Kuluvan vuoden aikana olen pakosta ja halusta päässyt tutustumaan moniin kunnallisiin - siis kunnan määräysvallassa - oleviin yrityksiin sisältä. Kiinnostuksen vuoksi olen alkanut selailla myös muita yhtiöitä ja niiden tilinpäätöksiä.
Yrittäjänä ei osaa millään ymmärtää, että kaikilla liiketoimintaa harjoittavilla yrityksillä kustannustehokkuus ei kuulu tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Jouduin jopa erään yhtiön toimintasuunnitelmaan esittämään lisäyksen, että yksi tavoite on myös toimia kustannustehokkaasti. Hämmästyksen jälkeen sellainen lisättiin.
Kun yhtiön tehtävänä ei ole positiivisen tuloksen tekeminen, niin huomio on aina muissa asioissa. Yhtiön johto asettaa itselleen muita mittareita. Yksi sellainen on saada taloon lisää väkeä. Toiminnan laajentaminen on myös tärkeää - varsinkin, jos yksinoikeudella päätetyt taksat tuottavat tuloja hieman yli oman tarpeen. Nollatulokseen on pakko päästä, siis lisätä menoja. Muuten tulisi voittoa, mikä pitäisi palauttaa takaisin kunnalle.
Hyvän tuloksen tekeminen olisi kaikkien kannalta hyödyllistä. Silloin resurssit mitoitettaisiin tarkasti toiminnan tarpeen mukaan. Laajentamista suunniteltaisiin vain, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Päähuomio olisi aina tuottaa palvelua mahdollisimman edullisella yksikkökustannuksella.
Hyvä tulos kertoisi tekijöiden ylittäneen odotukset, ja ylijäämä jaettaisiin osinkona kunnalle, omistajalle, joka voisi sillä tulolla kompensoida muita kuluja. Tai tulos jätettäisiin yritykseen odottamaan seuraavia suuria investointeja. Velkaantumiseen ei enää ole varaa. Sitä siunausta ei ole eikä tule - joillekin asetettua pakko-osinkoa lukuun ottamatta.
Kun selkeää tulostavoitetta ei ole, kaikkia muita tavoitteita on aina helppo arvostella. Jos tuotantokustannukset ja yksikkökulut aina vain nousevat, syntyy tyytymättömyyttä sekä johtoa että työntekijöitä kohtaan. Pian jokainen on vakuuttunut, että " kyllä siellä olisi kirveelle töitä". Kukaan vain ei tiedä miten.
Kunnissa ollaan tyytyväisiä, jos jonkin palvelun yksikkökustannus on samalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Sellainen vertailu pitää heittää romukoppaan, sillä koko valtakunta tekee kuntaremonttia sen vuoksi, että keskimääräiset kustannukset ovat aivan liian korkeat.
Kunnissa olisi ideoita ja luovuuttaa tehdä asioita toisin. Se on kuitenkin usein mahdoton tehtävä, sillä vastaan haraavat alaiset ja esimiehet. Jos ne vielä lähtisivät mukaan, kaatuvat ideat viimeistään kaupunginhallituksessa valtuustossa nyt puhumattakaan. Valitettavasti.
Yrittäjänä ei osaa millään ymmärtää, että kaikilla liiketoimintaa harjoittavilla yrityksillä kustannustehokkuus ei kuulu tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Jouduin jopa erään yhtiön toimintasuunnitelmaan esittämään lisäyksen, että yksi tavoite on myös toimia kustannustehokkaasti. Hämmästyksen jälkeen sellainen lisättiin.
Kun yhtiön tehtävänä ei ole positiivisen tuloksen tekeminen, niin huomio on aina muissa asioissa. Yhtiön johto asettaa itselleen muita mittareita. Yksi sellainen on saada taloon lisää väkeä. Toiminnan laajentaminen on myös tärkeää - varsinkin, jos yksinoikeudella päätetyt taksat tuottavat tuloja hieman yli oman tarpeen. Nollatulokseen on pakko päästä, siis lisätä menoja. Muuten tulisi voittoa, mikä pitäisi palauttaa takaisin kunnalle.
Hyvän tuloksen tekeminen olisi kaikkien kannalta hyödyllistä. Silloin resurssit mitoitettaisiin tarkasti toiminnan tarpeen mukaan. Laajentamista suunniteltaisiin vain, jos se olisi taloudellisesti järkevää. Päähuomio olisi aina tuottaa palvelua mahdollisimman edullisella yksikkökustannuksella.
Hyvä tulos kertoisi tekijöiden ylittäneen odotukset, ja ylijäämä jaettaisiin osinkona kunnalle, omistajalle, joka voisi sillä tulolla kompensoida muita kuluja. Tai tulos jätettäisiin yritykseen odottamaan seuraavia suuria investointeja. Velkaantumiseen ei enää ole varaa. Sitä siunausta ei ole eikä tule - joillekin asetettua pakko-osinkoa lukuun ottamatta.
Kun selkeää tulostavoitetta ei ole, kaikkia muita tavoitteita on aina helppo arvostella. Jos tuotantokustannukset ja yksikkökulut aina vain nousevat, syntyy tyytymättömyyttä sekä johtoa että työntekijöitä kohtaan. Pian jokainen on vakuuttunut, että " kyllä siellä olisi kirveelle töitä". Kukaan vain ei tiedä miten.
Kunnissa ollaan tyytyväisiä, jos jonkin palvelun yksikkökustannus on samalla tasolla kuin maassa keskimäärin. Sellainen vertailu pitää heittää romukoppaan, sillä koko valtakunta tekee kuntaremonttia sen vuoksi, että keskimääräiset kustannukset ovat aivan liian korkeat.
Kunnissa olisi ideoita ja luovuuttaa tehdä asioita toisin. Se on kuitenkin usein mahdoton tehtävä, sillä vastaan haraavat alaiset ja esimiehet. Jos ne vielä lähtisivät mukaan, kaatuvat ideat viimeistään kaupunginhallituksessa valtuustossa nyt puhumattakaan. Valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti