäluottamuksen ilmapiirin kasvattamisen sijasta tarvitaan  tosiasioiden tunnustamista ja yksituumaisuutta ongelmien hoidossa. Ongelmiin on tartuttava niin pian kuin mahdollista. Korjausliike pitää tehdä mieluimmin liian suurena ja etuajassa kuin liian vähän ja liian myöhään.

Naantalin kaupungin  ongelmat eivät poikkea muista. On osastoja, joissa ihmiset tekevät töitä äärirajoilla. Henkilökuntaa tuntuu olevan, mutta työaika kuluu epäolennaisten tehtävien hoitamiseen, työn tuloksen moninkertaiseen varmistamiseen. Nämä paperisodan pyörittäjät pitää vapauttaa parantamaan, hoitamaan ja opettamaan.
 Toisaalta on osastoja, joita vaivaa  tehottomuus. Isot ja pienet asiat eivät etene.  Kaikki ongelmat eivät johdu luottamusmiehistä, mutta kyllä niilläkin on siihen osuutensa. Asioita pallotellaan ja palautetaan uuteen valmisteluun nippelitietojen takia.
Valmistelulle tarvitaan aikansa, mutta 1150  ammattilaisen organisaation on saatava myös tehdä, toteuttaa ja saattaa loppuun asioita. Siitä se tehokkuus syntyy. Ei tuloslaskelman lukuja tarkastelemalla.
Kun on tehokas ja motivoitunut henkilökunta, se sopeutuu, muuntuu ja rakentuu uudelleen muuttuvien tarpeitten mukaan, jos heitä halutaan kuunnella ja sen annetaan tapahtua.
Yrityksissäkin toimitusjohtajalla ja sen alaisilla on vastuu toiminnasta ja työn tuloksista. Hallituksen tehtävä on tehdä strategiset valinnat eli osoittaa suunta ja kiitellä henkilökuntaa hyvistä suorituksista.
Miksi niin ei tehtäisi myös Naantalissa.