Raision kaupungin taistelu kasvavia kuluja vastaan näyttää sivusta epätoivoiselta. Turun Sanomissa (11.10.) kerrotaan miten kaupunki suunnittelee luopuvansa valtion avustuksista pystyäkseen suurentamaan ryhmäkokoja ja lomauttamaan loputkin opettajista.
Ratkaisua kuin ratkaisua on tietysti helppo arvostella. Sen kuitenkin tietää, ettei Raision tie ole helppo. Naantali käyttää vuositasolla 4 miljoonaa euroa suhteessa enemmän rahaa opetukseen mitä Raisiossa. Naantalissakaan ei rahalla mässäillä, joten Raisio yrittää kaluta tyhjästä kannusta vielä enemmän.
Kuntatalouden kuntoon saattamisessa on kysymys paljosta muustakin kuin rahasta. Kysymys on virkamisten rohkeudesta ja ammattitaidosta sekä päättäjien määrätietoisuudesta. Jos johtavilla virkamiehillä ei ole kykyä nähdä koko kunnan talouden realiteetteja vaan vain oman sektorinsa välttämättömyys ja ylivertaisuus muihin hallintokuntiin nähden, luottamusmiesten työ on toivotonta.
Jos pahaksi onneksi vielä luottamusmiestenkin mieli horjuu - niin kuin se joka kunnassa tekee, on kaaosteorian toteutuminen lähellä.
Turun ja Raision ongelma on jokseenkin samanlainen. Hallintokunnat ovat ottaneet itselleen ylivertaisen aseman, johon sen enempää kaupungin virkamies- tai luottamusmiesjohto ei pääse kiinni. Ongelma on tuttu yrityksissäkin. Sosiaali- ja terveysvirastoa ei voida johtaa viraston ulkopuolelta. Opetustoimen arjen ratkaisuja yksikään kaupunginjohtaja ei osaa tehdä kaupunginhallituksesta puhumattakaan. Voidaan vaihtaa mielipiteitä, voidaan yrittää asettaa reunaehtoja, mutta jos viraston päällikkö ei niitä omaksu, juuri mitään ei ole tehtävissä.
Sairaanhoitopiiri on yksi iso hallintokunta maakunnassa. Sekin rakentaa ensi vuoden budjettinsa kasvavan tuloennusteen varaan, vaikka sen suurin ongelma on, että kuntien tarve sen palveluille laskee koko ajan.
Kunnissa jyllää lisäksi vahva ay-liike, mikä sisänsä on hyvä asia. Mutta jos viraston päällikköä vievät työntekijät kuin pässiä narusta, on ylimmällä johdolla tai luottamusmiesjohdolla vielä vähemmän eväitä muuttaa suuntaa. Virastosta itsestään ei muutosehdotuksia ole odotettavissa.
Raision kaltaisten kuntien kannattaisi hakea kriisiapua. Ei taloutensa paikkaamiseen vaan johdon avuksi ja tueksi. Kunta tarvitsee uskottavaa johtoa, uskottavaa näkemystä ja viitoitusta vaikeuksista ulos. Nyt sitä ei ole näköpiirissä. Nopeat rajut liikkeet hetken lomautuksilla vain sekottavat pakkaa, luovat epäluottamusta ja laskevat motivaatiota kun pitäisi toimia juuri päin vastoin.
Turun seudun kuntien yhteinen kuntaliitosselvitys ei tuo ratkaisua Raision ongelmiin, mutta ulkopuolisen uskotun miehen tai naisen kaupunki tarvitsee. On ajan ja rahan haaskausta yrittää repiä kustannussäästöjä pieninä palasina ensi vuoden talousarviosta, jos ei ole kokonaisnäkemystä mihin se johtaa. Kaupungille on ensiksi luotava visio siitä, millaisen palveluvarustuksen se kestää nykyisellä hitaasti kasvavalla tulotasolla. Yhteisöveron kaltaiset vaihtelut pitää eliminoida ottamalla laskelmissa vain osa yhteistöverotuotosta kantavaksi osaksi. Sillä ei muutenkaan ole ratkaisevaa osuutta. Kiinteistövero tuottaa kunnissa yleensä jo enemmän kuin yhteistövero.
Yhtenä vertailupohjana ovat palvelun kustannukset yksikköä kohti. Ei riitä, että kustannus on valtakunnan keskitasoa, sillä keskiarvo on maassa liian korkea. Pitää siis päästä sen alle.
Kun talouspohja tiedetään, on hallintokunnat pantava tosi asioiden eteen. Kun Naantalissa väen vähennystarve arviolta 100- 150 henkilötyövuotta tällä vaalikaudella, Raisiossa määrä on todennäköisesti hieman suurempi. Olkoon henkilökunnan supistamistarve mikä tahansa, se on tehtävä hallitusti. Parhaiten se toteutuu riittävän pitkällä aikajänteellä, 2-3 vuoden kuluessa. Silloin kuntalaiset eivät joudu sijaiskärsijäksi palvelujen sakatessa, vaan palvelut pystytään tuottamaan uuden ohjelman mukaisesti taloudellisesti tehokkaammin.
Kuntien onneksi sen henkilökunnan keski-ikä on kiivennyt ylöspäin viime vuosina. Se tarkoittaa, että luonnollinen poistuma - siis eläköityminen ja toisiin tehtäviin hakeutuminen - antaa kunnalle oivan tilaisuuden sopeuttaa toimintojaan. Nyt se on systemaattisesti jäänyt tekemättä. Naantalissa on palkattu 220 uutta työntekijää kuntaliitoksen jälkeen, vaikka kaikille on ollut selvää, että liitoksen hyödyt löytyvät vain, jos organisaatiot sopeutetaan oikein. On valittu helpoin tie. On toimittu niin kuin ennenkin.
Minusta Raision pitää saada uskottava ohjelma taloutensa kuntoon saattamisessa. Sen jälkeen henkilökunnan kanssa tehdään sopimus, miten ohjelman kanssa eletään. Kunta voi rahoittaa pari kolme vuotta käyttötalouttaan vaikka velkarahalla, jos on varmuus siitä, että ohjelman lopussa maata on tukevasti jalkojen alla.
Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Tosin kunnissa ei oikeastaan ole vielä mitään tehty. Konsteja kyllä on, kunhan niihin vain on rohkeutta tarttua.
Ratkaisua kuin ratkaisua on tietysti helppo arvostella. Sen kuitenkin tietää, ettei Raision tie ole helppo. Naantali käyttää vuositasolla 4 miljoonaa euroa suhteessa enemmän rahaa opetukseen mitä Raisiossa. Naantalissakaan ei rahalla mässäillä, joten Raisio yrittää kaluta tyhjästä kannusta vielä enemmän.
Kuntatalouden kuntoon saattamisessa on kysymys paljosta muustakin kuin rahasta. Kysymys on virkamisten rohkeudesta ja ammattitaidosta sekä päättäjien määrätietoisuudesta. Jos johtavilla virkamiehillä ei ole kykyä nähdä koko kunnan talouden realiteetteja vaan vain oman sektorinsa välttämättömyys ja ylivertaisuus muihin hallintokuntiin nähden, luottamusmiesten työ on toivotonta.
Jos pahaksi onneksi vielä luottamusmiestenkin mieli horjuu - niin kuin se joka kunnassa tekee, on kaaosteorian toteutuminen lähellä.
Turun ja Raision ongelma on jokseenkin samanlainen. Hallintokunnat ovat ottaneet itselleen ylivertaisen aseman, johon sen enempää kaupungin virkamies- tai luottamusmiesjohto ei pääse kiinni. Ongelma on tuttu yrityksissäkin. Sosiaali- ja terveysvirastoa ei voida johtaa viraston ulkopuolelta. Opetustoimen arjen ratkaisuja yksikään kaupunginjohtaja ei osaa tehdä kaupunginhallituksesta puhumattakaan. Voidaan vaihtaa mielipiteitä, voidaan yrittää asettaa reunaehtoja, mutta jos viraston päällikkö ei niitä omaksu, juuri mitään ei ole tehtävissä.
Sairaanhoitopiiri on yksi iso hallintokunta maakunnassa. Sekin rakentaa ensi vuoden budjettinsa kasvavan tuloennusteen varaan, vaikka sen suurin ongelma on, että kuntien tarve sen palveluille laskee koko ajan.
Kunnissa jyllää lisäksi vahva ay-liike, mikä sisänsä on hyvä asia. Mutta jos viraston päällikköä vievät työntekijät kuin pässiä narusta, on ylimmällä johdolla tai luottamusmiesjohdolla vielä vähemmän eväitä muuttaa suuntaa. Virastosta itsestään ei muutosehdotuksia ole odotettavissa.
Raision kaltaisten kuntien kannattaisi hakea kriisiapua. Ei taloutensa paikkaamiseen vaan johdon avuksi ja tueksi. Kunta tarvitsee uskottavaa johtoa, uskottavaa näkemystä ja viitoitusta vaikeuksista ulos. Nyt sitä ei ole näköpiirissä. Nopeat rajut liikkeet hetken lomautuksilla vain sekottavat pakkaa, luovat epäluottamusta ja laskevat motivaatiota kun pitäisi toimia juuri päin vastoin.
Turun seudun kuntien yhteinen kuntaliitosselvitys ei tuo ratkaisua Raision ongelmiin, mutta ulkopuolisen uskotun miehen tai naisen kaupunki tarvitsee. On ajan ja rahan haaskausta yrittää repiä kustannussäästöjä pieninä palasina ensi vuoden talousarviosta, jos ei ole kokonaisnäkemystä mihin se johtaa. Kaupungille on ensiksi luotava visio siitä, millaisen palveluvarustuksen se kestää nykyisellä hitaasti kasvavalla tulotasolla. Yhteisöveron kaltaiset vaihtelut pitää eliminoida ottamalla laskelmissa vain osa yhteistöverotuotosta kantavaksi osaksi. Sillä ei muutenkaan ole ratkaisevaa osuutta. Kiinteistövero tuottaa kunnissa yleensä jo enemmän kuin yhteistövero.
Yhtenä vertailupohjana ovat palvelun kustannukset yksikköä kohti. Ei riitä, että kustannus on valtakunnan keskitasoa, sillä keskiarvo on maassa liian korkea. Pitää siis päästä sen alle.
Kun talouspohja tiedetään, on hallintokunnat pantava tosi asioiden eteen. Kun Naantalissa väen vähennystarve arviolta 100- 150 henkilötyövuotta tällä vaalikaudella, Raisiossa määrä on todennäköisesti hieman suurempi. Olkoon henkilökunnan supistamistarve mikä tahansa, se on tehtävä hallitusti. Parhaiten se toteutuu riittävän pitkällä aikajänteellä, 2-3 vuoden kuluessa. Silloin kuntalaiset eivät joudu sijaiskärsijäksi palvelujen sakatessa, vaan palvelut pystytään tuottamaan uuden ohjelman mukaisesti taloudellisesti tehokkaammin.
Kuntien onneksi sen henkilökunnan keski-ikä on kiivennyt ylöspäin viime vuosina. Se tarkoittaa, että luonnollinen poistuma - siis eläköityminen ja toisiin tehtäviin hakeutuminen - antaa kunnalle oivan tilaisuuden sopeuttaa toimintojaan. Nyt se on systemaattisesti jäänyt tekemättä. Naantalissa on palkattu 220 uutta työntekijää kuntaliitoksen jälkeen, vaikka kaikille on ollut selvää, että liitoksen hyödyt löytyvät vain, jos organisaatiot sopeutetaan oikein. On valittu helpoin tie. On toimittu niin kuin ennenkin.
Minusta Raision pitää saada uskottava ohjelma taloutensa kuntoon saattamisessa. Sen jälkeen henkilökunnan kanssa tehdään sopimus, miten ohjelman kanssa eletään. Kunta voi rahoittaa pari kolme vuotta käyttötalouttaan vaikka velkarahalla, jos on varmuus siitä, että ohjelman lopussa maata on tukevasti jalkojen alla.
Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Tosin kunnissa ei oikeastaan ole vielä mitään tehty. Konsteja kyllä on, kunhan niihin vain on rohkeutta tarttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti