Turun Sanomissa julkaistu vertailu suurten kuntien taseessa olevasta omaisuudesta ja velkamäärästä kirvoitti kirjoittamaan aiheesta. Pontimena on lisäksi Mikko Rönnholmin lauantaina 13.10. julkaistu yleisönosastokirjoitus, jonka ydinsanoma lienee ollut, että suurkuntahankkeen yksi tavoite on saada kuntien taseissa oleva aliarvostettu omaisuus realisoitavaksi.
Mikolla on hyviä ajatuksia, jotka ovat pohdinnan arvoisia. Kun katsoo kuntakarttaa läpi Suomen, voi liitosten pontimena on muutakin kuin köyhien kuntien omaisuus.
Mikko sanoi myös, että Turulla olisi helposti realisoitavaa omaisuutta miljardin euron arvosta. Sitä voi löytyä hyvinkin mainitun summan edestä, mutta niin pitäisikin. Turun kokonaisvelkamäärä on yli 1,2 miljardia euroa.
Kuntahan ei saa rahoittaa toimintaansa velkarahalla, joten velan on kohdistuttava investointeihin ja käyttöomaisuuteen.
Se omaisuus voi kuitenkin olla myös - toisin kuin Mikko asian näkee - arvoltaa kirjanpitoarvoakin vähäisempää.
Otan esimerkin naapurista Raisiosta, jonka vanha jätevedenpuhdistamo oli siihen sijoitettujen kymmenien miljoonien arvoinen tuotantoyksikkö niin pitkään, kuin siellä puhdistettiin kaupungin jätevesiä. Paljonko puhdistamon arvo on nyt tyhjillään ja käyttämättömänä?
Näinhän kuntien omaisuudelle käy, jos toimet siirretään muualle.
Näinhän kuntien omaisuudelle käy, jos toimet siirretään muualle.
Turun kaupunki näyttää onnistuneen myös nostamaan omaisuuksiensa kirjanpitoarvoa. Yksi keino on perustaa yhtiö ja myydä se uudelle kaupungin omistamalle yhtiölle. Kauppa rahoitetaan lainalla, josta osa tai kokonaan tuloutetaan kassaan myyntivoittona. Myyntituloilla voidaan kattaa käyttötaloutta. Toisaalta sataman yhtiöittämisessä käytetään hyväksi pöytälaatikossa olevaa vanhaa osakeyhtiötä, jolla käyttämättömiä tappioita on paljon.
En tunne Turun viime vuoden tilinpäätökseen sisältyvien kauppojen yksityiskohtia kovin tarkasti. Näin yritykset kuitenkin rakensivat oma talouskuplansa 1990 -luvulla.
Turun kaupunki on ryhtynyt pankiksi omistamilleen tytäryhtiöille. Se on ilmeisesti lainannut seudullisille vesi- ja jätevesiyhtiöille rahaa ( satoja miljoonia euroja) normaalia pankkikorkoa korkeammalla korolla. Idea ainakin on houkutteleva, sillä silloin naapurikuntalaisten maksamaan veden hintaan sisältyvästä pääomakulusta osa olisi suoraa tuloa Turun kassaan.
Naantalin päätös korottaa veden hintaa merkittävästi yli yleisen hintakehityksen iskee kipeästi lapsiperheisiin. Muut voivat kulutustaan säädellä, mutta eivät ne, joiden pesukoneet pyörivät yötä päivää ja lapset käyttävät vettä runsaasti. Turun tekopohjavesihankkeen kustannusten raju kasvu tuntuu nyt veden hinnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti