Yksityisyrittäjänä olen aina hämmästellyt miten määräaikaisia työsuhteita solmitaan kunnissa aivan eri perustein kuin yksityisellä sektorilla, vaikka on olemassa vain yksi ja sama laki. Toinen erikoisuus lain valvonnassa on se, että työsuojelupiiri valvoo yrityksiä herkeämättä etukäteen ja jälkikäteen niin, ettei mitään poikkeuksia pääse tapahtumaan.
Julkisella sektorilla taas valvontaa ei ole. Viranomaiset ottavat menettelyihin kantaa vain, jos on pakko. Eli silloin kuin asianosainen on tehnyt valituksen työsuhteestaan.
Kolmas erikoisuus lain soveltamisessa on se, että työtaistelutahdostaan tunnettu ammattiyhdistysliike eli pääluottamusmiesjärjestelmä ei toimi työntekijän eduksi, vaan paremminkin työnantajan hyväksi.
Ammattiliittoon kuulumattoman on lähes mahdotonta saada tukea työpaikan luottamusmieheltä ja liittoon kuuluvallekin se on vaikeaa. Siinähän pitää asettua työnantajaansa vastaan. Positiivisia poikkeuksiakin toki on.
Työsopimuslaki tuntee kolme syytä, milloin määräaikainen työsopimus on mahdollinen. Ensimmäinen peruste on harjoittelu, toinen on sijaisuus ja kolmas on projekti.
Julkisella sektorilla määräaikaisuuden perusteena käytetään myös sitä, ettei tarvittavaa virkaa ole perustettu tai tehtävään on talousarviossa määräraha vain kuluvalle vuodelle. Ne ovat oikeita käytännön rajoituksia, mutta työsopimuslain kannalta kestämättömiä perusteita.
Määräaikaiseen sopimukseen sisältyy myös yleinen laskuvirhe, että sopimukset olisivat kunnalle edullisia. Vuoden mittainen sopimus on työnantajalle kuitenkin kustannuksiltaan kalliimpi tai korkeintaan saman arvoinen jatkuvan työsuhteen kanssa. Opettajien pitkän kesäloman takia, 10 kuukauden määräaikainen sopimus maksaa suurin piirtein saman kuin vakituinen virka, sillä aina rahassa maksettava lomaraha ja loma-ajan palkka ovat huomattavan suuret. Vuoden sopimuksessa kulut ovat vakivirkaa korkeammat.
Lisäksi määräaikaiset sopimukset hämärtävät todellista kuvaa kunnan henkilövahvuudesta ja vaikeuttavat palkkakustannusten budjetointia, kun sopimusten määrä voi vaihdella merkittävästi. Jos joka hallintokunnalla on budjetissaan liikkumavaraa, on koko kaupungin talousarvio kokonaisuutena löysä.
Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Naantalin määräaikaiset työsuhteet pitää käydä läpi tiheällä kammalla, vaikka ongelma ei olisikaan erityisen suuri.
Pitkään pätkätyösuhteessa roikkuneet pitää vakinaistaa, jos sopimukselle ei ole lainmukaisia perusteita ja työntekijän tarve on ollut ja on jatkuvaa.
Pääluottamusmiesten pitää ryhdistäytyä ja nostaa asiat pöydälle siten, kuin heidän tehtävä edellyttää. Pääluottamusmiesten rakentava ja linjakas työ on paras tapa estää ongelmat työsopimuksista.
Työsuojelupiirin on jalkauduttava ja kumottava käsitys, että julkisella puolella ei korppi toisen silmää noki.
Työ yksityisellä sektorilla on muuttunut haastavammaksi. Sielläkin käytäntö on alkanut rapistua. Monen nuoren asema on luvattoman heikko pienissä ja suuremmissakin palvelualan yrityksessä. Laki on kuitenkin kaikille sama.
Julkisella sektorilla taas valvontaa ei ole. Viranomaiset ottavat menettelyihin kantaa vain, jos on pakko. Eli silloin kuin asianosainen on tehnyt valituksen työsuhteestaan.
Kolmas erikoisuus lain soveltamisessa on se, että työtaistelutahdostaan tunnettu ammattiyhdistysliike eli pääluottamusmiesjärjestelmä ei toimi työntekijän eduksi, vaan paremminkin työnantajan hyväksi.
Ammattiliittoon kuulumattoman on lähes mahdotonta saada tukea työpaikan luottamusmieheltä ja liittoon kuuluvallekin se on vaikeaa. Siinähän pitää asettua työnantajaansa vastaan. Positiivisia poikkeuksiakin toki on.
Työsopimuslaki tuntee kolme syytä, milloin määräaikainen työsopimus on mahdollinen. Ensimmäinen peruste on harjoittelu, toinen on sijaisuus ja kolmas on projekti.
Julkisella sektorilla määräaikaisuuden perusteena käytetään myös sitä, ettei tarvittavaa virkaa ole perustettu tai tehtävään on talousarviossa määräraha vain kuluvalle vuodelle. Ne ovat oikeita käytännön rajoituksia, mutta työsopimuslain kannalta kestämättömiä perusteita.
Määräaikaiseen sopimukseen sisältyy myös yleinen laskuvirhe, että sopimukset olisivat kunnalle edullisia. Vuoden mittainen sopimus on työnantajalle kuitenkin kustannuksiltaan kalliimpi tai korkeintaan saman arvoinen jatkuvan työsuhteen kanssa. Opettajien pitkän kesäloman takia, 10 kuukauden määräaikainen sopimus maksaa suurin piirtein saman kuin vakituinen virka, sillä aina rahassa maksettava lomaraha ja loma-ajan palkka ovat huomattavan suuret. Vuoden sopimuksessa kulut ovat vakivirkaa korkeammat.
Lisäksi määräaikaiset sopimukset hämärtävät todellista kuvaa kunnan henkilövahvuudesta ja vaikeuttavat palkkakustannusten budjetointia, kun sopimusten määrä voi vaihdella merkittävästi. Jos joka hallintokunnalla on budjetissaan liikkumavaraa, on koko kaupungin talousarvio kokonaisuutena löysä.
Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta Naantalin määräaikaiset työsuhteet pitää käydä läpi tiheällä kammalla, vaikka ongelma ei olisikaan erityisen suuri.
Pitkään pätkätyösuhteessa roikkuneet pitää vakinaistaa, jos sopimukselle ei ole lainmukaisia perusteita ja työntekijän tarve on ollut ja on jatkuvaa.
Pääluottamusmiesten pitää ryhdistäytyä ja nostaa asiat pöydälle siten, kuin heidän tehtävä edellyttää. Pääluottamusmiesten rakentava ja linjakas työ on paras tapa estää ongelmat työsopimuksista.
Työsuojelupiirin on jalkauduttava ja kumottava käsitys, että julkisella puolella ei korppi toisen silmää noki.
Työ yksityisellä sektorilla on muuttunut haastavammaksi. Sielläkin käytäntö on alkanut rapistua. Monen nuoren asema on luvattoman heikko pienissä ja suuremmissakin palvelualan yrityksessä. Laki on kuitenkin kaikille sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti