Rannikkoseudun yleisönosastossa on pitkästä aikaa
keskusteltu ansiokkaasti kunnallispolitiikasta. Tiistaina 22.10. Kristiina
Sunell pohti päättäjien valinnanvaikeuksia kahden sattumalta samaan
mielipideosastoon sattuneen kirjoituksen pohjalta - kokouspalkkion korotus
kontra synnytysavustusten leikkaukset.Laajennan aihetta koko Naantalin kaupungin
taloutta koskeviin ongelmiin. Toivon, että esimerkeistäni nähdään, että
kokouspalkkion sijasta pitää vähentää ja pienentää lautakuntia
todellisten kustannussäästöjen löytämiseksi, toiminnan virtaviivaistamiseksi ja
tehokkuuden aikaansaamiseksi myös päätöksenteossa. Naantali ei ole niin suuri
kaupunki, että meillä pitää olla niin monta kokkia yhteisen sopan keitossa. Toivon myös, että esimerkkini havainnollistaa, miten
kaupungissa on tartuttava härkää sarvista ja leikattava myös
henkilöstökuluista, jotta edes lailla turvattujen palveluiden määrä ja laatu
säilyy hyvänä ja synnysavustuksen kaltaisista menoista ei ensiksi tarvitsisi
leikata.
Naantalin henkilöstömenot ovat tänä vuonna n. 54 miljoonaa euroa. Maltillisena pidetty yleinen palkkaratkaisu oli kuluneella viikolla vielä sinettiä vailla, mutta selaisenakin se nostaa henkilöstömenoja merkittävästi. 2 prosentin palkankorotus toisi yli miljoonan euron lisäkustannukset. Viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana henkilöstömenot ovat nousseet paljon enemmän, 4-5 prosenttia vuodessa.
50 miljoonaa euroa kuluu myös ostopalveluihin. Sekin on käytännössä henkilöstömenoa - palvelua, jonka hinta seuraa yleistä palkkakehitystä. Sairaanhoitopiirin osuus siitä on 21 miljoonaa euroa. Myös kaupungin velkamäärä on tuo 50 miljoonaa euroa. Korot ovat poikkeuksellisen alhaalla, mutta yhden prosenttiyksikön nousu lisäisi korkomenoja 0,5 miljoonan euron verran vuodessa.
Edellä kuvatusta seuraa, ettei yksin verotuksen keinoin taloutta enää hallita. Kunnallisveron korotus yhdellä prosenttiyksiköllä lisää verotuloa vain n. 2,7 miljoonaa euroa – joka kerta ei sitäkään. Naantalissa on paine korottaa veroprosenttia joka vuosi yksin palkankorotusten takia. Tuloja ei voida rajattomasti kasvattaa. Jo useana vuonna tasapaino on nojannut satunnaisiin tuottoihin, jotka eivät ole toteutuneet. Se jos mikä aiheuttaa huolta ja epävarmuutta niin kaupungin työntekijöiden ja kaupunkilaisten mielessä.
Kuluva vuosi on Naantalin taloudessa menossa kuitenkin tavoitteeseen tarkemmin kuin pitkään aikaan. Myös ensi vuoden talousarvio on kurottavissa tasapainoon. Ne antavat hyvä tilaisuuden tehdä rakenteellisia ratkaisuja ilman paniikkia ja ilman naapurien kaltaisia äkkinäisiä lomautuksia tai muita työilmapiiriä heikentäviä ratkaisuja. Tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä.
Naantalissa valmistellaan palvelustrategian jatkoksi uutta tavoiteorganisaatiota. En tunne miten tarkasti sen tavoitteet on etukäteen asetettu kullekin hallintokunnalle, mutta selvää on, että hallintokuntien johtajilta odotetaan - ei vain olemassa olevan todentamista vaan - sellaista selkeää ehdotusta ja näkemystä, joka myös tasapainottaa taloutta. Käytännössä se tarkoittaa mm. suunnitelmaa, miten eläköityvien tai muuten vapautuvien virkojen tehtävät voidaan jakaa niin, että virat voidaan jättää täyttämättä. Kaikkia avoimeksi tulevia virkoja ei kuitenkaan voida lakkauttaa, joten muutakin on henkilöstökuluille tehtävä. Nykyinen käytäntö, että vapautuvan viran täyttöä ryhdytään suunnittelemaan vasta sitten, kun se jo vapaana tai jokaisen sijaisuuden tarpeellisuutta pohditaan tapaus tapaukselta, hämärtää metsän puilta, pysäyttää toiminnan ja laskee motivaatiota.
Tavoite pitäisi olla selvä. Jos palkkamenot kasvavat vuosilisien ja yleisen sopimuksen johdosta 2 prosenttia vuodessa, henkilöstömenoista pitää leikata saman verran. Kaksi prosenttia henkilöstökuluissa on miljoona euroa. Palkaksi muutettuna se vastaa reilun 30 henkilön vuosiansiota. Se on 2,7 prosentin vähennystavoite vuodessa nykyisestä henkilövahvuudesta.Tätä pitää jatkaa niin kauan, että menojen vuotuinen kasvu saadaan pysyvästi pienemmäksi kuin verotulojen kasvu. Silloin satunnaiset tuotot voidaan ohjata velan lyhentämiseen ja investointeihin. Ilman investointeja kaupungin kehitys pysähtyy ja pian täytämme vain Turun asuntolähiön tunnusmerkit. Hallintokunnat ovat karsineet kulujaan eräitä toimintoja lakkauttamalla. Yksi oleellinen ja se vaikein asia jätetään usein ratkaisematta. Jäljelle jääneitä työsuhteita ei pureta, vaan ne siirretään muihin vähemmän tarpeellisiin tehtäviin tai hallintokunnalta toiselle. Hyvinä aikoina niin on voitukin tehdä.Jatkossa siirtely ei riitä, vaan työsuhde on purettava, jos sovittuja työtehtäviä ei kaupungissa enää ole. Etenkin teknisen viraston on niitä ratkaisuja tehtävä. Sen toimintakentässä hiljenemistä on tapahtunut kaavoituksessa, rakentamisessa, tonttien luovutuksessa ja määrärahojen supistumisen myötä myös katujen, teiden ja kiinteistöjen kunnossapidossa. Siellä on myös vähiten lakisääteisiä tehtäviä.
Toisaalta Naantalissa vanhusten määrän kasvun takia resursseja pitää siirtää lisää terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Senkin vuoksi toisaalta on vapautettava taloudellisia resursseja, jotta toisaalla voidaan osaavia käsiä palkata lisää.
Vanhoja toimintatapoja ja rakenteita on siis pakko kyseenalaistaa ja löytää uusia ratkaisuja. Se ei ole vain teknisen sektorin eikä yksin teknisen viraston tehtävä. Ja elleivät ratkaisut liiku koko kaupunkia kattavalla tasolla, saamme lukea lehdistä pian lisää suhteettomalta näyttäviä, synnysavustusten kaltaisten menojen leikkauksia. Se ei kuitenkaan ole lautakunnan vika.
Talouden tasapainottaminen ei saa olla poliittinen kysymys, sillä minkään puolueen tavoite ei ole pitää kaupungin taloutta epätasapainossa. Tosiasioiden tunnustaminen voi olla vaikeaa, mutta se on sen arvoista. Muuta tietä ei ole.
Juha Haapakoski
Naantalin tarkastuslautakunnan pj
Kokoomus
Lyhennetty versio asiasta lähetetty Rannikkoseudun Asiasta puhuen palstalle 25.10.2013
Naantalin henkilöstömenot ovat tänä vuonna n. 54 miljoonaa euroa. Maltillisena pidetty yleinen palkkaratkaisu oli kuluneella viikolla vielä sinettiä vailla, mutta selaisenakin se nostaa henkilöstömenoja merkittävästi. 2 prosentin palkankorotus toisi yli miljoonan euron lisäkustannukset. Viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana henkilöstömenot ovat nousseet paljon enemmän, 4-5 prosenttia vuodessa.
50 miljoonaa euroa kuluu myös ostopalveluihin. Sekin on käytännössä henkilöstömenoa - palvelua, jonka hinta seuraa yleistä palkkakehitystä. Sairaanhoitopiirin osuus siitä on 21 miljoonaa euroa. Myös kaupungin velkamäärä on tuo 50 miljoonaa euroa. Korot ovat poikkeuksellisen alhaalla, mutta yhden prosenttiyksikön nousu lisäisi korkomenoja 0,5 miljoonan euron verran vuodessa.
Edellä kuvatusta seuraa, ettei yksin verotuksen keinoin taloutta enää hallita. Kunnallisveron korotus yhdellä prosenttiyksiköllä lisää verotuloa vain n. 2,7 miljoonaa euroa – joka kerta ei sitäkään. Naantalissa on paine korottaa veroprosenttia joka vuosi yksin palkankorotusten takia. Tuloja ei voida rajattomasti kasvattaa. Jo useana vuonna tasapaino on nojannut satunnaisiin tuottoihin, jotka eivät ole toteutuneet. Se jos mikä aiheuttaa huolta ja epävarmuutta niin kaupungin työntekijöiden ja kaupunkilaisten mielessä.
Kuluva vuosi on Naantalin taloudessa menossa kuitenkin tavoitteeseen tarkemmin kuin pitkään aikaan. Myös ensi vuoden talousarvio on kurottavissa tasapainoon. Ne antavat hyvä tilaisuuden tehdä rakenteellisia ratkaisuja ilman paniikkia ja ilman naapurien kaltaisia äkkinäisiä lomautuksia tai muita työilmapiiriä heikentäviä ratkaisuja. Tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä.
Naantalissa valmistellaan palvelustrategian jatkoksi uutta tavoiteorganisaatiota. En tunne miten tarkasti sen tavoitteet on etukäteen asetettu kullekin hallintokunnalle, mutta selvää on, että hallintokuntien johtajilta odotetaan - ei vain olemassa olevan todentamista vaan - sellaista selkeää ehdotusta ja näkemystä, joka myös tasapainottaa taloutta. Käytännössä se tarkoittaa mm. suunnitelmaa, miten eläköityvien tai muuten vapautuvien virkojen tehtävät voidaan jakaa niin, että virat voidaan jättää täyttämättä. Kaikkia avoimeksi tulevia virkoja ei kuitenkaan voida lakkauttaa, joten muutakin on henkilöstökuluille tehtävä. Nykyinen käytäntö, että vapautuvan viran täyttöä ryhdytään suunnittelemaan vasta sitten, kun se jo vapaana tai jokaisen sijaisuuden tarpeellisuutta pohditaan tapaus tapaukselta, hämärtää metsän puilta, pysäyttää toiminnan ja laskee motivaatiota.
Tavoite pitäisi olla selvä. Jos palkkamenot kasvavat vuosilisien ja yleisen sopimuksen johdosta 2 prosenttia vuodessa, henkilöstömenoista pitää leikata saman verran. Kaksi prosenttia henkilöstökuluissa on miljoona euroa. Palkaksi muutettuna se vastaa reilun 30 henkilön vuosiansiota. Se on 2,7 prosentin vähennystavoite vuodessa nykyisestä henkilövahvuudesta.Tätä pitää jatkaa niin kauan, että menojen vuotuinen kasvu saadaan pysyvästi pienemmäksi kuin verotulojen kasvu. Silloin satunnaiset tuotot voidaan ohjata velan lyhentämiseen ja investointeihin. Ilman investointeja kaupungin kehitys pysähtyy ja pian täytämme vain Turun asuntolähiön tunnusmerkit. Hallintokunnat ovat karsineet kulujaan eräitä toimintoja lakkauttamalla. Yksi oleellinen ja se vaikein asia jätetään usein ratkaisematta. Jäljelle jääneitä työsuhteita ei pureta, vaan ne siirretään muihin vähemmän tarpeellisiin tehtäviin tai hallintokunnalta toiselle. Hyvinä aikoina niin on voitukin tehdä.Jatkossa siirtely ei riitä, vaan työsuhde on purettava, jos sovittuja työtehtäviä ei kaupungissa enää ole. Etenkin teknisen viraston on niitä ratkaisuja tehtävä. Sen toimintakentässä hiljenemistä on tapahtunut kaavoituksessa, rakentamisessa, tonttien luovutuksessa ja määrärahojen supistumisen myötä myös katujen, teiden ja kiinteistöjen kunnossapidossa. Siellä on myös vähiten lakisääteisiä tehtäviä.
Toisaalta Naantalissa vanhusten määrän kasvun takia resursseja pitää siirtää lisää terveydenhuoltoon ja vanhusten palveluihin. Senkin vuoksi toisaalta on vapautettava taloudellisia resursseja, jotta toisaalla voidaan osaavia käsiä palkata lisää.
Vanhoja toimintatapoja ja rakenteita on siis pakko kyseenalaistaa ja löytää uusia ratkaisuja. Se ei ole vain teknisen sektorin eikä yksin teknisen viraston tehtävä. Ja elleivät ratkaisut liiku koko kaupunkia kattavalla tasolla, saamme lukea lehdistä pian lisää suhteettomalta näyttäviä, synnysavustusten kaltaisten menojen leikkauksia. Se ei kuitenkaan ole lautakunnan vika.
Talouden tasapainottaminen ei saa olla poliittinen kysymys, sillä minkään puolueen tavoite ei ole pitää kaupungin taloutta epätasapainossa. Tosiasioiden tunnustaminen voi olla vaikeaa, mutta se on sen arvoista. Muuta tietä ei ole.
Juha Haapakoski
Naantalin tarkastuslautakunnan pj
Kokoomus
Lyhennetty versio asiasta lähetetty Rannikkoseudun Asiasta puhuen palstalle 25.10.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti